Elin varhaislapsuuteni espoon Kivenlahdessa. Pihalla ja
talon takaisella mutalammikolla leikin usein vähän vanhemman pojan kanssa.
Hänen nimensä oli Voitto. Hän oli mukava heppu, aivan niin kuin muutkin
lapset.
Jokin aika sitten törmäsin Voittoon bussissa. Tai en minä
häntä tunnistanut, vaan hän minut, en tiedä miten. Meidän perheemme muutti pois
Kivenlahdesta, kun olin viiden vanha. Voitto taas oli asunut Kivenlahdessa
20-vuotiaaksi asti.
Siihen ikään mennessä en ollut kokeillut viinaa, Voitto
kertoi. Sitten kaverit saivat suostuteltua hänet. Voitto hankki pullon
Finlandia-votkaa ja joi sen kerralla. Loppujen lopuksi hän tappoi kirveellä
naapurin talonmiehen. Tämä oli yrittänyt estää häntä hajottamasta ikkunoita.
Pääsin eilen vankilasta, Voitto kertoi bussissa. Mihin olet
matkalla, kyselin ja nyökkäilin kuin olisin ymmärtänyt mistä hän puhui.
Ajattelin mennä vetämään elämäni toiset kännit, Voitto vastasi. Sen koommin en
ole kuullut Voitosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti