Putinin pyhä kauhu ja muita ajatuksia

Venäjän presidentti Vladimir Putinin pyhä kauhu assosioituu mielessäni erääseen suomalaiseen proosakirjailijaan. Vuosituhannen alussa hän elätti suurta pesuetta ja säilytti jääkaapissaan loiskuvaa määrää virolaista olutta ja vodkaa. Prosaisti työskenteli ankarasti, ainakin täyteen kirjoitettuja paperiliuskoja syntyi solkenaan. Hän kertoi kirjoittavansa suurta romaania Euroopan ja maailman suurvaltajohtajista, mukaan lukien Yhdysvaltain ja Venäjän johtajat. Humalasta selvittyään kirjailija lähetteli solvaavia viestejä maailman johtajien virallisiin sähköpostiosoitteisiin. Myöhemmin hän kertoi joutuneensa vetämään romaanikäsikirjoituksensa pois keskisuurelta kustantajalta pelossa, että presidentti Putin lähettää tappajat hänen jäljilleen.

- Minun täytyy ajatella perhettäni, sanoi prosaisti.
- Ymmärrän, vastasin, vaikka ajattelin hänen lähinnä suurentelevan egoaan.
- Olen saanut uhkaavia viestejä, sanoi prosaisti.
- Aivan varmasti, vastasin.

Tähän päättyi dialogimme prosaistin sammuessa.

Nyt mietin prosaistin luultavasti olleen Nostradamuksen oppilaita tai vähintään muuten profeetan opissa koulittu. Nyt Putin uhkaa internet-armeijansa avustuksella jokaista meistä. Vaarassa ei ole ainoastaan perheemme, vaan elämänmuotomme ja taloustieteellinen koulutuksemme. Olemme kuilun partaalla: länsimainen kuluttajakeskeinen elintapamme on uhattuna. Diktatuuria vastaan taisteleminen ei näyttele mitään osaa hyvässä elämässä, käsitteessä jota arvostamme yli kaiken. Korkeintaan haluamme keskustella sivistyneesti eri mieltä olevien ihmisten kanssa, loppujen lopuksi saatamme päästä yhteisymmärrykseen. Maailman- ja elämänpiiri sulkeutuu järkevästi tarkoituksenmukaisia toimia tuottavien yksilöiden innovatiiviseen ympäristöön. 

- Olen saanut uhkaavia viestejä, sanoi prosaisti ja löi vastaantulijaa keskivartaloon.