Kirjailija Timo
Hännikäinen on osaltaan vastuussa Suomessa nousseesta rasistisesta ja
äärioikeistolaisesta ilmapiiristä. Hännikäinen on keittänyt
kokoon ideologiaa alkaen kokoelmastaan Taantumuksellisen
uskontunnustus (2007). Viimeistään esseeteos Kunnia (2015) näytti,
että Hännikäisen ihanteena on jonkinlainen Mussolinin Italian
kaltainen yhteiskunta.
Viime vuosina
valtavirrasta eristyksiin joutunut Hännikäinen on koettanut
virittää ideologisia näkemyksiään äärioikeistolaisen Uuden
median kirjallisuuskriitikkona ja kolumnistina sekä
julkaisemalla itse perustamansa kustannus Kiukaan kautta. Kiukaan
julkaisemassa Hännikäisen teoksessa Lihamylly (2017) tekijä haukkuu lähes
kaikki Suomen nykyiset kulttuuritoimijat, koska he ovat
väitetysti kiusanneet Hännikäistä ja torjuneet tämän
ihmisvihaiset näkemykset.
Hännikäinen on
lisäksi järjestänyt kahtena vuotena peräkkäin itsenäisyyspäivänä
äärioikeiston soihtukulkueen eli 612-marssin Töölöntorilta
Hietaniemen hautausmaalle. Marssin puheenvuoroissa hän on
väläytellyt kansanmurhaa mahdollisuutena ratkaista niin sanottu
maahanmuuttajaongelma.
Ei ole kysymys siitä
kuinka hyvin Hännikäinen mahdollisesti kirjoittaa, vaikka eräät
kriitikot ovat pitäneet vain tätä asiaa tärkeänä. Kysymys on Hännikäisen ilmaisemien
näkemysten tuhoisuudesta. Ja siitä mihin ne ihmisiä kiihottavat.