Lenin ja Halla-aho

Lenin oli kukkien ystävä. Hän käyskenteli vainiolla. Tuli Halla-aho vastaan.

• Terve, tovorists, sanoi Lenin.
• Terve, sanoi Halla-aho.
• Teikäläisellä on hommat hanskassa, sanoi Lenin.
• Niinpä joo, sanoi Halla-aho.
• Jouduitteko ampumaan monta, sanoi Lenin.
• No, tuota, aika monta, Sininen tulevaisuus ei...
• Vastaa kysymykseen, räjähti Lenin.
• 20 joo, vastasi Halla-aho.
• Se on oikein, sanoi Lenin.
• Toverit ovat uupuneita, sanoi, Halla-aho.
• Mitä helvettiä, toveri Halla-aho, sanoi Lenin.
• En tiedä, niitä väsyttää, toveri Lenin, sanoi Halla-aho.
• Saatana, ammutan kaikki, sanoi Lenin.

Viipuri pamahti, toistamiseen. Siinä ei ollut yhtäkään perussuomalaista sytykettä, eikä Suomi käyttänyt ydinasetta vastaiskussa.

Halla-aho parkui vauvana: tutti on kadonnut!

Ystävät lahjoittivat tutin.

Onko se lintu vai kala?

Kukaan ei tiennyt, ja iso suomalaisten vanha jumala Ahti, joka oli kylpenyt Karjalan joissa sanoi: työntäkää hänet saksalaiseen uuniin!

Lenin sanoi:

- Laitetaan hänet ammuttavien joukkoon, vaikka kukkia koristukseksi.

Kaikki loppui ähkyen kukkien valtamereen.

Mäiskettä Mäntsälässä?

Mietin miksiköhän yksikään suomalainen elokuvaohjaaja ei ole keksinyt tehdä sellaista sexploitaatiofilmiä, jossa nykyisiä äärioikeiston johtoheppuja, Jussi Halla-ahoa, Olli Immosta, James Hirvisaarta, Timo Hännikäistä, Kai Murrosta, Seppo Lehtoa ja mitä näitä nyt on, muistuttavat hahmot olisivat naisten seksuaalisesti alistettavana jonkinlaisella LoveLAG-leirillä (kirjailija Vladimir Sorokinin termi) pohjanmaalla, esimerkiksi Lapualla, tai Mäntsälässä? Elokuvan voisi otsikoida klassisen Ilsa, She Wolf of the SS (1975) tyyliin vaikkapa ”Seppo, Mäntsälän...” ja mitä vauhdikasta tuohon nyt sitten keksisikään.

Juoni voisi olla esimerkiksi sellainen, että pojat ovat lomalla Lapualla ja yhdistävät niin sanotusti huvin ja työn pähkäillen samalla uusia julkilausumia ja suunnitelmia ”suvakkeja” ja ”rullahuulia” yms. vastaan. Karjalaa siinä tietenkin kuluisi ruskea pullo poikineen, ja yhden tällaisen kostean aivoriihen jälkeen sedät sitten heräisivät ykskaks LoveLAG:ista Mäntsälässä, jossa sähköhammasharjaa ei enää pantaisikaan pelkästään poskihampaaseen. Kulttuurinnälkäisiä varten seuraavaksi tietenkin voisi olla jokin hienostunut viittaus esimerkiksi Leni Riefenstahlin elokuvaan Triuph des Willens (1935), mutta itse lähtisin kyllä reilusti ”kansanomaiselle” tielle. Juoni voisi jatkua sillä tavalla, että jos karjut kestävät leirillä kokonaisen viikon, niin ”Eurabia” jää syntymättä (tätä voitaisiin ilmentää elokuvassa esimerkiksi jollain värivaloilla tai tietynlaisella musiikilla). Jonkinlaisena filmin huipentumana viisikko pääsisi elokuvan lopussa suomalaisen yli-ihmisnaaraan alistettavaksi: naaras voisi esimerkiksi kyntää pojilla kyisen pellon tms.

Raakel Liekkiä tähän kuvaan ei taitaisi saada pääosaan, ei ammatillisista eikä poliittisistakaan syistä. Mutta ehkä Maria Kekkonen olisi kiinnostunut? Tai miksei Mr Lothar tai Jari Sarasvuokin, sopivasti ehostettuna ja vaatetettuna?

Antoisaa elokuvailtaa, etten sanoisi.