Verson pääkirjoitus

Vähintäänkin 25 vuotta kypsyneen uusliberalistisen talouspolitiikan kielonmarjat ovat korjattavissa myös meillä. Hyvinvointivaltion kondomi on puhkaistu uuden luokkayhteiskunnan tieltä. Päätöksenteko keskittyy yhä pienemmälle ryhmälle, verohelpotukset ja panamakarkelointi rikkaille, vastikkeettomat edut suuryrityksille. Massatyöttömyys on tarkoitus muuttaa halpahintaisen pätkätyön suurmarkkinoiksi, jonka iloisesti kilisevään kitaan koulutuksen epätasa-arvo ja sosiaaliturvan asteittainen poisto kippaavat tuoretta ihmisainesta.

Sosiaalidemokratian viime vuosisadan menestys ja pohjoismainen hyvinvointivaltiomalli saivat sen unohtumaan monen mielestä, mutta viimeistään nyt alkaa olla selvää, että riistosta on tullut taas riistoa.

Meidän halutaan uskovan, ettei vaihtoehtoja ole, kun OY Suomi AB:sta tuotekehitellään jättiläismäistä kryptovaluutan avolouhosta. Vastaan kitisevän prolen porkkanaksi on asetettu pääsy keskiluokkaan. Kilpaile hampaat irvessä, niin sinut palkitaan, vaikka edes keskiluokkaan ponnistaa nykyisen politiikan vallitessa yhä harvempi ja alas horjahtavien huudot raikuvat korvissa.

***

Kesä 1918 oli kuuma ja kauhea. Sata vuotta sitten kotoinen sisällissotamme huipentui ”verisulttaani” Mannerheimin siunaamaan valkoiseen terroriin: laittomiin teloituksiin, lapsisotilaisiin ja -uhreihin, keskitysleireihin, raiskauksiin ja nälällä tappamiseen. Menneisyys on mennyt, eikä sitä scheissea tarvitse väkisin muistella. Nykyisyydessä rimpuilussa ei ole järkeä ilman tulevaisuuteen suuntautuvaa volttiotetta – versoa.

Valkoista terroria nostalgisoiva äärioikeisto, työttömien kontrolli, työehtojen ja työläisten aseman heikennys toimivat kaikki samaan suuntaan – yhteiskunnan muuttamiseksi sosiaalidarwinismiin perustuvaksi. Kauhistelemme Kiinassa harjoitettavaa kansalaisten pisteytystä ja Facebookin keräämää tietoa tajuamatta, että saatamme tuijottaa kalsean tulevaisuuden etiäisiin.

Vallanpitäjät tarjoilevat propagandakuvaa siitä, että työttömät eivät ” halua tehdä työtä”, loisivat ja vetävät lonkkaa, kun taas verovaroin kustannettuja yritystukia imuroivat tahot eivät tietenkään loisi. Fossiilikapitalismissa työttömien on osoitettava kelpoisuutensa tuotantokoneelle. Heidän on osoitettava aktiivisuutensa toimittamalla tyhjää ennen kuin he kelpaavat palkansaajiksi, samoin kuin pornoelokuvien naisnäyttelijöiden on teeskenneltävä orgasmia tuottaakseen mieskatsojalle täyttymyksen.

***

Viimeisen vuoden aikana olen matkustanut Venäjän Kaukoidän Kolymasta Espanjan Barcelonaan ja Lahden Hennalaan (valtion ja säätiöiden epäsäännöllisillä apurahoilla tai pätkätyöpalkkioilla, kuinkas muuten). Nämä kaikki paikat muistuttavat sosialismin historiasta, sen eri suuntauksista, taistelusta, onnistumisesta ja tukahduttamisesta, sosiaalidemokratiasta stalinismiin ja anarkismiin. Ja ne muistuttavat myös tapahtumista 50 vuotta sitten, kun nuoriso ja uudistusmieliset nousivat hilpeästi karjuen kapitalismin ja kommunismin vanhoja valtasikoja vastaan Helsingissä, New Yorkissa, Prahassa, Chigagossa, Varsovassa, Mexicossa. Poroporvarien kyyneleet olivat jumalten nektaria situationistien pitäessä peliään vallankumouksellisen Pariisin kaduilla 1968.

Miksi me annamme eriarvoisuuden ja taloudellisen hierarkian kasvaa tekemättä mitään? Onko jokainen individualismiinsa käpertynyt yksilö tosiaan niin keskittynyt oman suoriutumisensa vaihdittamiseen, ettei muuhun ole aikaa, eikä putkinäön ohittavaa katsetta?

Meille uskotellaan, että tavoitteena on rakentaa yhteiskunta ihmisiä ja kaikkea elollista varten, ei vain eliittejä ja elinkeinoelämää. Ilmastonmuutoksen ja luonnontuhon kiihtyessä on vain vähän aikaa tehdä muutos. Vaikka oikeistoliberaalit niin uskovat, ympäristötietoisuus ja kulutustottumusten muuttaminen eivät yksin riitä.

Talousjärjestelmän rakenteiden vääntäminen uudelle rusetille tuntuu nyt yhä hankalammalta, kun uusliberaali kapitalismi vaikuttaa ulottuvan kaikkialle. Ja silti sääntelemätön kapitalismi saattaa viedä kaikki mukanaan ilmastonmuutoksen posauttamalle planeetalle, jossa viimeisistä fossiilisen polttoaineen rippeistä käydään karmivia kahakoita samalla, kun eliitti porskuttelee teräskuplissaan ja tykittää suoneensa mustaa verta. Vai uskotaanko edelleen vain teknologiaan ja ajatellaan, että digitalisaation ja robotisaation taikasauvat jakavat yhtäkkiä vaurauden tasaisemmin kaikille?

Oikeistopuolueiden ja talousliberalismin kannatus on säilynyt toistaiseksi korkealla, koska vaikutusmahdollisuuksien ja tarpeeksi väkevien vaihtoehtojen puutteessa ihmiset turvautuvat maagiseen ajatteluun: ilmastonmuutos ei oikeasti tulekaan, eikä se edes uhkaa hyvinvointia, koska vihertävät bisnesmiehet pelastavat meidät! Odotetaan valkealla robottiratsulla nelistävää miljärdööripelastajaa, joka kiskaisee juuri sinut ylös eliittiin ja sitten kaikki on sitä myöten selvää.

***

Uusliberalistisen kapitalismin markkinakoneistolle tärkeää ovat lähinnä mielikuvat. Elämme dystopiassa, jossa se miltä kaikki näyttää on paljon vaikutusvaltaisempaa kuin se miten asiat todella ovat. Fossiilikapitalismin spektaakkelissa valtaosa yhteisistä toiminnoista on kutistunut arvontuottamiseksi tai performanssiksi. Tässä simulaatiossa myös vastarinnalle koetetaan tarjoilla paikkaa omassa ruokintalokerossaan.

Mielikuvien pirstominen ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan todellisia tekoja. Protestit, erimielisyys ja mielenosoitukset ovat aina muuttaneet yhteiskuntia.

Hierarkian ja herruuden tuhoaminen, henkisesti ravitseva arkielämä, maailmanlopun ammateissa jyystämisen korvaaminen merkityksellisellä työllä, perustulo, vapaa-aika ja aidosti solidaarisen ihmisyhteisön itsehallinto vaativat kasvunsa versoksi kokemuksellisuutta. Se tarkoittaa liikettä, joka antaa osallistuville ihmisille kokemuksia toisin tekemisestä, toisenlaisesta todellisuudesta.

Menneisyyden työväenliikkeiden retoriikan toistelu ei riitä: on luotava uutta nykyhetkessä. Tämän aallon sisäsiisteyden hylkäävissä korennonkerroksissa tulevat vaikuttamaan häiriöt, nolous, salonkikelvoton paine, särö, musiikki ja mellakka.

Ville Ropponen

esseisti, runoilija ja Kiila ry:n kamppailujen kovettama veteraani

Pääkirjoitus on ilmestynyt Voima-lehden välissä jaetussa Kiilan Verso-lehdessä kesäkuussa 2018.

Venäjän kevättä

Kiilaklubi ”Venäjän kevät” toteutui viimein 28. maaliskuuta bar Mustassa Kissassa. Tuli tyytyväisyyden tunne, kun pitkään suunniteltu klubi onnistui suorastaan yli odotusten. Yleisöä oli paikalla mukavasti, kaikkiaan useita kymmeniä. Klubilla esiintyvät venäläiset runoilijat Pavel Arsenjev ja Jevgenija Suslova sekä suomalaiset, venäläistaustaiset runoilijat Polina Kopylova ja Susinukke Kosola eli Daniil Kozlov. Klubi oli kaksikielinen: suomenvenäläiset runoilijat lukivat runojaan suomeksi ja venäjäksi, ja venäläisten runoista esitettiin Anni Lappelan suomennokset.

