Hikinen päivä
tai voi olla että
tulee vettä
miljoonat
tunnit lönkyttävät laiskasti pois
palaamattomiin
hiukset katoavat
lopputyöstä ei vain tule valmista,
kuten ei...
rakkauksia liikkuu
pyöröovissa
tuoksut
tai hajut eivät enää yllätä
hän on niin väsynyt ettei saa unta
elämä on
tavaratalo, tavarajuna, tavara-
Hymy
huulillaan he kaatuvat
puolustaessaan niiden etuja
jotka hallitsevat heitä ja
päättävät heidän puolestaan
Mahla pusertuu
koivun kyljestä
joka kevät
maku on erilainen
kulttuurisesti
yhdenmukaistettuja & koulutettuja yksilöitä on helppo siirrellä
työelämässä tehtävästä toiseen käyttäen vain minimaalisesti
resursseja uudelleenkoulutukseen
Kumista tehdyt ehkäisevät univormut
Normaliteetin
diktatuuri
Mutta aurinkoon me lopulta palaamme
*
Isäni on ovikellon
summeri.
Isäni on ilkeä
ihminen, penseä
ja heikkotahtoinen,
juopahtava
– niin kuin isät
yleensä.
Veljeni makaa
sängyllä,
vääntelehtii,
vikisee,
hänen on paha olla,
harhat
sahaavat häntä
neljään osaan.
Katson näitä
kummallisia klovneja.
Heitä minä
rakastan.
*
Sivistys - sotaa
aisteja vastaan.
Koivunlehti,
nukkainen,
kääntyi kopioksi.
Ne tulivat koneen
ruudulta,
valtasivat
pikkuaivot,
vaikka 100 vuotta
oli renki ollut
renki,
suunnitelma tehty
kestämään mutaatiot.
Pakkomielteen
ilmentymä,
pako
todellisuudesta,
kulkuvälineellä,
jonka energialähdettä
ei voida määrittää.
Bestrafe mich,
führer,
olen muokattavaa
lihaa.
Kun minä jakaudun,
jatka sinä tiellä
kohti oikeata
risteystä.
*
Talvi on viimein
tullut, lunta polviin asti
Päivä kierii yksi
kerrallaan,
pimeyttä on sen
verran, että näkee
kääntyä tuleen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti