Venäjän
presidentti Vladimir Putinin pyhä kauhu assosioituu mielessäni
erääseen suomalaiseen proosakirjailijaan. Vuosituhannen alussa hän
elätti suurta pesuetta ja säilytti jääkaapissaan loiskuvaa määrää
virolaista olutta ja vodkaa. Prosaisti työskenteli ankarasti, ainakin täyteen kirjoitettuja paperiliuskoja syntyi solkenaan. Hän kertoi kirjoittavansa suurta
romaania Euroopan ja maailman suurvaltajohtajista, mukaan lukien
Yhdysvaltain ja Venäjän johtajat. Humalasta selvittyään
kirjailija lähetteli solvaavia viestejä maailman johtajien
virallisiin sähköpostiosoitteisiin. Myöhemmin hän kertoi
joutuneensa vetämään romaanikäsikirjoituksensa pois keskisuurelta
kustantajalta pelossa, että presidentti Putin lähettää tappajat
hänen jäljilleen.
- Minun täytyy
ajatella perhettäni, sanoi prosaisti.
- Ymmärrän,
vastasin, vaikka ajattelin hänen lähinnä suurentelevan egoaan.
- Olen saanut
uhkaavia viestejä, sanoi prosaisti.
- Aivan
varmasti, vastasin.
Tähän päättyi
dialogimme prosaistin sammuessa.
Nyt mietin
prosaistin luultavasti olleen Nostradamuksen oppilaita tai vähintään
muuten profeetan opissa koulittu. Nyt Putin uhkaa internet-armeijansa
avustuksella jokaista meistä. Vaarassa ei ole ainoastaan perheemme,
vaan elämänmuotomme ja taloustieteellinen koulutuksemme. Olemme
kuilun partaalla: länsimainen kuluttajakeskeinen elintapamme on
uhattuna. Diktatuuria vastaan taisteleminen ei näyttele mitään
osaa hyvässä elämässä, käsitteessä jota arvostamme yli kaiken.
Korkeintaan haluamme keskustella sivistyneesti eri mieltä olevien
ihmisten kanssa, loppujen lopuksi saatamme päästä
yhteisymmärrykseen. Maailman- ja elämänpiiri sulkeutuu järkevästi
tarkoituksenmukaisia toimia tuottavien yksilöiden innovatiiviseen
ympäristöön.
- Olen saanut
uhkaavia viestejä, sanoi prosaisti ja löi vastaantulijaa
keskivartaloon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti