Itämaiset
viisaat
osaavat
hallita sydäntään, verenkiertoaan ja hengitystään,
silkalla
tahdonvoimalla.
Mutta
minä pystyn vähintään yhtä hyvään:
kykenen
kontrolloimaan suolistoni toimintaa.
Pystyn
röyhtäilemään kaksitoista tuntia yhteen menoon;
piereskelen
100 desibelin voimalla, 5 – 20 000 herzin korkeudelta;
voin
olla ulostamatta kaksikin vuotta tai pusertaa kerralla
kuorma-autollisen;
vatsani
kurina kuulostaa painokoneelta, puudelin haukulta, Beethovenin
yhdeksänneltä,
setelien
kahinalta tai Vesuviuksen purkaukselta.
Ja mikä
parasta, en koskaan kärsi vatsahaavasta.
Harvoin
ymmärretään, että harmoninen
suolistontoiminta
on onnellisen elämän
kellokortti
ja tuntolevy.
Minun
kykyni on kehityksen kondorinpesä,
metodologinen
tritonus,
modernisaation
G-piste.
Se on
totisesti länsimaisen sivistyksen
ylivoimaisuuden
ilmoitus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti