maanantai 21. marraskuuta 2016

Ihmisrobotti entisenä Gulag-vankina

Istun Turuhanskin lankkulaiturilla,
hieron kasvoihini vastapyydettyä, veitsellä avattua muksun-siikaa,
revin nälkääni sen valkoista lihaa.

Pesemättömien vartaloiden tuoksu.
Tunnen miten Stalinin viikset kutittavat niskaani.
Hänen paksu kaukasialainen kyrpänsä tunkeutuu
rusottavien pakaroideni väliin.
Olen kontillani Turuhanskin laiturilla,
pää kohti Moskovaa.

Hänen kovat ossetialaiset pakaransa jännittyvät
ja hän päästää sisuksiini pitkän ryöpyn tulikuumaa marxismi-leninismiä.
Vartaloni jokainen suomu panssaroituu ja nousen
ylös uutena ihmisenä, neuvostoihmisenä, ihmisrobottina,
Turuhanskin laiturilla,
kuolemassa nälkään, 
hieron kasvoihini vastapyydettyä, veitsellä avattua muksun-siikaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Teräkseen taittuneet modernismin sarvet

  Georgialaiset modernistit uudistivat taidetta 1900-luvun alussa. Taivaansinisten juomasarvien tarjoama pulppuava malja virkisti kirjallist...