Ihmisrobotti entisenä Gulag-vankina

Istun Turuhanskin lankkulaiturilla,

hieron kasvoihini vastapyydettyä, veitsellä avattua muksun-siikaa,

revin nälkääni sen valkoista lihaa.

Pesemättömien vartaloiden tuoksu.

Tunnen miten Stalinin viikset kutittavat niskaani.

Hänen paksu kaukasialainen kyrpänsä tunkeutuu

rusottavien pakaroideni väliin.

Olen kontillani Turuhanskin laiturilla,

pää kohti Moskovaa.

Hänen kovat ossetialaiset pakaransa jännittyvät

ja hän päästää sisuksiini pitkän ryöpyn tulikuumaa marxismi-leninismiä.

Vartaloni jokainen suomu panssaroituu ja nousen

ylös uutena ihmisenä, neuvostoihmisenä, ihmisrobottina,

Turuhanskin laiturilla,

kuolemassa nälkään, 
hieron kasvoihini vastapyydettyä, veitsellä avattua muksun-siikaa.