tag:blogger.com,1999:blog-80464315420010312042024-02-07T14:33:02.833-08:00Kabaree KulkukoiraVille Ropponenhttp://www.blogger.com/profile/10473321333414296557noreply@blogger.comBlogger230125tag:blogger.com,1999:blog-8046431542001031204.post-76295127016638261922023-12-13T04:40:00.000-08:002023-12-13T04:40:12.415-08:00Teräkseen taittuneet modernismin sarvet<p> </p><p style="font-style: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;"><i><span style="color: black;"><span style="font-size: small;">Georgialaiset
modernistit uudistivat taidetta 1900-luvun alussa. Taivaansinisten
juomasarvien tarjoama pulppuava malja virkisti kirjallista elämää,
kunnes neuvostomiehityksen myötä ainoaksi sallituksi
taidesuuntaukseksi nousi sosialistinen realismi. Kirjailijoiden tuli
valita puolensa, eikä kenellekään käynyt hyvin.</span></span></i></p>
<p><br /><br /><br />
</p>
<p><br /><br />
</p>
<p style="font-style: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<span style="color: black;"><span style="font-size: small;"><b>Teksti Ville Ropponen</b></span></span></p>
<p><br /><br />
</p>
<p style="line-height: 150%;"><br /><br />
</p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Kun
modernistikirjailija </span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Paolo
Iashvili</b></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-weight: normal;">
</span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">saapui
Georgian kirjailijaliiton talolle Tbilisissä heinäkuun lopulla
1937, hänellä oli mukanaan metsästyskivääri. Alkamassa oli taas
yksi tappavan pitkistä liiton kokouksista, joissa aina syytettiin
jotakuta “kansanviholliseksi”. Iashvili oli tehnyt kaikkensa,
vääntynyt lähes rusetille, mutta Neuvosto-Georgian johtaja
</span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Lavrenti
Berija</b></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-weight: normal;">
</span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">oli
armoton. Edessä ei ollut kuin yksi ratkaisu.</span></span></span></span></span></p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;">”</span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Tässä
se tapahtui”, sanoo työntekijä Georgian kirjailijatalossa
johdatettuaan minut toiseen kerrokseen, syrjään tänä vuonna
avatun Repressoitujen kirjailijoiden museon näyttelyalueesta. </span></span></span></span></span>
</p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<span style="color: black;"><span style="font-size: small;">Paikka oli aikoinaan Iashvilin
työhuoneen vieressä, nurkassa ikkunan luona. Seinälle on
ripustettu metallilaatta, joka kertoo kirjailijan ampuneen itsensä
tällä paikalla 22.7.1937. Samaan aikaan alemmassa kerroksessa oli
käynnissä liiton kokous, jossa käsiteltiin hänen erottamistaan.</span></span></p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Iashvilin
mukana tuntui katoavan – aivan fyysisestikin – Georgian
ensimmäinen kokeellisten modernistien kirjailijapolvi. Kuolinpaikan
ääreen on nyt nostettu lasilaatikot, joista toisessa on täytetty
leopardin pää ja toisessa täytetty vuorivuohen pää. Nämä
merkilliset trofeet tuntuvat yhtä salaperäisiltä kuin koko
kirjailijaryhmä </span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><i><span style="font-weight: normal;">Tsisperqantselebi</span></i></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-weight: normal;">
</span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">eli
”Taivaansiniset juomasarvet”, jonka johtohahmoja Iashvili oli.</span></span></span></span></span></p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<span style="color: black;"><span style="font-size: small;">***</span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<br />
</p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<span style="color: black;"><span style="font-size: small;">Lähdin Georgiaan kulkeakseni
Kaukasusvuorilla, mutta kesähelteessä vastaan vieri myös paikkoja,
museoita ja ihmisiä, jotka valottivat georgialaisen modernismin
nousua, tuhoa ja perintöä.</span></span></p><p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;"><span style="color: black;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span></p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Georgia
itsenäistyi ensi kerran 1918, samoihin aikoihin kuin Suomi. Jos
historia olisi mennyt toisin, meikäläisten kansallisromantikkojen,
</span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Leinon
</b></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">ja
</span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Onervan</b></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">,
tai Tulenkantajien ja Kiilan sukupolvelle olisi voinut käydä samoin
kuin Sinisille sarville. Georgia liitettiin Neuvostoliittoon,
avantgarde taittui sosialistiseksi realismiksi, ja kirjailijoiden
asioita alkoi sirkuksen voimailijan tapaan taivutella teräsmies,
</span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Stalin</b></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">.</span></span></span></span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<br />
</p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<span style="color: black;"><span style="font-size: small;">Mikä ajoi Iashvilin epätoivoiseen
ratkaisuun? “Taivaansinisiin juomasarviin”, eli tuttavallisemmin
Sinisiin sarviin, tuntui liittyvän muitakin arvoituksia. Miksi
ryhmään väitettiin kuuluvan juuri 13 kirjailijaa, vaikka heitä
oli todellisuudessa enemmän? Entä mitä Sinisten sarvien tarina
kertoo laajemminkin modernismin kohtalosta Neuvostoliitossa?</span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<br />
</p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<span style="color: black;"><span style="font-size: small;">***</span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<br />
</p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<span style="color: black;"><span style="font-size: small;">Aloitetaan ilmeisimmästä: mikä
ihmeen ”Taivaansiniset juomasarvet”?</span></span></p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;">”</span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Sininen,
romantiikan väri, jonka saksalainen </span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Novalis
</b></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">oli
kultivoinut, edusti eurooppalaisia vaikutteita. Sarvi oli
georgialainen symboli, se edusti maata, viiniä ja dionyysisyyttä”,
selittää </span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Bela
Tsipuria</b></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">,
Ilja Tskhatshavadzen valtionyliopiston kirjallisuustieteen
professori. Istumme lehmusten alla, kirjailijatalon puutarhassa,
jossa toimii nyt kahvila.</span></span></span></span></span></p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Kaikki
alkoi Kutaisista, Georgian kolmanneksi suurimmasta kaupungista, jonka
suhde Tbilisiin on samantapainen kuin Turun suhde Helsinkiin tai
Pietarin Moskovaan. Kolmetuhatta vuotta vanhan kaupungin kujat
tursuavat murattia ja ruusuja sekä muistoja Sinisistä sarvista.
Iashvili, </span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Titsian
Tabidze</b></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-weight: normal;">
</span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">ja
</span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Grigol
Robakidze</b></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">,
kolme Euroopassa tai Venäjällä opiskellutta nuorta kirjailijaa
perusti ryhmän Kutaisissa vuonna 1916. Muut ryhmään kuuluneet
kirjailijat olivat nuorempia tai liittyivät mukaan vasta 1918
jälkeen.</span></span></span></span></span></p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<span style="color: black;"><span style="font-size: small;">Perustajakolmikko tunsi toisensa
jo Kutaisin gymnaasista, joka oli ytimekkäästi nimeltään ”lukio
numero 1”. Jykevässä kivirakennuksessa sijaitseva koulu toimii
nykyäänkin nimellä Akaki Tseretelin lukio nro 1. Nuoret
kirjailijat julkaisivat symbolistisia ja dadaistisia manifesteja ja
toimittivat ryhmän nimeä kantavaa lehteä.</span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">He
halusivat uudistaa georgialaista kirjallisuutta yhdistelemällä
eurooppalaisen ja aasialaisen kirjallisuuden perinteitä.
Ranskalaisen ja venäläisen symbolismin lisäksi Siniset sarvet
ihailivat vanhaa georgialaista runoutta, kansalliskirjailija </span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Shota
Rustavelia</b></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-weight: normal;">
</span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">sekä
1800-luvun alun romanttisia runoilijoita. He kritisoivat Georgian
1800-luvun lopun eurooppalais-vaikutteista realismia, joka palveli
heistä liikaa georgialaista nationalismia ja reformismia.</span></span></span></span></span></p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Georgian
kirjallisuusmuseon johtajan </span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Lasha
Bagradzen</b></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">
artikkelissaan siteeraaman Robakidzen sanoin ”Kutaisin kapakoista
tuli äkkiä pariisilaisia kahviloita, joissa urkujen käheiden
sävelmien ja välttämättömän </span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><i><span style="font-weight: normal;">mravalzamierin</span></i></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-weight: normal;">
</span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">(georgialaisen
polyfonisen juomalaulun) lisäksi kaikuivat puheissa sellaiset nimet
kuin</span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-weight: normal;">
</span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>E.
A. Poe</b></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-weight: normal;">
</span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">ja
</span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Baudelaire</b></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">,
</span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Nietzsche
</b></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">ja
</span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Oscar
Wilde</b></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">,
</span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Verlaine
</b></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">ja
</span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Mallarme</b></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">,
</span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Konstantin
Balmont</b></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-weight: normal;">
</span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">ja
</span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Valeri
Brjusov</b></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-weight: normal;">”</span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">.</span></span></span></span></span></p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<span style="color: black;"><span style="font-size: small;">Siniset sarvet voidaan nähdä
osana Venäjän 1900-luvun alun “hopeakauden” kirjallista
modernismia mutta kaukasialaisin maustein. Teostensa aiheet ryhmä
haki usein kansanrunouden ja -tarinoiden perinteestä, mikä ei ole
ihme Georgiassa, jossa joka maakunnalla on oma suullinen traditionsa.
Lyriikassa nuoret kirjailijat murtautuivat irti mitallisuudesta
käyttämään vapaata mittaa.</span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<br />
</p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<span style="color: black;"><span style="font-size: small;">Iashvilin kaksikerroksinen,
punatiilinen synnyinkoti seisoo yhä Kutaisin keskustan poskessa.
Kaupunkia halkovan Rioni-joen Valkoisen sillan kupeesta löytyy
kohta, jossa kohosi Cafe Jalta, kirjailijanalkujen tapaamispaikka.
Nyt jäljellä on vain kivijalka ja vieressä keskiaikaisen
kuninkaanlinnan rauniot. Tuuli nostattaa laineita Rioni-joella.</span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<br />
</p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<span style="color: black;"><span style="font-size: small;">***</span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<br />
</p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<span style="color: black;"><span style="font-size: small;">Sinisiin sarviin kuului eri
aikoina kymmenestä viiteentoista kirjailijaa, mutta Tabidze puhui
aina kolmestatoista jäsenestä. ”Se oli mystinen numero, joka
viittasi taruun 13 assyrialaisesta munkista, jotka levittivät
Georgiassa kristinuskoa 500-luvulla”, kertoo Tsipuria ja lisää:
”Siniset sarvet halusivat levittää runoutta”.</span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Sinisten
sarvien miesvoittoiseen joukkoon kuului myös salaperäinen “kätketty
sisar”. ”Paolo Iashvili loi mystisen pseudonyymin, </span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Elene
Darianin</b></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">,
jonka nimellä hän julkaisi runoja. Ne oli kirjoitettu naisen
näkökulmasta – aikanaan ne olivat eroottisesti rohkeita. Dariani,
joka viittaa Wilden </span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><i><span style="font-weight: normal;">Dorian
Grayhin</span></i></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">,
oli muka niin ujo, ettei voinut esittää itse runojaan ja Iashvilin
piti resitoida ne”, selittää Tsipuria.</span></span></span></span></span></p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Iashvilin
aikoinaan tuntenut nainen, </span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Elene
Bagradze</b></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">,
väitti 1950-ja 1960-luvuilla olevansa Dariani ja vaati tekijyyttä
runoihin. Väitteet nostettiin uudelleen esiin 1990-luvulla.
Esimerkiksi kirjallisuusmuseon johtaja </span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Lasha
Bagradze</span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-weight: normal;">
</span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">on
esittänyt Elenen olevan runojen todellinen tekijä.</span></span></span></span></span></p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;">”</span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Todisteita
näille väitteille ei kuitenkaan ole”, sanoo Tsipuria. Hänen
mukaansa valtaosa georgialaista tutkijoista pitää nykyään
Darianin runoja Iashvilin sepitteinä.</span></span></span></span></span></p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<span style="color: black;"><span style="font-size: small;">Siniset sarvet lähtivät vuonna
1918 levittämään runoutta Tbilisiin, itsenäistyneen Georgian
pääkaupunkiin. Venäjän vallankumousta seurannut sisällissota
ajoi sinne pakolaisiksi venäläisiä modernisteja. Oli nälänhätää
ja epidemioita, mutta myös taiteellinen vapaus. Tbilisistä
kehkeytyi toviksi avantgarde-taiteen metropoli.</span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Iashvili
ja muut Siniset sarvet perustivat lehtiä ja kirjallisia kabareita,
kuten Kimerioni (”Khimaira”)-klubin. Futuristiakatemia-klubin
ohella siitä tuli tärkeä kirjallinen kohtaamispaikka. Yhdessä
venäläisten avantgardistien kanssa Siniset sarvet oli mukana
julkaisemassa sittemmin maineikkaita antologioita </span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><i><span style="font-weight: normal;">Fantastišeski
kabatšok</span></i></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-weight: normal;">
</span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">(”Fantastinen
kapakka”) ja </span></span></span></span></span><span style="color: #1f1f1f;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">
</span></span></span></span></span><span style="color: #1f1f1f;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-family: Roboto, sans-serif;"><span style="font-size: x-small;"><i><span style="font-weight: normal;">H2SO4</span></i></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: xx-small;"><i><span style="font-weight: normal;">.
</span></i></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Jälkimmäisen
nimi viittasi rikkihapon kemialliseen kaavaan. Tbilisin kuumista
lähteistä pulppuaa edelleen rikkipitoista vettä, joka pyörittää
myös kaupungin kuuluisia, historiallisia kylpylöitä.</span></span></span></span></span></p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Kimerioni-klubin
rakennus on nyt osa Rustavelin draamateatteria Tbilisin vilkkaan
pääkadun varrella. Aulassa on yhä näkyvillä joitakin freskoja,
joita maalasivat ajan avantgarde-taiteilijat, kuten </span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Lado
Gudiashvili</b></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">,
</span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Sergei
Sudeikin</b></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-weight: normal;">
</span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">ja
</span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Kirill
Zdanevitš</b></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">.</span></span></span></span></span></p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<span style="color: black;"><span style="font-size: small;">Poreileva aikakausi tyrehtyi vain
kolmen vuoden päästä, kun puna-armeija miehitti Georgian
kevättalvella 1921.</span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<br />
</p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<span style="color: black;"><span style="font-size: small;">***</span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;">”</span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Siniset
sarvet reagoivat kielteisesti miehitykseen ja ottivat aktiivisen
roolin sekavassa tilanteessa. Iashvili ja Tabidze osallistuivat
vapaaehtoisiin aseettomiin partioihin, jotka pyrkivät suojelemaan
siviilejä puna-armeijan puhdistuksilta ja ryöstelyltä”, selittää
Tsipuria.</span></span></span></span></span></p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Kirjailijoilla
oli myös yhteyksiä georgialaissyntyisiin bolševikkeihin, jotka
olivat usein heidän ikätovereitaan ja käyneet samoja kouluja
Kutaisissa. Iashvilin ehdotuksesta neuvostovalta luovutti
konjakkitehtailija </span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Davit
Sarajishvilin</b></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-weight: normal;">
</span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">itselleen
rakennuttaman kartanon kirjailijaliitolle: siitä tehtiin
kirjailijatalo.</span></span></span></span></span></p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<span style="color: black;"><span style="font-size: small;">Aluksi bolševikkivalta koetti
houkutella kirjailijoita puolelleen, kuten muuallakin
neuvostovaltiossa, laskemalla heidät ”myötäilijöiksi”, joihin
suhtauduttiin kärsivällisesti. Vastarinta, mielenosoitukset,
mellakat ja sissitoiminta vuorilla kuitenkin jatkuivat Georgiassa, ja
elokuussa 1924 Georgian pakolaishallitus järjesti kansannousun. Se
nujerrettiin verisesti: jopa 12 000 ihmistä sai surmansa
taisteluissa ja joukkoteloituksissa – mukana Iashvilin veli. Tämän
jälkeen”myötäilijöitä” ei Neuvosto-Georgiassa enää
suvaittu. Kirjailijoiden tuli valita puolensa ellei halunnut vaieta
tai paeta.</span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;">”</span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Miehityksen
jälkeen Georgiasta emigroitui vain vähän kirjailijoita, kuten
puolalais-georgialainen </span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Ilja
Zdanevitš</b></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">.
Kirjailijat eivät vielä 1920-luvulla tajunneet täysin
neuvostovallan ankaruutta. Pian heille ei enää myönnetty
maastapoistumislupia”, sanoo Tsipuria.</span></span></span></span></span></p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Vaikka
ensimmäiset kirjailijoiden sortotoimet alkoivat heti miehityksen
jälkeen, 1920-luvun Neuvostoliitossa harjoitettu </span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><i><span style="font-weight: normal;">korenizatsija</span></i></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">-
eli alkuperäistämispolitiikka loi myös mahdollisuuksia
georgiankieliselle kirjallisuudelle. Kirjoja julkaistiin enemmän
kuin koskaan, ja kirjallisuuselämä oli aluksi vilkasta. Monet
taiteelliset ryhmät Sinisistä sarvista futuristeihin saivat vielä
toimia vapaasti, vaikka proletaarikirjailijat hyökkäilivätkin
heitä vastaan lehdistössä.</span></span></span></span></span></p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<span style="color: black;"><span style="font-size: small;">Venäläisten kirjailijoiden
tapaan Siniset sarvet pakotettiin sopeutumaan uuteen todellisuuteen.
”Heitä myös houkuteltiin etuuksilla. Heidän kirjojaan
julkaistiin laajoina painoksina, ja heitä pidettiin
neuvostogeorgialaisen kirjallisuuden johtajina. Sinisten sarvien
neuvostoaikaisista teksteistä löytyy silti paljon rivien välistä
kritiikkiä”, toteaa Tsipuria.</span></span></p>
<p><br /><br />
</p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<span style="color: black;"><span style="font-size: small;">***</span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<br />
</p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<span style="color: black;"><span style="font-size: small;">Neuvostoliiton valtataistelun
voittanut Stalin aloitti kulttuurivallankumouksen 1930-luvun alussa.
Nyt kommunismi oli tarkoitus takoa valmiiksi. ”Uuden ihmisen”
muovaamisessa taiteilla oli tärkeä propagandistinen tehtävä, ja
erityisesti kirjallisuus sai toimia lipunkantajana. Kilpailevat
kirjailijaryhmät, mukaan lukien Siniset sarvet, lakkautettiin
vuoteen 1932 mennessä. Ainoaksi sallituksi suuntaukseksi tuli
sosialistinen realismi. Etenkin modernistiset tyylikeinot tuomittiin
”dekadentteina”, ”ääri-individualistisina” ja
”formalistisina”.</span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Tässä
vaiheessa johtavien Sinisten sarvien kirjailijoiden tiet erosivat. Jo
pitkään neuvostovaltaa kritisoinut ryhmän perustajajäsen
Robakidze loikkasi Saksaan vuonna 1930. Emigraatiossa hän tutustui
</span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Stefan
Zweigiin</b></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-weight: normal;">
</span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">ja
kirjoitti Georgiaan sijoittuvia romaaneja, joista eräässä piirsi
Stalinista kuvan kammottavana despoottina.</span></span></span></span></span></p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Iashvili
ja Tabidze taas saavuttivat 1930-luvun alussa kuuluisuutta Georgian
ulkopuolella, kun heidän runouttaan käännettiin venäjäksi.
Venäjäntäjänä toimi kirjailijoihin tutustunut </span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Boris
Pasternak</b></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">,
tuleva Nobel-kirjailija. Monet hänen käännöksensä syntyivät
Tbilisissä Tabidzen asunnolla, jossa tänä päivänä toimii
kotimuseo.</span></span></span></span></span></p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Pasternak
oli suorastaan hullaantunut Georgiaan. Tämä näkyy
venäläisrunoilijan kokoelman </span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><i><span style="font-weight: normal;">Toinen
syntymä</span></i></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-weight: normal;">
</span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">(1932)
runoissa, joissa “Gruusia” on korkean hengenelämän ja
luonnollisen järjestyksen tyyssija, jota kannattelee elävä yhteys
kansalliseen kulttuuriin, historiaan ja tarustoon.</span></span></span></span></span></p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<span style="color: black;"><span style="font-size: small;">Pasternakin runoissa Kaukasuksen
vuorimaisema metaforisoituu. Hän ikään kuin siirtää 1800-luvun
venäläisten runoilijoiden harrastaman Kaukasuksen romantisoinnin –
ja myöhemmän yrityksen korvata romanttinen kuva realistisella –
sosialistiseen tulevaisuuteen. Eräässä kokoelman runoista
”etäisyys sosialismiin” suhteutetaan georgialaiseen maisemaan.
Vuorten ylittäminen on metafora kommunismin ”lopullisesta
voitosta”. Runoilija antaa ikään kuin ymmärtää, että matkan
pää, Georgia, on jo toteutunut utopia. Pasternakille sosialismi ei
ollut ensisijaisesti taloudellinen teoria vaan eettinen periaate.</span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Pasternakin
lisäksi Sinisten sarvien kirjailijoita venäjänsi </span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Osip
Mandelštam</b></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-weight: normal;">
– </span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">joskaan
hän ei arvostanut heitä kovin korkealle. Mandelštamista
georgialaiset olivat lähinnä ranskalaista runoutta jäljitteleviä
provinssikirjailijoita.</span></span></span></span></span></p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<span style="color: black;"><span style="font-size: small;">Käännökset vaikuttivat nostavan
Iashvilin ja Tabidzen keskeisten neuvostokirjailijoiden joukkoon, ja
he osallistuivat myös Neuvostoliiton kirjailijaliiton
perustamiskokoukseen 1934 pitäen siellä puheenvuorot. Kirjailijat
sopeutuivat poliittisesti, ja Iashvilin tekstit muuttuivai aiempaa
ideologisemmiksi, Tabidzen ylistykset “sosialismin rakentamiselle”
olivat sen sijaan puolivillaisia. Kumpikaan kirjailijoista ei
suostunut luopumaan modernistisesta tyylistään.</span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<br />
</p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<span style="color: black;"><span style="font-size: small;">Georgian johtajaksi noussut
Lavrenti Berija liehitteli Iashvilia ja Tabidzea, vaikka suhtautui
muuten älymystöön entistä ankarammin. Berija veti molemmat
runoilijat mukaan valtiolliseen byrokratiaan. Iashvilista hän teki
peräti Transkaukasian neuvostotasavallan keskuskomitean jäsenen, ja
kirjailija palkittiin työn punaisen tähden kunniamerkillä. Jopa
vastahakoinen Tabidze istutettiin Tbilisin neuvostoon. Kun
kirjailijat tajusivat osallistumisen hinnan, oli jo myöhäistä
perääntyä.</span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<br />
</p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<span style="color: black;"><span style="font-size: small;">***</span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<br />
</p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<span style="color: black;"><span style="font-size: small;">Tbilisin kirjailijatalon
Repressoitujen kirjailijoiden museossa on esillä yhteiskuvia, joissa
tuomittujen kirjailijoiden kuvat on mustattu. Valokuvat ovat suuren
terrorin ajalta 1936–1938. Tuolloin Stalinin suursiivous pyyhki
läpi neuvostoyhteiskunnan, mukaan lukien Neuvosto-Georgian. Taiteen
kentältä lakaistiin kadoksiin viimeisetkin modernismin edustajat –
tosin silloin tuomituksi joutuminen ei enää välttämättä
vaatinut erityisiä syitä.</span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<br />
</p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<span style="color: black;"><span style="font-size: small;">Georgian 10. puoluekokouksessa
toukokuussa 1937 Berija julkisti raportin, joka määritteli kunkin
kirjailijan poliittisen luotettavuuden, onnistumiset ja virheet.</span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<br />
</p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<span style="color: black;"><span style="font-size: small;">Kirjailijat alistettiin syksyyn
asti kestäviin kirjailijaliiton maraton-kokouksiin. Ne kestivät
tavallisesti iltaseitsemästä aamuyölle. Listojen mukaan leimatut
kirjailijat pakotettiin tunnustamaan nykyiset ja menneet, joskus
ajallisesti hyvinkin kaukaiset ”erheensä” ja ”rikoksensa”
sekä yhteydet jo pidätettyihin kollegoihinsa. Muiden kirjailijoiden
oli selvitettävä suhteensa syytettyyn ja yhdyttävä syytteisiin.
Syytetyt tavallisesti erotettiin kirjailijaliitosta, mitä seurasi
lähes aina pidätys. Joskus NKVD:n eli Neuvostoliiton
sisäministeriön agentit odottivat jo kirjailijatalon eteisessä.
Eräiden kohdalla liiton päätöslauselma vaatii suoraan henkilöiden
”fyysistä tuhoamista”.</span></span></p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Vain
kaksi nimeä poistettiin syytettyjen listalta: georgian suosituimmat
runoilijat </span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Galaktion
Tabidze</b></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-weight: normal;">
</span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">ja
</span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Ioseb
Grishashvili</b></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">.
Berija suojeli heitä samoin kuin Stalin suojasi joitakin omia
suosikkejaan, kuten Pasternakia tai </span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Mihail
Šolohovia</b></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">.</span></span></span></span></span></p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Berija
painosti kovasti Iashvilia. Tämän ja Tabidzen kohdalla painoi se,
että he olivat tavanneet Neuvostoliitossa 1936 vierailleen
ranskalaiskirjailija </span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>André
Giden</b></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">.
Ranskaan palattuaan Gide kirjoitti Neuvostoliitosta hyvin kielteisen
kirjan. Kaikki Gidelle vieraanvaraisuutta osoittaneet saivat leiman
otsaansa. Georgialaiskirjailijoiden lisäksi näin kävi esimerkiksi
venäläiselle </span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Boris
Pilnjakille</b></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">,
joka ammuttiin 1938.</span></span></span></span></span></p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<span style="color: black;"><span style="font-size: small;">Iashvili oli yrittänyt harjoittaa
kirjallista itsekritiikkiä julkaisemalla runon ”Petturi André
Gidestä”, mutta se ei enää auttanut. Kirjailija pakotettiin
nimeämään ”kansanvihollisiksi” joukon kollegoitaan ja
ystäviään ja kannattamaan heidän erottamistaan
kirjailijaliitosta. Tässä vaiheessa Iashvili kirjoitti
sydäntäsärkevät jäähyväiset vaimolleen ja tyttärelleen –
kirjeet löytyvät nykyään Repressoitujen kirjailijoiden museosta.</span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<br />
</p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<span style="color: black;"><span style="font-size: small;">Viimeisenä niittinä Berija vaati
Iashvilia tuomitsemaan elinikäisen ystävänsä Titsian Tabidzen.
Sitä Iashvili ei voinut enää tehdä.</span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<br />
</p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<span style="color: black;"><span style="font-size: small;">Kirjailijan itsemurhan jälkeen
kirjailijaliitto hyväksyi lauselman, jossa Iashvilin sanottiin
teeskennelleen kirjailijaa osallistuessaan maanpetturuuteen ja
vakoiluun; hänen itsemurhansa oli ”provokatiivinen teko, joka
herättää inhoa ja suuttumusta jokaisessa kunnollisten
neuvostokirjailijoiden tapaamisessa”, kirjoitetaan liiton kokouksen
pöytäkirjassa. Vain Tabidze kieltäytyi kannattamasta päätöstä
ja käveli ulos kokouksesta.</span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Liiton
kokouksissa vain prosaisti </span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Konstantin
Gamsakhurdia</b></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">,
Stalinin suosikki, osoitti ällistyttävää rohkeutta puolustaessaan
Tabidzea verraten tapahtumia jopa Natsi-Saksan vainoihin. Tabidze ei
itse enää osallistunut kokouksiin. Yhdessä viimeisistä runoistaan
hän kirjoitti:</span></span></span></span></span></p>
<p><br /><br />
</p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<span style="color: black;"><span style="font-size: x-small;"> Tulee vielä moninaisempi aika,</span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none; text-indent: 1.27cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-size: x-small;">kenties Pontus Euxine kuivahtaa,</span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none; text-indent: 1.27cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-size: x-small;">ja silti runoilijan kurkku,
halkaistu korvasta korvaan,</span></span></p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 1.27cm;">
<span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: x-small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">elää
säkeiden jokaisessa atomissa</span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">.</span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-weight: normal;">
</span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: x-small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">(Suom.
Ville Ropponen, suom.huom.“Pontus Euxine” eli Mustameri)</span></span></span></span></span></p>
<p><br /><br />
</p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<span style="color: black;"><span style="font-size: small;">Tabidze pidätettiin syksyllä. Ei
auttanut, vaikka hän kuulusteluissa myönsi ”neuvostovastaisten”
toimiensa yhteishenkilöksi vain georgialaisen 1700-luvun runoilija
Belikin. Musta huumori ei uponnut NKVD:hen. Runoilija tuomittiin
kuulumisesta fasistiseen järjestöön ja vakoilusta Ranskan hyväksi.
Tabidze ja hänen ohellaan lähes kaikki Sinisiin sarviin kuuluneet
georgialaiset modernistit ammuttiin.</span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<br />
</p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<span style="color: black;"><span style="font-size: small;">***</span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Sinisistä
sarvista ainoat jotka säilyivät hengissä, </span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Kolau
Nadiradze</b></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-weight: normal;">
</span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">ja
</span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Sergo
Kldiashvili</b></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">,
pelastuivat sattumalta. Heidät kyllä pidätettiin, mutta NKVD:n
kuulustelija joutui terrorin pyörteissä itsekin pidätetyksi ja
heitä koskevat tiedot hukkuivat, jolloin kirjailijat yllättäen
vapautettiin.</span></span></span></span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<br />
</p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<span style="color: black;"><span style="font-size: small;">Suuressa terrorissa neljäsosa eli
yhteensä 90 Georgian kirjailijaliiton jäsenistä teloitettiin ja
paljon useampi viskattiin Gulagiin. Kaikkiaan Stalinin aikana
menehtyi noin 200 georgialaista kirjailijaa. Terrori iski kaikista
raskaimmin Neuvostoliiton vähemmistöihin. Esimerkiksi
ukrainalaisista kirjailijoista 1930–luvun vainoissa teloitettiin
tai vietiin leireille lähes 90 prosenttia.</span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;">”</span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Georgialainen
modernismi kesti vain lyhyen ajan, 10–12 vuotta, mutta modernistit
onnistuivat luomaan todella tärkeitä asioita, mikä auttoi pitämään
Georgiassa yllä kiinnostusta länsimaiseen kirjallisuuteen. Myös
neuvostoaikoina georgialaiset lukijat saivat kosketuksen niin
sanottuun vapaaseen maailmaan Sinisten sarvien perinnön kautta”,
tähdentää Bela Tsipuria.</span></span></span></span></span></p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Viimeinen
Sinisistä sarvista, Nadiradze, ehti elää aikaan, jolloin taas
uskalsi olla kriittinen. Vuonna 1985 jo 90-vuotias runoilija julkaisi
1969 kirjoittamansa runon </span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><i><span style="font-weight: normal;">25
tebervali </span></i></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">(”25.
helmikuuta”), joka käsitteli vuoden 1921 puna-armeijan miehitystä.
Repressoitujen kirjailijoiden museossa esillä olevassa runossa
Nadiradze kirjoittaa:</span></span></span></span></span></p>
<p><br /><br />
</p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<span style="color: black;"><span style="font-size: x-small;">Punalipun alla, päät pystyssä,</span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<span style="color: black;"><span style="font-size: x-small;">valkean ratsun jäykin askelin,</span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<span style="color: black;"><span style="font-size: x-small;">kuolema saapui kiiltävä sirppi
kädessä!</span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<span style="color: black;"><span style="font-size: x-small;">Surulunta satoi, peittäen
Tbilisin.</span></span></p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: x-small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Ääneti
oli Siionin kirkko, sen kansan mykistyminen tyrmäs</span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">i.
(suom. Ville Ropponen)</span></span></span></span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<br />
</p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<span style="color: black;"><span style="font-size: small;">Tsipurian mukaan moderneilla
georgialaisilla kirjailijoilla oli jo neuvostoaikoina suhde Sinisten
sarvien tuotantoon – erityisesti ryhmän patrioottisiin runoihin.</span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;">”</span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Sinisten
sarvien symbolistinen tuotanto taas ei ollut neuvostoaikoina kovin
ymmärrettyä. Se löysi laajempaa mielenkiintoa vasta Georgian
itsenäistyttyä 1990-luvulla, kun kiinnostus Sinisiä sarvia sekä
georgialaista futurismia kohtaan nousi vahvasti”, sanoo
avantgardea, georgialaisen kirjallisuuden sovjetisointia, modernismia
ja postmodernismia laajasti tutkinut Tsipuria.</span></span></span></span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<br />
</p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<span style="color: black;"><span style="font-size: small;">Kirjailijatalon puutarhan keskellä
seisoo suuri, ryhmyinen lehmusveteraani. Se on nähnyt kirjailijoiden
tulevan ja menevän. Yhdelle puun oksalle on sinitiainen tehnyt
pesänsä: poikasten sirkutus kantautuu maahan asti.</span></span></p>
<p><br /><br />
</p>
<p><br /><br />
</p>
<p style="font-style: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<span style="color: black;"><span style="font-size: x-small;"><b>Lähteet:</b></span></span></p>
<p><br /><br />
</p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: x-small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Dzhintsharadze,
Dinara: </span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: x-small;"><i><span style="font-weight: normal;">Poetitšeskaja
letopis</span></i></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: x-small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">.
Metsniereba 1979.</span></span></span></span></span></p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: x-small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Kikodze,
Archil: </span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: x-small;"><i><span style="font-weight: normal;">The
repressed writers of Georgia</span></i></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: x-small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">.
Writers' house of Georgia 2022.</span></span></span></span></span></p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: x-small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Pastenak,
Boris: </span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: x-small;"><i><span style="font-weight: normal;">Sisareni
elämä</span></i></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: x-small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">.
Valik. ja suom. Marja-Leena Mikkola. Gummerus 2003</span></span></span></span></span></p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: x-small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Rayfield,
Donald: </span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: x-small;"><i><span style="font-weight: normal;">Stalin
and his hangmen</span></i></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: x-small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">.
Penguin books 2004.</span></span></span></span></span></p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: x-small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Rayfield,
Donald: </span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: x-small;"><i><span style="font-weight: normal;">Georgian
literature – a history</span></i></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: x-small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">.
Routledge 2010.</span></span></span></span></span></p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<span style="color: black;"><span style="font-size: x-small;">Internet-lähteet</span></span></p>
<p style="line-height: 120%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: x-small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Lasha
Bagradze: “</span></span></span></span></span><span style="color: #2c2f34;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: x-small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">The
exuberant life and tragic death of the Blue Horns</span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-weight: normal;">“
</span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: x-small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">2018.
(https://civil.ge/archives/244366)</span></span></span></span></span></p>
<p style="line-height: 175%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-size: x-small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Tbilisin
Georgian kirjailijaliiton museoidun talon nettisivut:
</span></span></span></span></span><span style="font-size: x-small;">https://writershouse.ge/index.php?m=135</span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<br />
</p>
<p>Kirjoittajan tekemät haastattelut:</p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<span style="color: black;"><span style="font-size: x-small;">Bela Tsipurian haastattelu
Tbilisissä 28.7.2023.</span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 175%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<span style="color: black;"><span style="font-size: x-small;">Kvicha Vashakmadzen haastattelu
Kutaisissa 30.7. 2023.</span></span></p>
<p style="font-weight: normal;"><br /><br />
</p>
<p style="font-weight: normal;"><a name="docs-internal-guid-e1be7c67-7fff-b382-cc"></a>
<br /><br />Kirjoittaja on esseisti, tietokirjailija ja <i>Nuori
Voima</i>-lehden Kaukasian kirjeenvaihtaja <span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;">–</span></span>
ainakin tässä numerossa.</p>
<p><br /><br />
</p>
<p style="font-weight: normal;"><b>Artikkeli on ilmestynyt </b><i><b>Nuori
Voima</b></i><b>-lehden numerosssa 5/2023</b>.<br /><br /><br />
</p>Ville Ropponenhttp://www.blogger.com/profile/10473321333414296557noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8046431542001031204.post-47150601651158160812023-12-07T05:21:00.000-08:002023-12-13T04:35:49.450-08:00Teloitus <p> </p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><b><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: large;">Vladimir
Nabokov</span></b></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><i>Suomennos</i>
<b>Ville Ropponen</b></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: 13pt;">Ne
yöt kuluvat: makaan näin,</span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: 13pt;">vuode
lipuu Venäjälle,</span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: 13pt;">minut
vievät rotkolle päin,</span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: 13pt;">vievät
rotkon teurasmäelle.</span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: 13pt;">Havahdun,
istuimella pimeässä<br />kello, tulitikut lepäävät,</span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: 13pt;">silmissä,
kuin pyssynpiipun piirtyessä,</span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: 13pt;">kellotaulun
hehkut vääntyvät.</span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: 13pt;">Käsillä
peitän kaulan, rinnan<br />nyt, nyt minut ammutaan —<br />katseen
siirtämisen hinnan<br />vie roihu, alkaa sammumaan.</span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: 13pt;">Tietoisuuden
ilman tuntoa<br />kellon nakutus herättää,<br />se on maanpaon
onnea,<br />ei tarvitse enää säikähtää.</span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: 13pt;">Mutta
sydän, se tahtia lyö,<br />että olisi todella näin:<br />Venäjä,
tähdet, teloitusyö<br />ja tuomenmarjassa rotkolle päin.</span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;"><b><span style="color: black;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Maanpakoruno
heräsi uudelleen henkiin</span></span> </b></span></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: "Times New Roman", serif;">Vuonna
1927 nuori </span><b style="font-family: "Times New Roman", serif;">Vladimir Nabokov</b><span style="font-family: "Times New Roman", serif;"> oli maanpaossa bolševikkivaltaan
sortuneelta Venäjältä. Hän asui Berliinissä, kaikki oli hyvin,
hän oli jo asettunut, aviossa, opiskeli yliopistossa, kirjoitti
paljon ja julkaisi. Kuitenkin hänen ajatuksensa palasivat usein
Venäjälle.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> Hän
mietti monesti kirjailija <b>Nikolai Gumiljovin</b> kohtaloa.
Gumiljov oli teloitettu 1921 neuvostovallan vastaisena agenttina.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> Tammikuussa
2023 joukko Venäjältä emigroituneita muusikoita julkaisi yhteisen
albumin <i>Posle Rossii</i> (”Venäjän jälkeen”). Nimi tulee
<b>Marina Tsvetajevan</b> runokokoelmasta vuodelta 1928. Levy on
omistettu kaikille sata vuotta sitten Venäjältä emigroituneille
kirjailijoille, jotka päätyivät Istanbuliin, Belgradiin,
Berliiniin, Prahaan., Pariisiin, Riikaan, Tallinnaan, Harbiniin ja
Shanghaihin. </span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> Nykymuusikot
sävelsivät lauluja emigranttikirjailijoiden tekstien pohjalta.
Tunnettujen tekijöiden lisäksi mukana on joukko vähemmän
tunnettuja kirjailijoita. <b>Monetochkan</b> laulu Nabokovin runon
”Teloitus” (alk. ”Rasstrel”, 1927) pohjalta on kuultavissa
<a href="https://www.youtube.com/watch?v=-Z5iVoXKm5A" target="_blank">YouTubessa</a>. </span>
</p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><br /></span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Runo ja saate ovat ilmestyneet <i>Parnassossa </i>6-7/2023.</span></p>Ville Ropponenhttp://www.blogger.com/profile/10473321333414296557noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8046431542001031204.post-69211803955489827242023-10-18T13:29:00.004-07:002023-10-18T13:30:26.717-07:00Kansallisromaanin rakentajat Kaukasiassa<p> </p><p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;"><b>Ville
Ropponen</b></p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;"><br /><br />
</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;"><b>Kun
kosmopoliittinen romaani Ali ja Nino nostettiin nationalismin
välikappaleeksi, soppa oli valmis</b>.</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;"><br /><br />
</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;"><br /><br />
</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;">Kansallisromaaneiksi
on usein nationalismin nousuaikana nimetty teoksia, joiden on
katsottu ilmentävät tietyn kansan henkeä ja hahmoa.
</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;">Harvan
kansallisromaanin taustat ovat niin merkilliset kuin <b>Kurban Saidin</b>
teoksen <i>Ali ja Nino</i>. Emigranttikirjailijan romaani ilmestyi
1937 Wienissä saksaksi. Tekijästä ei ole täyttä varmuutta:
”Kurban Said” on pseudonyymi.</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;">Pian
julkaisunsa jälkeen romaani unohtui toisen maailmansodan
kurimuksessa. Alkuperäinen käsikirjoitus lienee tuhoutunut.
Sodanjälkeisen Berliinin raunioissa <b>Jenia Graman</b>,
venäläisemigrantti, tanssija ja kääntäjä, löysi painetun
romaanin, hankki käännösoikeudet, käänsi sen englanniksi ja sai
julkaistuksi Britanniassa 1970.
</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;">Romaanin
ansiot tunnustettiin. Kehkeytyi kirjallinen sensaatio. Tutkijat
innostuivat: mestariteos ilman selvää tekijää luo kiehtovan
mysteerin.</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;"><i>Ali
ja Nino</i> käännettiin pikavauhtia yli 30:lle kielelle. Suomeksi
se ilmestyi vuonna 1972 Gummeruksen kustantamana. Kirjallisena
löytönä <b>Paul Theroux</b> on verrannut teosta B.Travenin <i>Sierra
Madren aarteeseen</i>.
</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;">Kiistat
tekijyydestä kohosivat toiseen potenssiin, kun myöhäisessä
Neuvostoliitossa nousivat eri vähemmistöjen nationalismit ja <i>Ali
ja Nino</i> nimettiin Azerbaidžanin kansallisromaaniksi.</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;">Mittelöissä
romaanin tekijyydestä kosmopoliittinen opus alkaa vaikuttaa välillä
kuutiolta, jota yritetään työntää ympyränmuotoiseen reikään.</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;"><br /><br />
</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;"><i>Ali
ja Nino </i>kertoo suuren rakkaustarinan Bakussa vuosina 1913-1920.
Teoksessa herättää huomiota vaivattomuus, jolla Said kuvaa idän
ja lännen sekä perinteiden ja modernin yhteentörmäystä. Näitä
teemoja alettiin laajemmin käsitellä vasta parikymmentä vuotta
myöhemmin postkolonialistisessa kirjallisuudessa.</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;">Kuten
<b>Aleksis Kiven</b> seitsemän veljestä<i> </i>kamppailevat
impivaaralaisen metsäsuomalaisuuden ja kyläkoulun edustaman
pohjimmiltaan ruotsalaisen sivistyksen välillä, Saidin romaanin
rakastavaiset kärvistelevät Euroopan ja Aasian välillä. <i>Ali ja
Nino </i>kuvaa dramaattisesti kulttuurista muutosta.</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;">Yhtä
turbulentilta vaikuttaa <i>Ali ja Ninon</i> tekijyydestä käyty
ottelu, jossa korostuvat vanhanaikaisten biografisten vastaavuuksien
etsiminen mahdollisen tekijän elämän ja romaanin tapahtumien
välillä.</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;">Tekijäehdokkaiden
ja tutkijoiden merimiespainissa ei ole kyse vain paikasta kirjallisen
nerouden Himalajalla tai kirjamarkkinoiden pakkomielteestä tekijän
brändiin, vaan taustalla on myös poliittisia intohimoja. Ennen kuin
pureudutaan tarkemmin itse romaaniin on pohdittava: kuka oikein oli
”Kurban Said”?</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;"><br /><br />
</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;">Yhdysvaltalainen
Pulitzer-palkittu kirjailija <b>Tom Reiss</b> on selvitellyt Kurban
Saidin mysteeriä. Hän matkusteli Saidin jäljillä jopa kymmenessä
eri maassa. Tutkimustensa pohjalta Reiss julkaisi teoksen <i>The
Orientalist: Solving the Mystery of a Strange and Dangerous Life</i>
(2005).</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;">Osoittautui,
että pseudonyymin takana piili <b>Lev Nussimbaum </b>(1905-1942),
Bakussa syntynyt juutalainen, jonka isä vei mukanaan Eurooppaan
paetessaan 1920 puna-armeijan hyökkäystä Azerbaidžaniin. Tai tämä
oli Reissin johtopäätös.</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;">Moninaamaisen
Nussinbaumin elämässä piisasi veijarimaisia käänteitä. Hän
opiskeli Berliinin yliopistossa ja kääntyi islamiin.
Emigranttipiireissä hän esiintyi ”muslimiprinssinä”. Nuoresta
Nussinbaumista löytyy valokuva, jossa hän poseeraa sulilla
varustetussa turbaanissa.</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;">Nussinbaum
ryhtyi journalistiksi ja kirjoitti myös tietokirjoja aiheista,
joista länsimaalaiset tiesivät vähän, kuten Kaukasiasta,
Venäjästä, bolševikkikumouksesta, islamista ja öljystä. Hän
sävelsi elämäkertoja <b>Leninistä</b> Iranin shaahi <b>Reza
Pahlaviin</b>. Teosten faktat olivat usein vähän niin ja näin,
mutta se ei estänyt suosiota. Kirjat ilmestyivät Lontoossa ja New
Yorkissa nimellä ”Essad Bey”.
</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;"><b>Hitlerin</b>
noustua valtaan Nussinbaum jätti Saksan ja koetteli siipiään
Amerikassa, New Yorkissa ja Hollywoodissa. Yhdysvaltoihin asettuminen
ei onnistunut, ja hän palasi Eurooppaan, Itävaltaan, jossa tutustui
kirjailija, paronitar <b>von Ehrenfelsiin</b>. Nainen kuului
Keski-Euroopan kirjallisiin piireihin. Jotkut arvelevat Nussinbaumin
ja paronittaren suhteen olleen intiimi.</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;">Kun <i>Ali
ja Nino</i> -romaani ilmestyi Kurban Saidin nimellä, tekijänoikeuden
rekisteröi nimiinsä paronitar. Oliko kyseessä kirjallinen peli? Ei
niinkään. Temppuihin turvauduttiin, jotta romaania voitaisiin myydä
myös natsi-Saksassa, jonka markkinoille ei juutalaistaustaisella
kirjailijalla ollut pääsyä.</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;"><br /><br />
</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;"><i>Ali
ja Nino</i>-romaanin päähenkilö Ali Khan Shirvanshir on vanhan
persialaistaustaisen aatelissuvun vesa, muslimi ja tuntee itsensä
syvästi aasialaiseksi. Hän kohtaa Bakussa Nino Kipianin, kristityn
georgialaisen aatelisneidon, joka mieltää itsensä
eurooppalaiseksi. Rakkaus roihahtaa, he ovat kuin Romea ja Julia,
johon Nino heitä piloillaan vertaa.
</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;">Said
kuvaa muuttuvaa Bakua, joka vääntelehtii nykyaikaistumisen ja
vanhojen perinteiden törmäilyssä. Puhelinlinjoja vedetään,
Nobelin veljekset poraavat öljyä Kaspianmerellä.</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;">Romaanin
juonessa ja sen dialogeissa näkyvät ajan suurpoliittiset
tapahtumat. Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä Ali ei halua Venäjän
armeijaan, vaikka monet hänen ystävänsä värväytyvät. Hän
mieltää maailmansodan eurooppalaisten konfliktiksi.
</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;">Alin ja
Ninon yhdessäolon tiellä on esteitä, aluksi heidän vanhempansakin
vastustavat, mutta lopulta kaikki järjestyy. He avioituvat
pakopaikassa Dagestanissa ja elävät onnessa vuorilla.</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;">Venäjän
vallankumouksen 1917 jälkeen he palaavat Bakuun, joutuvat
puolustamaan kaupunkia ase kädessä ja pakenemaan Iraniin. Palaamaan
he pääsevät vasta, kun turkkilaiset etenevät Kaukasiassa,
miehittävät Bakun ja syntyy Azerbaidžanin demokraattinen
tasavalta.</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;">Mutta
sodan pilvet tiivistyvät: puna-armeijan hyökättyä 1920 Baku
miehitetään. Nino pakenee heidän tyttövauvansa kanssa Georgiaan,
mutta Ali päätyy traagiseen ratkaisuun Azerbaidžanin puolesta.</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;"><br /><br />
</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;">Mitä
todisteita on siitä, että juuri Nussinbaum oli Kurban Said?</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;">Miehen
todellinen tekijyys näytti murtautuvan esiin, kun <i>Ali und Nino</i>
käännettiin 1944 italiaksi ja tekijäksi ilmoitettiin ”Essad
Bey”, yksi Nussinbaumin nimistä. Italiannoksen järjesti <b>Bello
Vacca</b>, Tripolissa syntynyt kirjailijan ystävä, joka oli
hankkinut Buergerin tautia sairastaneeelle Nussinbaumille myös
salakuljetettuja huumeita tämän kipujen lievitykseksi. Tuolloin
Italiaan siirtynyt Nussinbaum oli jo menehtynyt.</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;">Säilyneiden
dokumenttien mukaan paronitar Ehrenfels maksoi <i>Ali ja Ninon</i>
rojalteja Nussinbaumille. Kurban Saidin nimellä julkaistiin 1938
toinenkin romaani, ja sama pseudonyymi on merkitty myös Nussinbaumin
julkaisemattomaan omaelämänkerralliseen käsikirjoitukseen. Ja
paronittaren miehen <b>Rolf von Ehrenfelsin</b> mukaan Kurban Said ja
Essad Bey olivat sama henkilö.</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;"><i>Ali
ja Ninossa </i>oleva taruaineisto on samankaltaista kuin Nussinbaumin
toisiin teoksiin sisältyvät tarut. Näistä tekijyyden todisteista
huolimatta Tom Reiss katsoi <i>The Orientalistissa</i> tarpeelliseksi
korostaa myös Nussinbaumin elämän ja <i>Ali und Nino</i>-romaanin
yhtäläisyyksiä.</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;"><br /><br />
</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;"><i>Ali
ja Nino</i> on kirjoitettu hienostuneella tyylillä, joka vaihtelee
eeppisestä ironiseen, realismista melodraamaan. Vaikka kuvatut
tapahtuvat ovat usein traagisia, on romaani välistä todella hauska.</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;">Opus on
täynnä Azerbaidžanin paikan ja kulttuurin tuntua; ajankuva on
vahva. Romaanihenkilöiden aatelistausta juontuu romantiikasta, mutta
on myös keino kertoa Kaukasian historiasta, taruista ja
mytologiasta.</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;">Alin
suvulla on pitkä soturi- ja poliitikkotausta, Ninon suku taas
yhdistyy Georgian kulttuurielämään. Said kuvaa lisäksi
kiinnostavasti armenialaisten ja georgialaisten vaeltavien
runoilijoiden perinteitä.</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;">Romaanin
keskeiseksi teemaksi nousee eurooppalaisten valta yli ”orientin”.
Kirjassa tehdään jatkuvaa vertailua Euroopan ja Aasian välillä
tapakulttuurista keittotaitoon, perhearvoista luontosuhteeseen,
moraalista, oikeudenkäyttöön ja hallintotapoihin. Usein
vitsaillaan itämaisten uskomusten ja tapojen kustannuksella, mutta
ei eurooppalaisuuskaan säästy pilkanteolta.</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;">Said
pohtii miksi Eurooppa näyttäytyy ”edistyksellisenä” ja Aasia
”taantumuksellisena” – lopullista puolenvalintaa ei tehdä.
</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;">Selkeimmin
kulttuurien vastakkaisuus näkyy Alin ja Ninon suhteessa. Nino
rakastaa Eurooppaa ja pelkää Alin maailmaa. Ali pitää länsimaista
sivistystä huijauksena, jonka ”barbaarit ovat keksineet
vaikuttaakseen sivistyneiltä” (s. 8). Rakkaus vie silti voiton.</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;"><br /><br />
</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;">Millaisen
kuvan romaani luo Kaukasian kolmen suurimman kansan suhteista?
</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;">Azerit,
georgialaiset ja armenialaiset saavat symbolisen hahmonsa Alissa,
Ninossa ja Nacharyanissa. Viimeksi mainittu on Alin tuttava, joka
toimii auttajana nuorenparin avioitumisaikeissa. Ali alkaa siksi
pitää miehestä, vaikka se Alista ”oli häiritsevä ajatus” (s.
68). Nacharyan kuvataan rikkaana ja filosofoivana vätyksenä, joka
äkkiä kaappaa Ninon. Tajaa-ajon ja kamppailun jälkeen Ali surmaa
Nacharyanin.
</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;">Neidonryöstölegendoista
ammentava sieppaus on ehkä vähän orientalistinen juonenkäänne.
On myös huomioitu, että Nacharyan kuvataan ”petollisena
armenialaisena” – mikä tuo ikävähkön
azerinationationalistisen säväyksen. Muutenkin romaanissa vihjataan
azerien ja armenialaisten vastakkaisuuteen – vaikka
historiallisesti näiden kansojen välillä ei juuri ollut
konflikteja ennen 1900-lukua ja nationalismien nousua.</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;">Toisaalta
mainitaan armenialaisten kansanmurha osmanien armeijan kynsissä. Ja
juuri Nacharyanin suuhun on sovitettu juttua Kaukasian kansojen
sovusta. Ajatus toistuu myöhemmin laajennettuna bahai-uskovaisen
miehen huulilla: kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, eikä heidän
tulisi pitää vihaa. Tämä on tärkeä ajatus Kaukasiassa, jossa
monet etniset konfliktit ovat leimunneet 1990-luvulta asti. Viimeksi
Azerbaidžan ja Armenia sotivat Vuoristo-Karabahista syksyllä 2020,
ja tänä syksynä Azerbaidžan miehitti alueen maailman seuratessa
sivusta.
</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;"><br /><br />
</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;">Oliko
Nussinbaum sittenkin <i>Ali ja Ninon </i>kirjoittajana
identiteettihuijari?</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;">Romaanin
tultua kännetyksi turkiksi 1971 teoksen turkintaja <b>Semih
Yazichioghlu</b> väitti itävaltalaisen kustantajan Tal Verlagin
kirjoittaneen hänelle ”nuoren komean miehen tuoneen
käsikirjoituksen kustantamoon jo 1920-luvulla” – jolloin
Nussinbaum oli vasta teini-iässä. Kustantaja kiisti kirjoittaneensa
tällaista, mutta se ei estänyt turkkilaisia ja azeripiirejä
nostamasta esille azerbaidžanilaista kirjailijaa ja demokraattisen
tasavallan ministeriä <b>Yusif Chamanzaminlia</b>, joka oli muka
<i>Alin ja Ninon</i> todellinen tekijä.</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;">Ajatus
sai vettä myllyynsä 2000-luvulla. Vuonna 2011 <i>Azerbaidzhan
international</i>-lehden päätoimittaja, tutkija <b>Betty Blair</b>
kirjoitti pitkän artikkelin, jossa vakuutteli Nussinbaumin vain
koristelleen Chamanzaminlin alkuperäiskäsikirjoitusta. Väitettään
Blair todisteli vertailemalla Chamanzaminlin elämänvaiheita ja
kirjoittamia teoksia <i>Ali ja Nino</i>-romaanin jaksoihin.
</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;">Chamanzaminli
oli todella emigraatiossa Euroopassa 1920-luvulla, mutta palasi
neuvosto-Azerbaidżaniin. Blairin mukaan hän olisi jättänyt
käsikirjoituksen jälkeensä, koska ei voinut ottaa sitä mukaansa,
teoksessa kun oli neuvostovastaisia aineksia.</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;">Päädyttyään
1930-luvulla Gulagiin ja menehdyttyään siellä Chamanzaminli ei
olisi voinut ottaa kantaa romaaninsa julkaisuun. Blairin mielestä
poliittisesti monarkistinen Nussinbaum ei olisi voinut kirjoittaa
teosta, joka suhtautuu myönteisesti Azerbaidžanin tasavaltaan.</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;">Väitteissä
on monta ehtolausetta. Monet kirjallisuustieteilijät, mukaan lukien
azeritutkijat, ovat kiistäneet Blairin väitteet
azerinationalistisina. Päämäärä olisi todistaa, ettei
kansallisromaani ole minkään emigranttijuutalaisen käsialaa vaan
”puhtaasti azerin kirjoittama”.</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;"><br /><br />
</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;">Vaikuttaa,
että georgialaisillakin on kana kynittävänä <i>Ali ja Ninon</i>
tapauksessa. Georgialainen kirjallisuustieteilijä <b>Tamar Injia</b>
väittää englanniksi kirjoitetussa teoksessaan <i>Ali ja Nino –
Literary Robbery!</i> (2009), että romaanin olennaiset jaksot on
plagioitu georgialaisen <b>Grigol Robakidzen</b> romaanista <i>Gvelis
p'erangi </i>(”<span style="font-style: normal;">Käärmeennahka”)</span><i>.</i>
</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;">Väitettä
asettuivat tukemaan monet georgialaiset, saksalaiset ja
yhdysvaltalaiset tutkijat. Intetekstuaalisuuteen Injia ei ota kantaa.
</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;">Robakidzen
mainittu romaani julkaistiin georgiaksi Tbilisissä 1926 ja saksaksi
(”Das Schlangenhemd”)1928 Berliinissä Robakidzen omana
käännöksenä ja <b>Stefan Zweigin</b> esipuheella.
</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;">Kirjassaan
Injia pyrkii osoittamaan, että Nussinbaum olisi plagioinut
Robakidzeltä erityisesti taruaineistoa ja Iraniin sijoittuvan
jakson. Robakidzen tiedetään käyneen Iranissa ensimmäisen
maailmansodan aikana, kun taas Nussinbaumin vierailusta Iranissa ei
ole mitään todisteita, huomauttaa Blair.</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;"><br /><br />
</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;"><i>Ali
ja Ninon </i>pohdinnat idän ja lännen ristiriidoista huipentuvat
juuri Iraniin sijoittuvassa pakojaksossa. Nino on tyytymätön naisen
rajoitettuun asemaan ja mystisiin hierarkioihin. Alille Aasia on
”unien maa”, ikivanhaan kulttuurinsa käpertynyt degeneroinut
tienoo, jota eurooppalaisten kolonisaatio uhkaa. Toisaalta Ali kaipaa
Aasiaa: hän osallistuu shiamuslimien Muharram-kuukauden juhliin,
jossa miehet ruoskivat itseään. Nähtyään hänet Nino raivoaa
inhon vallassa.</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;">Romaani
kuvaa myös Alin muuttuvaa asennetta naisiin. Alussa hän ajattelee
aikansa perinteisen muslimin tavoin naisten olevan alempia.
Kokemustensa ja Ninon vaikutuksesta Alin näkemys muuttuu
”eurooppalaisemmaksi” – joskin naisen asema 1900-luvun alun
Euroopassakin oli kaukana nykyisestä.
</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;">Iran-jakson
vastakohtaukseksi muodostuvat Alin ja Ninon illanvietot Bakussa. He
ovat päässeet palaamaan. Britit ovat tuoneet laivastonsa Bakuun, ja
Azerbaidžanin tasavallan palveluksessa Ali ja Nino ottavat talossaan
vastaan brittiupseereja ja näiden vaimoja. Said pilailee brittien
ennakkoluuloilla sekä eri tapakulttuurien törmäyksellä.</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;">Romaani
tähdentää, että niin kaukasialaiset kuin venäläiset,
iranilaiset ja britit pitävät omaa kulttuuriaan maailman napana.
Kulttuurinen tekopyhyys on kaikkialla samanlaista, tuntuu Said
sanovan.</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;">Käy
selväksi, että Ali ”vihaa läntistä maailmaa” samoin kuin Nino
vihasi Irania. Ali haluaa pysyä Bakussa, jossa ”Eurooppa ja Aasia
yhtyvät”.
</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;">Nussinbaumilla
oli tiettävästi romanttinen suhde islamiin, jota hän piti osana
”suuren idän” kulttuuria. <i>Ali ja Ninossa</i> sympatiat
asettuvat modernisoituvan islamilaisen kulttuurin, demokraattisen
Azerbaidżanin, puolelle, joka toisaalta sortuu – niin kuin Ali
kaatuu lopussa taistelussa puna-armeijaa vastaan. </p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;"><br /><br />
</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;"><i>Ali
ja Ninon</i> tekijyys ei tule välttämättä ikinä lopullisesti
todistetuksi, mutta kiistat saattavat jatkua. Romanttisen eli
modernin tekijyyskäsityksen aikana kyse ei ole vain kirjallisesta
teoksesta, fiktiosta, vaan romaanin taustalla olevista tekijän
oletetuista <i>kokemuksista </i>– teoksen autenttisuudesta – ja
tässä tapauksessa minkä etniteetin, juutalaisen, azerin vai
georgialaisen, läpi kokemukset ovat suodattuneet.</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;">Tämä
on tavallaan sama kysymys kuin viime vuosien kiistat siitä voiko
kirjailija kuvata jotain toista etniteettiä olevan henkilöhahmon
kokemuksia vai onko kyse ”kulttuurisesta omimisesta”.</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;">Kamppailu
<i>Ali ja Ninon </i>tekijyydestä saa pohtimaan mitä merkitystä
”Kurban Saidin” identiteetillä on romaanin tulkinnan kannalta.
Kuka omii ja keneltä? Yhden tulkintalinjan muodostaa itse
pseudonyymin merkitys, joka palautuu seemiläisiin kieliin: ”kurban”
merkitsee 'onnekasta' ja ”said” 'uhrausta'.</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;">Pyrkimys
leipoa romaanista puhtaasti nationalistinen teos vaikuttaa karahtavan
karille. Itse romaani tuntuu vastustavan tällaista tulkintaa.
Teoksen sanomaksi pusertuu se, että vaikeuksista huolimatta eri
kansat, uskonnot ja kulttuurit voivat elää rauhassa keskenään.</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;"><br /><br />
</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;"><b>Artikkeli
on ilmestynyt </b><i><b>Parnassossa</b></i><b> 5/2023</b>.
</p>
<p class="sisennetty-leipäteksti" style="line-height: 150%;"><br /><br />
</p>Ville Ropponenhttp://www.blogger.com/profile/10473321333414296557noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8046431542001031204.post-11330668525915466582023-04-12T13:00:00.002-07:002023-04-12T13:00:42.633-07:00Venäläiset klassikot Kaukasiassa<p> </p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: 13pt;">Pu<span style="font-family: Times New Roman, serif;">š</span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">kin,
Lermontov ja Tolstoi jälkikolonialistisen katseen tarkastelemana.</span></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: small;"><b>VILLE
ROPPONEN</b></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><b>M</b>ikä on
venäläisten klassikoiden suhde imperialismiin? Kysymys säpsähti
mieleen syksyllä 2022 Darialin solassa, E117-tiellä, joka tunnetaan
myös Georgian sotilastienä. Venäjän armeijan alunperin 1799
rakentama tie ylittää Kaukasusvuoret antiikin ajoista tunnettua
reittiä.
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Tähystelin
kilometrien pituista autoletkaa, joka valui Georgiaan Kvemo Larin
rajanylityspaikalta: venäläiset pakenivat tuhansittain omasta
maastaan. Tavararekkojen karavaanit jyräsivät edestakaisin.
Muistelin, miten nuorena Kaukasian kertomuksia venäläisten
klassikoiden sivuilta.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Kotiin palattuani
aprikoin matkaa ja luettua georgialaisen kvevriviinin äärellä.
Kaikki sotkeentui pyörteeksi, vuoret, joiden takana lepäsivät
Venäjään kuuluvat T<span style="font-family: Times New Roman, serif;">šerkessia,
Tšetšenia ja Dagestan, tarinat seikkailuista ja valloituksista,
sepitelmät ja tosiasiat. Aloin tehdä tutkimuksia, lopulta esiin
pusertui vastauksia.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Maailmalla kuului
vaatimuksia jopa venäläisten klassikoiden boikotista. Se tuntui
idiotismilta: eivät klassikot voi olla vikapäitä nykyhetkestä.
Voiko kirjallisuudelle ylipäänsä sälyttää tällaisia vastuita?
Eikö kirjallisuuden pitänyt olla epäpoliittista ja keskittyvän
vain estetiikkaan? Ja sittenkin: kirjallinen Kaukasia vipusi esiin
kysymyksiä kirjallisuuden poliittisuudesta, vapaudesta ja vastuusta
kuvata ja muovata todellisuutta.
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Jälkikolonialistinen
kirjallisuuden tarkastelu näytti olevan usein sitä, että
länsimaisten lähteiden perässä purettiin vain läntisen
kolonialismin kertomusta. Miksei samoja menetelmiä voisi soveltaa
venäläiseen kirjallisuuteen sen suhteessa imperiumin alusmaihin?</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> <b> </b>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><b>Aleksander
Pu</b><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><b>š</b></span><b>kin</b>,
<b>Mihail Lermontov </b>ja <b>Lev Tolstoi</b> kirjoittivat
Kaukasiasta samaan aikaan, kun Venäjä kävi siellä 1800-luvulla
veristä siirtomaasotaa. Heidän suhteensa imperiumiin oli mutkikas,
ja yksi heistä kirjoitti myös viiltävän tuomion. Tähän vaikutti
epäilemättä se, että Pu<span style="font-family: Times New Roman, serif;">š</span>kin
ja Lermontov olivat karkotettuja tsaarinvallan arvostelemisesta;
Lermontov ja Tolstoi taas palvelivat armeijassa ja kokivat sodan
julmuuden.
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Edes klassikot eivät
silti olleet täysin vapaita imperialismin eetoksesta. Heidän
teoksensa on kuitenkin nähtävä vasten aikaansa ja silloisten
venäläiskirjailijoiden enemmistöä, suurvallan propagandisteja,
jotka ovat syystäkin unohtuneet. </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Georgia liitettiin
Venäjään protektoraattina 1800-luvun alussa, mutta
Pohjois-Kaukasiassa sodittiin: T<span style="font-family: Times New Roman, serif;">š</span>erkessian
konfederaatiota vastaan venäläiset taistelivat 1700-luvulta lähtien
vuoteen 1864; T<span style="font-family: Times New Roman, serif;">šetšenian ja
Dagestanin alueilla </span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><b>Šamilin</b></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">
johtama imamaatti kamppaili venäläisiä vastaan vuosina 1829-1859.</span> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><b>K</b>aukasian
valloitus osui yhteen sekä venäläisen kirjallisen romantiikan
nousun että orientalismin synnyn kanssa. Orientalismi kehkeytyi
eurooppalaisten valtioiden kolonisoitua itäisiä alueita 1700- ja
1800-luvuilla. Lännen vastakohdaksi mielletty itä katsotaan
orientalismissa vähempiarvoiseksi. Tämä poiki myös kirjallisen
virtauksen, ja kirjailijat, kuten <b>Voltaire</b>, <b>Byron</b> ja
<b>Goethe </b>kynäilivät itämaista.
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Aikakauden
venäläiset kirjailijat pyrkivät nojautumaan länteen, vaikka
Venäjällä ei ollut täysin omaksuttu eurooppalaista kulttuuria.
Euroopassa Venäjää pidettiin puoliksi itämaisena. Omaksumalla
eurooppalaisen orientalismin käsityksiä venäläiset saattoivat
vankistaa eurooppalaisuuttaan. Venäläiset alkoivat nähdä
Kaukasian omana orienttinaan, jossa he katsoivat oikeudekseen
”sivistää villikansat”.
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Kirjallisuudessa
kehkeytyi raja Venäjän ja ”Aasian” välille. Eurooppalaiset
kirjailijat ovat monesti feminisoineet ja erotisoineet siirtomaita,
eivätkä venäläiset poikenneet. Kaukasia näyttäytyi usein
maskuliinisen halun naisellisena kohteena. Eri alueita kuvattiin eri
tavoin, ja se kriittisyys, joka terhisteli Pohjois-Kaukasian
kohdalla, lerpahti suhteessa Georgiaan.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><b><br /></b></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><b>S</b>yksyllä
2022 ajoimme päin Kaukasuksen jäätyneitä sokeritoppia<span style="font-family: Times New Roman, serif;">.
Vuoret kohosivat horisontissa sinertävänä, taivasta lähentelevänä
vallina. Tien vieressä pärskyi joki, se leimusi turkoosina.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Jotain tällaista
näki Pu<span style="font-family: Times New Roman, serif;">š</span>kin
viivähtäessään Pjatigorskissa matkallaan karkotukseen Moldovaan.
Karkotuksen syy oli <i>Oodi vapaudelle</i>, joka äkämystytti
tsaarin. Pjatigorskin poskessakin on vuoria, mutta iso Kaukasus
nousee vasta taivaanrannassa. Varsinaista kosketusta Kaukasukseen tai
sen heimoihin Pu<span style="font-family: Times New Roman, serif;">š</span>kinilla
ei ollut, mutta hän kirjoitti silti runoelman <i>Kaukasian vanki</i>
(1822).
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Kaukasian
romantisoinnin pioneeritekstissä t<span style="font-family: Times New Roman, serif;">š</span>erkessit
vangitsevat venäläissotilaan; t<span style="font-family: Times New Roman, serif;">š</span>erkessineito
tarjoaa vettä ja ruokaa, pian myös rakkauttaan, mutta venäläinen
torjuu; neito auttaa hänet salaa pakoon, mies palaa omiensa luo;
neito hukuttautuu Terek-jokeen.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Aitoromanttiseen
tapaan vankeus tuo byronilaiselle elämään kyllästyneelle
nuorukaiselle sisäisen vapahduksen, ”paluun luontoon”. <span style="font-family: Times New Roman, serif;">Kaukasus
tarkoittaa</span> riippumattomuutta – kuten skottilaiset ylämaat
<b>Walter Scottin </b>romaaneissa tai metsä <b>J.F. Cooperin</b>
intiaanikirjoissa.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">T<span style="font-family: Times New Roman, serif;">š</span>erkessit
on kuvattu väkivaltaisina väijyläisinä, mutta myös
pastoraalisesti elävinä, vapaudenhaluisina ”jaloina villeinä”,
joiden elämä merkitsee tavallaan vastakohtaa tsaarin Venäjän
tyrannialle aikana, jolloin dekabristikapina (1825) oli jo
kehkeytymässä.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Romanssin
mahdollisuus ilmentää myyttiä kulttuurien harmoniasta, joka
korvaisi imperialismin todellisuuden. Sotilaan kieltäytyminen
edustaa ikään kuin eurooppalaistunutta venäläistä, järjen
hyytämää henkeä, joka ei osaa ottaa vastaan villeyden intohimoa.
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Vaikka <i>Kaukasian
vanki</i> oli pääosin sepitetty, aikalaiset lukivat sitä myös
matkakertomuksena, joka kuvasi keisarikunnan reunamien etnografiaa.
Tuolloin Kaukasiasta ei vielä ollut varsinaisia matkakertomuksia,
eikä sensuroitu venäläinen lehdistö raportoinut Kaukasian
sodasta.
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Pu<span style="font-family: Times New Roman, serif;">š</span>kin
tasapainoili imperiumin kritiikin ja nuoleskelun välillä, mikä ei
täysin välity runon suomennoksesta – pois on jätetty myöhemmin
lisätty epilogi, jonka runoilija toivoi auttavan karkotuksesta pois.
Epilogissa hän ylisti Kaukasiaa miehittävää armeijaa.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Teoksessaan <i>Matka
Erzerumiin </i>(1836) Pu<span style="font-family: Times New Roman, serif;">š</span>kin
yritti kumota aiempia romanttisia pykäelmiään. Hän kuvaa
Kaukasusta proosallisemmin ja parodioi mytologista tunnelmointia,
mutta ei ole kokonaan vapaa romantisoinnista ja kliseiden käytöstä.
Runoilija myöntää silti <span style="font-family: Times New Roman, serif;">tšerkessien
vihaavan venäläisiä, jotka tuhoavat kokonaisia heimoja.
Vladikavkazissa hän kuvaa vangittuja alastomia tšerkessilapsia,
kiihtyvän sodan uhreja. </span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><b>S</b>yksyllä
2022 kurvailimme Georgian vuorten rinteillä risteileviä
serpentiiniteitä, niissä ei ollut kaiteita, tien reuna oli usein
vain metrin päässä liikkuvasta autosta, ja pudotusta saattoi olla
satoja metrejä. Laskeuduimme laaksoon ja kylään, Omaloon (2000 m).
Katoilla näkyi aurinkopaneeleja ja lautasantenneja. Puro kiivaili
uraansa läpi kylän, jota muinaiset puolustustornit eli <i>koshkebi
</i>reunustivat. Sumu leijui
rotkossa kuin kotka.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-weight: normal;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-weight: normal;">On
tavallaan helppo ymmärtää Lermontovin kiinnostusta Kaukasiaan.
Esikoisrunoelmasta </span><i><span style="font-weight: normal;">Had</span></i><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><i><span style="font-weight: normal;">ž</span></i></span><i><span style="font-weight: normal;">i-Abrek</span></i><span style="font-weight: normal;">
(1835) alkaen kirjailijan runot ja tarinat tulvivat upeita maisemia:
luonto on harmonian lähde, Kaukasian villiyttä ihaillaan. Seutu oli
tuttu Lermontoville jo lapsuudenaikaisilta terveyslomilta.</span></p>
<p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Tsaari ei pitänyt Lermontovin runoista, ja 1837 hänet karkotettiin
upseeriksi Kaukasiaan. Taisteluihin hän ei joutunut, mutta Pietariin
palattuaan käsitteli Kaukasiaa uudella tavalla.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Lermontovin <i>Aikamme
sankari</i> (1840) parodioi muotonsa puolesta matkakirjallisuutta.
Episodiromaani rikkoo kronologiaa ja käyttää useita
kerrontamuotoja ja näkökulmia päähenkilöön, Pet<span style="font-family: Times New Roman, serif;">š</span>oriniin.
Hän on ristiriitainen byronilainen hahmo, mutta myös venäläisen
kirjallisuuden tyypillinen tarpeeton ihminen.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Teoksessa tuntuu
olevan rasismia: romaanihenkilöt luonnehtivat kaukasialaisia
”rääsyläisiksi” tai ”aasialaisiksi varkaiksi”. Episodi
”Bela” toistaa parodisesti orientalistisen, väkivaltaa ja seksiä
tihkuvan tarinan ainekset, mutta k<span style="font-family: Times New Roman, serif;">riittisyys
avautuu Pet</span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">š</span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">orinin
kautta. Hän on antisankari, joka </span>ryöstää ja alistaa
t<span style="font-family: Times New Roman, serif;">š</span>erkessineito Belaa –
tapaus joka epäilemättä heijasti sodan tosiasioita. Päinvastoin
kuin romantiikassa yleensä <span style="font-family: Times New Roman, serif;">Pet</span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">š</span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">orin</span>
ei edusta eurooppalaista ritarillisuutta, vaan käyttäytyy tavalla,
jonka venäläiset liittivät ”kaukasialaisiin bandiitteihin”.
Piittaamattomuus Belasta muistuttaa Venäjän imperialistista
asennetta Kaukasiaan.
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Toisin kuin
kirjailijan varhaistuotannossa <span style="font-family: Times New Roman, serif;">Pet</span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">š</span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">orin
ei löydä harmoniaa luonnon kanssa, vaikka tuntee rakastavansa sitä
eniten juuri ennen kaksintaistelua, jossa surmaa säälittä
toverinsa.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Upotessaan
Kaukasiaan <span style="font-family: Times New Roman, serif;">Pet</span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">š</span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">orin
</span>villiintyy yhä enemmän. Lopulta hän ”kirkaisi kuin
mikäkin t<span style="font-family: Times New Roman, serif;">šetšeeni” –
Pet</span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">š</span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">orinista
oli tullut sellainen. Muodonmuutoksen voi ajatella kyseenalaistavan
ajatuksen kaukasialaisten toiseudesta: Lermontov vihjaa, ettei
”sivistynyt” barbaari eroa mitenkään ”sivistymättömästä”.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><b>K</b></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">oska </span>Lermontov <span style="font-family: Times New Roman, serif;">mokaili seurapiireissä, ja tsaari piti entistä vähemmän hänen
teoksistaan</span>, hänet karkotettiin 1840 jälleen Kaukasian
sotajoukkoihin, nyt etulinjaan. Myöhäiset teokset sisältävätkin
epäilyksiä, että Pohjois-Kaukasian valloitus oli Venäjälle
henkisesti epäedullista.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Runoelmassa
<i>Izmail-Bey</i> (1843) eräänlainen t<span style="font-family: Times New Roman, serif;">š</span>erkessiläinen
Don Juan teurastaa venäläisiä taistelussa ja ryövää heidän
naisensa. Teos esittää Venäjän ”uutena Roomana”, ja sen
sivistystehtävän lasten, naisten ja vanhusten lahtaamisena.
Izmail-Beyn raakuus saa näin oikeutuksensa kostosta.
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Runo
”Valerik” (1843) kasvaa Lermontovin kokemuksista taistelusta
Valerik-joella 1840. Runon mukaan pyrkimys henkiseen uudistumiseen
Kaukasiassa päättyi verilöylyyn; löytyykin petomaisuus
taistelussa, ruumiit ja veren haju. Sotilaat itkevät kuolleita
tovereitaan. Runon kertoja on järkyttynyt omasta rikollisuuden
tunteestaan. Lermontov esittää sodan luonnonvastaisena agressiona.
Taivaan alla pitäisi olla tilaa kaikille kansoille, vakuuttelee
runo.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><b>V</b>aikka
Pohjois-Kaukasian sota herätti kirjallisuuden romantikoissa myös
kritiikkiä, Georgiaan he suhtautuivat toisin. Tämä heijasti
Georgian asemaa protektoraattina, suojelun kohteena, vaikka siellä
tukahdutettiin kapinoitakin. Venäläisten silmissä georgialaiset
näyttäytyivät melko eurooppalaisina, ja kristinusko oli ikivanhaa,
mikä ei istunut kuvaan kaukasialaisten alemmuudesta.
Kirjallisuudessa Georgia kuvataankin puoli-islamilaisena maana, jota
symboloi itämainen nainen, yhtäältä hyvä ja toisaalta paha.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Pu<span style="font-family: Times New Roman, serif;">š</span>kin
hekumoi aistillisilla gruusialaisneidoilla teoksessaan <i>Matkalla
Erzerumiin</i>.
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Lermontovin runoelma
<i>Tamara</i> (1841) kertoo noitakuningattaresta, joka houkuttelee
luokseen miehiä, viettelee ja murhaa heidät.
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Venäläisestä
kirjallisuudesta löytyy useita pohjoiskaukasialaisia ”jaloina
villeinä” kuvattuja mieshahmoja, jotka tekevät sankarillisen
machoa vastarintaa, mutta Georgian kohdalla miehet näytetään
kielteisesti. Lermontovin runo ”Väittely”(1841) tyypittelee
georgialaismiehet viinin latkijoiksi, jotka makailevat puun alla.
Georgialaiset näytetään usein juopuneina, kun taas venäläiset
esitetään kohtuukäyttäjinä.
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Runoelmassa <i>Demoni
(1841) </i>Lermontov määrittää georgialaismiehet lisäksi
hölmöiksi, pelkureiksi, rosvoiksi tai impotenteiksi.
Pohjois-Kaukasian sodan oikeutusta kirjailija epäili, mutta Georgian
hallintaa hän kutsuu ”jumalalliseksi armoksi”, joka sallii maan
kukoistaa ”ystävänsä pistimien muurin takana”.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Kirjallisuudessa
rakentuu näin eroottisesti latautunut mytologia venäläisestä
miehestä, rationaalisesta eurooppalaisesta, joka pystyy sekä
suojelemaan Georgiaa että pitämään kurissa sen aasialaisen
villiyden.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><b>S</b></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">yksyllä
2022 vuokrasimme Omalossa hevoset. Ratsastin ensi kertaa eläessäni,
mutta niin vain rytyytimme 30 kilometriä edestakaisin Gireviin,
T</span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">šetšenian rajalle.
Hevoset vikuroivat aluksi, mutta rauhoittuvat sitten, mukana oli
opas. Satulassa istui tukevasti, kun karautimme Pirikita-Alazani-joen
törmää pitkin: virta kimmelsi jyrkänteen alla 20 metrin päässä.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Kaukasian
armeijassa pari vuotta palveltuaan Tolstoi vakuuttui, että
Kaukasiasta oli kirjoitettava toisin kuin ennen – vaikka suuri
yleisö helli edelleen romantisoitua kuvaa. Nuorella Tolstoilla ei
ollut selvää poliittista kantaa, ja kertomuksissa </span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><i>Hyökkäys
</i></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">(1853) ja </span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><i>Metsänkaatoa</i></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">
(1855) sekä romaanissa </span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><i>Kasakat</i></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">
(1863) hän pyrki lähinnä esteettiseen kapinaan, korvaamaan
romantikkojen Kaukasia-kuvan parodialla ja realismilla. </span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Tolstoin
pyrkimys ei saanut seuraajia. Kaukasian sodan jälkeen romanttiset
teokset nostettiin aidoiksi tapahtumien kuvauksiksi ja
ristiriitaisiakin opuksia käytettiin oikeuttamaan valloitusta.
1800-luvun lopulla seurasi vielä uusi aalto Kaukasian
romantisointia.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Aihe
jäi kaivertamaan, ja elämänsä lopulla Tolstoi palasi siihen.
Syntyi pienoisromaani </span><i>Had</i><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><i>ž</i></span><i>i-Murat
</i><span style="font-style: normal;">(1904). Siinä kirjailija</span>
ei enää kieltänyt romantikkojen menetelmiä, vaan käytti niitä
uudella tavalla haastaakseen Kaukasian mytologisoinnin. Hänellä oli
nyt myös poliittinen kanta – siksikin hän asettui kaukasialaisten
puolelle. Todella eläneestä <b>Had</b><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><b>ž</b></span><b>i-Muratista</b>
kirjailija teki ”jalon villin”, joka taisteli eliittejä vastaan.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Pienoisromaani
muistuttaa hieman <b>Pugat</b><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><b>š</b></span><b>ovin</b>
kapinasta kertovaa Pu<span style="font-family: Times New Roman, serif;">škinin
romaania </span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><i>Kapteenin
tytär</i></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> (1836 ),</span>
mutta Tolstoin teos perustui kirjallisiin lähteisiin, virallisiin
dokumentteihin ja silminnäkijöiden haastatteluihin.
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Had<span style="font-family: Times New Roman, serif;">ž</span>i-Murat
on karismaattinen takinkääntäjä, joka joutuu vaihtamaan <span style="font-family: Times New Roman, serif;">Š</span>amilin
joukoista venäläisten puolelle, eikä hän loikannut ensi kertaa.
Romaanissa on useita todellisia henkilöitä ja se etenee tiukasti
leikatuin kohtauksin Had<span style="font-family: Times New Roman, serif;">ž</span>i-Muratin
neuvotellessa venäläisten kanssa.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-style: normal;">Teos
</span>näyttää Venäjän jakautuneena talonpoikiin ja eliittiin.
Yläluokka esitetään pröystäilevänä, kiipivänä ja
moraalittomana. Myönteisesti kuvattu talonpoikainen sotilas Avdejev
sen sijaan ylittää kielimuurin ja pitää Had<span style="font-family: Times New Roman, serif;">ž</span>i-Muratin
murideja ”ihan kuin omina venäläisinä”.
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Vastakkain eivät
olekaan vain venäläiset ja kaukasialaiset, vaan eliitit ja
tavallinen kansa. Tsaari <b>Nikolai I</b>:n ja <span style="font-family: Times New Roman, serif;">Š</span>amilin
hallinto näyttäytyvät samanlaisena despotismina,
suuruudenhulluutena ja murhanhimona.
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Tolstoi kuvaa miten
venäläiset etenevät, pystyttävät linnoituksia, kaatavat metsää
ja hävittävät vuoristolaisten viljelykset ja karjan. He polttavat
tšetšeenikylän, kaivo saastutetaan ja poika tapetaan pistimellä.
Tämä jatkaa lapsensurman motiivia, joka esiintyi jo <i>Hyökkäyksessä</i>
ja <i>Kasakoissa</i>. Sotamies Avdejev kaatuu turhaan; hän on
tykinruokaa, vakuuttelee kirjailija riisuen sodalta kaiken
romantiikan ja kunniallisuuden.
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><b>K</b>iinnostavin
piirre <i>Had</i><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><i>ž</i></span><i>i-Muratissa
</i><span style="font-style: normal;">on sen</span> hyökkäys
kirjallista kulttuuria vastaan. Teoksessa puhuttu sana on
moraalisempi ja todempi, kun taas kirjoitettu sana on
ihmisyydenvastaisen vallan, sekä Nikolain että <span style="font-family: Times New Roman, serif;">Š</span>amilin,
valheiden työkalu. Vallanpitäjiä vastustava Had<span style="font-family: Times New Roman, serif;">ž</span>i-Murat
puhuu romaanissa eniten. Teos näyttää miten viralliset tiedonannot
valehtelevat sodasta. T<span style="font-family: Times New Roman, serif;">šetšeenien
kansanrunous taas vertautuu satakielen lauluun ja sen luonnolliseen
totuuteen.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Viestinnän eri
lajien vastakkainasettelusta huolimatta kertoja hallitsee tarinaa,
eikä todellista moniäänisyyttä synny. Had<span style="font-family: Times New Roman, serif;">ž</span>i-Murat
ei saa ääntään kuuluviin: Venäjän vallanpitäjät näkevät
hänet vain työrukkasena lisätä imperiumin valtaa. Lopulta hän
yrittää paeta, mutta tulee tavoitetuksi. Kulttuurien välisen
dialogin korvaa luotien ja miekaniskujen kieli.
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Romaanissa toistuvat
kuvat, irtileikatut kädet – ja Had<span style="font-family: Times New Roman, serif;">ž</span>i-Muratin
katkaistu pää – tuovat mieleen venäläisen kenraali <b>Zassin</b>;
tällä oli tapana keräillä vihollistensa ruumiinosia<span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-weight: normal;">
samaan tapaan kuin </span></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><b>Joseph
Conradin</b></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-weight: normal;">
romaanin </span></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><i><span style="font-weight: normal;">Pimeyden
sydän</span></i></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-weight: normal;">
(1902) Kurtzilla. Konradin teos nostetaan usein esille imperialismin
huutavana kritiikkinä, mutta samoille äänialoille kiilaa myös
Tolstoin </span></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><i><span style="font-weight: normal;">Hadži-Murat</span></i></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-weight: normal;">.</span></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Romaanin viimeinen
lause palaa prologin metaforaan ”tataariksi” kutsutusta
ohdakkeesta. Sen kertoja taittaa kaunistukseksi kukkakimppuunsa,
mutta heittää lopulta pois. Had<span style="font-family: Times New Roman, serif;">ž</span>i-Muratin
kuolema vertautuu sitkeän ohdakkeen katkaisuun. Maanviljelystä,
<i>agrikulttuurista</i>, tulee metafora paitsi sivistyksen
levityksestä niin myös murhaamisesta ja Kaukasian kolonisoinnista.
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Tolstoi haastaa
lukijoitaan kohtaamaan syyllisyytensä ja katumaan, myöntämään
Kaukasian valloituksen rikoksena, jotta vastaava ei toistuisi.
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><b>S</b>yksyllä
2022 perillä Girevissä paikalliset pakkasivat jo tavaroitaan: he
lähtisivät laaksoihin talvehtimaan. Lammaskatras aaltoili lähes
pystysuoralla rinteellä. Vanhus muisteli aikaa parikymmentä vuotta
sitten, kun vuorten yli tuli pakolaisia toisen T<span style="font-family: Times New Roman, serif;">šetšenian
sodan aikana. Meistä vuoret näyttivät ylipääsemättömiltä.
Hämärän jo täyttäessä ilman nelistimme ravia paluumatkalle.
Saavuimme Omaloon juuri kun aurinko katosi huippujen taa ja tuli
pimeä.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Tolstoikin oli
tavallaan ylemmyydentuntoinen ajatellessaan voivansa antaa
kaukasialaisille äänen, mutta tarkoitus oli hyvä. Lenin-palkittu
dagestanilainen kirjailija <b>Rasul Hamzatov</b> muisteli
1970-luvulla miten hänen isänsä antoi nuoruudessa hänen
luettavakseen avaariksi käännetyn <i>Had</i><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><i>ž</i></span><i>i-Muratin</i>;
vanhat miehet kotikylässä sanoivat: ”vain Jumala itse on voinut
kirjoittaa niin totuudenmukaisen kirjan”.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Ja kuitenkin
todelliset historialliset tapahtumat olivat kauheampia kuin mikään
kirjallisuudessa kuvattu. Kaukasian sodan jälkeen t<span style="font-family: Times New Roman, serif;">š</span>erkessien
kansanmurha kiihtyi huippuunsa. Jo aiemmin oli hävitetty, tapettu ja
raiskattu, mutta nyt puolitoista miljoonaa t<span style="font-family: Times New Roman, serif;">š</span>erkessiä
ajettiin maanpakoon Turkkiin. Nykyään vain Georgia on tunnustanut
t<span style="font-family: Times New Roman, serif;">š</span>erkessien
kansanmurhan.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Kvevriviinini
äärellä en voi olla ihmettelemättä miksi tunsin ”villin
lännen” legendarisoinnin ja intiaanien kansanmurhan jo ennestään,
mutta Kaukasian mytologisointia ja t<span style="font-family: Times New Roman, serif;">š</span>erkessien
kansanmurhaa en niin hyvin tiennyt. Pitäisikö meidän sittenkin
olla länsimaiden ja lännessä tutkittujen asioiden lisäksi enemmän
kiinnostuneita myös muusta maailmasta?</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Kävelen kadulla ja
katson jäätyneeseen asfalttiin kuin peiliin: ikään kuin kaikki
toistuisi taas. Tänä päivänä moni venäläinen kirjailija on
kritisoinut maansa sortohallintoa ja sotapolitiikkaa sekä joutunut
ehkä lähtemään emigraatioon. Toiset kirjailijat ovat antaneet
nimensä hyökkäystä kannattaviin julkilausumiin, elleivät ole
peräti kaunopuheisesti ylistäneet Venäjän panssarien rynnäkköä.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Imperialismin
skribentit suoltavat apologioitaan, mutta myös kriittiset uudet
pu<span style="font-family: Times New Roman, serif;">š</span>kinit, lermontovit ja
tolstoit teroittavat jo kyniään.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><b>Essee on
ilmestynyt </b><i><b>Parnassossa</b></i><b> 2/2023</b>.</p>Ville Ropponenhttp://www.blogger.com/profile/10473321333414296557noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8046431542001031204.post-86172833446594466132022-12-09T13:08:00.001-08:002022-12-09T13:08:33.162-08:00Historian kautta nykypäivän hermolle<p> </p><p style="margin-bottom: 0cm;"><b>Ville Ropponen</b></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br /></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><b>R</b>anskalaisen <b>Éric Vuillardin</b>
(s. 1968) kaksi kertomusta <i>Kongo</i> ja <i>Köyhien sota</i>
toteuttavat kirjailijan itse kirjallisuudelle määrittämää
tehtävää: paljastaa varallisuuden jakautuminen, alistaminen ja
taistelu. Äkeä tendenssi taipuisi taitamattoman kirjoittajan
käsissä helposti saarnaamiseksi. Vuillard kirjoittaa kevyttä ja
terävää kaunokirjallisuutta.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Kuten Vuillardilta aiemmin suomennetut
teokset – Goncourt-palkittu <i>Päiväkäsky</i> (2019) ja
<i>14.heinäkuuta</i> (2021) – myös uusi suomennos on
dokumenttiproosaa.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Fiktiossa vallitsevat usein
vakiintuneet genret ja keinovalikoimat. Dokumenttiproosan tekijä
taas ikään kuin keksii lajin aina uudelleen – ainakin jos on
osaava. <span style="font-family: Times New Roman, serif;">Lajin pioneeri</span>
<b>Norman Mailer</b> sekoitteli omaa kokemustaan, journalistisia
keinoja ja kirjallista aineistoa. Valkovenäläinen Nobel-kirjailija
<b>Svetlana Aleksijevit</b><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><b>š</b></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">
nojaa haastatteluihin: hän puhuttaa kymmeniä ihmisiä ja muovailee
sen pohjalta romaaninsa. Ehkä tylsin tapa tehdä dokumenttiromaani
on koostaa fakta-aineistosta suoraviivainen tarina.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Vuillard
kirmaa kiinnostavammille kairoille: hän yhdistelee historian
kuvausta, esseististä pohdintaa, fiktiota ja pamflettia. Tällainen
faktaa ja sepitettä vatkaava esseistinen tyyli on 2000-luvulla
yleistynyt kaunokirjallisuudessa. Ranskassa Vuillardin kirjallisia
sukulaisia ovat esimerkiksi </span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><b>Laurent
Binét</b></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> ja </span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><b>Emmanuel
Carreré</b></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">. Suomessa
vaikkapa </span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><b>Juha Hurme </b></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">on
soveltanut vastaavaa tyyliä Finlandia-palkitussa romaanissaan </span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><i>Niemi</i></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">
(2017).</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Vuillard
tavoittelee minimalismia. Hänen teoksensa ovat harvoin yli 200
sivuisia. <i>Kongo </i>ja <i>Köyhien sota</i> ovat vielä
tiivimpiä, 50 ja 80 sivun väliltä. Tiukaksi tislatun tekstin
takana kihisee tietomäärä ja viittausten verkosto.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Kirjailija
rakentaa teoksensa pikaleikkausten katkomista lyhyistä luvuista. Hän
harjaa tunnettuja historiallisia tapahtumia, mutta pyrkii puhumaan
myös nykyhetkestä. Monesti ennenkin käsiteltyihin aiheisiinsa,
Kongon kolonisointiin ja 1500-luvun Saksan talonpoikaissotaan,
Vuillard onnistuu löytämään tuoreen näkökulman ja
käsittelytavan.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><i><b>K</b></i><i>ongo</i>
lähtee liikkeelle Berliinin konferenssista 1884, jossa 14 eri
suurvaltaa jakoi härskisti Afrikan. Kirjallinen kuvaus lipuu
konferenssipaikan arkkitehtuurissa, diplomaattien sukujuurissa,
sanaleikeissä. Vuillard kuvaa eliitin edustajia satiirisen
tyylikkäästi:</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">”<span style="font-family: Times New Roman, serif;">...keskellä
yletöntä kevytmielisyyttä, stukkoja, kipsiliaaneja ja
lasilieskoja, keskellä hirviömäisen kepeää vaurautta, rehottavaa
ilmeettömyyttä, vimmaa olla sanomatta mitään, ainoastaan vatvoa
ja lörpötellä, siirrellä pilliä juomalasissa, keskellä kaikkea
tukahdutettua seksuaalisuutta, jota tihkuu kiinalaisista vaaseista,
mandariineista, oksien ja kärhöjen syheröistä, satyyrien
piirileikeistä ja pikkuhirviöiden virnuilusta, kaiken tuon keskellä
pohditaan vakavasti maailman kohtaloa ja kuiskitaan valtaisia
laskutoimituksia” (s. 18-19).</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><i>Kongossa</i></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">
rinnastuvat Berliinissä planeetan resursseja huutokauppaavien
diplomaattien omaisuus ja orjakauppa, palatsit ja Kongon uhrit.
Kirjailija osoittaa myös miten rikoksella luotu vauraus yhä
ravitsee länsimaailman suuromistajia, näitä hienostuneiden
ryövärien perillisiä. Miten valta voikaan keskittyä niin
mauttomasti! Nämä eivät ole uusia ajatuksia, mutta hyvä niistä
on muistuttaa. Vain harva valtiokaan on ottanut vastuuta
imperialismista.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><i>Kongossa</i></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">
nostetaan valokeilaan todellisia historian henkilöitä: </span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><b>Leopold
II</b></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">, Belgian kuningas,
joka lobbasi Kongon yksityiseksi omaisuudekseen; luutnantti </span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><b>Lemaire</b></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">,
joka Leopoldin laskuun poltti kyliä Kongossa ja vaati heimoilta
alistumista; </span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><b>Léon
Fiévez</b></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">, byrokraatti
ja kiduttaja, joka sääti, että jokaisesta tapetusta mustasta oli
tuotava katkaistu käsi todisteeksi luodin tehokkaasta käytöstä;
</span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><b>Goffinet´n</b></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">
veljekset, jotka neuvottelevat Leopoldin ”firmalle” etuja.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Kongoa
riistettiin kumin takia, ja Leopoldista tuli ”porvarisfaarao”,
kuten Vuillard kirjoittaa.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Kongo
toimii imperialismin ääriesimerkkinä, eikä ihme: belgialainen
hallinto tappoi alueella miljoonia. Siellä tapahtui yksi ensimmäisiä
moderneja kansanmurhia – ja pitkään se oli unohdettu. </span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><b>Joseph
Conrad</b></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> kirjoitti
aikanaan aiheesta romaanissaan </span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><i>Pimeyden
sydän</i></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> (1899). </span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><b>Sven
Lindqvist</b></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> viittaa
hänkin Kongoon peratessaan imperialismia esseeteoksessaan </span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><i>Tappakaa
ne saatanat</i></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> (1992).</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Mitä
uutta Vuillard sanoo? Tuoretta hänen <i>Kongossaan</i> on se miten
pahalle muovataan kasvot. Kirjailija myös kritisoi vapaakauppaa ja
näyttää millainen on nykyisen talousjärjestelmän kolonialistinen
alkuhämärä.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><i>Köyhien
sota</i></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> jatkaa kapinan
teemaa, jota Vuillard pyörittelee myös </span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><i>14.
heinäkuuta</i></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">-teoksessa.
Tuo Ranskan vallankumousta käsittelevä kirja uppoaa ehkä liikaa
ranskalaisiin yksityiskohtiin, joita muunmaalaiset eivät niin
tavoita. ”Köyhien sota” onnistuu paremmin. </span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Vuillard
keskittyy radikaalin teologin </span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><b>Thomas
M</b></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><b>ŭ</b></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><b>ntzerin</b></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">
elämäntarinaan. Välillä poiketaan kirjanpainotaidon merkitykseen,
varhaisten uskonpuhdistajien </span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><b>John
Wyclyffen</b></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> ja </span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><b>Jan
Husin</b></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> vaiheisiin ja
myöhäiskeskiajan kapinoihin Englannissa ja Ranskassa.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Tämä
kaikki muodostaa taustan, jota vasten heijastuu suuri panoraama:
M</span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">ŭ</span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">ntzerin
taistelu tavallisten ihmisten puolesta rahaa, valtaa ja voimankäyttöä
vastaan. </span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">M</span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">ŭ</span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">ntzerin
isä hirtetään pojan ollessa varhaisteini, ja hänestä sukeutuu
protestantti ja kiivailija. Hän saarnaa kaivosmiehille, kankureille
ja talonpojille. Hän messuaa saksaksi, rahvaan kielellä. Miekka
otetaan pois ruhtinailta ja annetaan vihaisen kansan käsiin, sanoo
M</span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">ŭ</span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">ntzer,
ja kansa ymmärtää: vallanpitäjät eivät anna mitään
ilmaiseksi, eivät leipää saati vapautta. Ihmiset alkavat M</span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">ŭ</span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">ntzerin
kehotuksesta vaatia Jumalan valtakuntaa tässä ja nyt, mutta sitä
ei valta voi suvaita. </span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">M</span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">ŭ</span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">ntzer
arvosteli myös </span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><b>Lutheria</b></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">,
joka oli hänestä myynyt itsensä ruhtinaille. Luther sanoutuikin
irti puhkeavasta talonpoikaiskapinasta ja vaati lahtaamaan
kapinalliset kuin koirat.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Myös
</span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><b>Friedrich Engels</b></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">
ja </span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><b>Karl Kautsky</b></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">
ovat kirjoittaneet Saksan talonpoikaissodasta ja luonnehtineet sitä
varhaisena esimerkkinä luokkien välisestä konfliktista.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Vuillardin
käsittelyssä M</span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">ŭ</span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">ntzeristä
kehkeytyy universaali kapinallinen, missä tahansa ajassa vääryyttä
vastaan nouseva henki.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Talonpoikaiset
kapinalliset jyrättiin Frankenhausen taistelussa, M</span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">ŭ</span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">ntzer
vangittiin ja teloitettiin, mutta hänen missionsa elää niin kauan
kuin maailmassa piisaa sortoa ja eriarvoisuutta.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Vuillard
tuo sanomansa esiin historian kautta ja melko abstraktilla tasolla.
</span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><i>Kongo/ Köyhien sota
</i></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-style: normal;">voi
silti olla ajan hermoilla, kun ajattelee miten pandemia</span></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">
ja imperialistinen hyökkäyssota Euroopassa on paljastanut
talousjärjestelmän haavoittuvuuden; kriisiuutiset täyttävät
eetterin.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Kun
lähitulevaisuudessa siirrytään jälkifossiiliseen yhteiskuntaan,
tulee talouskasvu väistämättä taittumaan, eikä se enää pysty
peittämään jyrkkiä tulo- ja varallisuuseroja. Ilman talouskasvua
yhden vauraus on suoraan pois joltain toiselta. On helppo ennustaa,
että yhteiskunnallisen tasa-arvon vaatimus palaa silloin räikeällä
ryminällä.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Éric Vuillard:
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><i>Kongo/ Köyhien sota</i></p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Kaksi kertomusta,
150 s.</p>
<p style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Suomentanut Lotta
Toiviainen.</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Siltala
2022.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br /></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Kritiikki
on julkaistu <b>Ydin</b>-lehden numerossa 4/2022.</span></p>Ville Ropponenhttp://www.blogger.com/profile/10473321333414296557noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8046431542001031204.post-78660252773912473722022-08-31T07:32:00.001-07:002022-08-31T07:32:44.268-07:00Ukrainan kirjallisuuden katkennut kukinto<p> </p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><b>Ville
Ropponen</b></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><b>1930-luvulla
260:sta ukrainalaisesta kirjailijasta 223 ammuttiin tai tuomittiin
vankileirille tai karkotukseen, kahdeksan kirjailijaa teki itsemurhan
ja 16 katosi. <i>S</i><span style="font-style: normal;">talinin
vainojen jälki tuntuu yhä ukrainalaisessa kirjallisuudessa.</span></b></span></p>
<p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="font-style: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><b>U</b></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-weight: normal;">krainan
ensimmäistä modernia kirjailijapolvea kutsutaan ”teloitetuksi
renessanssiksi”. </span></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><b>Stalin</b></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-weight: normal;">
siivosi Ukrainan </span></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">älymystön
</span>samaan aikaan, kun maassa raivosi hirvittävä holodomor,
kollektivoinnin aiheuttama nälänhätä, joka surmasi miljoonia
ihmisiä.<span style="color: #222222;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-weight: normal;">
</span></span></span>
</p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #222222;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #222222;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Ukrainan
ensimmäisten nykyaikaisten kirjailijoiden kohtalo valaisee
neuvostokirjallisuuden käännettä stalinistiseen
kulttuuripolitiikkaan. Vallankumouksen jälkeinen rajoitettu
sallivuus vaihtui 1930-luvun alussa tiukkaan ideologiseen kuriin.
Nouseva neuvostoimperialismi johti<span style="font-family: Times New Roman, serif;">
vähemmistökielten ja -kulttuurien alasajoon.</span></span></span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #222222;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></span></span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #222222;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Neuvostoi</span>ntelligentsijaa
vainottiin yleisesti vasta suuren terrorin aikana 1936-1938. Miksi
ukrainalainen älymystö tuhottiin jo useita vuosia aiemmin? Entä
mitä etnispohjainen vaino kertoo stalinismista, jota ei ole ollut
tapana liittää kansalliseen sortoon – toisin kuin natsismia?</span></span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #222222;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: #222222;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>T</b></span></span></span></span><span style="color: #222222;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">errorin
pyörteisiin liittyy kiinteästi Harkovaan pystytetty kirjailijatalo,
Slovo. Kivikolossi kohoaa nykyäänkin kaupungin keskustan liepeillä.
Harkova oli 1919-1934 Neuvosto-Ukrainan pääkaupunki.
</span></span></span></span></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Viisikerroksinen,
ilmasta katsoen C-kirjaimen muotoinen rakennus on nyt tavallinen
asuintalo. Alunperin Slovo-talo rakennettiin vain kirjailijoille. </span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="color: #222222;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Talon
muoto pohjasi siihen, että kyrillisten kirjainten ”C” vastaa
latinalaisten kirjainten ”S”:ää, ja se taas oli sanan ”Slovo”
('sana') alkukirjain. </span></span></span></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="color: #222222;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"> </span></span></span></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Joulukuussa
1929 yli 60 ukrainalaista sanataiteilijaa perheineen muutti
tuliterään pytinkiin. </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Taloon
asutetuista kirjailijoista <span style="color: #222222;"><span style="font-style: normal;"><b>Mykola
Khylovyi,</b></span></span><span style="color: #222222;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">
</span></span></span><span style="color: #222222;"><span style="font-style: normal;"><b>Mykola
Kuliš</b></span></span><span style="color: #222222;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">,
</span></span></span><span style="color: #222222;"><span style="font-style: normal;"><b>Mykhailo
Jalovyi </b></span></span><span style="color: #222222;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">ja
</span></span></span><span style="color: #222222;"><span style="font-style: normal;"><b>Ostap
Višnja</b></span></span><span style="color: #222222;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">
</span></span></span>olivat <span style="color: #222222;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">1920-luvun
nuoren ukrainalaisen polven tärkeimpiä. Kirjailijoiden lisäksi
taloon muutti joitakin muitakin taiteilijoita, kuten elokuvaohjaaja
</span></span></span><span style="color: #222222;"><span style="font-style: normal;"><b>Oleksandr
Dov</b></span></span><span style="color: #222222;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-style: normal;"><b>ž</b></span></span></span><span style="color: #222222;"><span style="font-style: normal;"><b>enko</b></span></span><span style="color: #222222;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">
ja teatteriohjaaja </span></span></span><span style="color: #222222;"><span style="font-style: normal;"><b>Les
Kurba</b></span></span><span style="color: #222222;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">s
– molemmat neuvostokulttuurin eturiviä.</span></span></span></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="color: #222222;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"> </span></span></span></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="color: #222222;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Talo
tuli tarpeeseen. Kasvavassa Harkovassa oli 1920-luvulla huutava pula
asunnoista.</span></span></span> Köyhimmät kirjailijat asuivat
työhuoneillaan, nukkuivat jopa käytävillä. Kirjoituksiaan he
pitivät metallipadoissa, jotta hiiret eivät järsisi niitä. </span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Kun
Višnja, suosittu satiirikko, pyysi kirjailijaryhmä Plug:in (”Aura”)
nimissä neuvostohallitusta rakentamaan kirjailijoille asuintalon,
vallanpitäjät innostuivat heti. Heidän näkökulmastaan <span style="color: #222222;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">oli
oivaa, jos Ukrainan keskeiset kirjailijat koottaisiin yhteen
pidettäväksi silmällä. </span></span></span><span style="color: #222222;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Neuvostoliitossa
korostettiin ammattia ja muutkin ammattiryhmät tehdastyöläisistä
politrukkeihin asutettiin usein omiin taloihinsa.</span></span></span></span></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="color: #222222;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"> </span></span></span></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="color: #222222;"><span style="font-style: normal;"><b>S</b></span></span><span style="color: #222222;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">talin
kaavaili kirjailijoille tärkeää propagandistista tehtävää
”ihmissielun insinööreinä”. Uskollisille taiteilijoille
neuvostohallitus tarjosikin kepin lisäksi porkkanaa – etuisuuksia
työtiloista ja muhkeista rojalteista asuntoihin ja
lomasanatorioihin. </span></span></span>Moskovassa ja Leningradissa
annettiin rakennuksia kirjailijoiden käyttöön.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Varta
vasten kirjailijoille rakennettu Slovo oli omaa luokkaansa. Talossa<span style="color: #222222;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">
oli suuret, 3-5 huoneen asunnot, joissa oli isot ikkunat, kylpyhuone,
keskuslämmitys ja puhelinyhteys. Viimeksi mainittu etu mahdollisti
irvokkaasti myös kirjailijoiden salakuuntelun. Oli
taiteilijastudioita, lastentarha sekä katolla solarium ja suihku.
Kaikki tämä oli huimaa luksusta aikansa Neuvostoliitossa, jossa
peruskansalaiset elivät ahtaasti yhteisasunnoissa.</span></span></span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #222222;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #222222;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Slovoon
muuttaneet kirjailijat saivat kuitenkin pian huomata, että unelmien
talosta tuli myös heidän vankilansa – ja monelle viimeinen
osoite.</span></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><b>O</b>n
kohtalon ironiaa, että Slovo-talon valmistuessa 1929 tuhon kello
tikitti jo, vaikka sitä oli vaikea aavistaa. </span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Päättyvä
vuosikymmen oli ollut silkkaa ukrainalaisen kirjallisuuden nousua.
Varhaisen neuvostovallan <span style="color: #222222;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">korenizatsija-
eli alkuperäistämispolitiikka merkitsi tukea vähemmistökielille
ja -kulttuureille, ja samalla lukutaidottomuus pyrittiin poistamaan.
Tämä kaikki sai tsaarin valtakunnassa sorretun ukrainalaisen
kirjallisuuden herahtamaan kukkaan.</span></span></span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #222222;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #222222;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Syntyi
nuori polvi ukrainaksi kirjoittavia kirjailijoita, ja ensi kertaa
heille laaja lukeva yleisö. Uusi polvi katsoi itsensä
kansalliskirjailija <b>Taras </b><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><b>Ševtšenkon</b></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">
(1814-1861) työn jatkajaksi, mutta myös tuoreiden urien kyntäjäksi:
</span>muodostettiin kirjailijaryhmiä proletaareista futuristeihin,
uusklassisteihin ja maaseutukirjailijoihin.</span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #222222;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #222222;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Uudet
kirjailijat tulivat alemmista luokista, eivätkä he vastustaneet
neuvostovaltaa, mutta kannattavat itsenäistä ajattelua ja
ukrainalaisuutta sekä elättelivät usein bolševismista eroavia
ideoita sosialismista. Monet ajattelivat myös, ettei taiteen
tarvinnut heijastaa ideologiaa, päinvastoin kuin Stalin kaavaili. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="color: #222222;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"> </span></span></span></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="color: #222222;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Ajan
proosassa nousi esiin</span></span></span> juonettomuutta painottanut
virtaus; runoudessa näkyi futurismi ja symbolismi. Vaikutteita
etsiessään ukrainalainen nuori polvi ei hakenut niitä niinkään
venäläisestä kulttuurista vaan kääntyi kohti eurooppalaista
modernismia.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Yhteiskuntakritiikkiäkin
löytyi. <span style="color: #222222;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Esimerkiksi
Khylovyn kuuluisa romaani </span></span></span><span style="color: #222222;"><i><span style="font-weight: normal;">Ja
(romantika)</span></i></span><span style="color: #222222;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">
(1924, ” Minä (romantiikka)”), kuvaa pettymystä
vallankumoukseen, ajan ristiriitoja ja ihmiskuvan pirstoutumista.
Romaani ammentaa kirjailijan kokemuksista Venäjän sisällissodassa.
Päähenkilö, nimetön ja persoonaton Tšekan upseeri, tuomitsee
oman äitinsä kuolemaan vallankumouksen ihanteiden nimissä. Romaani
tiivistyy kysymykseen: oliko vallankumous tällaisen uhrin arvoinen?</span></span></span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #222222;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="color: #222222;"><span style="font-style: normal;"><b>S</b></span></span><span style="color: #222222;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">talin
käynnisti 1930-luvun alussa maatalouden kollektivoinnin. </span></span></span><span style="color: #222222;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Sitä
vastustaneita </span></span></span></span><span style="color: #222222;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">vainottiin,
teloitettiin ja pakkosiirrettiin sadoin tuhansin. Samaan aikaan
”taiderintamalla” alkoi Stalinin kulttuurivallankumous, joka
merkitsi myös kirjailijoiden liikkumatilan kaventumista. </span></span></span></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="color: #222222;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"> </span></span></span></span></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="color: #222222;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Nyt
</span></span></span></span><span style="color: #222222;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">myös
uuden ukrainalaisen kirjallisuuden piirteet muuttuivat
epäilyttäviksi. Modernismi tuomittiin ”formalismiksi”, ja
vähemmistöjen kulttuuripyrkimykset alettiin nähdä ”porvarillisena
nationalismina”. Tässä ilmapiirissa erityisen epäilyttävää
oli se, että ukrainalaiset kirjailijat kirjoittivat ukrainaksi.</span></span></span></span></span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #222222;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #222222;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Heikommin
tunnettu tosiasia on, että Stalinin vainojen ensimmäisiä uhreja
olivat vähemmistöt. Niiden johtoryhmät ja älymystö repressoitiin
ennen 1930-luvun puoliväliä. Esimerkiksi krimintataarien älymystö
tuhottiin jo 1928. Suomalais-ugrilaisten kansojen älymystöt taas
puhdistettiin 1932-1933 niin sanotun SOFIN:in eli ”suomalaisten
kansallisuuksien vapautumisen liiton” jutussa. </span></span></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="color: #222222;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"> </span></span></span></span></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="color: #222222;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Vuoden
1932 lopussa kollektivointi eteni pahimpaan vaiheeseensa. </span></span></span></span></span>Etenkin
Ukrainassa Stalin käytti nälkää aseena nujertaakseen
vastahankaiset talonpojat, heiltä takavarikoitiin kaikki vilja.
Alkoi hyytävä holodomor.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><b>N</b>älänhädän
raivotessa pahimmillaan toukokuussa 1933 pidätettiin Mykhailo
Jalovyi, yksi nuorten kirjailijoiden henkisistä johtajista.
Ystävänsä nappaamisesta järkyttyneenä Mykola Khylovyi teki
itsemurhan. Hänen viime viestissään luki: ”Jalovyin pidätys on
kokonaisen sukupolven murhaamista – minkä tähden?”</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Kokonaisesta
sukupolvesta oli todellakin kysymys. <span style="color: #222222;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Slovo-talon
66:sta asunnosta pidätykset iskivät seuraavan vuoden aikana 40:een.
</span></span></span>Kirjailijoita syytettiin
vastavallankumouksellisuudesta, porvarillisesta nationalismista,
vakoilusta tai milloin mistäkin. Samaan aikaan ukrainan kielen
sanakirjojen julkaisu lopetettiin, ja kielen ortografiaa muutettiin
venäjää vastaavaksi.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Valtaosaa
ukrainalaisista kirjailijoista ei ammuttu heti, vaan he päätyivät
Solovetskin leirille Vienanmerellä. </span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Sieltä
heidät noudettiin lokakuun vallankumouksen 20. vuosipäivän aattona
1937 ja kärrättiin Karhumäen lähelle, ei kauskaan Suomen rajasta.
Sellä oli Sandarmokh, tuhansien ihmisten teloituspaikka, jonka
Karjalan Memorialin johtaja <b>Juri Dmitrijev</b> löysi vuonna 1997.
</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Sandarmokhissa
ammuttiin lähes 300 ukrainalaista kirjailijaa, taiteilijaa,
opettajaa ja toimittajaa, heidän joukossaan <span style="color: #222222;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Mykhailo
Jalovyi, Mykola Kuli</span></span></span><span style="color: #222222;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">š
ja Les Kurbas. </span></span></span></span></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="color: #222222;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"> </span></span></span></span></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="color: #222222;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Tapahtuman</span></span></span></span>
muisto on häpeällinen myös nyky-Venäjällä ja sitä pyritään
peittelemään: Sandarmokhin löytänyt Dmitrijev tuomittiin 2021
näytösoikeudenkäynnissä 15 vuodeksi vankeuteen. </span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><b>M</b>illaisia
vaikutuksia 1930-luvun vainoilla oli ja on yhä ukrainalaiseen ja
erityisesti ukrainankieliseen kirjallisuuteen?</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Emigranttiukrainalaisten
kirjailijoiden liiton vuonna 1954 julkaisemien tietojen mukaan
1930-luvulla 260:sta ukrainalaisesta kirjailijasta 223 ammuttiin tai
tuomittiin vankileirille tai karkotukseen, 8 kirjailijaa teki
itsemurhan ja 16 katosi. Käytännössä ukrainalainen kirjallisuus
siis lakkasi lähes olemasta.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Jotkut
harvat merkittävät kirjailijat selvisivät vainoista, kuten
kymmenen vuotta Gulagissa riutunut Ostap Vi<span style="font-family: Times New Roman, serif;">š</span>nja.
Ne harvat kirjailijat, joita ei teloitettu tai viskattu leireille,
kuten <b>Mykola Ba</b><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><b>ž</b></span><b>an</b><span style="font-weight: normal;">,
j</span>outuivat nöyrtymään oikeaoppisen taiteen tekijöiksi.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Stalinin
kuoleman jälkeen useimmat vainoissa surmatut kirjailijat
rehabilitoitiin, mutta sorrosta puhuminen oli kiellettyä aina
Neuvostoliiton viime vuosiin.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">
</span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Ukraina
on monikielinen maa ja tulee olemaan. Kolmasosa ukrainalaisista ei
osaa ukrainaa, mutta kaikki vähintään ymmärtävät venäjää. </span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Kielenpuhujien
määrään suhteutettuna ukrainan asema ei ole vieläkään kovin
vahva.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><b>U</b>krainankielisen
kirjallisuuden julkaisumäärät ovat vasta viime aikoina lähteneet
kasvuun. Samoin on ukrainankielisen median volyyymin suhteen. On
vaikea välttyä ajatukselta, etteikö tämä kaikki pohjaisi
pitkälti 1930-luvun sortoon. Ukrainassa holomor ja älymystön
puhdistukset katsotaankin kansanmurhaksi, ja näkemyksen jakavat myös
monet ulkomaiset historioitsijat.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Ukrainan
kielen käyttö on lisääntynyt 2010-luvulla, ja vuoden 2019 laki
teki siitä ainoan virallisen kielen. Ukrainankielinen kirjallisuus
on silti kaukana venäjänkielisen kirjallisuuden asemasta.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Vuosituhannen
alkuvuosina Slovo-talon portille ripustettin laatta, jossa lueteltiin
talossa asuneet kirjailijat. ProSlovo-hanke talon muiston
vaalimiseksi alkoi 2017. Samana vuonna <span style="color: #222222;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">ukrainalaisen
kirjallisuuden kirjasto suljettiin Moskovassa ja osa sen kirjoista
tuhottiin. Kirjastoa pyörittänyt </span></span></span><span style="color: #222222;"><span style="font-style: normal;"><b>Natalia
</b></span></span><span style="color: #222222;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-style: normal;"><b>Š</b></span></span></span><span style="color: #222222;"><span style="font-style: normal;"><b>arina</b></span></span><span style="color: #222222;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">
tuomittiin neljäksi vuodeksi vankilaan ”vihan lietsomisesta
venäläisiä kohtaan”. </span></span></span></span>
</p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #222222;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #222222;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Presidentti
<b>Putinin </b>täysimittainen hyökkäys Ukrainaan 2022 jatkaa
vanhaa isovenäläistä pyrkimystä hävittää ukrainalaisuus
kokonaan. </span></span>
</p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; orphans: 2; widows: 2;">
<br /><br />
</p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="font-style: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: #222222;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><b>Artikkeli
on ilmestynyt <i>Parnassossa</i> 4/2022.</b></span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; orphans: 2; widows: 2;">
<br />
</p>Ville Ropponenhttp://www.blogger.com/profile/10473321333414296557noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8046431542001031204.post-84865488097514358442022-08-18T12:39:00.005-07:002022-08-31T06:31:45.874-07:00Emmekö muka nähneet?<p><b>Teksti: Ville
Ropponen</b></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><b>Euroopassa on
sodittu jo puoli vuotta. Diktatuuri rynnäköi demokratiaa
vastaan. Pian Putinin Venäjän Ukrainaan hyökkäyksen jälkeen
EU:ssa ja Suomessa alettiin kysellä: miksi emme nähneet Venäjän
uhkaa kristallipallosta? </b>
</p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><b><br /></b></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><b>Siiinäpä kysymys</b>:
miksi emme nähneet? Emme, vaikka kaikki oli tapahtunut vuosia aivan
silmiemme edessä: sananvapauden kuristus, opposition ja
kansalaisyhteiskunnan tukahduttaminen, erimielisten ja vähemmistöjen
vaino, korruptio ja poliittiset salamurhat. Aseitakin Putin oli
käyttänyt jo T<span style="font-family: Times New Roman, serif;">šetšeniassa
1999-2003, Georgiassa 2008 sekä Krimillä ja Itä-Ukrainassa
vuodesta 2014. </span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Pitäisikin
kysyä: miksi Putinin hyökkäys Ukrainaan oli yllätys niin monelle?
Oliko taustalla enemmänkin se, että olimme nähneet mitä tapahtui,
mutta emme olleet katsoneet – emme halunneet katsoa?</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Ennen kuin pohdin
mistä tämä johtuu ja miksi monella Suomessa tuntuu olleen
silmälaput Venäjän suhteen – poliittisesta suuntauksesta
huolimatta – muistelen hieman omia Venäjän kokemuksiani.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><b><br /></b></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><b>Venäjä ei ole
enää demokratia</b></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Matkustin ensi
kertaa Venäjälle kesällä 1999. Minua innosti itänaapurin
eksoottinen monikulttuurisuus, länsimaista poikkeavat tavat ja
kulttuurit sekä vehmas luonto. Häikäistyin arjen anarkistisen
vapauden maasta, jossa tuntui voivan tapahtua lähes mitä tahansa ja
milloin tahansa. Nuorena tämä tuntui tietenkin mielettömän
siistiltä.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Kesällä 2005
matkalla Marinmaalle alkoikin sitten tapahtua. Haastattelin
marilaisia kulttuuriaktivisteja, ja he kertoivat poliittisesta
sorrosta. Jouduin turvallisuuspalvelu FSB:n pidättämäksi, agentit
kuulustelivat minua ja sain sakot ”viisumin
rekisteröintirikkeestä”. Seurasi viisumikielto. Itänaapurin
mediassa minut leimattiin esimerkiksi tahoista, jotka liikkuvat
Venäjällä ”toimittajan peiteroolissa pitäen yhteyksiä
läntisiin tiedustelupalveluihin” ja välittäen ”kuriirina
toimintaohjeita ja rahaa nationalisti-separatisteille”. </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Se oli silmät
avaava hetki. Silmiäni eivät avanneet vain Venäjän
tiedustelupalvelun suuri valta vaan ennen muuta mediassa käytetyn
retoriikan stalinistinen tai fasistinen sävy.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Ylen Mot-ohjelman
haastattelussa sanoin syksyllä 2005, että Venäjä ei ole enää
demokratia. Tuolloin väitteeseen suhtauduttiin joko vaieten tai
vähätellen. Moni toimittajakollega naureskeli
”huomiohakuisuuttani”, ikään kuin olisin tahallani hommannut
itselleni viisumikiellon.
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Vettä virtasi
Volgassa, ja tsaari antoi anteeksi syntiselle. <span style="font-family: Times New Roman, serif;">Viisumikieltoni
päättyi 2013 ja pääsin taas Venäjälle. Katsellessani opposition
vappulkulkutta Pietarin leiskuvassa keväässä ja kulkueen raskasta
poliisivartiota tunsin mieleni apeaksi. Venäjän luisu
autoritarismiin tuntui vain kiihtyvän. Tapasin Pietarissa myös
alakulttuuriväkeä ja taiteilijoita, joiden yhteiskuntakritiikki oli
pelotonta. Venäjän kehitys ei tuntunut toivottomalta.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Matkustelin
Venäjällä 2014-2020 ja keräsin aineistoa tietokirjoihin. Vuosi
vuodelta ihmisistä tuntui tulevan entistä varovaisempia ja
kyräilevämpiä. Moni alkoi painottaa, että ”ei puhuta
politiikkaa”. Se mitä poliitiikalla tarkoitettiin näytti
laajenevan koko ajan. Ja sittenkin maasta yhä löytyi kriittisiä
taiteilijoita, toimittajia, alakulttuuriväkeä ja
vähemmistöaktivisteja.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><b>Viimeiset
askeleet avoimeen diktatuuriin</b></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Kesällä 2019
olimme suomalaisen kaverini kanssa katsomassa opposition
mielenosoitusta rehellisten vaalien puolesta Moskovassa keskustassa.
Kaupunki oli täynnä poliiseja ja kansalliskaaartia ja panssaroituja
ajoneuvoja. Poliisi pysäytteli ihmisiä kaduilla mielivaltaisen
näköisesti. Illalla tapasimme venäläisiä tuttuja ja menimme
kävelemään puistoon Tsvetnoi-bulevardin suunnalle lähelle
Moskovan sirkusta. Opposition ehdokkaat olivat aiemmin puhuneet
puistossa ja se oli mustanaan väkeä. Poliisi oli myös paikalla,
jossain ihmisten takana, mutta hämärtyvässä ilmassa oli vaikea
nähdä tarkasti.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Kävelimme taaajan
ihmisjoukon mukana puiston päähän, ja silloin poliisi alkoi äkki
saartaa joukkoja ja pidättää ihmisiä. Jouduin kiinni ja minut
kannettiin kalteriautoon. Sinne oli lisäkseni tuotu kymmenkunta
henkilöä, kaikki nuoria miehiä. Perillä kaukaisen lähiön
poliisiasemalla, vihreän metrolinjan päässä, näytin passiani ja
kerroin joutuneeni sattumalta pidätetyksi. Ulkomaalaisena minut
päästettiin yllättävänkin pian pois. Muut pidätetyt jäivät
asemalle, vaikka eivät hekään olleet tehneet muuta kuin kävelleet
puistossa.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Kesällä 2019
minusta näytti, että Venäjä astelee viimeisiä askelia avoimeen
diktatuurin ja myös sanoin näin suomalaisen median haastattelussa.
Sen jälkeen Putin vahvisti perustuslain muutoksella asemansa
presidenttinä aina vuoteen 2036 asti; oppositiopoliitikko Aleksei
Navalnyi yritettiin myrkyttää, ja kun hän palasi Venäjälle
saatuaan hoitoa ulkomailla, hänet heitettiin vankilaan.
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Tämä kaikki
tapahtui jo ennen Venäjän täysimittaista hyökkäystä Ukrainaan.
Täytyy palata alun kysymykseen: Miten niin Putinin Venäjän uhkaa
ei meillä osattu nähdä tai ennakoida, kun kaikki tapahtui aivan
silmiemme edessä?</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><b>Turha vaarantaa
kaupankäyntiä</b></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Kyse onkin siitä,
ettei V<span style="font-family: Times New Roman, serif;">enäjän pyllymäkeä
diktatuuriin juuri kukaan ottanut vakavasti. Ei pitkään aikaan.
Tämän asenteen taustalta löytyi erilaisia syitä. Oli kylmän
sodan painolastia ja naiiviutta, mutta myös tekopyhyyttä, ahneutta
ja mukavuudenhalua. Ehkä eniten vaikutti silti läntinen
orientalismi ellei rasismi. Lännessä ei oltu koskaan valtavan
kiinnostuneita Venäjän demokratiakehityksestä, joka oli ottanut
takapakkia jo Jeltsinin aikana. Enemmänin ajateltiin, että kun
kauppa kävi, niin mitäpä itänaapurin politikka meille kuului.
Samalla tavalla länsimaat suhtautuvat Kiinaan tai Saudi-Arabiaan. </span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Putinismin
uhrit olivat sitä paitsi pitkään vain venäläisiä tai muita
ei-eurooppalaisiksi miellettyjä, kuten georgialaisia, joista
länsimaalaisten ei tarvinnut välittää. Ukrainalaisistakaan ei
ennen vuotta 2014, tai sen jälkeenkään juuri perustettu, olivathan
he jonkinlaisia ”puoli-ryssiä”, joiden maan olisi
eurooppalaisten mielestä parempi sopia Venäjän kanssa vaikka
kuinka huonoin ehdoin. Turha heiluttaa venettä ja vaarantaa
kaupankäyntiä.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Suomessa
Venäjään on lisäksi tavattu suhtautua eri tavoin kuin muihin
suurvaltoihin. Esimerkiksi suomalaisessa vasemmistossa voi yleensä
olla anti-imperialisti tasan yhdellä tavalla, arvostelemalla
Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten toimia.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Esimerkiksi eräässä
vasemmistolaisessa kulttuuriyhdistyksessä minut painostettiin 2018
ulos johtokunnasta ja koko järjestöstä. Syynä oli Venäjän
neuvostohistoriaan liittyvän pomomiehen glorifiointi. Vastustin
glorifiointia. Ei pidetty siitäkään, että olin kanavoinut varoja
ja tukea Putin-kriittisille tahoille tai että esitin järjestön
somekanavissa näkemyksiä Venäjän historiasta. Yhdistyksen
johtokuntaan nousi ryhmä kuvataiteilijoita, sarjakuvapiirtäjiä ja
stand-up-koomikkoja, joilla oli yhteyksiä Suomen kommunistiseen
puolueeseen ja Lenin-museon entiseen johtajaan. He puhdistivat
järjestön johtokunnan miehittäen sen omilla kannattajillaan.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><b>Jälkimodernin
fasismin majakka loistaa</b></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Jos palataan
pohtimaan kansainvälistä politiikkaa, niin on selvää, että
kilpailu voimavaroista kovenee ilmastonmuutoksen ja ympäristökriisin
uhatessa. Jotkut muistuttavat, että kaikki ei alkanut Ukrainasta
vaan kansainvälisen järjestelmän ja YK:n arvovalta on rapautunut
jo pari vuosikymmentä, alkaen Yhdysvaltain invaasioista
Afganistaniin ja Irakiin, länsivaltojen sekaantumisesta Libyan
sotaan 2011 ja niin edespäin.
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Tämä ei kuitenkaan
puolusta Venäjän toimia, päinvastoin. Samalla tavalla Britannian
ja Ranskan imperialismi 1900-luvun alussa tavallaan vakuutti Hitlerin
siitä, että hän voi käyttää samoja menetelmiä – potenssiin
kaksi – kolonisoidessaan Euroopan revan<span style="font-family: Times New Roman, serif;">š</span>tisessa
pyrkimyksessä palauttaa Saksan imperiumi. Ukrainassa ei ole kyse
vain suurvaltapelistä, kuten äärioikeiston ja -vasemmiston
nokkelat geopoliitikot tulkitsevat, vaan kansanmurhaan tähtäävästä
hyökkäyssodasta, sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan.
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Fossiilikapitalistiset
eliitit ovat 1980-luvun lopulta lähtien tienneet ilmastonmuutoksen
tulevan ja katkoneet siksi siteitään muuhun ihmiskuntaan, Venäjä
ei ole poikkeus. Ukrainan sota on osa konservatiivisten eliittien
globaalia pyrkimystä keskittää valta itselleen. Kapitalismin
kriisiytyessä eliitit käyvät myös toisiaan vastaan. Jälkimodernin
fasismin majakka loistaa nyt Moskovassa, mutta se tavoittelee tulta
myös muualla.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Sekä oikeiston että
vasemmiston on syytä katsoa peiliin: ihmisoikeuksien rikkojia ja
luisua diktatuuriin ei tule tuomita vain niillä ilmansuunnilla,
jotka sopivat mukavuusalueeseen vaan arvojen on oltava jakamattomia
kaikissa tapauksissa.
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Siihen asti kunnes
fasismin majakka sammuu näen unta demokraattisesta Venäjästä,
joka kohtelisi naapureitaan ja omia kansalaisiaan kunnioituksella. Se
olisi maa, jonne voisi palata ilo takataskussaan.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Ilmestynyt myös
Kansan Uutisissa 13/2022 (17.08.2022).</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br /><br />
</p>Ville Ropponenhttp://www.blogger.com/profile/10473321333414296557noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8046431542001031204.post-36339243685172185332022-03-12T13:22:00.000-08:002022-03-12T13:22:56.732-08:00Hoiperteleva maailmanjärjestys <p></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p>
<p align="LEFT" style="font-style: normal; line-height: 150%; orphans: 0; text-decoration: none; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"><b>Ville
Ropponen</b></span></span></span></p>
<p align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; orphans: 0; text-decoration: none; widows: 0;">
<br /><br />
</p>
<p align="LEFT" style="line-height: 150%; orphans: 0; page-break-after: auto; page-break-inside: auto; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Miksi
Venäjästä ei sitten tullut Neuvostoliiton hajottua ”tavallista
markkinatalousmaata” ja parlamentaarista demokratiaa länsimaiseen
malliin, kuten toiveikkaimmat ennustukset odottelivat? Venäjän
demokratialle ja kansalaisyhteiskunnalle oli kuitenkin syntynyt hyvä
alku Mihail Gorbatšovin perestroika-ja glasnost-poliitikan, ylhäältä
johdetun demokratisoitumisen aikana. Erityisesti sananvapaus ja sen
myötä kansalaisten rohkeus esittää näkemyksiään julkisesti,
olivat kasvaneet suuresti.</span></span></span></span></span></span></p>
<p align="LEFT" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Demokratisoitumisen
haaksirikon alkusyyt saattavat piillä Gorbatšovin ja Neuvostoliiton
läntisten lainoittajien erimielisyydessä talouspolitiikasta.
Gorbatšovin pyrkimyksenä oli jonkinlaisen sosiaalidemokratian
rakentaminen. Naomi Kleinin mukaan läntiset lainoittajat vaativat
kuitenkin uusliberaalien talousuudistusten rajua läpiajamista – ja
tähän Gorbatšov ei ollut valmis. Tilalle saapasteli sitten Boris
Jeltsin, joka sai länsivaltojen jatkuvan tuen.
Vanhoilliskommunistien vallankaappausyritys sinetöi Neuvostoliiton
hajoamisen. </span></span></span></span></span></span></p>
<p align="LEFT" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Jeltsinin
talousuudistajat sovelsivat Milton Friedmanin ja taloustieteen
”Chigagon koulukunnan” uusliberalistisia oppeja. Amerikkalaisten
talousneuvonantajien tuella toteutettiin ”shokkiterapia” ja
”sadan päivän loikka kapitalismiin”, jonka seurauksena
Neuvostoliiton valtionomaisuus valui pitkälti harvojen käsiin.
Venäjän kansallisomaisuus yksityistettiin ja myytiin polkuhinnalla
Jeltsinin ympärillä pörräävälle liikemiesten ja poliitikkojen
piirille. Venäjän turbokapitalistisia yksityistäjiä onkin
nimitetty kuvaavasti ”kapitalistisiksi bolševikeiksi”. Kuten
Klein on osoittanut teoksessaan </span></span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"><i><span style="font-weight: normal;">Tuhokapitalismin
nousu</span></i></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">
(2008) korruptio ja suoranaiset talousrikokset ovat olleet
tunnusomaisia kaikissa uusliberalistisen kapitalismin hankkeissa
ympäri maailmaa. </span></span></span></span></span></span>
</p>
<p align="LEFT" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Demokratialiike
oli kuitenkin 1990-luvun alussa yhä vahvoilla Venäjällä ja
turbokapitalismin vastustus oli laajaa. Tämä laantui syksyllä
1993, kun Jeltsin kukisti asevoimin markkinafundamentalistisia
uudistuksia uhmanneen parlamentin eli Venäjän duuman. Ostankinon
TV-tornin luona sisäministeriön joukot ampuivat noin sata
mielenosoittajaa. Yli 500 sai surmansa, kun armeija komennettiin
tulittamaan ”valkoista taloa” eli duuman rakennusta, jonne
parlamentti oli lukittautunut. </span></span></span></span></span></span></p>
<p align="LEFT" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Länsimaisessa
mediassa levinneen kertomuksen mukaan kyse oli vain Neuvostoliittoa
takaisin haikailevien kommunistien vallankaappauksen tekeminen
tyhjäksi – ei suinkaan minkäänlaiset diktaattorinotteet.
</span></span></span></span></span></span></p>
<p align="LEFT" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Jeltsinin
autoritaariset toimet kuitenkin romauttivat hänen kannatuksensa.
Kääntääkseen huomion ongelmista Jeltsin aloitti joulukuussa 1994
ensimmäisen Tšetšenian sodan. Sota ei sujunut niin hyvin kuin
odotettiin, ja Jeltsinin uudelleenvalinta oli yhä epävarma.
Yksityistämispoliitikasta hyötyneet suurliikemiehet rahoittivat
avokätisesti hänen kampanjansa vuoden 1996 presidentinvaalien alla.
Jeltsin sai mediassa valtavasti enemmän huomiota kuin muut
ehdokkaat, ja lopulta hänet valittiin uudelleen. </span></span></span></span></span></span></p>
<p align="LEFT" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Jeltsinin
valta jatkoi uusliberalistisia ”talousuudistuksia”, jotka
johtivat ajoittaisiin kriiseihin ja ennen muuta rikkaiden ja köyhien
kuilun repeämiseen. Maatilat ja yritykset menivät vararikkoon,
työttömyys räjähti käsiin, ja kymmenet miljoonat venäläiset
suistuivat äärimmäiseen köyhyyteen. Jos ei lasketa nälänhätiä,
kulkutauteja ja sotia niin koskaan ennen ei niin suuri joukko ihmisiä
ole menettänyt niin paljon niin lyhyessä ajassa kuin entisen
Neuvostoliiton kansalaiset 1990-luvulla. Alkoholismi, huumeiden
käyttö, AIDS ja itsemurhat lisääntyivät rajusti. Katulapsien ja
kodittomien määrä huimasi päätä. Lisäksi satojentuhansien
entisen itäblokin köyhtyneiden naisten kohtaloksi tuli joutuminen
mukaan tyttökauppaan, jonkinlaiseen postmoderniin orjakaupan
muotoon. Vain hieman liioitellen voidaan puhua ”taloudellisesta
kansanmurhasta”. </span></span></span></span></span></span></p>
<p align="LEFT" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Neuvostoliiton
kansallisomaisuuden kahminut joukkio ja Jeltsinin valta joka
laillisti kahminnan, julistivat itsensä demokraateiksi. Onko tätä
taustaa vasten mikään ihme, että Venäjällä suhtaudutaan
”demokratiaan” epäillen? Usein sen todetaan olevan pikemminkin
”dermokratiaa” - paskavaltaa. </span></span></span></span></span></span>
</p>
<p align="LEFT" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Venäläisten
enemmistö ei käsitä, ettei Jeltsinin kaudella ollut todellista
demokratiaa, vaan nimenomaan Jeltsin siirsi demokratialiikkeen
vaatimukset sivuun amerikkalaisten neuvonantajien myhäillessä
taustalla: ”Pinochetin vaihtoehto” eli autoritaarinen kapitalismi
oli toteutunut. Tätä tosiasiaa ei muuta miksikään se, että
läntisessä mediassa Jeltsiniä aina suitsutettiin ja hänen
politiikkaansa kuvattiin ”uudistusmieliseksi” ja ”demokratiaan
siirtymisen välivaiheeksi”, teki hän mitä hyvänsä. </span></span></span></span></span></span></p>
<p align="LEFT" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"> </span></span></span></span></span></span></p>
<p align="LEFT" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;"><br /><br />
</p>
<p align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; orphans: 0; page-break-after: auto; page-break-inside: auto; text-decoration: none; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"> ***</span></span></span></p>
<p align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; orphans: 0; page-break-after: auto; page-break-inside: auto; text-decoration: none; widows: 0;">
<br /><br />
</p>
<p align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; orphans: 0; text-decoration: none; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Aasian
talouskriisi lähti leviämään vuonna 1998, ja Venäjän epävakaa
talous romahti. Kansa syytti kaikesta Jeltsiniä, ja presidentin
suosio painui pohjalle. Alkoholisoitunut ja sairas Jeltsin alkoi
muutenkin olla kannattamaton sijoitus. Kun talousoligarkkien
tulevaisuus oli uhattuna, talousprojektin pelastaminen ja heidän
kannaltaan vaarallisen aidon demokratian torjuminen vaativat ripeitä
toimia. Syksyllä 1999 Venäjällä tapahtui sarja tuhoisia
terrori-iskuja, jotka tulivat kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kun
oli reagoitava, tarvittiin katalyytti, katastrofi, ja katastrofi
tuli. </span></span></span>
</p>
<p align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; orphans: 0; text-decoration: none; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Tämä
hieman Yhdysvaltain 11.9.2001 terrori-iskuja niiden jälkiseurauksia
muistuttava tapahtumasarja nosti esiin aiemmin tuntemattoman
pääministeri Vladimir Putinin. Oligarkit junailivat hänet
presidentiksi, ja vaalit olivat vain muodollinen näytelmä.
Terrori-iskujen lietsomassa pelon ilmapiirissä entinen KGB-mies
presidenttinä näyttäytyi monen venäläisen silmissä vahvalta
kädeltä, joka tarjoaa turvaa. </span></span></span></p>
<p align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; orphans: 0; text-decoration: none; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Venäläisen
tuttuni Aleksein kommentti valaisee Putinin alkuvaiheen suosion
salaisuutta: ”Lännelle oli syntynyt kylmän sodan voittajan
syndrooma, Venäjälle oli lähetetty satoja länsimaisia
neuvonantajia, tyrkytetty kannattamattomia taloudellisia
kauppasopimuksia ja miljardivelkoja. Näiden neuvonantajien ja omien
uusdemokraattien johdolla järjestettiin yksityistäminen, jonka
seurauksena kansa köyhtyi ja repesi kuilu rikkaiden puolirikollisten
oligarkkien ja tavallisten ihmisten välillä. Tietenkin kansakunta
vaati oikeudenmukaisuutta ja näki Putinissä kovan ja terveen
johtajan, joka saa kaiken tämän kaaoksen kuntoon ja kuriin”.
</span></span></span></p>
<p align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; orphans: 0; text-decoration: none; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Kuinkas
sitten kävikään? Vielä 2000-luvun alkupuolella Putin oli
uudistus- ja taantumuslinjan välinen tasapainoilija. Hän rupesi
kuitenkin alusta asti keskittämään valtaa. </span></span></span></p>
<p align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; orphans: 0; text-decoration: none; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Venäjällä
monet pitävät Putinin valtakautta iskuna uusliberalistista
talouspolitiikkaa vastaan. Tarkemmin katsottuna kyse on
näköharhasta. Putin on lietsonut kansan vihaa 1990-luvun tapahtumia
kohtaan. Ne kuvataan usein ulkomaiden salaliitoksi, jonka tarkoitus
oli saattaa neuvostoimperiumi polvilleen ja alistaa Venäjä ”ulkoa
johdettavaksi”. Venäläisten herkkäuskoisuus ja kiitollisuus
siitä, että Putin lopetti 1990-luvun sekasorron, on auttanut häntä
pystyttämään oman valtajärjestelmänsä. Putinin toimet monia
1990-luvun oligarkkeja vastaan ovat olleet lähinnä symbolisia –
ja usein rangaistuksia esimerkiksi politiikkaan sekaantumisesta,
kuten Hodorkovskin tapauksessa. </span></span></span></p>
<p align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; orphans: 0; text-decoration: none; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Putin
on kerännyt ympärilleen uuden ”valtionoligarkkien joukon”.
Uuden Venäjän poliisivaltiossa media on otettu haltuun, ja
oppositio ajettu pikkuhiljaa yhä ahtaammalle. Tässä modernissa
feodalismissa turvallisuuspalvelu FSB on pyörittänyt pitkälti sekä
politiikkaa, että taloutta. Taloudellinen epätasa-arvo ei
kuitenkaan gini-indeksillä mitattuna ole Venäjällä sen suurempi
kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. Venäjän puoluejärjestelmä
jäljittelee läntisiä malleja, mutta päätökset tapahtuvat
kulisseissa. </span></span></span></p>
<p align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; orphans: 0; text-decoration: none; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Putinin
onneksi hänen hallintokaudellaan öljyn maailmanmarkkinahinnat ovat
olleet korkealla. Putinilainen ”vakaus” on syntynyt öljytulojen
pohjalta. Presidentin kansansuosio nojaa vahvasti siihen, että
vaurauden kasvaessa yhä suurempi osa kansasta on päässyt
vuosituhannen vaihteen jälkeen taloudellisesti jotenkin jaloilleen.
On syntynyt myös jonkinlainen venäläinen keskiluokka, joka on
tosin talouskriisin ja talouspakotteiden alettua nopeasti
kutistumassa. </span></span></span></p>
<p align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; orphans: 0; text-decoration: none; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Jo
ennen Neuvostoliiton hajoamista nationalistiset aatteet alkoivat
vallata alaa imperiumissa. Uutta yhteistä ideologiaa etsittiin
kommunismin tilalle. Viime vuosien aikana myös Kremlin
valtakoneistoa on leimannut lisääntyvä isovenäläinen
nationalismi, joka näkee Venäjän ”piiritettynä
linnoituksena”. </span></span></span></p>
<p align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; orphans: 0; text-decoration: none; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Historian
ironiaa on se, että kun Venäjälle ja muulle Itä-Euroopalle
määrättiin 1990-luvulla uusliberalistista shokkihoitoa, sen
kipeitä seurauksia perusteltiin usein väittämällä niitä
ainoaksi keinoksi estää kansallissosialismin nousuun Saksan
Weimarin tasavallassa johtaneiden olojen toistuminen. Kapitalismin
ideologien sivuuttaessa olankohautuksella kymmeniä miljoonia
asukkaita syntyi suorastaan pelottavassa määrin samankaltaiset
olot: ylpeitä suuria kansoja jotka katsovat ulkoisten voimien
nöyryyttäneen heitä ja yrittävät saada kansallistuntonsa
takaisin kohdistamalla katkeruneen vihansa heikompiin kansoihin tai
kansanryhmiin. </span></span></span></p>
<p align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; orphans: 0; text-decoration: none; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Suhteet
länsivaltoihin alkoivat kuitenkin pian rakoilla, kun länsimaat
menettivät talouspoliittisen otteensa Venäjästä. Vuonna 2003-2005
Ukrainassa, Georgiassa ja Kirgisiassa tapahtuneet niin sanotut
värivallankumoukset toimivat hälytyskellona Venäjän johdolle.
Viimeistään vuonna 2007 Putin tajusi, etteivät länsivallat aio
kohdella Venäjää tasaveroisesti vaan kylmän sodan häviäjänä.
Venäjää ei päästetä suurvallan rooliin erilaisissa
kansainvälisissä järjestöissä. Tämän jälkeen ulkopolitiikan
suunta suhteessa länsimaihin muuttui. Sisäpolitiikassa Putinin
valta alkoi lisäksi ottaa huomioon yhä enemmän venäläisten
imperialistien ja nationalistien vaatimuksia. Käynnistyi
konservatiivinen vallankumous, jonka loppua ei ainakaan vielä
näy. </span></span></span></p>
<p align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; orphans: 0; text-decoration: none; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Konservativismi
laskeutuu otolliseen maaperään, katkeroituneen kansan mielialoille.
”Kun Stalin kuoli, ihmiset itkivät. Miksi he olisivat itkeneet,
jos Stalin oli vain paha”, neuvostonostalgikot selittävät, vaikka
monet heistä ovat jopa lukeneet Solženitsynin teoksia, kun niitä
alettiin julkaista Venäjällä. Mutta yhteisöllinen harhakuva on
vahvempi. Ja 1990-luku on osoittanut näille ihmisille, ettei heistä
koskaan tule yhtä hyvinvoivia kuin ihmiset länsimaissa. Historian
pyörä on ohittanut heidät. Siksi heidän on koetettava käyttää
niitä mahdollisuuksia, joita heillä on omassa yhteiskunnassaan.
Niitä mahdollisuuksia. Monet ryhtyvät opportunistisesti
kannattamaan kovaa johtajaa, kun hän lupaa taloudellista vakautta,
sekasorron poissaoloa ja yhteistä illuusiota – varsinkin kun juuri
muita vaihtoehtoja ei tunnu olevan näköpiirissä.</span></span></span></p>
<p align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; orphans: 0; text-decoration: none; widows: 0;">
<br /><br />
</p>
<p align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; orphans: 0; text-decoration: none; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"> *** </span></span></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Siirrytään
Euraasian talousunioniin, jonka nimi on aiheuttanut pohdintoja. Se on
usein yhdistetty venäläisen filosofin ja politologin Aleksander
Duginin geopoliittisiin oppeihin ja uuseurasianismiin. Presidentti
Putinin politiikka onkin saanut yhä selvemmin uuseurasianistisia
piirteitä, ja Duginista on puhuttu jopa Putinin lempifilosofina ja
”uutena Rasputinina”. Duginia on pidetty keskeisenä
taustavaikuttajana Venäjän päätöksessä miehittää Krimin
niemimaa.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Kaikki
alkoi kuitenkin paljon aikaisemmin. Jo Neuvostoliiton kaatumisesta
lähtien Venäjällä on etsitty uutta ”suurta strategiaa”, ideaa
joka selittäisi venäläisten olemuksen, päämäärät ja kohtalon.
Presidentti Jeltsin perusti 1990-luvun puolivälissä jopa työryhmän,
jonka oli tarkoitus löytää uusi ”Venäjän idea”. Työryhmä
ei saanut lopulta mitään aikaiseksi. </span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Samoihin
aikoihin monet muutkin aprikoivat ”Venäjän ideaa”. Seuraavalla
presidentillä Putinilla oli suhteita konservatiivisiin
poliitikkoihin ja ajattelijoihin. Kesti kuitenkin 2000-luvun lopulle
asti ennen kuin Putinilla oli tilaa ja tarvetta ajatella uutta
”Venäjän ideaa”. Hän alkoi puhua, että Venäjä on oma
sivilisaationsa, joka eroaa niin Euroopasta kuin Aasiasta.
Ortodoksisen kirkon avustuksella Putin kävi taisteluun liberaaleja,
läntisinä pidettyjä arvoja vastaan, jotka Venäjän yhteiskunnan
tietyt osat olivat omaksuneet. </span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Putinin
uuden konservativismin hedelmiä olivat esimerkiksi laki, joka kielsi
”homoseksuaalisen propagandan” ja feministisen punkrock-bändin
Pussy Riotin jäsenten tuomitseminen kahdeksi vuodeksi vankileirille
”huliganismista”. Poliittisia vankeja Venäjällä on tosin
ollut jo 1990-luvulta lähtien.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Venäläinen
konservatismi poikkeaa läntisistä veljesaatteistaan siinä, että
läntiset konservatiivit korostavat enemmän yksilöä, eivätkä
korosta yhtä paljon vahvaa valtiota. Venäläiset konservatiivit
ammentavat venäläisen suurvalta-aatteen ja erityisesti
eurasianismin vuosta ja kannattavat päinvastoin väkivahvaa valtiota
ja yksilön tarpeiden alistamista valtion palvelemiselle. Yhteistä
venäläiselle ja läntiselle konservativismille on liberalismin
vastaisuus.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Monet
kansainväliset tarkkailijat ovat panneet merkille kuinka paljon
presidentti Putin on muuttunut sitten valtaanousunsa vuonna 1999.
Putin on aina ollut venäläinen patriootti, mutta alussa hän pyrki
hyviin suhteisiin länsivaltojen kanssa ja ainakin puhui
demokratiasta. Tämä muuttui 2000-luvun puolivälissä. Vuonna 2007
Munchenin turvallisuuskokouksessa Putin varoitti NATO:a, ettei Venäjä
tule sietämään länsivaltojen vaikutusta alueilla, jotka se katsoo
vaikutuspiiriinsä kuuluviksi. Seuraavana vuonna Venäjä todisti
sanansa kukistaessaan Georgian Etelä-Ossetian sodassa ja
miehittäessään Etelä-Ossetian ja Abhasian, jotka Georgia katsoo
alueekseen. Konfliktin taustalla oli Georgian halu pyrkiä NATO:n
jäseneksi sekä Georgian asema Kaspianmeren öljyn kauttakulkumaana
Eurooppaan.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Putinin
muutoksen takana on hänen taipumisensa konservatiivisen
eurasianistisen ideologian kannalle. Tämän ideologian avulla hän
saattoi perustella kallistumisensa autoritarismiin, perinteiden
korostamisen, Yhdysvaltain kiroamisen ja eurooppalaisuuden
vastustamisen. Ideologia antoi myös eväät ortodoksiuskonnon ja
isänmaallisuuden ylistämiselle. Eurasianismi on lisäksi
laajentumishaluinen ideologia. Yksi keskeisiä uuseurasianisteja
Venäjällä on Aleksander Dugin, jonka ajatuksilla on ollut jo
1990-luvulta lähtien suuri suosio erityisesti sotilas-, tiedustelu-
ja politiikkopiireissä. </span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> ***</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Eurasianismin
juuret ovat bolševikkien lokakuun 1917 vallankumouksessa, vaikka
monilla sen piirissä syntyneillä ideoilla on pidempikin historia
venäläisessä kulttuurissa. Eurasianismi kehkeytyi Venäjältä
vallankumouksen jälkeen paenneiden valkoemigranttien joukossa
Euroopan suurkaupungeissa Sofiasta Berliiniin ja Pariisiin.
Valkoemigranttien älymystö- ja sotilaspiirit halusivat luoda
ideologian, joka osoittaisi sekä bolševikkien että länsimielisten
zapadnikkien olevan väärässä. Eurasianistien mukaan Venäjä ei
tarvinnut eurooppalaistumista ja demokratisoitumista tai
bolševikkikumousta ja luokkataistelua vaan sen tunnustamista, että
Venäjä oli ainutlaatuinen sivilisaatio, jolla oli oma
historiallinen tehtävänsä: kehittää valtakeskus joka ei ole
Eurooppaa eikä Aasiaa, mutta jossa on piirteitä molemmista.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Oliko
kyse siis slavofilian uudesta tulemisesta? Tavallaan, vaikka
valkoisessa liikkeessä muhivat myös </span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-weight: normal;">militaristiset,
ääripatrioottiset, ääriuskonnolliset ja ekspansionistiset
aatteet, jotka eivät usein olleet kaukana fasismista. </span></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Eurasianistien
kuten Georges Florenskyn, Nikolai Trubetzkoin ja Pjotr Savitskin,
mukaan Venäjän jättimäinen koko tekee tehokkaan valtakoneiston
välttämättömäksi. Demokratia, avoin talous, paikallishallinto
tai kansalaisvapaudet olivat näiden piirien mielestä haitallisia.
Eurasianistit ylenkatsoivat Pietari Suuren 1700-luvun yrityksiä
eurooppalaistaa Venäjä. Sen sijaan he ymmärsivät tataari- ja
mongolihallitsijoiden keskiaikaisia pyrkimyksiä vahvan ja keskitetyn
hallinnon rakentamiseksi. </span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-weight: normal;"> </span></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Aleksander
Dugin on sotilastiedustelu GRU:n upseerin poika, joka oli jo
teini-iässä kiinnostunut tällaisista aatteista. Hän kuului
1980-luvulla jonkin aikaa maanalaiseen vastarintaryhmään ”Musta
SS-veljeskunta”. SS oli lyhenne latinankielisistä sanoista
</span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><i>Splendor Solis</i></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">
(”auringon valo”). Ryhmä haki vaikutteita natsiaatteista ja
muinaisesta pohjoisesta pakanuudesta. ”Musta SS” oli perustettu
jo 1960-luvulla, tiettävästi kielletyn kirjailija Juri Mamlejevin
asunnossa nimellä ”Južinskin piiri”. Ryhmään kuului
esoteerisuudesta kiinnostunutta älymystöä. He intoilivat
eurooppalaisesta ja itämaisesta mystiikasta, mustasta magiasta,
alkemiasta ja okkultismista. Novelleissaan Mamlejev käsittelee
paljon kuolemaa, väkivaltaa ja elämän irrationaalisia voimia.
Eräässä 1980-luvun lopun kirjoituksessaan Mamlejev julistaa
tehtäväksi yhdistää kaikki valtion (”deržava”) luovat
patrioottiset voimat.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Dugin
liittyi 1990-luvulla nopeasti mukaan Venäjän kehkeytyvään
äärioikeistoon. Hänellä oli jo tuolloin yhteyksiä myös
eurooppalaisiin fasisteihin, esimerkiksi ranskalaisiin
äärioikeistoideologeihin. Dugin kirjoitteli säännöllisesti
äärioikeistolaiseen sanomalehteen </span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><i>Den</i></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">
(myöhemmin tunnettu nimellä </span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><i>Zavtra</i></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">),
ja julkaisi vuonna 1991 pamfletin </span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><i>Me</i></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><i>ž</i></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><i>kontinentalnaja
voina</i></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> (“</span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-style: normal;">Mannerten
välinen sota”)</span></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">.
Pamfletissa hän määrittelee keskeisten geopoliittisten ideoidensa
alkumuodot, joiden kehittelyä jatkaa myöhemmissä teoksissaan.
