Kabaree Kulkukoira: helmikuuta 2018

maanantai 26. helmikuuta 2018

Hiihdin sitten Sysmään

Helmikuun olen viettänyt ulkoisesti hiljaista eloa Sysmässä, Nuoren Voiman liiton Villa Sarkian kirjoitusresidenssissä. Hitaasti kiiruhtaen on esseeteos alkanut ponnistaa itseään ulos. Kirjoitin Villa Sarkian blogiin pienen kuvauksen olosta Päijät-Hämeessä: https://villasarkia.wordpress.com/2018/02/25/hiihdin-sitten-sysmaan/

Tilaa: Blogitekstit (Atom)

Sorretut sanat — Vainottujen neuvostokirjailijoiden jäljillä

Sananvapaus tukahtuu Venäjällä, ja menneisyyden kipukohdista vaietaan. Kovenevat sortokeinot tuovat muistumia lähihistoriasta. Tekeekö Neuvostoliiton tapainen sensuuri paluuta? Sorretut sanat kertoo neuvostokirjallisuudesta ja kirjailijoiden kohtaloista lokakuun vallankumouksesta imperiumin romahtamiseen. Miten Neuvostoliitossa sai tai ei saanut kirjoittaa eri aikoina? Kumpi oli vahvempaa, itseilmaisun tarve vai itsesuojeluvaisto? Kirjailijat olivat vallanpitäjien armoilla: eilen palkittu tekijä saattoi huomenna istua vankileirin piikkilangan takana. Luiden tie -teoksellaan Finlandia-ehdokkaina olleet Ville Ropponen ja Ville-Juhani Sutinen matkustavat neuvostokirjailijoiden jäljillä Pietarissa ja Moskovassa. Retki vie neuvostoavantgarden kukoistuksesta läpi sosialistisen realismin sekä pysähtyneisyyden ajan kautta perestroikan avoimuuteen - ja nykypäivän uuteen sortoon.

Siperialainen Säväri

Siperialainen Säväri on johdatus todelliseen ja mentaaliseen Siperiaan. Esseeteoksessa Ropponen samoilee Siperian mahtavassa taigassa niin vaellusvarusteiden kuin kirjallisuudenkin avulla. Hän setvii öljyntuotantoa, ilmastonmuutosta ja ympäristökriisiä, vankileirimenneisyyttä ja alkuperäiskansojen osaa. Tulevaisuutta tähyillään. Käsinkosketeltavasta paikasta Siperia laajenee metaforisiin ulottuvuuksiin. Entä mitä Siperialainen Säväri tarkoittaa? Siihen teoksen jokainen essee antaa oman vastauksensa. Ropponen peilaa Siperialaista Säväriä niin luokkayhteiskunnan uutta tulemista vasten kuin dystopioiden ja utopioiden kehyksessä. Entä mitä poliittiset dekkarit tai kirjallisuuden depressiokuvaukset kertovat nykymaailmasta? Teoksessa pohditaan myös kirjailijan osaa yksilöbrändien ja uushierarkian ajassa. Mikä on kirjallisuuskritiikin asema? Kaiken takana tykyttää pyrkimys vapautua fossiilikapitalismista ja sen tuhoisista kehityskuluista.

Luiden tie

Syväsukellus Neuvostoliiton vankileirien historiaan Mikä Gulag-järjestelmä oikein oli? Ketkä leireille joutuivat ja millaista oli heidän elämänsä? Luiden tie perehdyttää lukijan gulagiin ja sen taustoihin ja antaa vankileirien historialle inhimilliset kasvot. Harjaantuneet Venäjän-matkaajat Ville Ropponen ja Ville-Juhani Sutinen ovat kulkeneet tuhansia kilometrejä Karjalasta Siperiaan ja Kaukoidän Kolymaan etsimässä muistomerkkejä, hautausmaita ja raunioita vankileirien saaristosta, joka peitti aikoinaan laajoja alueita Neuvostoliitosta. He ovat jututtaneet gulagin kanssa tekemisiin joutuneita ihmisiä, joilla on kaikilla oma tarinansa kerrottavanaan, ja taustoittaneet teosta lähdekirjallisuudella. Lopputulos on monitasoinen, vetävä ja yleistajuinen tietoteos naapurimaamme historian synkästä luvusta.

Suuren idän essee

Ville Ropposen Suuren idän essee on villisti kieppuva nojatuolimatka ajassa ja tilassa halki entisen Neuvostoliiton. Liikkeessä Tallinnasta Almatyyn ja Siperiasta Kaukasiaan Ropponen ruotii kirjallisuutta ja aatehistoriaa, elokuvaa ja nykyhetken ideologioita. Kirjassa selviävät suomalaisten suhde itänaapuriin, Aral-järven kohtalo, se kuka on Kazakstanin isoin ihminen ja tuhannet muut asiat. Teosta lukemalla selviävät myös nyky-Venäjän aatekiemurat. Nonfiktio-teoksen kokeellinen rakenne heijastelee suuren ja mahtavan monihaaraisuutta. Ropponen sekoittaa teoksessa faktaa ja fiktiota, tunnustuksellisuutta ja houreita, kirjallisuusanalyysia, matkakertomusta ja haastattelua. Reportaasi yhtyy runouteen ja dialogi faktapohjaiseen epiikkaan. Ropposen nonfiktioteoksen jälkeen suomalainen esseistiikka ei enää ole ennallaan.

Sankarimatkailijan Jugra

Bjarmia-antologia

Bjarmia-antologia esittelee suomalais-ugrilaista nykyrunoutta Venäjältä ja Virosta. Kaikki kokoelman kahdeksan runoilijaa edustavat kielivähemmistöjä omissa maissaan. Runot ovat syntyneet kansainvälisen runokiertueen seurauksena. Esittävä runous vallitsee, rumpu kaikuu ja korpi kohisee. Kokoelman runoissa näkyvät luonto, mytologia ja kansanrunouden jäljet. Taustalla digitaaliaallot sihisevät ja kaupungin tornitalot vääntyvät kitaran kielinä. Antologian runoilijoita yhdistää etnofuturismi, Virossa kehitetty ja yli Venäjänmaan levinnyt taidesuuntaus, joka pyrkii yhdistämään kansallista ja perinteistä moderniin maailmankulttuuriin.

Kabaree Kulkukoira

maanantai 26. helmikuuta 2018

Hiihdin sitten Sysmään

Historian kautta nykypäivän hermolle

Kulkukoira lukee

Kävijälaskuri