Tehokkainta mitä
voimme tehdä ilmastonmuutokseen varautumisessa on Jonathan Safran
Foerin mukaan vähentää rajusti eläintuotteiden käyttöä.
Ville Ropponen
Ilmastonmuutos
on viime aikoina puhaltanut yleiseen tietoisuuteen. Se uhkaa
vakavasti koko ihmiskuntaa. Aikaa rajoittaa lämpeneminen kahteen
asteeseen ei ole kuin pari vuosikymmentä. Kahden asteen jälkeen
ilmastonmuutos luultavasti riistäytyy hallinnasta. Silti olemme
ymmällään. Mitä olisi tehtävä?
Yhdysvaltalainen
Jonathan Safran Foer (s.1977) tarttuu hurrikaania
myrskynsilmästä: Me olemme ilmasto on taidokas esseeteos
ympäristökriisistä, ihmisen mukavuudenhalusta ja syyllisyydestä
sekä muutoksen tarpeesta. Foer esittää faktoihin perustuvan
toimintasuunnitelman: tehokkainta mitä voimme tehdä
ilmastonmuutokseen varautumiseksi on vähentää rajusti
eläintuotteiden eli lihan, munien ja maitotuotteiden käyttöä.
Ihmisen vastuu
Foer on palkittu
kirjailija: hän on julkaissut kaksi romaania sekä tietokirjan
Eläinten syömisestä; tietokirja herätti laajaa
kansainvälistä huomiota.
Osa Me olemme
ilmasto-teoksen näkökulmista on tuttuja journalismista, mutta
pääosin Foer kyntää tuoreita latuja. Kirjailijan oma suku on
selvinnyt holokaustista. Hän nivoo kuolevan isoäidin, omien
lastensa sekä vanhempiensa tarinat osaksi teosta paikoin
koskettavallakin tavalla. Holokaustista tulee ilmastonmuutosta
seuraavan tuhon vertauskuva.
Vain toisinaan Foer
juuttuu toistelemaan samoja asioita. Hän ruotii historian
tapahtumia, joukkosukupuuttoja, antroposeenia eli ihmisen aikaa ja
pölyttäjähyönteisten katoamista, kierrätystä ja sähköautoja,
ilmastoahdistusta sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksia säätilaan ja
yhteiskuntiin. Äärisäät ajavat pian meitäkin pakosalle, rannikot
jäävät veden alle, talous romahtaa, puhkeaa sotia, epidemiat ja
saasteet tappavat.
Joukkovoimalla
ilmastotekoihin
Entä miksi emme tee
mitään? Siksi että ilmastonmuutokselta puuttuu vetävä tarina,
väittää Foer. Ympäristökriisi on samalla kulttuurin ja
mielikuvituksen kriisi. Tiedämme ilmastonmuutoksen faktat, mutta
emme usko niitä, väittää kirjailija. Emme vaikka ihmislajia uhkaa
joukkoitsemurha.
”Tapamme itsemme,
koska kuoleminen on mukavampi valinta kuin eläminen. Koska
itsemurhan tekijät eivät ole ensimmäisinä kuolevien joukossa”,
Foer kirjoittaa.
Vain harva yksilö
tuntuu olevan valmis luopumaan hedonismista ilmastokriisin takia.
Kehittyneet maat
ovat pääosin vastuussa ilmastonmuutoksesta. Maailman ihmisten
rikkain kymmenesosa tuottaa puolet hiilidoksidipäästöistä.
Ilmastonmuutoksen seuraukset rysähtävät silti ensin kehitysmaihin.
Toistellaan, että
jotain pitäisi tehdä, mutta ei tehdä mitään. Jäädään
odottamaan ohjeita. Tiedostaminen ei ole teko. Foer peräänkuuluttaa
tekoja, mutta vetää samalla maton lukijan alta tuomalla itsensä
kautta esiin kuinka vaikeaa toiminta muka on.
Miten saisimme
muodostettua yhteisöllisen aallon torjumaan ilmastonmuutosta? Miten
panna yritykset ja valtiot vastuuseen?
Tarvitaan radikaalia
joukkovoimaa, tietää kirjailija. Vain kollektiivinen vastarinta voi
synnyttää riittävän paineen muutokseen. Ja tarvitaan
rakenteellinen muutos, myöntää Foer, vaikka ei usko, että
kapitalismi, tehotuotanto tai fossiilienergiasta riippuvainen talous
olisivat helposti purettavissa.
Eläintuotteet ja
päästöt alas
Siirtymä pois
fossiilienergiasta uusiutuviin energiamuotoihin tulisi liian
kalliiksi ja kestäisi vähintään 20 vuotta, väittää Foer. Ainoa
tehokas, nopea keino vähentää kasvihuonekaasuja on eläintuotteiden
käytön radikaali vähennys.
Jonathan Safran Foer
todistelee tilastojen avulla, että eläintuotanto mukaan lukien
metsien eli hiilinielujen hakkuu laidunmaiksi ja rehupelloiksi,
eläintuotteiden kuljetus, säilytys, ruoaksi valmistaminen ja jäte,
tuottaa jopa puolet maailman vuotuisista hiilidioksidipäästöistä.
Eläintuotannossa
syntyy paljon vahvoja kasvihuonekaasuja, metaania ja dityppioksidia,
ja siksi sen vähentäminen parantaisi ilmastoa vauhdilla.
Runsas lihansyönti
on lisäksi tarpeetonta ja terveydellekin vaarallista.
Kasvisruokavalio tulee myös edullisemmaksi.
Jonathan Safran
Foer: Me olemme ilmasto. Miten planeetta pelastetaan
ruokavalinnoilla? Atena 2020. 287 s.
Kritiikki on
julkaistu Kansan uutisissa 12.6.2020.