Dugin jakaa myös presidentti Putinin näkemyksen, että
”Neuvostoliiton romahdus oli 1900-luvun suurin geopoliittinen
katastrofi”.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Vuonna
1993 Dugin perusti kohukirjailija Edvard Limonovin kanssa
Kansallisbolševistisen puolueen, jonka lipussa yhdistyivät
neuvosto- ja natsiliput. Ideologisesti kyse oli paljolti samasta
asiasta. Limonov on KGB-upseerin poika.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Myöhemmin
vuonna 1998 puolue hajosi Duginin ja Limonovin johtamiin oikeisto- ja
vasemmistohaaroihin. Duginin johtama oikeistohaara,
”Kansallis-bolševistinen rintama” alkoi lähesty</span>ä<span style="font-family: Times New Roman, serif;">
Venäjän vallanpitäjiä. Limonovilainen vasemmistohaara ui mukaan
Venäjän opposition toimintaan, ja Limonov vakuutti 2000-luvun
alussa puolueen demokratisoituneen. Mitään varmuutta tästä ei ole
koskaan ollut. </span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Ukrainan
sodan puhjettua on osoittautunut, että Itä-Ukrainassa ja Venäjällä
sodan puolesta ovat toimineet sekä duginilaiset että limonovilaiset
aktiivit. Duginin on todistettu olleen henkilökohtaisesti yhteydessä
esimerkiksi ”Donetskin kansantasavallan” johtohenkilöihin ja
antaneen näille ohjeita. Duginin kanssa yhteydessä olevan entisen
GRU:n everstin Igor Strelkovin (Girkinin) arvellaan sekaantuneen sekä
Krimin miehityksen että Itä-Ukrainan sodan käynnistäneisiin
tapahtumiin. Äärinationalisti ja imperialisti Strelkov on
taistellut Bosnian sodassa serbien puolella sekä vapaaehtoisena
Transnistrian ja Tšetšenian sodissa. Nimenomaan Strelkovin
johtamien joukkojen epäillään ampuneen alas Malesialaisen
matkustajakoneen MAS17 kesällä 2014, jolloin sai surmansa lähes
300 matkustajaa. Lyhyen aikaa ”Donetskin kansantasavallan”
puolustusministerinäkin toiminut Strelkov on nyt palannut Venäjälle,
jossa hän toukokuussa 2016 perusti uuden fasistisen ja
imperialistisen puolueen ”Venäjän kansallinen liike”.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Ei
mennä asioiden edelle. Suomessa monet ovat pitäneet
Kansallisbolševistista puoluetta ja sen seuraajia jonkinlaisina
karnevalistisina hankkeina. Puolueen limonovilaisen osan siirtyessä
oppositioon kansallisbolševikeille annettiin lännessä paljon
anteeksi. Kansallisbolševismi on kuitenkin ollut kiinteä osa
Venäjän äärikansallismielistä ja fasistista liikehdintää, joka
2000-luvulta alkaen on löytänyt yhä laajenevaa kannatusta läpi
yhteiskunnan.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Duginin
ajattelussa nousi 1990-luvulla pian esiin angloamerikkalaisen,
juurettoman ”merivallan” ja toisaalta multaan perustuvan
euraasialaisen mannerkulttuurin vastakkaisuus. </span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-style: normal;">Jo
mainitussa pamfletissa</span></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><i>
Mannerten sota </i></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Dugin
kuvasi meri- ja maavoimien geopoliittista taistelua. Maavoimat,
”ikuinen Rooma”, perustuvat valtion, yhteisöllisyyden,
yhteisvoiman ja korkeiden ihanteiden perinteisiin ja merelliset
sivilisaatiot, ”ikuinen Karthago”, yksilöllisyyteen,
kaupankäyntiin ja materialismiin. ”Ikuisen Karthagon mallia”
ovat Duginin mukaan historiallisesti edustaneet antiikin Ateenan
demokratia, Hollannin ja Iso-Britannian valtakunnat ja tällä
hetkellä Yhdysvallat. ”Ikuista Roomaa” edustaa nyt keskeisimmin
Venäjä, jolle eurasianismin eetoksen mukaan kuuluu ”luonnostaan”
Länsi- ja Itä-Euroopan sekä Keski-Aasian johtajuus. Duginille
kamppailu kahden historiallisen äärimuodon välillä on lopullista,
sitä kestää niin kauan kunnes jompikumpi on tuhottu. </span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Jotta
”Ikuinen Rooma” voittaisi valtamerentakaisen vihollisensa
”ikuisen Karthagon” tarvitaan Duginin mukaan konservatiivinen
vallankumous. Tämä edellyttää yksilöllisyyden, liberalismin ja
kaupallisuuden korvaamista konservatiivisilla arvoilla. Yksilöllisten
halujen tyydyttämisen tilalle tulee kollektiivin tarpeiden
tyydyttäminen. Talouden tulee olla valtiojohtoista ja moderneja
arvoja tulevat korvaamaan perinteiset arvot ja lähes uskonnollinen
maailmankuva. Kansalaisvapaudet poistetaan tarpeettomina, ja maata
tulee johtamaan yksi johtaja ideologian pohjalta. Myöhemmin Dugin on
vaatinut myös opposition ”viideskolonnalaisten” ja
toisinajattelijoiden karkottamista Venäjältä.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Kirjassaan
</span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><i>Giberboreiskaja teorija</i></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">
(“</span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-style: normal;">Hyperborealainen
teoria”,</span></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">1993)
Dugin kertoo, että venäläisissä virtaa arjalaista verta. Ja
jokaisella kansalla josta löytyy arjalaista, on mahdollisuus
”rodulliseen herätykseen” ja ”arjalaisen primääritietoisen
tajunnan jälleensyntyyn”.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Duginin
pääteoksena pidetty </span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><i>Osnovy
geopolitiki. Geopolitit</i></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><i>š</i></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><i>eskoje
budu</i></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><i>štšee Rossii</i></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">
(“</span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-style: normal;">Geopolitiikan
perusteet. Venäjän geopoliittinen tulevaisuus”,</span></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><i>
</i></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">1997) on saavuttanut
suosiota erityisesti Venäjän armeijassa, poliisivoimissa ja
ulkopolitiikan eliitin keskuudessa. Teosta käytetään tiettävästi
lukemistona Venäjän yleisesikunta-akatemiassa. Duginista tuli jo
1990-luvun lopulla Venäjän äärioikeiston ideologinen johtaja.
Hänellä oli oma kustannusyhtiö Arktogeja, useita internet-sivuja
ja vaikutusvaltaa moniin sanomalehtiin ja aikakauslehtiin.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Vuonna
1997 Dugin tiivisti sanomansa siten, että ”Euraasia ja meidän
alueemme, sydänmaa Venäjä, tulevat toimimaan uuden
anti-porvarillisen ja anti-amerikkalaisen vallankumouksen
tukialueena”. Uusi euraasilainen imperiumi tullaan rakentamaan
yhteisen vihollisen fundamentaalisen periaatteen varaan: atlantismin,
Yhdysvaltojen kontrollin ja liberaalien arvojen torjumiselle. Dugin
uskoi tuolloin Venäjän ja Saksan jakavan Euroopan etupiireihinsä
melko samaan tapaan kuin vuoden 1939 surullisenkuuluisassa
Molotov-Ribbentrop-sopimuksessa tapahtui.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Duginin
ajatuskulut muistuttavat runoilija V.A. Koskenniemen Yleisradiossa
heinäkuussa 1941 pitämän ”Eurooppa yhteisrintamassa”-puheen
keskeistä sisältöä. Radiopuheessaan Koskenniemi toistelee
natsipropagandan mukaisesti kuinka Saksan johdolla yhdistynyt
Eurooppa tai Neurooppa (”Neue Europa”) taistelee eurooppalaisen
sivistyksen puolesta bolševismia ja liberaaleja läntisiä
merivaltoja vastaan. Koskenniemi on täysin tietoinen käytävän
tuhoamissodan luonteesta, mutta hän vakuuttelee Euroopan
pelastamisen vaativan sitä. Tätä kamppailua hän vertaa hunneja
vastaan käytyyn taisteluun Katalaunisilla kentillä vuonna 451.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Sekä
duginilaisen että koskenniemeläisen retoriikan ja ideologian
kohdalla upotaan nopeasti irrationaalisiin, ideologisiin kuvitelmiin.
Poliittinen fiktio saostuu niin tiiviiksi, että se peittää
todellisuuden. Tarkemmin: poliittisen fiktion huumaama ihminen
kieltäytyy uskomasta omia aistejaan, älyään ja tunteitaan, ja
uskoo sen sijaan mielikuvitustaan, jonka kulun ideologia on
rajoittanut kartiomaiseen säiliöön, jonka huipussa sijaitsee
suuruuskuvitelma, palkitseva houre, narkomaanin päiväannos.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> <span style="font-family: Times New Roman, serif;"> ***</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Duginilainen
nationalismi ei liity ainoastaan slaaveihin, vaan ottaa huomioon myös
muut Euraasian kansat, vaikka venäläisille annetaan tietenkin
johtava rooli. Melko samoin hitlerismi laski ”arjalaisiksi” monet
muutkin kansat kuin saksalaiset. Esimerkiksi Suomen
luentovierailullaan toukokuussa 2014 Dugin julisti
suomalais-ugrilaiset kansat euraasialaisuuden osatekijäksi ja
toivotti Suomen tervetulleeksi Euraasian talousunioniin. Tässä
eurasianismin kansallisuuskäsite itseasiassa lähestyy
ylikansallisen ”neuvostokansalaisuuden” käsitettä. Duginilainen
eurasianismi ajaa lisäksi mystisiä ja henkisiä irrationaalisia
arvoja. Ideologia on messianistinen ja haluaa pitää yllä
”Tšingiz-kaanin perintöä”. Suomeen Duginin oli kutsunut niin
sanotun Donetskin kansantasavallan ”kunniakonsuli”, Helsingin
yliopiston dosentti ja suomalainen fasisti Johan Bäckman.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Usein
Dugin on hieman piilotellut ideologiansa nationalistisia piirteitä
taatakseen eurasianismille laajemman kannattajakunnan. Ja tietenkään
Dugin ei ole itse ideoitaan keksinyt. Hänen ajatuksensa heijastavat
brittiläisen geostrategi Halford MacKinderin ”sydänmaan teoriaa”,
joka on niinkin tuore kuin vain sata vuotta vanha.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Esseessään
</span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><i>The geographical pivot
of history (“</i></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-style: normal;">Historian
maantieteellinen kiinnittyneisyys, </span></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">1904”)
MacKinder väittää, että planeetan maa-alueet voidaan jakaa
kolmeen ryhmään - ”maailmansaareksi”, joka sisältää
toisiinsa yhteydessä olevat Euroopan, Aasian ja Afrikan,
”rannikkosaariksi”, kuten Britannia ja Japani, ja ”kaukaisiksi
saariksi”, joita ovat Etelä- ja Pohjois-Amerikka sekä Australia.
”Sydänmaa” joka ulottuu Volgajoelta Venäjällä Jangtsejoelle
Kiinassa sekä Jäämereltä Himalajan vuoristoon on MacKinderin
mukaan ”maailmansaaren” ydinalue. MacKinderin päätelmien mukaan
se, joka hallitsee Itä-Eurooppaa hallitsee ”sydänmaata”, se
joka hallitsee ”sydänmaata”, hallitsee ”maailmansaarta”, ja
se joka hallitsee ”maailmansaarta” ja sen luvuttomia ihmismassoja
ja voimavaroja, hallitsee maailmaa.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Verrattuna
alkuperäisiin eurasianisteihin jotka näkivät Venäjän johtaman
Euraasian valtapiirin Kiinan muurin ja Karpaattien vuoriston
välisellä alueella duginilainen eurasianismi tähtää kauemmas,
korkeammalle ja syvemmälle. Duginin mukaan Venäjän johtamaan
Euraasiaan pitäisi ensinnäkin sisällyttää kaikki entisen
Neuvostoliiton maat, entisen itäblokin maat ja mahdollisesti EU-maat
protektoraatin muodossa. Toisaalla hän on puhunut myös tsaarin
Venäjän vuoden 1913 rajojen palauttamisesta. Idässä Euraasiaan
kuuluisivat lisäksi Mantšuria, Xinjiang, Tiibet ja Mongolia.
Joissakin kirjoituksissaan Dugin on puhunut Euraasian rajojen olevan
Intian valtameressä.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Tästä
kehitelmästä pulppuaa mieleen Jari Halosen elokuva </span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><i>Lipton
Cockton in the Shadows of Sodoma </i></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">(1995).
Vuoteen 2037 sijoittuvassa tieteiselokuvassa Lipton Cockton-niminen
yksityisetsivä selvittää Euraasian unionin pääkaupungin
Vladivostokin suomalais-ugrilaisessa slummissa sattunutta
kuolemantapausta. Halosella on varmasti ollut käsityksiä
kansallisbolševikkien ideoista, ”Euraasiasta Lissabonista
Vladivostokiin”. Niihin verrattuna elokuvalla on olennainen etu: se
ei yritä väittää olevansa muuta kuin fiktiota.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> ***</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Aleksander
Dugin on ollut viime vuosinakin paljon julkisuudessa Venäjällä.
Hänellä on selvästi hyvät yhteydet toimittajiin ja
politiikkoihin. Jopa Venäjän vallan ytimessä löytyy vastakaikua
duginilaisille ajatuksille. Eikä suosio ole rajoittunut vain
Venäjälle, vaan Duginin ajatukset ovat löytäneet kannatusta niin
Turkista kuin Euroopasta, mukaan lukien Suomi. Useita hänen
teoksiaan on käännetty eurooppalaisille ja maailman kielille.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Ideoilla
on edelleen laajalti kannatusta. Filosofi on jo vuosia vaikuttanut
äärinationalistisessa ajatuspajassa nimeltä Izborskin klubi, jonka
muita jäseniä ovat esimerkiksi kirjailija ja kansallismielisen
</span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><i>Zavtra</i></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">-sanomalehden
päätoimittaja Aleksander Prohanov sekä Vladimir Kutšerenko,
nimimerkillä Maksim Kalašnikov esiintyvä uusfasistinen ideologi.
Klubilla, jonka jäseninä on lisäksi upseereita ja akateemista
älymystöä, on melko hyvät yhteydet presidentinhallintoon.
Kirjailija Viktor Pelevin ruoskikin monen muun asian ohessa Izborskin
klubia ja sen ideoita sivilisaatiokriittisessä satiirissaan </span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><i>Viides
maailmanvalta </i></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">(2009).
Romaanissa vampyyrit näyttäytyvät maailman todellisina valtiaina
ja yhteiskuntien päämäärinä on vain rahan tuottaminen.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Venäjän
media otti Itä-Ukrainan sodasta raportoidessaan käyttöön Duginin
termin ”venäläinen kevät”. Dugin tosin itse tarkoitti termillä
laajempaa kansainvälistä liikettä, jonka avulla Venäjä ja
Eurooppa voisivat löytää toisensa ja ”Eurooppa voisi katkaista
amerikkalaisen hegemonian kahleet”. </span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Dugin
ei selvästikään näpertele korinpunonnan parissa, vaan heittää
pataan megalomanialla maustettuja, abstrakteja ja vuorenkokoisia
käsitteitä. Hänen mukaansa Krimin ja Kaakkois-Ukrainan liittäminen
Venäjään on vasta alkua. Itse asiassa todistamme uuden poliittisen
todellisuuden syntymää. Duginille kamppailu Ukrainasta on
kamppailua slaavilaisten kansojen jälleenyhdistymisen puolesta.
Myöhemmin konservatiivisten vallankumouksellisten eli venäläisten
ja eurooppalaisten fasistien on lisäksi tarkoitus liittyä yhteen,
mitä se ikinä sitten tarkoittaakaan. </span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Eurooppalainen
äärioikeisto on ajanut vaihtelevin painotuksin melko samantyyppisiä
ideoita kuin Duginin ehdottamat. Duginilla onkin yhteyksiä
esimerkiksi Ranskan äärioikeistoon ja sen pääideologiin Alan de
Benoist'han. Kuten jo vuonna 2014 selvisi Venäjältä on myös
rahoitettu Marie Le Penin johtamaa Front National
-äärioikeistopuoluetta kymmenillä miljoonilla euroilla. Ranskan
presidentinvaaleissa 2017 venäläisten hakkereiden on epäilty
toimineen Le Peninin vaalivoiton puolesta, mutta vailla menestystä.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">
</span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Duginilla
on yhteyksiä myös lukuisiin muihin äärioikeisto- ja
fasistipuolueisiin ympäri Eurooppaa. Eurooppalaista äärioikeistoa
on elähdyttänyt Duginin ideologian tiivistymä, jota hän on
nimittänyt ”neljänneksi poliittiseksi teoriaksi” samannimisen
teoksensa mukaan (</span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><i>T</i></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><i>š</i></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><i>etvjortaja
politit</i></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><i>š</i></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><i>eskaja
teorija</i></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">, 2009).
Kyseinen teoria yhdistelee piirteitä fasismista,
liberaalidemokratiasta ja mar</span>x<span style="font-family: Times New Roman, serif;">ilaisuudesta
ja on kirjoittajansa mielestä kokonaan uusi poliittinen ideologia.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Elokuussa
2014 Dugin herätti huomiota ehdottamalla julkisesti Ukrainan
puhdistamista kansanmurhan avulla. Tämän jälkeen hän sai potkut
Moskovan yliopistosta, jossa hän oli hallinnoinut kansainvälisten
suhteiden oppituolia ja toiminut Konservatiivisten opintojen
keskuksen johtajana. Yliopiston johdon mielestä Dugin sekaantui
liikaa politiikkaan. Potkujen taustalla oli myös Duginia kritisoiva
nettikampanja. Asiaan saattoi liittyä myös Kremlin halu rajoittaa
Itä-Ukrainan sotaan syvällisesti sekaantuneiden
kansallisbolševikkien vaikutusta. </span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Duginin
jutut voivat kuulostaa mauttomalta retoriikalta ja rivolta
demagogialta. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että eurasianistiset ideat
ovat nyt enemmän tai vähemmän myös presidentti Putinin
poliittisen ajattelun taustalla. Esimerkiksi Krimin miehityksen
jälkeen Putin on käyttänyt useita kertoja sellaisia ideologisia
termejä, kuin ”Suuri Venäjä” tai ”slaavilaisten
kohtalonyhteys” oikeuttaakseen niemimaan liittämisen Venäjään.
Dugin ja muut venäläiset fasistit ovat tosin olleet tyytymättömiä
Putinin ”heikkouteen”, kun tämä ei ole vielä määrännyt
Venäjän armeijan avointa hyökkäystä Ukrainaan.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-size: small;"> ***</span></span></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-size: small;">Viime vuosina Venäjällä on taas
noussut esiin ajatus ”kehitysloikasta”. Venäjä on jäänyt
länsimaailmaa jälkeen, ja kysymys jälleen kerran kuuluu: voisiko
Venäjä käyttää myöhästyjän etua ja olla toistamatta jotain
hankalia välivaiheita? </span></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">On
mahdollista, että Venäjän poliittinen eliitti tai sen
radikalisoitunut osa koettaa nyt Duginin ja uuseurasianistien
viitoittamalla tiellä muuttaa maailman voimatasapainoa.
Länsivaltojen hegemoninen asema geopoliittisessa järjestyksessä
aiotaan haastaa. Samalla Venäjä haluaa haastaa länttä
kulttuurisella tasolla. Venäjä pyrkii maailman ”konservatiivisten
voimien” eli äärioikeiston johtajaksi. Tällä horjutetaan
läntistä globalisaatiomallia, toisin sanoen länsivaltojen uskoa,
että liberaali demokratia, uusliberaali kapitalismi ja läntiset
arvot pian leviävät kaikkialle maailmaan. Vähintäänkin Venäjän
pyrkimyksenä lienee palauttaa kansainvälinen valta-asema, jonka se
menetti Neuvostoliiton hajotessa.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Venäläinen
poliittinen eliitti joutui viimeksi kaltevalle pinnalle vuonna 2011,
kun oppositio järjesti valtavia mielenosoituksia ympäri maata.
Sittemmin valta on päässyt tasapainoon, ja sortotoimia on
entisestään kovennettu. Jo aiemmin poliisi on tukahduttanut
oppositiotoimintaa kovakouraisesti. Oppositiotoiminnasta tuomittuja
poliittisia vankeja Venäjällä on ollut jo vuosia. Nyt poliittisten
vankien määrä on lisääntynyt, kun miehitetyllä Krimillä ja
Itä-Ukrainan alueella on toteutettu sortotoimia. Useiden raporttien
mukaan venäläisissä vankiloissa käytetään järjestelmällisesti
kidutusta. </span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">EU:n
ja Yhdysvaltain talouspakotteet sekä talouskriisi voivat
pitkittyessään nostaa tyytymättömyyttä Venäjällä, ja
vallanpitäjät joutua taas ahtaalle, kuten keväällä 2017 on jo
vaikuttanut. Tätä silmällä pitäen Venäjälle on viime aikoina
perustettu kansalliskaarti ja </span><span style="color: black;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">turvallisuuselimet
ovat saaneet entistä enemmän voimavaroja. Nähtäväksi jää
onnistuuko venäläinen demokraattinen oppositio haastamaan vakavasti
vallanpitäjiä presidentinvaalien 2018 lähestyessä.</span></span></span></span></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Länsivaltojen
poliitikot ovat syyttäneet Venäjää palaamisesta menneisyyteen,
1800-luvun imperialiseen politiikkaan. Voi kuitenkin olla, että
länsivaltojen johtajat ovat itse jämähtäneet historiaan, kun
Venäjä syöksyy 2000-luvun brutaaliin geopoliittiseen avantgardeen.
</span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Ukrainan
sodassa Venäjä on hyödyntänyt niin sanottua epälineaarista
sodankäyntiä. Tätä termiä käytti presidentti Putinin ideologina
tunnetuksi tullut Vladislav Surkov salanimellä Nathan Dubovitski
julkaistussa novellissaan, joka ilmestyi vain päiviä ennen Krimin
miehityksen alkua. Surkovin novelli tapahtuu synkässä
dystooppisessa tulevaisuudessa, ”viidennen maailmansodan jälkeen”.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Surkov
kirjoittaa: ”Se oli ensimmäinen epälineaarinen sota. 1800- ja
1900-lukujen primitiiviselle sodille oli tyypillistä, että vain
kaksi osapuolta taisteli keskenään. Kaksi maata tai kaksi
liittokuntaa. Nyt syntyi neljä eri liittokuntaa. Ei taisteltu kaksi
vastaan kaksi tai kolme vastaan yksi, vaan kaikki vastaan kaikkia”.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Erilaisten
kapinallisryhmien tukeminen, tyhjästä ilmestyvät ”pienet vihreät
miehet”, mediassa rummutettava propaganda, trollitehtaat ja
vaikutuspyrkimykset demokraattisten maiden yleiseen mielipiteeseen ja
päätöksentekoon ovat kaikki osa Kremlin uutta ”epälineaarista
sodankäyntiä”. Neuvostoideologia houkutteli pääsääntöisesti
länsimaailman vasemmistolaisia, nyt Venäjä saattaa solmia liittoja
sekä Euroopan äärioikeistopuolueiden kanssa samalla kun se
houkuttelee vanhoja kommunisteja Yhdysvaltain vastaisuudella ja
amerikkalaista kristillistä oikeistoa homoseksualismin kieltämisellä
ja yleisellä taantumuksellisuudella.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Uuden
kylmän sodan areenalla on käynnissä myös ideoiden taistelu. Vanha
länsimainen ja lähes kliseeksi kulunut ”maailmankylän” idea on
saanut vastaansa ”epälineaarisen sodankäynnin”, joka ammentaa
mallinsa Venäjän 1990-luvulle ja 2000-luvun alkuvuosille
tyypillisistä aggressivista yritysvaltauksista. Tällä tavoin
Venäjä ikään kuin soveltaa uusliberaalin kapitalismin
pelisääntöjä raadollisimmillaan suurvaltapoliittisella areenalla.
Tämän ylimielinen, itseriittoisuutensa veltoon uneen tuudittautunut
läntinen maailma tuntuu halukkaasti unohtaneen. </span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Enemmän
tai vähemmän pysyvä rauhantila yhden ideologian lippujen alla on
houkutteleva ajatus, varsinkin kun ideologia on periaatteessa niinkin
salliva kuin liberaali demokratia. Vaikuttaa kuitenkin jälleen
siltä, että historia saattaa kulkea pelottavalla tavalla toisin. </span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Jälkeenpäin
ajateltuna uusliberalistinen idea siitä, että ”vapaakauppa”
sitoo eri maat yhteen ja samaan sopuisaan veneeseen, kun vapaakaupan
taloudelliset edut kuitenkin jatkuvasti lankeavat paljon enemmän
yksille kuin toisille, voi osoittautua – näkökulmasta riippuen –
pelottavan naiiviksi tai kyyniseksi illuusioksi. Tilanteessa jossa
esimerkiksi 300-miljoonainen Yhdysvallat käyttää hyväkseen noin
25 prosenttia maailman voimavaroista ja 800-miljoonainen EU käyttää
toiset 25 prosenttia, ei voi ikuisesti ajatella, että loppuosa
maailman asukkaista tyytyisi globaalilta pitopöydältä variseviin
murusiin ilman kovaäänisiä protesteja, lakkoja,
vallankaappausyrityksiä tai aseellisia hyökkäyksiä. Nämä
väkivaltaiset toimet maailman hyväosaisia vastaan tullaan
todennäköisesti oikeuttamaan erilaisilla maallisilla tai
uskonnollisilla ideologioilla. </span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Duginilainen
fasismi asettuu niin sanotun oksidentalismin uomaan. Oksidentalismi
on tavallaan vastakkainen käsite Edward Saidin lanseeraamalle
orientalismille. Oksidentalismi rakentaa läntisestä maailmasta
poliittisesti värittyneen, epäluuloisen ja kielteisen diskurssin.
Oksidentalismia ei esiinny pelkästään länsimaailman ulkopuolella,
vaikka pelkistettynä siinä onkin kyse reaktiosta läntiseen
modernisaatioon.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">
</span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Oksidentalismin
siemeniä on esiintynyt sekä radikaaleissa ja utopistisissa
yhteiskuntateorioissa, kuten bolševismissa, natsismissa ja
fasismissa sekä nationalistisessa konservativismissa. Nämä aatteet
ovat nähneet kapitalismin, liberalismin ja maallistumisen tuhoisina
voimina, jotka tulee torjua. </span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Oksidentalismissa
tuntuvat usein korostuvan ideat kansallisvaltion ylivallasta,
romantiikasta peräisin oleva rationalismin torjunta ja väitetty
liberaalidemokratian aiheuttama henkinen köyhtyminen.
Oksidentalismin alun voi nähdä saksalaisessa romantiikassa ja
zapadnikkien ja slavofiilien välisessä ristiriidassa 1800-luvun
Venäjällä. Myöhemmin siionismi, japanilainen militantti
nationalismi, maolaisuus ja islamistinen fundamentalismi ovat
ilmentäneet samantyyppisiä ideoita.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><b>Essee
on alunperin ilmestynyt teoksessa </b><i><b>Suuren idän essee</b></i><b>
(</b><i><b>Savukeidas</b></i><b> 2017)</b>.</span></p><br /><p></p><p></p>Ville Ropponenhttp://www.blogger.com/profile/10473321333414296557noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8046431542001031204.post-16814666372547768542022-02-10T03:04:00.001-08:002022-03-06T11:56:40.127-08:00Kirjailijat diktatuurin ansoissa ja pauloissa<p style="line-height: 150%;"><b><br /></b></p><p style="line-height: 150%;"></p><p style="line-height: 150%;"></p><p style="line-height: 150%;"><b>Stalinin vainojen tunnetuimmat
kirjailijauhrit Osip Mandelštam ja Isaak Babel eivät taipuneet
sosialistiseen realismiin.</b></p>
<p style="line-height: 150%;"><br /><b>Ville Ropponen</b></p>
<p style="line-height: 150%;"><br /><b>T</b>oukokuun puolivälissä 1934
Osip Mandelštamin ovikello soi aamuyöllä. Salaisen poliisin
agentit saapastelivat sisään. Kirjailija pidätettiin. Hänen
juttunsa tutkija Šivarov oli kirjallisuusekspertti ja teki selväksi,
että kyse oli runoudesta.</p>
<p style="line-height: 150%;">Tutkija ojensi paperin, jossa oli
pilkkaruno Stalinista ja kysyi oliko Mandelštam kirjoittanut sen.
Hän myönsi.</p>
<p style="line-height: 150%;">”Mistä syystä olette kirjoittanut
sen?” Šivarov kysyi.</p>
<p style="line-height: 150%;">”Koska vihaan fasismia”, runoilija
vastasi.</p>
<p style="line-height: 150%;"><a name="m_714701125224959217Kuva_x0020_13"></a><a name="m_714701125224959217Kuva_x0020_11"></a>
Mandelštam oli esittänyt jo edellisenä syksynä kirjoittamaansa
runoa illanistujaisissa – sen kuuli tosin vain kymmenkunta ihmistä.
Runo kertoo ”Kremlin vuoristolaisesta”, joka Marja-Leena Mikkolan
suomennoksena ”takoo ukaaseja kuin hevosenkenkiä: yhdelle –
nivusiin, toiselle otsaan, kolmannelle ohimoon” (Mandelštam:
Kivitauluoodi, 34).</p>
<p style="line-height: 150%;">Runossa Stalin tukahduttaa keskustelun
ja pelaa puoli-ihmisten palveluksilla. Stalinin ulkonäköä
solvataan. Hänen sanotaan nauttivan tapattamisesta. Runon loppusäe:
”kuinka lavea onkaan osseetin rinta” irvailee Stalinin
syntyperää, olihan hän kotoisin Etelä-Ossetian rajalta ja lienee
saanut isänsuvustaan osseettiverta.</p>
<p style="line-height: 150%;">Mikä ihme sai runoilijan heittäytymään
tähän tekoon, joka Boris Pasternakin sanoin ei ollut kirjallisuutta
vaan itsemurha?</p>
<p style="line-height: 150%;"><br /><br />
</p>
<p style="line-height: 150%;"><b>S</b>talinin kulttuurivallankumous
alkoi vuonna 1932: nyt taiteet nähtiin ”rintamina” taistelussa
kansan koulimiseksi kommunismiin. Stalin piti kirjallisuuden
vaikutusta yleiseen mielipiteeseen erityistärkeänä, ja olihan
Stalin nuorena julkaissut itsekin runokokoelman. Kiistelevät
kirjailijaryhmät lakkautettiin, perustettiin Neuvostoliiton
kirjailijaliitto, jonka johtoon istutettiin Maksim Gorki.</p>
<p style="line-height: 150%;"><a name="m_714701125224959217Kuva_x0020_9"></a><a name="m_714701125224959217Kuva_x0020_8"></a>
Kirjailijat piti panna palvelemaan valtion ideologiaa suoltamalla
kansanjoukoille yksinkertaista kertomakirjallisuutta sosialistisen
realismin raameissa. Suuntaus määräisi mistä aiheista ja miten
kirjailijoiden tulisi kirjoittaa. Gorkin luona järjestetyssä
tilaisuudessa Stalin nosti maljan ”kirjailijoille – ihmissielun
insinööreille”. Moni kirjailija hurrasi.</p>
<p style="line-height: 150%;">Kaikki eivät olleet tyytyväisiä.
Vielä 1920-luvulla suvaittuja modernistejakin painostettiin nyt
sosialistiseen realismiin. Arkistoissa säilyneiden
turvallisuuselinten raporttien mukaan osa kirjailijoista harasi
vastaan ja esitti kovaakin kritiikkiä. Se onnistui yhä 1930-luvun
alussa, mutta ei kauaa. Tulevaa ennakoi kesällä 1934
kirjailijakenttää ravistellut ”Mandelštamin juttu”.</p>
<p style="line-height: 150%;">Mandelštam oli vanhan polven mestari.
Hän oli jo ennen vallankumousta tunnettu runoilija, akmeisti, jonka
sivistynyt lyriikka ammensi niin antiikista, keskiajan Italiasta kuin
nykyajastakin. Häntä pidettiin kielinerona ja erityisesti
metaforien taiturina.</p>
<p style="line-height: 150%;">Monien kirjailijoiden tapaan Mandelštam
oli käynyt 1920-luvulla henkistä painia neuvostovallan kanssa.
Runoissaan ja esseissään hän tosin käytti kiertoilmaisuja ja
puhui ”aikakaudesta”, ”valtion ahneudesta” ja humanismin
kohtalosta.</p>
<p style="line-height: 150%;">Hän oli jäänyt Neuvostoliittoon,
koska kannatti sosialismia, vaikka ei pitänytkään
bolševikkivallasta eikä hyväksynyt diktatuuria. Hän puolusti
taiteen riippumattomuutta 1920-luvun loppua kohden koko ajan
yksinäisempänä äänenä.</p>
<p style="line-height: 150%;">Mandelštam oli myös yrittänyt
sopeutua. Koettanut jopa alkaa kirjoittaa vaaditulla tavalla. Se ei
onnistunut, ja niinpä hän vaikeni runoilijana 1920-luvun
jälkipuoliskon. Vuonna 1930 runoilijalle myönnettiin eläke
”palveluista venäläiselle kirjallisuudelle ja mahdottomuudesta
käyttää kyseistä kirjailijaa neuvostokirjallisuudessa”.</p>
<p style="line-height: 150%;">Mandelštam ei suostunut vetäytymään.
Runosuoni pulppusi taas ja sylki nyt ulos kriittisiä säkeitä.</p>
<p style="line-height: 150%;"><br /><br />
</p>
<p style="line-height: 150%;"><b>S</b>talin-epigrammi kasvoi
kevätkesän 1933 kokemuksista Krimillä.</p>
<p style="line-height: 150%;">Etelään lomalle lähtenyt Mandelštam
oli shokeerattu. Kevät kukki parhaassa terässään, mutta
kaikkialla vaelteli maatalouden kollektivoinnin uhreja, nälkään
kuolemaisillaan olevia pakolaisia Ukrainasta ja Kubanilta.</p>
<p style="line-height: 150%;">Pakolaiset elivät zemljankoissa,
maakorsuissa, kuin jotkin esihistorian ihmiset. Törmääminen
kollektivointiin avasi Mandelštamin silmät lopullisesti
neuvostovaltion todellisuudelle.</p>
<p style="line-height: 150%;">Ja nyt runoilija oli vangittu. Kenties
Mandelštam oli tarkoitus viskata Gulagiin, mutta sitten Stalin
muisti, että elokuussa 1934 järjestettäisiin Neuvostoliiton
kirjailijaliiton perustamiskokous, jossa sosialistinen realismi
julistettaisiin valtasuuntaukseksi. Tapahtumaa ei voinut häiritä.</p>
<p style="line-height: 150%;">Stalin tahtoi lisäksi luoda kuvaa
Neuvostoliitosta sivistyksen linnakkeena vastapainona Euroopan
kehitykselle, jota leimasi Italian fasismi ja Hitlerin valtaannousu.
