"Quis custodiet ipsos custodes" - kuka valvoo vartijoita - roomalaisten lentävä lause palautuu mieleen lukiessa Jari Tammisen Voimassa 1/2011 ilmestynyttä kiinnostavaa artikkelia yksityisten vartiointiliikkeiden vartijoista. Artikkelista käy ilmi että samalla kun Suomessa vähennetään poliisin määrärahoja, julkisten ja puolijulkisten tilojen, kuten kauppakeskusten, vartiointi annetaan yhä laajemmin yksityisten turvafirmojen tehtäväksi. Yksityisen turvafirman vartijaksi pääsee melko helposti, jos on nuhteeton kansalainen ja suorittanut 34 tai 60 tunnin vartija- tai järjestyksenvalvojakurssin.
Tammisen artikkelista selviää, että kaikki ei nykyään ole kunnossa, kun liikkumistamme julkisissa tiloissa turvaavat viranomaisten sijasta pääasiassa vain yksityiset vartijat. Artikkelissa haastatellut entiset tai nykyiset vartijat kertovat järjestelmällisestä väkivallasta kiinniotettuja kohtaan, tuon väkivallan rakenteellisesta salailusta ja mielivallan kulttuurista. Vartijoiden tekemät väkivallanteot tulevat harvoin ilmi, ja vaikka tulisivatkin, poliisi vain harvoin käynnistää tutkimusta, saati että pahoinpitelijä saisi teostaan rangaistuksen. Tammisen haastattelema Valtion Rautateiden turvallisuuspäällikkö Teemu Väänänen vastasi toimittajan kysymyksiin erityisen ylimielisesti, kun häneltä tiedusteltiin vartijoiden työstä rautatieasemalla.
Kuljen joka päivä metrolla. Asemilla, pysäkeillä ja junavaunuissa liikkuu monenlaisia ja kaikenlaisissa tiloissa olevia ihmisiä, joista jotkut toisinaan aiheuttavat melkoista häiriötä. Välillä heistä voi olla ilmeistä haittaa, jopa vaaraa ohikulkijoille. On selvää, että vartijoita jossain määrin tarvitaan julkisissa tiloissa.Vartioinnille pitäisi kuitenkin luoda selkeät säännöt, joista myös pidettäisiin kiinni. Nyt ihmisiä tunnutaan voivan häätää yksityistetyistä julkisista tiloista pelkän pärstäkertoimen perusteella, ja jos poistumiskehotusta ei noudata voi joutua hakatuksi. Vartijoihin pitäisi myös pystyä luottamaan. Nyt heidän saapastellessaan paikalle turvallisuudentunne ei välttämättä lisäänny, vaan saattaa päinvastoin vähentyä.
Olen muutamaan kerran sattunut kuulemaan metrossa miten joku vapaalla oleva vartijanuorukainen rehvastelee kuinka "vartijapäällikkö antaa hakata kaippareita, kunhan ei jää jälkiä" ja sitten demonstroidaan kavereille pampun iskaisuja suulla tehtyjen äänitehosteiden kanssa. Mielivaltaisista toimista asemilla, kauppakeskuksissa ja pysäkeillä kärsivät usein pääasiassa vähäosaiset, asunnottomat, alkoholistit ja maahanmuuttajat. Nykyään ei silti ole harvinaista, että tulilinjalle joutuu myös niin sanotusti tavallinen kansalainen.
Oikeusvaltiossa, jollainen Suomenkin väitetään olevan, tällaisen vartijayhtiöiden harjoittaman mielivallan ei pitäisi olla mahdollista. Kaikkien ihmisten tulisi voida tuntea olonsa turvalliseksi liikkuessaan julkisissa kulkuvälineissä, ostoskeskuksissa, toreilla ja turuilla.
