Juuri nyt

Tässä kaupungissa, missä muualla,

esineet ihmismäistyvät,

ihmiset esineellistyvät,

konsernirakenteen logistiikkaketjussa,

tuotantonauhalta tai mainonnan taulukoista

pudonneet vialliset produktit kerääntyvät

siltojen ja veneiden alle, rupisiin vuokra-asuntoihin,

pikavippikassalle, TE- keskuksen ja Kelan aulaan

marisemaan, juomaan litkujaan, piikittämään vauhtia

näihin kirottuihin päiviin, jolloin

nousujohteiset, yhä leijuvammat työntekijät

kulkevat heidän ohitseen

näkemättä kuin sinkkiarkuista

lehahtavat perhoset

Tässä kaupungissa, missä muualla,

ihmetellään tulisiko tuntea myötätuntoa

tietokoneita kohtaan, ehkä silittää niiden

sähkönväristä pintaa, ehkä oppia näkemään

miten esineet ihmismäistyvät

penkin alle särkyneissä pulloissa,

takapihan laajenevassa muovilautassa,

ruhoissa, joita makaa konsolipelin kymppitasolla,

kulttuurissa joka imitoi tätä kaikkea.

Praeterea censeo Carthaginem esse delendam

Pietarissa

demokratian perhonen on painettu amiraliteetin neulaan.

Olla käyttämättä kyynärpäitä on jo kulttuurikritiikkiä.

Feuer frei!

Sinun aviomiehesi ei tunne minua, vaikka minä rakastelen sinua.

Ja kiskot liikkuu sisään ulos, Obilta Volgalle Pariisiin.

Ulos ikkunasta ei näy muuta kuin ulos ikkunasta. Nationalismi ja internationalismi.

Yhteiskunnallinen tilanne. Poliisi on yksityistetty.

Katsokaa Ruotsia, Tanskaa, Saksaa, Hollantia, Belgiaa, legotaloja, peltoja, tilkkutäkkiä

ja tyynyä auringossa, lasiruutuja, terästä, tiiliä jotka televisio maalaa valkoiseksi.

Onko Eurooppaa muka olemassa? Kaiken tämän voi ohjustulella tasoittaa,

ja silti tuntee nenässään hattaroiden aromin, lempisarjan tunnusmusiikki kaikuu.

On mentävä Aasiaan. Euroopan onnettomuuden vuosi 1242. Batu keskeytti hyökkäyksensä.

Kaikkien aistien jatkuva sekasorto, futurismin ja etnisyyden kohina, pankkiholvien koliseva tyhjyys,

tilien nollaus ennen lähtöä, liekit jotka lyövät yli maanosan, uusi rakkaus voittaa esteet.

Minä pelkään huomista päivää. Praeterea censeo Carthaginem esse delendam.

Vallaton vastuu/ Muistojen joukkotuhontaa

Vallaton vastuu

Emme voi valita sitä keneksi synnymme,

emme ihon- tai silmien väriä, etniteettiä, sukupuolta, vanhempien tulotasoa,

kieltä jonka opimme, sukupuolista suuntaustamme, kulttuuria johon kasvamme.

Kuinka kaikki voikin olla niin sekavaa ja samalla pakonalaista

- missä on valinnanvapaus?

Kaikesta huolimatta meidän on otettava vastuu

menneiden sukupolvien tekemisistä

ja tekemättä jättämisistä

olivatpa ne mitä hyvänsä.

Muistojen joukkotuhontaa

Kohtasimme verbaalisesti Katajanokan kärjessä.

Muistelimme Ruotsinsalmen meritaistelua, 

emme nähneet siinä mitään muisteltavaa.

Olin taas harjoittanut itseyteni, moneuksieni, ihmissuhteiden ja töideni joukkotuhontaa

päiväkaupalla harppuunoiden, syvyyspommien, vodkapullojen ja raskaan veden avulla.

Idässä ja lännessä harjoiteltiin sotaa.

Poliitikot harjoittelivat rauhanpuheitaan.

Kohtasimme puolueettomalla maalla. Olimme vaiti.

Naurulokit ilmoittivat kantansa välittömästi.

Poliitikot harjoittelivat rauhanpuheitaan, me tiesimme paremmin.

Sota on liian kallista viihdettä.

Meidän täytyy tyytyä muistojen joukkotuhontaan.

Ulkomaalaiset opiskelijat ovat jättämässä Suomen yliopistot

Ilman muuta parempi kääntyä sisäänpäin ja panostaa tieteiden ja taiteiden indisiplinääriseen keskinäisvaihtoon isänmaamme nationalistisella sisäpuolella samalla kun vahvistetaan omavaraistaloutta, omavaraistiedettä ja omavaraistaidetta. Vielä kun saataisiin korkeat lukukausimaksut myös suomalaisopiskelijoille, niin heistäkin päästäisiin eroon, ja yliopistorakennukset voisi esim. Senaattikiinteistöt ry:n ulkoistamisen, yhtiöittämisen ja yksityistämisen jälkeen vuokrata jollekin sopivalle hallituspoliitikkoihin sidoksissa olevalle konsulttifirmalle, joka on erikoistunut sisäisten viestinnällisten strategioiden suprajohtavuuden makrotason innovointiin; tällä taktiikalla saavutetaan win-win-tilanne, joka tänä haasteellisena bisnesperiodina saavuttaa optimaalisen alakorkeutensa kronologisena hetkenä, jolloin saniteettitilojen keskusyksikkö nupin muotoisesta instrumentista vetäisemällä päästää aaltokonemaisen soundinsa.

Proletariaatin periaatteet

Se mikä ennen oli laihuutta on nykyään ylipainoa, silkkaa läskiä.

Se mikä ennen oli toimeliaisuutta, on nykyään passiviisuutta.

Se mikä ennen oli taistelua, on nykyään televisio-ohjelmista kiistelyä.

Se mikä ennen oli mielenosoituksia, on nykyään halparuokaa purilaispaikasta.

Se mikä ennen oli tietoisuutta, on nykyään tiedottomuutta, pelkkää lumisadetta.

Päihdeongelma on ikuinen. Luokkaerot, terveyserot, sosiaalierot,

vaikuttavat ihmisten elinajan pituuteen jopa kymmenillä vuosilla.

Jossain silmänurkan vasemmalla kulmalla

ammattiliitot turvaavat vanhojen jäsentensä edut,

anarkistit kulkevat mielenosoituksessa

ja se näytetään rikottuna ikkunana.

Proletariaatti kuolee, Tampere turhaan,

mutta ei ennen kuin on siittänyt jälkikasvunsa,

josta tulee uusien säädöksien jälkeen halpatyövoimaa

laiskoille, rikkaille, väkivaltaisille ja muuten kyynisille.

Entententeelikamentten ja pippuri huis,

kuka nämä paskat savustaisi pois?

Sovinistinen robotti

Näinä päivinä naisen takapuolen, hänen pakaroidensa ylistäminen

kuulostaa ilkeältä sovinismilta.

Robotti pohtii

esiin työntyvää lihaisaa, punaista kukkaa,

joka leviää mukavasti kuin geopolitikka,

ja siinä keskellä terälehdet

valmiina ottamaan vastaan robotin teknologian.

Pyöreästi esiin työntyvä kukka,

jota robotin kaltaiset hahmot palvovat illansoitossa.

Miten ihanaa on ajatella, ettei kaikki täällä vielä ole automatisoitua.