Natsit polttivat kirjoja ja vainosivat vasemmistolaisia. Stalin
halusi näyttää Neuvostoliiton olevan eri maata ja vetää maailman
vasemmistolaiset sen helmoihin.</p>
<p style="line-height: 150%;"><a name="m_714701125224959217Kuva_x0020_7"></a>
Niinpä Stalin viestitti Mandelštamin jutun tutkijalle Šivaroville
käskyn: ”eristettävä, mutta säilytettävä”. Minne siis
päätyisi runoilija, joka ajan kehyksessä sai ”lievän”
rangaistuksen – vain viisi vuotta karkotusta?</p>
<p style="line-height: 150%;"><br /><br />
</p>
<p style="line-height: 150%;"><b>S</b>amaan aikaan Isaak Babel törmäsi
vaatimuksiin sovittaa kirjoittamisensa oikeaoppiseen kaavaan.
Kirjailija osoittautui kovakorvaiseksi.</p>
<p style="line-height: 150%;">Vuonna 1931 hän matkusti Ukrainan
maaseudulle perehtyäkseen käynnissä olevaan kollektivointiin.
Reissun pohjalta Babel kirjoitti novellin ”Gapa Guzva”, joka ei
päinvastoin kuin monet ajan kirjoitukset ollut kollektivoinnin
ylistyslaulu.</p>
<p style="line-height: 150%;">Novellin nimihenkilö Guzva on rempseän
seksuaalinen maalaisnainen. Hän jättää varjoonsa
puoluebyrokraatit, jotka tulevat kylään esittelemään
kollektivointia. Guzva on kiinnostunut kollektivoinnista vain
eroottisessa mielessä. Nainen vierailee puoluevirkailija Osmolovskyn
luona näyttääkseen, millaista vapaata seksiä hän odottaa
tulevaisuuden kolhoosissa.</p>
<p style="line-height: 150%;">Roisin pilailun lisäksi tarinassa ei
ole minkäänlaista poliittista tendenssiä, päinvastoin kuin
odotettiin. Novellin jakso, jossa kylän nuorikkojen hääyön
jälkeen mökin katolle vedetään punalippuun vertautuva verinen
lakana, on jo melko uskallettua poskensoittoa. Babel alkoi näyttää
kirjalliselta pikkupedolta, joka ei kyennyt muuttumaan.</p>
<p style="line-height: 150%;">Babelin suhde valtaan olikin
kaksijakoinen. Hän kirjoitti vallankumouksesta ja uuden yhteiskunnan
käänteistä, mutta kriittisellä asenteella, pureutuen rohkeasti
väkivaltaan ja valtaorganisaatioihin. Gorkin suojattina ja uuden
proosan lupauksena hän nousi 1920-luvulla valtavaan maineeseen.
Hänen suosituimpia teoksiaan olivat sisällissotaa kaunistelematta
kuvaava episodiromaani Punainen ratsuväki (1926) ja tarinakokoelma
Odessalaisia (1927), joka sijoittuu kirjailijan synnyinkaupungin
rikollismaailmaan.</p>
<p style="line-height: 150%;">Babel ei pyrkinyt venäläisen
kirjallisuuden perinteiseen psykologiseen realismiin vaan
ekspressiivisiin tehoihin. Hän sekoitti usein tyylilajeja ja vatkasi
mukaan groteskia ja erotiikkaa. Babelin proosan voima syntyy värien
ja sävyjen räiskeestä, tapahtumien ja rytmin dynamiikasta,
yllättävästä huipennuksesta, harkitusta rakenteesta ja hiotusta
sanonnasta.</p>
<p style="line-height: 150%;">Teksti on konkreettista ja kihisee
ironiaa. Kirjallisen periaatteensa Babel ilmaisee novellissa ”Guy
de Maupassant” (1932): ”Mikään rauta ei tunkeudu ihmissydämeen
niin kylmästi kuin oikealla hetkellä pantu piste.”</p>
<p style="line-height: 150%;"><br /><br />
</p>
<p style="line-height: 150%;"><b>N</b>uiva arvostelu ja
julkaisuvaikeudet johtivat 1930-luvun alussa siihen, että myös
Babel vaikeni kirjailijana, vaikka teki leipätöikseen
käsikirjoituksia elokuvastudioille.</p>
<p style="line-height: 150%;">Kirjailijaliiton perustamiskokouksessa
Babelia kritisoitiin ”alhaisesta tuottavuudesta”. Hän vastasi
olevansa ”mestari uudessa kirjallisessa genressä, hiljaisuuden
genressä”.</p>
<p style="line-height: 150%;">Vuodesta 1935 lähtien Babel silti
työskenteli peräti kahden eri romaanikäsikirjoituksen kimpussa.
Molemmista romaaneista ilmestyi vain katkelmia lehdissä.</p>
<p style="line-height: 150%;">Ensimmäinen käsikirjoitus ruoti
kollektivointia. Säilynyt julkaisematon novelli ”Koluvjuška”,
joka on ”Gapa Guzvan” tapaan luultavasti romaanin osa, keskittyy
kollektivoinnin uhreihin ja vaikutuksiin maataloudelle. Novelli on
täynnä väkivaltaa. Nähtävästi Babel pyrki kuvaamaan tapahtumia
aivan liian todenmukaisesti, jotta sellaista olisi saanut <span style="font-weight: normal;">julki.</span><b>
</b>
</p>
<p style="font-weight: normal; line-height: 150%;">Toinen
käsikirjoitus kertoi Tšeka-NKVD:sta.</p>
<p style="line-height: 150%;"><br /><br />
</p>
<p style="line-height: 150%;"><b>M</b>aksim Gorki kuoli kesällä
1936. Se oli kova isku Babelille, joka menetti ystävän ja
suojelijan. Syksyllä kukistui NKVD:n johtaja Genrih Jagoda, joka oli
kuulunut Gorkin lähipiiriin. Babel tunsi verkon kiristyvän
ympärillään.</p>
<p style="line-height: 150%;">Noihin aikoihin kaikilla vähänkin
merkittävämmillä kirjailijoilla oli suhteita puoluejohtajiin ja
turvallisuuselimiin. Niin Babelillakin. Gorkin kuoleman jälkeen hän
tarvitsi uusia tukijoita.</p>
<p style="line-height: 150%;">Nikolai Ježovin noustessa NKVD:n
johtajaksi Jagodan tilalle Babel äkkäsi tilaisuutensa: hän tunsi
Ježovin takavuosilta. Ja mikä parasta, hän tunsi myös Ježovin
vaimon Jevgenian, jonka mies veti mukanaan valtaan. Jevgeniasta,
johon Babel oli tutustunut 1927 Berliinissä, tuli kirjailijalle
suorastaan kuoleman suudelma.</p>
<p style="line-height: 150%;">Berliinissä Neuvostoliiton lähetystössä
työskennellyt Jevgenia oli tavannut Pariisiin matkalla olleen
Babelin, ensimmäisen kirjailijakuuluisuutensa. Heidän välilleen
syttyi intohimoinen suhde, joka jatkui vielä Jevgenian palattua
Moskovaan.</p>
<p style="line-height: 150%;">Vuodesta 1930 lähtien Jevgenija oli
ollut aviossa Ježovin kanssa, mutta he elivät Nikolai Tšernyševskin
Mitä on tehtävä -romaanin ihanteiden mukaan, vallankumouksellisten
tyyliin vapaassa suhteessa, mikä ei ollut noina vuosina
epätavallista. Jevgenija ryhtyi propagandalehti SSSR na Stroiken
(”Neuvostoliitto rakenteilla”) päätoimittajaksi, ja kesällä
1936 hän pyysi Babelin mukaan lehden toimituskuntaan. Heidän
suhteensa jatkui.</p>
<p style="line-height: 150%;">Stalinin määräyksestä Ježov
käynnisti suuren terrorin syksyllä 1936. Seuraavan kahden vuoden
aikana puolueesta, älymystöstä ja kansan parista puhdistettiin
lähes kaksi miljoonaa ihmistä. Kaikkiaan pari tuhatta kirjailijaa
pidätettiin. Vain 500 heistä selvisi, monet kärsittyään vuosia
leireillä.</p>
<p style="line-height: 150%;">Sadat kirjailijat teloitettiin.
Mandelštamin ja Babelin lisäksi tunnetuimpia terrorin
kirjailijauhreja ovat Boris Pilnjak, Nikolai Kljujev ja Daniil Harms.</p>
<p style="line-height: 150%;">Myös kirjoja puhdistettiin. 1930-luvun
lopulla yli 7800 nimikettä lähes 2000 kirjailijalta poistettiin
kirjastoista. Mutta ei näitä 25 miljoonaa nidettä sentään
poltettu, vaan niistä tehtiin kierrätyspaperia, jolle painettiin
oikeaoppisten kirjailijoiden soveliaita teoksia.</p>
<p style="line-height: 150%;"><br /><br />
</p>
<p style="line-height: 150%;"><b>S</b>amaan aikaan kun Ježov
pidätytti, kuulusteli ja murhasi uhrejaan, hänen vaimonsa vietti
riehakasta kirjallisuuselämää. Jevgenia alkoi pyörittää
kotonaan kirjallista salonkia, jossa vierailivat Babelin lisäksi
monet muut kirjailijat, kuten Mihail Šolohov ja Vasili Grossman,
toimittaja Mihail Koltsov, elokuvajaohjaaja Sergei Eisenstein ja
jazz-laulaja Leonid Utjosov.</p>
<p style="line-height: 150%;">Babel kertoi vaimolleen salonkikäyntien
olevan ”ammatillisia” ja liittyvän lisäksi haluun pitää
yhteyttä puoluejohtajiin. Tämä olikin varmasti osasyy. Mutta oliko
Babel lisäksi koukussa Jevgenijaan, vaikka tämä hänen lisäkseen
muhinoi ainakin Šolohovin, Utjosovin ja monen muun kulttuurielämän
vaikuttajan kanssa? Lähes kaikille heistä naisesta tuli musta
leski.</p>
<p style="line-height: 150%;">KGB:n kirjallisuusarkistoja tutkinut
Vitali Šentaliski uskoo, että Babelin kiinnostus Ježoveita kohtaan
kumpusi ennen muuta kirjallisista intresseistä. Hän oli kerännyt
materiaalia turvallisuuselimiä käsittelevää teosta varten,
haastatellut johtavia tšekistejä ja merkinnyt tarinoita muistiin.</p>
<p style="line-height: 150%;">Liikkui jopa huhuja, että hänen
romaanistaan olisi painettu pari kopiota Stalinia ja muita johtajia
varten, mutta se ei olisi saanut julkaisulupaa.</p>
<p style="line-height: 150%;">Romanssi NKVD:n johtajan vaimon kanssa
oli lopulta enemmän uhka kuin siunaus. Vapaan suhteen ihanteista
huolimatta Ježov oli mustankipeä. Hän asetti Babelin tarkkailuun
kerätäkseen kirjailijasta kompromaattia.</p>
<p style="line-height: 150%;">Ježovia informoitiinkin, että Babel
oli puhunut käynnissä olevasta terroriaallosta ja väittänyt, että
ihmisiä katoaa valtavalla tahdilla. Hän oli verrannut
Neuvostoliiton vainoja Hitlerin Saksan vastaaviin.</p>
<p style="line-height: 150%;">Ježov kyttäsi myös Šolohovia ja
asetutti salakuuntelulaitteita tämän huoneeseen
Natsionalnaja-hotellissa. NKVD-johtaja oli pimahtaa lukiessaan
pikkutarkan kuvauksen siitä, kuinka Šolohov ja Jevgenija suutelivat
ja menivät sänkyyn. Šolohov tajusi olevansa tarkkailussa ja
valitti puoluejohdolle. Stalin kutsui Ježovin politbyroohon, jossa
hän sai pyytää Šolohovilta anteeksi.</p>
<p style="line-height: 150%;">Terrorin jyllätessä monet kirjailijat
uskoivat, ettei Stalin tiedä tapahtumista, mutta Babel oli asioista
paremmin perillä.</p>
<p style="line-height: 150%;">”Ei ole kysymys Ježovista. Hän on
aktiivinen, mutta ei hän ole kaiken takana”, Babel sanoi
Moskovassa vuodenvaihteessa 1937–1938 vierailleelle Ilja
Ehrenburgille.</p>
<p style="line-height: 150%;"><br /><br />
</p>
<p style="line-height: 150%;"><b>O</b>sip Mandelštam karkotettiin
Voronežiin, Keski-Venäjälle. Karkotusajan runot merkitsivät hänen
tuotantonsa huippua. Niissä näkyy kiitollisuus elämästä ja oman
kohtalon hyväksyminen. Runoilija tajusi koston vain lykkääntyneen.</p>
<p style="line-height: 150%;">Kirjallisuudentutkija Benedikt Sarnovin
mukaan Stalin tahtoi aina, että ihminen tuhoutuessaan rakastaisi
häntä. Siihen tähtäsi Mandelštamin ”lievä” rangaistus.</p>
<p style="line-height: 150%;">Näin vaikuttikin tapahtuvan, kun
Mandelštam kirjoitti laajan oodin Stalinille. Näin alkaa ”Oodi
Stalinille”-runon toiseksi viimeinen osa:</p>
<p style="line-height: 150%;"><br /><br />
</p>
<p style="line-height: 150%;">Stalinin katseesta vuori halkesi,</p>
<p style="line-height: 150%;">ja etäällä tasanko siristeli silmiään</p>
<p style="line-height: 150%;">kuin meri vailla ryppyjä...</p>
<p style="line-height: 150%;">(Kivitauluoodi, 37)</p>
<p style="line-height: 150%;">Oodin kirjoitusaika on kevättalvi 1937,
jolloin uutiset suuresta terrorista olivat kai jo kiirineet
Voronežiin. Ehkä Mandelštam toivoi pelastavansa runolla itsensä
ja vaimonsa?</p>
<p style="line-height: 150%;">Runo ei Mandelštamin kykyihin
verrattuna ole kovin kaksinen, mutta ei se ole pikaisesti rustattua
roskarunouttakaan. Koko seitsenosaisen oodin ruotsintaneet Bengt
Jangfeldt ja Göran Sonnevi näkevät runossa synkän lumovoiman,
jonka yhdelle henkilölle äärimmilleen keskittynyt valta saattoi
herättää.</p>
<p style="line-height: 150%;">Mandelštamin lisäksi aniharva
kirjailija oli uskaltanut pilkata Stalinia. Mutta kuten Sarnov
huomauttaa, kirjoitettuaan Stalin-oodin Mandelštam henkisesti
antautui ja tavallaan hän sitten joutikin kuolla.</p>
<p style="line-height: 150%;">Mandelštam pidätettiin toukokuussa
1938. Samasta syystä kuin aiemminkin, ”vastavallankumouksellisesta
agitaatiosta”, hänelle lätkäistiin viisi vuotta pakkotyötä
Kolymassa. Ajan mittatikulla se oli lievä rangaistus, mutta
runoilijan heikkoon kuntoon nähden kyse oli kuolemantuomiosta.</p>
<p style="line-height: 150%;">Mandelštam menehtyikin jo marraskuussa
Vtoraja retška -kauttakulkuleirillä Vladivostokin poskessa.</p>
<p style="line-height: 150%;"><br /><br />
</p>
<p style="line-height: 150%;"><b>I</b>saak Babelille kuulunut huvila,
josta kirjailija pidätettiin toukokuussa 1939, seisoo yhä Moskovan
liepeillä. Peredelkinon entinen kirjailijakylä on tosin nyt enemmän
uusrikkaiden kuin taiteilijoiden suosiossa. <span style="font-weight: normal;">Räikeänvihreän
m</span>etalliaidan ympäröimässä rakennuksessa mikään ei
muistuta Babelista.</p>
<p style="line-height: 150%;">NKVD:n agenttien tehdessä kotietsintää
kirjailija ja hänen vaimonsa istuivat käsi kädessä. Agentit
sulloivat Babelin käsikirjoitukset, muistikirjat ja kirjeet
laatikoihin, jotka vietiin pois.</p>
<p style="line-height: 150%;"><a name="m_714701125224959217Kuva_x0020_5"></a><a name="m_714701125224959217Kuva_x0020_4"></a>
Babelin vaimo sai tulla mukana NKVD:n päämajaan Lubjankaan asti
samassa kyydissä miehensä kanssa. Vaimon mukaan Babel vitsaili
pidättäjilleen: ”Ette taida saada kovin paljon nukuttua” – ja
jopa nauroi päälle. Vaimolleen hän sanoi: ”Pidä huolta, että
tyttäremme kasvavat onnellisina.”</p>
<p style="line-height: 150%;">Lubjankassa Babelia kidutettiin ja hänet
pakotettiin tunnustamaan. Kirjailijan allekirjoittamassa
kuulustelupöytäkirjassa on säilynyt veritahroja. Babelin
pidätyskuva ja kuulusteluasiakirjat ovat nykyään näytteillä
Pietarin Poliittisen historian museossa.</p>
<p style="line-height: 150%;">Valokuvassa kirjailijaälykkö on
muuttunut sängettyneeksi ihmisraunioksi, aivan kuin hänet olisi
reväisty esiin omista groteskeista kertomuksistaan.</p>
<p style="line-height: 150%;">Pidätyksen konkreettinen syy selvisi
Babelille kuulustelijoiden ojentaessa aiemmin pidetyn Ježovin
kuulustelun pöytäkirjan. Stalin oli syrjäyttänyt Ježovin ja
korvannut hänet Berijalla. Samalla vastuu suuresta terrorista
sälytettiin Ježovin kontolle. Mutta kahleissakin Ježov tyydytti
mustasukkaisen raivonsa: hän ilmiantoi vaimonsa kirjailijarakastajat
”vakoojina”. Šolohovia suojeli itsensä Stalinin käsi, mutta
Berija käski pidättää Babelin.</p>
<p style="line-height: 150%;">Tammikuussa 1940 Babel tuomittiin
kuolemaan Ranskan ja Itävallan vakoojana sekä yhteyksistään
”kansanvihollinen Ježovin vaimoon”. Vastaavien syytösten
kohteeksi joutunut Jevgenija oli silloin jo tehnyt itsemurhan.
Teloitettavien lista, jossa Babelin nimi oli mukana, on itsensä
Stalinin allekirjoittama.</p>
<p style="line-height: 150%;"><br /><br />
</p>
<p style="line-height: 150%;"><b>M</b>yöhemmässä
neuvostokulttuurissa Mandelštamista leivottiin vastakulttuurin
ikoni, ja hänen muistonsa eli undergroundissa. Nyttemmin Venäjällä
on tutkittu paljon Mandelštamia, ja häntä arvostetaan
älymystöpiireissä.</p>
<p style="line-height: 150%;">Mandelštamin patsas seisoo, tai
piileskelee, Moskovan keskustassa. Eräällä sivukujalla on pylväs,
jonka huippuun on iskostettu kivipää. Pylväässä on sitaatti
runoilijan niin sanotun susirunon ensimmäisestä säkeistöstä:</p>
<p style="line-height: 150%;"><br /><br />
</p>
<p style="line-height: 150%;">Loistavan tulevaisuuden rämisevän
uljuuden</p>
<p style="line-height: 150%;">ja ihmisten korkean heimon vuoksi.</p>
<p style="line-height: 150%;"><br /><br />
</p>
<p style="line-height: 150%;">Säkeistön loppua ei ole merkitty,
mutta jokainen Mandelštamin tunteva venäläinen sen muistaa:
”menetin maljapaikkani isien pidoissa/, ja iloni vietiin, ja
kunniani”.</p>
<p style="line-height: 150%;">Runoilijan hauta Moskovan Kuntsevon
kalmiston vanhassa osassa on niin syrjässä, että sinne eksyy
enemmän sattumalta kuin tarkoituksella.</p>
<p style="line-height: 150%;">Vuonna 1994 uudella Venäjällä
julkaistiin postimerkki Isaak Babelin kunniaksi, mutta muuten häntä
ei juuri muisteta, vaikka hänen teoksiaan yhä luetaan. Babelin
tuhkat ovat luultavasti Donskoin hautuumaan kuopassa, jonka kylttiin
on merkitty ”Yhteishauta nro 1”.</p>
<p style="line-height: 150%;">Kyltissä kerrotaan myös, että
haudassa lepää poliittisen vainon uhreja. Kohtalon ivaa on, että
samassa kuopassa ovat myös NKVD-johtaja Ježovin tuhkat. Ja kuinka
ollakaan, vain kymmenen metrin päässä seisoo Jevgenia Ježovan
hautapaasi. Babel, Jevgenija ja Ježov lepäävät siis ikiajat lähes
kylki kyljessä.</p>
<p style="line-height: 150%;">NKVD:n takavarikoimat Babelin
käsikirjoitukset, yhteensä 27 kansiollista, katosivat. Jos
käsikirjoitukset ovat säästyneet, ja ne joskus löytyvät, niissä
kiinnostaa ennen muuta kaksi romaanikäsikirjoitusta.</p>
<p style="line-height: 150%;">Stalinin kirjailijavainot kertovat
nurinkurisesti kirjallisuuden suunnattomasta arvostuksesta.</p>
<p style="line-height: 150%;">”Neuvostoliitto on ainoa maa, jossa
runoilijoita tapetaan runouden vuoksi”, oli Mandelštamilla tapana
veistellä vaimolleen.</p>
<p style="line-height: 150%;">Nykyään tällaista alkaa olla vaikea
edes kuvitella. Vai onko sittenkään? Kesällä 2021 tutkivan
journalismin sivusto Bellingcat paljasti, että Venäjän
turvallisuuspalvelu FSB yritti murhata Dmitri Bykovin 2019. Bykov on
myös oppositiopoliitikko, mutta ennen muuta hän on kirjailija, joka
on tunnettu satiirisista runoistaan ja vallanpitäjien kritiikistään.</p>
<p style="line-height: 150%;">Taidekenttä on muutenkin ollut
painostuksen kohteena Putinin Venäjällä, jonka ilmapiiri tuntuu
pakastuvan.
</p>
<p style="line-height: 150%;"><br /><br />
</p>
<p style="line-height: 150%;"><b>Artikkeli on ilmestynyt <i>Parnassossa</i>
1/2022.</b></p><br /><p></p><p></p>Ville Ropponenhttp://www.blogger.com/profile/10473321333414296557noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8046431542001031204.post-53399085590172693312022-01-21T06:49:00.000-08:002022-01-21T06:49:15.904-08:00Vinoturpaiset sisarukset<p>Joskus tunnemme
kateutta tai ylenkatsetta toista ihmistä kohtaan ja toivomme, että
hänet liiskattaisiin kuin kärpänen. Harvemmin toteutamme ajatusta
käytännössä. Rikos on kuitenkin jo tapahtunut, nuivuus huomattu,
ja seuraa vastaisku: ylenkatseen kohde alkaa suunnata meihin
raivokkaita katseita, hän suorastaan repii pelihousunsa.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Tämä kaikki
palautuu tavallaan varhaislapsuuteen, jolloin lähes jokainen on
tuntenut kateutta sisaruksiaan kohtaan kamppailussa vanhempien
huomiosta. Miksi tuo toinen näyttää samalta kuin minä, yrittää
apinoida olevansa minä, viedä paikkani ja minulle kuuluvan osan?
Eikä maailmassa ole kuin yksi minä, ainutlaatuinen, ja kaikki on
minun.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Aikuisuuden
määritelmään kuuluu se, että tällainen käytös kyetään
hillitsemään. Todellisessa elämässä tosin tapahtuu usein vallan
toisin. Ja kun aikuiset muodostavat muiden aikuisten kanssa
yhteisöjä, asiat jälleen mullistuvat. Kollektiivisessa
psykologiassa tuntuvat vaikuttavan suorastaan muinaisajoilta
periytyvät käsitykset ”omasta” ja ”vieraasta” ja siitä
mitä on olla oikeanlainen ihminen. Yhteisölliset myytit ja
stereotypiat suhteutuvat usein vieraaseen kuin Kain veljeensä
Abeliin <i>Vanhassa testamentissa</i><span style="font-style: normal;">.
</span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Lapsuudessani
isälläni oli tapana kertoa juttua, jonka mukaan kaikissa Euroopan
suurkaupungeissa eliitin asuinalueet sijaitsevat lännessä, kuten
Espoon Westend Helsinkiin nähden, ja rupusakin alueet idässä. Tämä
kuulemma perustuu siihen, että ilmavirtaukset kulkevat Euroopassa
useammin lännestä itään kuin toisinpäin ja siksi saasteet
virtaavat itään.
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Epäilen jutun
todenperäisyyttä. Mutta oli kuinka hyvänsä niin lännellä on
Euroopan historiassa ollut kimurantti suhde itään. Itä on ollut
dramaattinen ilmansuunta, jota vasten eurooppalaisuutta on
palloteltu. Vihollinen on usein tullut idästä. Britanniaa on
hätyyttänyt Ranska, Ranskaa Saksa, ja Saksaa ovat kiusanneet
slaavilaiset kansat. Välimeren maita ovat ahdistaneet turkkilaiset
kaleerit. Idästä on kautta aikojen tuntunut tulvivan
kaikenkarvaista väärännäköistä ja vääräuskoista väkeä,
kuten pakanalliset hunnit, mongolit tai islamilaiset kansat.
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Olennaisimmaksi
vastakkainasetteluksi on jo vuosisatoja sitten tuntunut kipuavan
yksi: Eurooppa vastaan Venäjä. Tällä tarkoitetaan tietenkin
entisen tsaarin Venäjän eli entisen Neuvostoliiton koko aluetta.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Kylmän sodan
päätyttyä puhuttiin pitkään itä-länsi-vastakkainasettelun
sijasta jaosta kehittyneeseen pohjoiseen ja kehittyvään etelään.
Tämä liittyy läntiseen globalisaatiomalliin: entisistä emämaista,
läntisistä suurvalloista, katsoen entiset siirtomaat ovat paljolti
sijainneet juuri etelässä. Samalla tavoin esimerkiksi Edward Saidin
kriittinen teoria lännen ja idän suhteesta, jota hän hahmottelee
teoksestaan <i>Orientalism</i> (1977) alkaen, keskittyy pääasiassa
Lähi-Itään ja Intiaan, ja jättää muut alueet pitkälti
huomiotta.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Viime vuosikymmenien
suurvaltojen kädenväännöt, ”rauhaanpakottamisoperaatiot”,
pommien pudottelu lentokoneista ja muut kansainväliset
puukkohippaset ovat kuitenkin tapahtuneet lähinnä
itä-länsi-akselilla. Näyttää siltä, ettei vanha kunnon asetelma
ole kadonnut minnekään, vaan se on vain saamassa uusia sävyjä.
Framilla on suorastaan eeppinen oppositiopari, josta Bollywood voisi
tekaista melodramaattisen hittielokuvan, tähditettynä lännen ja
idän kovapalkkaisimmilla näyttelijöillä ja erikoistehosteilla.
Toisaalta: väittääkö joku, ettei tällaisia elokuvia ole jo tehty
solkenaan – ei ehkä Bollywoodissa – mutta ainakin Hollywoodissa?
Ja ehkä myös Moskovassa ja Lontoossa?</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> ***</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Jos väittäisin,
että kirjailija F.M. Dostojevskilla ja Rooman imperiumin
keisariperinteellä on jotain yhteistä, niin kukaan ei käsittäisi
mitä horisen. Mutta ei mennä asioiden edelle. Lähdetään
Pietariin, kesään 1862, jolloin Dostojevski teki jättimäisen
loikan – vaikka nykyihmiselle se olisi ollut pieni askel –
kirjailija lähti ensi kertaa ulkomaille.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Dostojevski on
suuren romaanin <i>Rikos ja rangaistus</i> (1866) kirjoittaja. Hänen
elämässään rikosta ja rangaistusta myös piisasi, vaikka ei
romaani siitä kerro. Huhujen mukaan kirjailijan väitettiin pitävän
alaikäisistä tytöistä. Peliriippuvainen uhkapeluri hän ainakin
oli. Dostojevski oli kaihonnut Eurooppaan nuorukaisesta alkaen, mutta
tsaarinvalta oli heittänyt hänet Siperiaan. Hänet oli tuomittu
vuonna 1849 osallisuudesta <span style="font-weight: normal;">Petraševskin</span>
sosialistiradikaalien piiriin. Vuosikymmen myöhemmin Pietariin
palasi toinen mies. Radikaalista oli tullut konservatiivi ja
uskonnollinen nationalisti, joka nuoli keskusvallan nyrkkiä.
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Entä miten Euroopan
matkalla kävi? Berliini osoittautui samanlaiseksi kuin Dostojevskin
vihaama Pietari. Ja hitto vie – saksalaiset naiset olivat rumia!
Kaupungin uusi silta vakuutti kirjailijan saksalaisten
ylimielisyydestä. Entä Pariisi sitten? Ranskalaisen porvarin
isänmaallisuus, kaunopuheisuus, suhde luontoon ja rakkaus –
silkkaa tekopyhyyttä. Dostojevski hekotteli porvarin
omanvoitonpyynnille. Ihmiset teeskentelivät arvostavansa yleviä
arvoja, mutta oikeasti he palvoivat vain rahaa. Tasavaltalaisuuden
ihanteet eivät merkinneet mitään, jollei taskussa rapissut
riihikuiva. Lehdistö mateli vallanpitäjien edessä. Ja mikä
pahinta – Pariisi oli hirveän tylsä. Se oli ”moraalisin ja
hyveellisin kaupunki maan päällä”, eivätkä sen asukkaat
halunneet poistua sieltä, koska uskoivat olevansa maailman napoja.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Lontoo taas oli
Dostojevskille Baalin temppeli, korskeudessaan kauhea. Kaupunki
huumasi ihmispaljoudella, teollisuudella, maailmankaupoilla, slummien
huuruilla. Thames oli myrkytetty, aukiot ja arkkitehtuuri kolisivat
avaruutta. Tuloerot ja kurjuus, juopottelevat työläiset ja
Haymarketin tuhannet prostituoidut hätkähdyttivät.
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Länsimaat
vaikuttivat edistyksen pilaamilta. Raha, tiede ja usko järjen
ylivaltaan olivat riistäneet Euroopalta uskonnon ja henkisyyden,
Dostojevski päätteli.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Matkasta hän
kirjoitti esseen <span style="color: black;"><span style="font-size: small;"><i>Talvisia
merkintöjä kesän vaikutelmista</i></span></span><span style="color: black;"><span style="font-size: small;">
(1863), joka aloittaa uuden suunnan kirjailijan tuotannossa.
Aikakauslehdissä vilkkaasti esiintyneen Dostojevskin esseiden
pääteemoja on venäläisyyden suhde eurooppalaiseen ajatteluun.
Sama teema näkyy myös romaanissa </span></span><span style="color: black;"><span style="font-size: small;"><i>Kirjoituksia
kellarista </i></span></span><span style="color: black;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;">(1864)
– siinä </span></span></span><span style="color: black;"><span style="font-size: small;">Dostojevski
asettaa ensi kertaa irrationaalisen ja tunteellisen idän vastatusten
järjen riivaaman lännen kanssa. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="font-size: small;"> </span></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="font-size: small;">Vastaavaan
asetelmaan päättyy myös Dostojevskin suurromaani </span></span><span style="color: black;"><span style="font-size: small;"><i>Rikos
ja rangaistus</i></span></span><span style="color: black;"><span style="font-size: small;">.