Ajatus järjestää venäläisen runouden klubi syntyi paitsi kiinnostuksesta venäläiseen kirjallisuuteen, myös kansainvälisen ilmapiirin paineesta. Ukrainan sodan ja Putinin Venäjän uuden aiempaa aggressiivisemman politiikan vaikutuksesta Venäjä ja ylipäänsä venäläisyys, jopa venäjän kieli ovat politisoituneet myös Suomessa. Iltapäivälehdet ovat kohta vuoden myyneet lehtiään enemmän tai vähemmän tosiasioihin pohjaavien uhkakuvien kiihkeällä perkaamisella. Mahdollisiin uhkiin on toki järkevää varautua, mutta kyse ei ole vain tästä.

Huomiota on herättänyt somessa ja jopa valtamediassa viime syksynä käynnistynyt yleinen keskustelu ”viidennestä kolonnasta” Suomessa. Putinin Venäjä on luvannut niin sanotusti puolustaa venäläisiä myös ulkomailla. Tämän on katsottu luovan uhan myös Suomessa, jos maassamme asuvaa noin 50 000 venäjäläistä pyrittäisiin käyttämään poliittisen pelin työkaluina. Joissakin suomalaisissa piireissä, myös kulttuuripiireissä on herännyt halu vastakkainasetteluihin.

On vaadittu suomenvenäläisiä ”irtisanoutumaan Putinin Venäjästä” tai ”vakuuttamaan uskollisuuttaan” Suomelle. Tällaiset vaatimukset ennakoivasta mahdollisesta kollektiivisesta syyllisyydestä kuulostavat melko absurdeilta, mutta hiipivän pelon ilmapiirissä niitä on alettu esittää yhä vakavammin. Vaikea tosin sanoa, miten tällaiset ”uskollisuudenvakuutukset” käytännössä toteutettaisiin. Kokoontuisivatko vähemmistön edustajat kenties Senaatintorille ja vakuuttaisivat juhlallisesti kumartamalla uskollisuuttaan patrioottiselle tasavallalle ja Euroopan Unionille?

Venäjä on tänä vuonna Helsingin kirjamessujen teemamaa. Mediassa monet ovat epäilleet teemamaan valinnan järkevyyttä. On väitetty, että virallinen Venäjä tulee sanelemaan liikaa keitä kirjailijoita messuille kutsutaan. Niinpä on tärkeää, että Suomeen kutsutaan kriittisia venäläisiä kirjailijoita. Kulttuuri- ja kirjallisuussuhteita ei tule katkaista, vaikka joissakin suomalaisissa piireissä on vaadittu boikottia, vaan on pyrittävä pitämään yllä rakentavaa yhteyttä venäläiseen riippumattomaan älymystöön. Tämä on pahinta vastamyrkkyä pyrkimyksille eristää Venäjä Euroopasta, pyrkimyksille joita ei esiinny vain yhä autoritaarisemmaksi muuttuvan Venäjän valtapiireissä vaan myös läntisissä kerroksissa.

Kiilaklubilla esiintyneet runoilijat näyttivät mainiosti runouden kriittisen voiman. Pavel Arsenjev arvosteli epäsuorasti monia kotimaansa yhteiskunnallisia epäkohtia ja poliittista uuskontrollia. Susinukke Kosola taas täräytti esiin muun muassa terävän näkemyksen siitä mitä on kasvaa venäläisenä Suomessa, rasismin ajoittain ailahtelevissa kuohuissa. Esitetyt runot olivat kuitenkin ennen muuta lyriikkaa.

Parasta vastalääkettä kaikenlaiselle autoritarismille ja vastakkainasetteluille on se, että suvaitsemme monenlaisia ihmisiä, ja ennen muuta otamme ihmiset ihmisinä ja kulttuurin kulttuurina, runouden lyriikkana, eikä jonkin tietyn valtion tai ideologian kaksijalkaisina tai abstrakteina edustajina. Tällä hetkellä jokaisen ajattelevan ihmisen velvollisuutena olisi vastustaa uusia jakolinjoja, joita Eurooppaan halutaan luoda.

PS. Kiilaklubin nimi ”Venäjän kevät” viittaa moniaalle. Itä-Ukrainan separatististen ”tasavaltojen” äärivenäläiset aktiivit ovat käyttäneet nimitystä ”venäläinen kevät” niin sanotusta kansannoususta Ukrainan uusia vallanpitäjiä vastaan. Valtaosa näistä aktivisteista on tiettävästi peräisin Venäjältä. Osa on mahdollisesti sotilaselimistä, osa kansallisbolševikkeja ja jäseniä esimerkiksi eurasianistisen filosofin Aleksander Duginin ”Euraasia” -puolueessa. Venäjän oppositio on pyrkinyt ottamaan haltuunsa iskulauseen ”Venäjän kevät”. Tämän tunnuksen alla oli tarkoitus järjestää mielenosoitusmarssi Moskovassa maaliskuun alussa. Marssi muuttui lopulta murhatun oppositiojohtaja Boris Nemtsovin muistokulkueeksi.

Kiila vastustaa transatlanttisen investointisopimuksen TTIP:n solmimista

"Kirjailija- ja taiteilijayhdistys Kiila ry. kritisoi Euroopan Unionin ja Yhdysvaltain välillä  neuvoteltavan transatlanttisen investointisopimuksen TTIP:n solmimista. Kiilaa vaatii sopimuksen neuvotteluja avattavaksi kansalaisyhteiskunnan, asiantuntijoiden ja julkisen keskustelun kohteeksi. Epädemokraattisen salailun on loputtava, kun kyseessä on meidän kaikkien huominen.

Toteutuessaan TTIP-sopimus todennäköisesti vaarantaa kansalaisten tasavertaisuuden. Se asettaa hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden kaltevalle pinnalla. On mahdollista, että sopimuksen myötä kaikki julkiset palvelut terveydenhuoltoa, koulutusta, vesi- ja jätehuoltoa, korvaamattomia luonnonvaroja, kuten vesivaroja, myöten avataan niin sanotulle vapaalle kansainväliselle kilpailulle. Paluuta verovaroista rahoitettuihin julkisiin peruspalveluihin ei tämän jälkeen välttämättä enää ole".

Lue lisää: Kirjailija-ja taiteilijayhdistys Kiila ry.

Tervetuloa Volga-klubille!

Kirjallinen ja musiikillinen Kiila 75-klubi Volga starttaa 17. maaliskuuta klo 18.00 ravintola Dubrovnikissa (Eerikinkatu 11, Helsinki). Tilaisuuden juontaa kääntäjä, Venäjän tuntija Jukka Mallinen. Tilaisuuden alussa jaetaan Kiilan aloitteesta perustettu Kansan Sivistysrahaston Katri Vala -palkinto.

¤ Illan aluksi Kansan sivistysrahaston puheenjohtaja Arvo Ahlroos julkistaa ja esittelee Katri Vala -palkinnon saajan. Palkitun puheenvuoro.

¤ Jukka Mallinen haastattelee Volga-antologian toimittaja Ville Ropposta. Kiilan käännösalbumi Volga-antologia (Savukeidas 2010) sisältää udmurttilaista, mordvalaista ja marilaista nykyrunoutta, -proosaa ja -esseistiikkaa.

¤ Runoilija Valeri Mikor puhuu Marinmaan yhteiskunnallisesta tilanteesta ja esittää uusia runojaan, kuten suuren suosion saaneet runot ”Che Guevara Marinmaalla” ja ”Elvis Volgalla”. Julia Kuprina säestää marilaisella kanteleella.

¤ Pietarilais-mordvalainen kirjailija Sergei Zavjalov puhuu yllätysaiheesta ja esittää runojaan. Jukka Mallinen tulkkaa ja lukee runot suomeksi.

¤ Nouseva udmurttirunoilijatar Muš Nadi lukee runojaan. Ville Ropponen lukee runot suomeksi.

¤ Jukka Mallinen lukee suomentamiaan Sergei Stratanovskyn runoja.

¤ Vuorimarilaiset runoilijat Valeri Mikor ja Julia Kuprina lukevat ajankohtaista Tšeboksarin padonlaajennusta, Volgan ekologista tuhoamista ja vuorimarilaisten pakkosiirtoa kritisoivia marilaisten kirjailijoiden runoja.

¤ Dj duo Wonderlust goes Volga

Dj duo Wonderlust yhdistelee setissään itäisen Euroopan kansanmusiikin perinteitä ja niistä vaikutteita ammentavaa globaalia nykymusiikkia. Duo luo tanssittavan mixin, jossa yhdistyvät traditionaalinen ja pop sekä urbaani ja maalainen saundi. Tällä kertaa mm. Balkan Fever -klubeilla mainetta niittänyt DJ-duo syöksyy Volgalle. Johanna Ketola ja Reetta Sironen soittavat visuaalisen taustan ja koreografian tahdissa mm. mordvalaista, marilaista, udmurttilaista, venäläistä ja tataarilaista, sanalla sanoen volgalaista nykymusiikkia – hevistä tecnoon ja discopopista rokkiin ja folkiin.

Tilaisuuteen on Vapaa Pääsy!  

(Dubrovnikin narikkamaksu 2,50 euroa).