Sen lopussa ”länsimaisen” nihilismin syövyttämä ylioppilas
Raskolnikov tajuaa sovituksen mahdollisuuden ja palaa venäläisen
henkisyyden ytimeen.</span></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="font-size: small;"><i> </i></span></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;">Siperian
marinoiman Dostojevskin äänessä on paatosta ja eksistentiaalista
syvyyttä, mutta myös satiiria. Puhumassa on</span></span></span><span style="color: black;"><span style="font-size: small;"><i>
</i></span></span><span style="color: black;"><span style="font-size: small;">venäläiskansallinen
fanaatikko ja kirjailijan omatekoisen oppisuunnan </span></span><span style="color: black;"><span style="font-size: small;"><i>potšvennitšestvon</i></span></span><span style="color: black;"><span style="font-size: small;">
eli maahenkisyyden kannattaja. Myöhemmin esseessä </span></span><span style="color: black;"><span style="font-size: small;"><i>Pieniä
kuvia matkan varrelta </i></span></span><span style="color: black;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;">(1874)
Dostojevski piiskaa venäläistä yläluokkaa. Tämä juureton,
pöyhkeilevä syöttiläsjoukko matkimassa eurooppalaisia tapoja tuo
mieleen nykysuomalaisen eliitin eurokiimassaan ja uskossaan
uusklassisen talousteorian autuuteen. </span></span></span>
</p>
<p style="font-style: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="font-size: small;"> </span></span></p>
<p style="font-style: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="font-size: small;">Dostojevskin
esseetyyli hakee pisteliäisyydessään vertaistaan. Hän on
stereotyyppinen ja humoristinen. Mutta ei hän mitään
ainutlaatuisia päätelmiä tee, vaan pikemminkin kyntää jo
kylvettyä uraa. Venäjältä löytyy ennen Dostojevskia vino pino
Euroopan hammastelijoita. Entä ovatko eurooppalaiset valkeita
karitsoja? Eivät tietenkään. Euroopassa ovat jo vuosisatoja
vaikuttaneet omat dostojevskinsa mylvimässä naapurin naamalle. </span></span>
</p>
<p style="font-style: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="font-size: small;"> Torailevat
sisarukset, Eurooppa ja Venäjä, ovat tuijottaneet toistensa
turpavärkkejä kuin peiliin katsoisi ja huutaneet: hei typerys, etkö
näe, naamasi on vino!</span></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> ***</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Viime vuosina
elokuvateattereissa on pyörinyt Frank Millerin sarjakuviin
perustuvat Zack Snyderin elokuvat <i>300 </i><span style="font-style: normal;">(2006)
</span>ja <i>300: Rise of an empire </i><span style="font-style: normal;">(2014)</span><i>.
</i><span style="font-style: normal;">Elokuvissa sankarilliset
eurooppalaiset muinaiskreikkalaiset kukistavat idän raakalaislaumat.</span></p>
<p style="font-style: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="font-style: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Tarkemmin
ajatellen kyse on silkasta mytologiasta, jos ei propagandasta. Kuva
antiikin Kreikasta ”länsimaisuuden alkukotina” sepitettiin vasta
1800-luvulla eurooppalaisen identiteetin kainalosauvaksi.
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Mitä tekemistä
Dostojevskilla sitten on roomalaisen keisariuden kanssa?
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Vastaus pohjaa
keisariperinteen katkeamiseen Länsi-Roomaksi ja Bysantiksi vuonna
395. Niistä tuli kilpailijat. Länsi-Rooman perilliset pykäilivät
pikaisesti käsityksen, jonka mukaan vain länsieurooppalainen
kulttuuri oli oikean kristinuskon sekä antiikin Kreikan ja Rooman
perillinen. Bysantissa rakenneltiin vastaava kertomus.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Lännessä ainoan
oikean uskon kannattajat torjuivat idästä rynniviä kansoja. Sitten
olikin vastaiskun paikka. <span style="font-weight: normal;">Ristiretket,
joita tehtiin Palestiinan lisäksi Itä-Eurooppaan, Baltiaan ja
Suomeen levittivät kristillistä länsieurooppalaisuutta. </span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-weight: normal;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-weight: normal;">Länsi-Rooman
perillisten painimolskeet arabi-, mongoli- ja turkkilaisvalloittajien
kanssa kestivät aikansa, mutta jäivät paljon pidemmäksi aikaa
elämään mytologiaan. Myytit ovat eläneet aina nykyaikaan asti.
</span>Niiden voi ajatella näkyvän taustalla myös esimerkiksi
J.R.R. Tolkienin romaanissa <i>Taru sormusten herrasta</i>
(1954-1955) ja Peter Jacksonin sen pohjalta 2000-luvun alussa
ohjaamissa elokuvissa.
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Tolkienin maailmassa
etelä ja erityisesti itä ilmentävät pahuutta ja länteen
sijoittuvan, hyvien olentojen asuttaman Keski-Maan jyrkkää
vastakohtaa. Keskimaan yleiskieli on kuvaavasti alkuteoksessa
nimeltään länteen viittaava westron. Arkkisaatana, demoni Sauron
asuu <i>Sormusten herrassa</i> idässä. Hänen niljakkaat laumansa
kantavat monia itäisten kansojen piirteitä ja koristeita. <i>Sormusten
herraa</i> voi toki lukea monella muullakin tavalla, kuten
konservatiivisuuden ja industrialismin vastakohtaisuuden kautta tai
jopa humanismin ja ympäristönsuojelun voittokulun näkökulmasta.
Tolkien itse kielsi olevansa rasisti.
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Viittaukset
Länsi-Rooman aikoihin voivat tuntua liioittelulta, mutta
poliittisessa mytologiassa aikakausi on elänyt pitkään.
Esimerkiksi Kaarle Suuri on korotettu jonkinlaiseksi
protoeurooppalaiseksi. Napoleonin rynnistäessä 1812 Venäjälle
hänelle annettiin liikanimi ”uudestisyntynyt Kaarle Suuri”.
Natsihallinto taas juhlisteli vuonna 1942 ”Kaarle Eurooppalaisen”
1200-vuotissyntymäpäiviä. Ja tämä vain tuhat vuotta jälkeen,
kun länsieurooppalaiset väänsivät kättä Bysantin kanssa ja
Kaarle Suuri lahtasi Keski-Euroopan slaaveja. </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Kaikki tiet eivät
vie Roomaan, mutta liiankin monet vievät. Venäjästä puhutaan
usein ”bysanttilaisten” perinteiden kuormajuhtana. Perättäisinä
aikakausina läntiset suurvallat Ranska, Britannia ja Yhdysvallat
taas ovat julistautuneet ”moderniksi Roomaksi”, viitaten
tietenkin Länsi-Roomaan.
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Euroopassa
Länsi-Rooman perintöä pidetään mitä mainioimpana. Bysantti ja
sen perilliset erottuvat sen sijaan usein oudossa valossa. Bysantti
on pysähtynyt, korruptoitunut ja uudistuskyvytön valtio.
”Bysanttilaisuus” on salakähmäinen adjektiivi. Se viittaa
hovijuonitteluihin, joista Bysantti oli roomalaiseen tyyliin
kuuluisa. Voi toisaalta kysyä eikö Länsi-Euroopassa muka
juoniteltu aivan samalla tavoin.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Länsieurooppalaiset
ristiritarit ryöstivät Konstantinopolin vuonna 1204, ja parisataa
vuotta myöhemmin Bysantti pyyhittiin kartalta. Venäjän hallitsija
kuitenkin kehtasi nimittää itseään tsaariksi eli keisariksi.
Kiovan Venäjä oli ollut selkeästi Euroopan jatke, mutta
vuosisatojen mongolivallan jälkeen eurooppalaiset mielsivät Venäjän
”aasialaisena”.
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> <span style="font-weight: normal;">***</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-weight: normal;">Entä
mitä tapahtui Moskovassa, jossa bysanttiset ja mongoliset vaikutteet
sekoittuivat kuin tupakka ja afgaaniha</span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-weight: normal;">š</span></span><span style="font-weight: normal;">is?
Täällä asuivat ainoat oikeat ortod</span>o<span style="font-weight: normal;">ksit,
Bysantin uskon perilliset. Täällä kaikki, mukaan lukien kirkko oli
tsaarille alisteista. Vastaanpyristelijät pyydystettiin armotta ja
heidät tehtiin päätä lyhyemmiksi. Kun Moskova ”kokosi Venäjän
maat”, saatiin koko valtakunta saman poliittisen kulttuurin katon
alle. </span>
</p>
<p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Ja siinä sitä ollaan: bysanttilaisen universalismin
sadonkorjuujuhlissa. Näitä hedelmiä myös Dostojevski rouskutteli.
Ja taitavat olla omenat yhä kypsiä?</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-weight: normal;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-weight: normal;">Euroopasta
tulleisiin </span><i><span style="font-weight: normal;">nemtseihin</span></i><span style="font-weight: normal;">
</span><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">(nemets
</span></span><span style="font-weight: normal;">= saksalainen)
suhtauduttiin Moskovan Venäjällä kuin välttämättömiin
syöpäläisiin. Nemtsejä pidettiin saastaisina</span> samoin kuin
koiria. Jos nemtsi kosketti kunnon venäläistä tai kävi hänen
kodissaan, oli paikat pirskotettava pyhällä vedellä.
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Erityisesti
eurooppalaisia yläluokkia taas järkytti aikoinaan suuren
auktoriteetin saavuttanut Sigismund von Herbersteinin teos <i>Rerum
Moscovitarum commentarii</i> (1549). Herberstein kuvasi Moskovan
pajarit täysin riippuvaisiksi tsaarin mahtikäskystä, päinvastoin
kuin melko itsenäinen eurooppalainen aatelisto. Aatelismiehen
käskyttäminen... sehän on ihmisoikeusrikos, eurooppalaiset
huudahtelivat ja pistivät tuulensuojaan fasaania ja peltopyytä.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> Liivinmaan sota
kiihdytti aivoja lisää. Kamppailua venäläisiä vastaan maalattiin
vanhatestamentillisella sudilla. Venäläisten poppoossa palvelleet
tataarit ja kalmukit loivat pohjan taruille koirankuonolaisista.
Moskovan tsaari Iivana IV kuvattiin äärimmäisenä raakalaisena,
tyrannin perikuvana. Hän sai lännessä liikanimen ”julma”, ja
maine on elänyt tähän päivään.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Tsaari Iivanan käymä
sota venäläisiä pajareita vastaan oli raakaa kuin vastanostettu
peruna. Mutta oliko se tuon ajan Euroopassa poikkeuksellista?
Vertailun vuoksi Englannin kuningas Henrik VIII tapatti
kymmeniätuhansia talonpoikia ja terrorisoi aatelistoaan. Ranskassa
taas seivästettiin protestantteja huipentuen Pariisin vuoden 1572
pärttylinyön verilöylyyn.
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> ***</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Oli miten oli:
Euroopassa Venäjä ja jopa Itä-Eurooppa nähtiin 1700-luvulla
eräänlaisena orienttina. Tämä pohjasi löytöretkiin ja
kolonialismiin, jolloin länsieurooppalaiset valtiot alistivat suuria
alueita ympäri maailmaa. Eurooppalainen orientalismi syntyi alun
perin laillistamaan ”idän” haltuunottoa. Ja ”itäistä”
leimaa lätkittiin myös Euroopassa hanakasti. Yleiseurooppalaisia
aatteita ovat venäläispelon lisäksi olleet antislavismi ja
antisemitismi. Kaikinpuolista loanheittoa on piisannut.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Kun meillä puhutaan
Venäjästä, mainitaan usein autoritaarisuus tai jälkeenjääneisyys
tai molemmat. Tosiseikkojen lisäksi käsityksillä on pohjaa
ranskalaisen markiisi De Custinen russofobian klassikossa <i>La
Russie en 1839 </i>(1846). Noin 1800-sivuisessa tiiliskivessään De
Custine tuunaa Venäjästä äärimmäisen despoottisen ja
takapajuisen kuvan, vaikka tuolloin monarkiaa ja diktatuureja
muuallakin Euroopassa piisasi.
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Venäjällä
kehitettiin vastapainoksi ”russofobian” käsite. Sen otti
käyttöön runoilija ja diplomaatti Fjodor Tjutt<span style="font-family: Times New Roman, serif;">š</span>ev.
Hänen mukaansa ”russofobia” johtui väistyvän sivilisaation
pelosta sen tilalle tulevaa tuoretta sivilisaatiota kohtaan. Venäjän
selitettiin olevan moraalisesti lännen yläpuolella.
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Russofobia ryöppysi
1800-luvulla erityisesti puolalaisista lähteistä, venäläisethän
kukistivat maassa kovakouraisesti useita kapinoita. Vuosisadan
lopulla painopiste siirtyi Saksaan, jossa Venäjän arveltiin voivan
estää germaanien levittäytymistä. Kun Britannian ja Venäjän
Keski-Aasian omistuksesta käymä suuri peli oli kuumimmillaan
vuosisadan lopulla, sommitteli Ruyard Kipling teoksissaan käsityksen
Venäjästä aasialaisena orjavaltiona. Mitä älyllistä
riippumattomuutta!</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> ***</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Tällä välin oli
Venäjällä keksitty Euroopasta uusia limaisuuksia. Nämä
käsitykset jakoivat niin slavofiilit, narodnikit kuin myös
vallankumouksellinen älymystö. Eurooppa oli porvarillisuuden
pilaama. Entä miksi näin? Siksi että se oli synonyymi
riistoyhteiskunnan toiminnan taustapiruille egoismille,
individualismille, moraalittomuudelle, valheellisuulle ja
pinnallisuulle. Jo tässä vaiheessa läntisen kulttuurin katsottiin
lisäksi pullistelevan kaikenlaisia perversioita ja kieroutunutta
seksuaalisuutta.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Ei tämä vielä
riittänyt: vuosisadan vaihteessa venäläinen älymystö kiihkoutui
skyyttalais-ja euraasialaisliikkeestä, joiden<span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">
mukaan vallankumous ratkaisi sosiaalisten ongelmien lisäksi idän ja
lännen kulttuurien kamppailun. Venäjä edusti näiden näkemysten
mukaan itää, maaseutua ja irrationaalista tunnetta lännen tyhjää
rationalismia ja teknologista, urbaania hengettömyyttä vastaan. Itä
merkitsi elävää kulttuuria, länsi muumioitunutta sivilisaatiota.
Esimerkiksi Sergei Jesenin kannatti alussa bolševikkeja, ”koska
nämä olivat tuhonneet sivilisaation”. Aleksander Blok</span></span><span style="font-size: small;"><b>
</b></span><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">ammensi
ideoita samasta lähteestä: itäinen, puhdistava ”primitiivisyyden
tuuli” puhkuu Blokin runossa </span></span><span style="font-size: small;"><i><span style="font-weight: normal;">Skyytit
</span></i></span><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">(1918).
</span></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;"> </span></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">Boris
Pilnjakille vallankumous ei ollut vain proletariaatin ja porvarien
turnajaiset, vaan historian mystisten voimien räjähdys. Näkemystään
hän kehittelee kiinnostavassa kokeellisessa romaanissaan </span></span><span style="font-size: small;"><i><span style="font-weight: normal;">Alaston
vuosi</span></i></span><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">
(1923). </span></span><span style="font-size: small;">Pilnjakin vision mukaan Venäjän
tuli ravistella yltään ”Eurooppa”, mutta torjua myös ”Aasia”.
Oli palattava Pietari </span>S<span style="font-size: small;">uurta edeltävään
Venäjään. Visio sai tylsemmällä tavalla ei-fiktiivistä jatkoa
1920-ja 1930-luvun venäläisten valkoemigranttien
Euraasia-pohdinnoissa, jotka lisäsivät Pilnjakin pohjimmiltaan
melko anarkistiseen näkemykseen autoritarismia ja imperialismia.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> ***</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-weight: normal;">Venäjän
sisällissodassa länsivallat mittelivät bol</span></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-weight: normal;">š</span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-weight: normal;">evikkeja
vastaan, ja sodan jälkeenkin niiden ja Neuvostoliiton suhteissa
säilyi jännitys. Neuvostoliitto symboloi 1920-luvun Euroopassa
</span></span></span>villiä sekoilua; yläluokalle ja porvaristolle
se oli paikka, jossa kellareista ryöminyt roskaväki oli
romahduttanut sivistyksen nyrkkivaltansa tieltä.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Vallankumousta
edeltäneestä russofobisesta kirjallisuudesta neuvostovastaiseen ei
ollut kuin hiirenaskel: stereotypiat ”aasialaisista” toistuivat:
Leninille piirrettiin mongolinpärstä, Stalinin roistomaisuutta
määrittivät hänen kaukasialaiset piirteensä. Laajentumishalu,
aasialainen yksinvalta ja orjuus liitettiin Venäjään kuten
ennenkin.
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Neuvostopropaganda
vinssasi luukustaan länsimaille vastauksen, joka hämmästyttävästi
toi mieleen keskiaikaisen Venäjän muukalaiskammon.
”Neuvostovastaisesta” leivottiin termi, joka hetimiten viskasi
kohteensa historian roskatynnyriin. Neuvostovastaisten esitettiin
olevan historian edistyksellisten voimien, ikään kuin luonnonlakien
tukkeena. Kulttuurielämässä nikkaroitiin Euroopasta koukeroisempi
pilakuva. Porvarillisen kulttuurin kerrottiin askaroivan vain
rosvojen ja huijarien, prostituoitujen, pornografian ja muun
törkyisen parissa, kun taas neuvostokulttuuri lauloi todellisten
sankarien ylistystä.
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> ***</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Miksi keksiä mitään
uutta, kun koko historia tursuaa sopivia ennakkoluuloja? Eivät
natsit keksineetkään, vaan jatkoivat eurooppalaista orientalismia.
Idän sotaretkiä silmällä pitäen slaavit määriteltiin
”alemmaksi roduksi”. He eivät polveutuneet eurooppalaisten
esi-isiksi käsitetyistä arjalaisista, joiden kukkona tunkiolla
killisteli germaaninen rotu. Hitler nimesi Neuvostoliiton
omaperäisesti ”T<span style="font-family: Times New Roman, serif;">š</span>ingis-kaanin
mongolivaltioksi”, jonka johto ja älymystö koostuivat tietenkin
juutalaisista. Tämä kaikki piti raivata pois saksalaisen
”elintilan” tieltä.
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Natsi-Saksan
aloitettua ”operaatio Barbarossan” kesällä 1941 käynnistyi
hyökkäys, jota sävytti neuvostoliittolaisia kohtaan osoitettu
ääretön halveksunta. Natsien <i>Generalplan Ost</i>,
(”yleisuunnitelma itä”), oli avoimesti raaka ohjelma
Neuvostoliiton tuhoamisesta ja sen asukkaiden kansanmurhasta.
Leningrad ja Moskova oli määrä hävittää maan tasalle ja
levittää päälle lantaa.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Saksalaisten <i>Drang
nach Osten </i><span style="font-style: normal;">(”</span>laajeneminen
itään”), ei tarkoittanut vain ihmisten lahtaamista ampumalla ja
kaasulla, vaan lisäksi neuvostoliittolaiset sotavangit näännytettiin
nälkään ja pakkotyöhön. Heitä kuoli kolmisen miljoonaa.
Natsiterrorin juuria siirtomaakokemuksissa kuvaa hyvin se, että
esimerkiksi Ukrainan valtakunnankomissaari Erich Koch nimitti
alueensa väestöä ”nekruiksi”.
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Toisen maailmansodan
jälkeen kuva Neuvostoliitosta vääntyi sitten Euroopassa taas
kahtia. Kylmän sodan aikana kommunismin vastustajat ammensivat
vanhasta orientalismista ja natsipropagandasta. Kommunismin
hännystelijät taas saattoivat hyödyntää neuvostopropagandaa.
Neuvostoliiton loppuvaiheessa yhä useammat ulkomaalaiset pääsivät
vierailemaan maassa, ja ainakin heidän silmissään kuva luultasti
sai hieman värisävyjä.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> ***</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">
<span style="color: black;">Neuvostoliiton hajottua Venäjällä pääsi
vähäksi aikaa valtavirtaan länsimielinen suuntaus.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-weight: normal;">Aatehistoriaa
tunteville ei ole mikään yllätys, että vanhat käsityksetkin
jatkoivat elämäänsä. Uuslavofiilit, kuten kirjailija Aleksander
Sol</span></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-weight: normal;">ž</span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-weight: normal;">enitsyn
ja akateemikko Igor </span></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-weight: normal;">Š</span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-weight: normal;">afarevit</span></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-weight: normal;">š</span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-weight: normal;">
väittivät 1990-luvulla, että bol</span></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-weight: normal;">š</span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-weight: normal;">evismi
oli tuotu Venäjälle lännestä, toisin sanoen Venäjästä oli
tullut länsiperäisen totalitarismin uhri.</span></span></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-weight: normal;"> </span></span></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-weight: normal;">Venäjän
noustua 2000-luvulla taloudellisesti jaloilleen, ja presidentti
Putinin pönkitettyä valtansa maa on saanut takaisin aiempaa
suurvaltaylpeyttä, jopa -uhoa. </span></span></span>Slavofiiliset
näkemykset Venäjän historian altruistisuudesta ovat tulleet osaksi
Venäjän kansallista mytologiaa. Ajatus siitä, että venäläiset
olisivat joskus voineet sortaa jotain toista kansaa ei ole saanut
koskaan jalansijaa kansallisessa psykologiassa. Toinen maailmansota
opetti Euroopalle tässä suhteessa itsekriittiä.Venäläinen on
mielikuvissaan suuri kärsijä, joka on suojannut Eurooppaa ottaen
vuosisatoja vastaan idän kansojen hyökyaallon. Eurooppa on saanut
rauhassa kehittyä, mutta ei tunne mitään kiitollisuutta
pelastajaansa kohtaan, päinvastoin.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Venäjällä
2000-luvun alusta lähtien noussut nationalismi, suurvalta-ajattelu,
ortodoksinen uskonnollisuus ja konservativiisuus ovat jälleen
nostaneet esiin myös kielteiset käsitykset lännestä ja
Euroopasta. Venäläinen media on tehnyt parhaansa vahvistaakseen
näitä käsityksiä.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
***</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Ei niin etteivätkö
läntiset kielteiset mielikuvat idästä edelleen jatkaisi elämäänsä.
Entiset itäblokin maat esitetään yhä helposti mystisten kauhujen
tyyssijoina. Hyvä esimerkki on yhdysvaltalainen kauhuelokuva <i>Hostel</i>
(2005), jossa amerikkalaiset reppureissaajat päätyvät Slovakiaan
kidutustehtaaseen. Elokuva näyttää Slovakian kehittymättömänä,
köyhänä ja kulttuurittomana maana, jossa kuhisee rikollisuutta ja
prostituutiota. Toinen esimerkki on amerikkalainen kauhuelokuva
<i>Chernobyl diaries</i> (2012), jossa joukko jenkkejä matkailee
Ukrainassa, T<span style="font-family: Times New Roman, serif;">šernobylin
ydinvoimalan onnettomuusaluee</span>lla<span style="font-family: Times New Roman, serif;">.
Kuinka ollakaan, he törmäävät ihmisiä tappaviin mutantteihin.
Myös ukrainalaiset esitetään elokuvassa vaarallisina, sillä he
pyrkivät suojelemaan ”synkkää salaisuutta” ydinonnettomuuden
tuottamista mutanteista.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Ensi
alkuun myös brittiläinen elokuva </span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><i>Borat
</i></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">(2006) tuntuu istuvan
samaan stereotyyppiseen uomaan. Pseudodokumentissa </span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">brittikoomikko
Sacha Baron Cohenin esittämä kazakstanilainen toimittaja Borat
matkustaa Amerikkaan opintomatkalle. Boratin hahmo on entisiin
Neuvostoliiton maihin länsimaissa liitettyjen stereotypioiden ja
kliseiden summa. Elokuvan alussa hervoton näkymä “Kazakstanista”
hulauttaa esiin romahtamispisteessä olevia taloja, autonromuja, ja
paikallisia asukkaita, joista miehet ovat roistoja ja raiskaajia,
naiset huoria. Kaiken keskellä koikkelehtiva Borat on täysin
liioiteltu “itäisen barbaarin” hahmo. </span></span></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;"> </span></span></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">Kun
elokuvan katsoo loppuun asti, selviää kuitenkin, että </span></span></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"><i><span style="font-weight: normal;">Borat</span></i></span></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">
irvailee oikeastaan enemmän länsimaalaisten tietämättömyydelle
ja kliseisille käsityksille muusta maailmasta. Elokuva on farssi,
Boratin hahmo muuttuu pian omaksi parodiakseen, ja satiiri sojottaa
moneen suuntaan. Yhdysvalloissa Borat ulostaa puistoon, masturboi
kaupan näyteikkunan edessä ja ajeluttaa munakarvojaan. Hotellissa
hän luulee hissiä omaksi huoneekseen. Paljastuu, että hän on
sovinisti, antisemiitti, taikauskoinen ja kaikin tavoin epäkorrekti.
</span></span></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Tapahtumat
Yhdysvalloissa satirisoivat amerikkalaisten isottelua, tekopyhyyttä
ja rasismia. Jenkit näyttäytyvät stereotyyppisinä juntteina,
jotka eivät tiedä muusta maailmasta paljoakaan, eivätkä haluakaan
tietää. Oman mausteensa elokuvaan tuo se, että kun Borat ja muut
kazakstanilaiset hahmot puhuvat elokuvassa “kazakkia”, he
todellisuudessa puhuvat armeniaa, romaniaa tai hepreaa, itäisiä ja
usein läntisessä historiassa “takapajuisiksi” leimattuja
kieliä.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">Yksi
parhaita esimerkkejä siitä, että entisestä Neuvostoliitosta voi
lännessä kertoa lähes mitä tahansa ja se uskotaan on Nicolai
Lilinin ”omaelämänkerrallinen” romaani </span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><i>Siperian
opetukset</i></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"> (2010).
Romaani on käännetty peräti yli neljällekymmenelle kielelle.
Oscar-palkittu ohjaaja Gabriele Salvatore on ohjannut sen pohjalta
elokuvan </span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><i>Siberian
education </i></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;">(2013),
jossa pääosaa näyttelee supertähti John Mal</span>k<span style="font-family: Times New Roman, serif;">ovich.
Lilin ei ole kotoisin Siperiasta, vaan Transnistriasta, Moldovasta
irtautumaan pyrkivästä venäläisten asuttamasta tasavallasta.
</span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><i>Siperian opetukset
</i></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-style: normal;">kertoo
Transnistriaan vuonna 1938 pakkosiirretyistä urkoista, pienestä
kansakunnasta, joka harjoittaa perinteisesti maantierosvoutta. Lilin
sanoo olevansa näiden ammattirikollisten jälkeläinen ja katoavan
kulttuurin perillinen. Romaanissa Lilin kertoo omasta elämästään,
joka tuntuu olevan urkojen perinteiden arvoinen: hän on istunut
vankilassa Transnistriassa ja Venäjällä, sotinut Tšetšeniassa,
Irakissa ja Afganistanissa, toiminut salakuljettajana ja vaikka mitä.</span></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Ympäri
länsimaailmaa ilmestyneiden <i>Siperian opetusten </i>käännösten
arvosteluissa kukaan ei epäillyt teoksen todenperäisyyttä tai
urko-kansan olemassaoloa, vaikka historiankirjoista on helppo
tarkistaa, ettei Moldovaan siirretty ihmisryhmiä Siperiasta vaan
päinvastoin. Gulag-leireillä vaikuttanutta ammattirikollisten
ryhmää kutsuttiin toki oikeastikin urkoiksi, mutta mitään
tekemistä etnisyyden kanssa sillä ei ollut. Venäläisen
<i>Ogonjok</i>-viikkolehden tekemän tutkimuksen mukaan myöskään
Lilinin omasta elämästään kertomat asiat eivät pidä alkuunkaan
paikkaansa.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Toki
voidaan ajatella, ettei omaelämänkerrallisen romaanin kohdalla ole
niin tarkkaa onko kyse elämänkerrallisesta fantasiasta vai tiukasti
tosiasioista.</span></span> Romaanin oudon laajaan suosioon on silti
varmasti vaikuttanut se, että kriminaalikulttuuri on yksi keskeisiä
asioita, joista venäläisyyden myytti nykyään länsimaissa
muodostuu. Asian poliittisia puolia ei ajatella. Myyttinen Venäjä
tuntuu vain olevan paljon dramaattisempi ja kiehtovampi kuin
todellinen Venäjä.
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> ***</p>
<p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>
<p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Vladimir Putinin hallintoaikana Venäjällä on noussut esiin
suuntaus, joka mieltää maan ”suvereenin demokratian” olevan
vastakkain länsivaltoja, tai jopa läntistä sivilisaatiota vastaan.
Vastakkainasettelua perustellaan kulttuurisesti. Liberaalin
demokratian vastapainoksi tarjotaan omaa, siitä poikkeavaa
venäläistä versiota, joka perustuu muun muassa ortodoksisen uskon
arvoihin ja johon liittyy läheisesti ajatus ”Euraasiasta”.
Euraasialainen alue tai imperiumi muodostuisi Venäjän lisäksi
siihen rajoittuvista entisistä neuvostotasavalloista, jotka
venäläisen tulkinnan mukaan ”luonnollisesti” kuuluisivat yhden
ja saman johdon alaisuuteen.
</p>
<p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Nyt näyttää siltä, että vaihtoehto Venäjän ja lännen
vuoropuhelulle on jälleen – kuten usein ennenkin –
informaatiosota, jota on viritelty molemmilta puolilta. Tässä
tilanteessa ”russofobia” on määritelty Venäjän kannalta
uudelleen: sen sanotaan nyt olevan vastustajan poliittinen ase ja
reaktio venäläiseen ideologiaan. ”Russofobia” pyritään nyt
esittämään perusteettoman pahantahtoiseksi ajattelutavaksi kaikkea
venäläistä kohtaan. Poliittisena työkaluna käsite muistuttaa
Neuvostoliitossa käytettyä ”neuvostovastaisuuden”
terminologiaa.</p>
<p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Näyttää siltä, että Venäjä on jälleen kääntynyt pois
lännestä. Kun katsotaan Euroopan ja Venäjän suhteiden historiaa,
tapahtumien kulku ei tietenkään ole täysin yllättävä.</p>
<p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Venäjä on maa ja kulttuuri, jossa on aina omaksuttu eurooppalaisuus
vain osittain, ja samalla eurooppalaisuutta on hyljeksitty. Tässä
ei toki ole mitään poikkeuksellista. Vertailun vuoksi samaa on
tehty Suomessakin, vielä itsenäisyyden alkuaikoina ensimmäisen
tasavallan aikaan yritettiin eristäytyä nationalistiseen umpioon.
Suurin ero meidän ja Venäjän välillä on oikeastaan se, että
suomalaisia on liian vähän, jotta voisimme kunnolla pyristellä
eurooppalaisuutta vastaan ja pystytellä omalaatuisuutemme järeää
barrikadia. Väkilukuisana maana ja suurena kulttuurina Venäjä sen
sijaan on jäänyt kiikkumaan välitilaan.</p>
<p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Dostojevski, Neitsyt Maria ja cunnilingus! Minkä teitte te
kirjanoppineet, kuvainraastajat, troglodyytit ja analfabeetit! Minkä
teitte te fariseukset ja linnunpelätit, vapaa-ajattelija-onanistit
ja keppihevosen käskyläiset! Menitte ja pilasitte Pyhän Rooman
siemenmaljan!</p>
<p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Nykyinen putinistinen käsitys Venäjästä konservatiivisten,
säilyttävien arvojen kantajana, joka vastustaa läntistä
liberalistista globalisaatiomallia, ei lopulta ole valtavan kaukana
itäisen kristillisyyden voittokulkua julistavasta opista. Toisaalta
lännessä on myös uskottu oman aatteen, Paavin vallan,
nationalismin, työväenaatteen, modernisaation tai kapitalismin ja
sen uusliberalistisen mallin voitolliseen levittäytymiseen yli
maanpiirin.</p>
<p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Katsotaan Eurooppaa ja Venäjää. Kärjistettynä vuosisataisissa
tukkanuottasissa on ollut kyse venäläisen messianismin ja
länsieurooppalaisen katolisen universalismin sekä siitä
kehittyneiden valistusaatteiden ja modernisaation universalismin
vastakohtaisuudesta. Länsimainen modernisaatiomalli on paljolti
katsonut itsensä ainoaksi oikeaksi ja sen torjuvat tahot ”väärän
tietoisuuden” kantajiksi. Vastaavasti venäläinen ajattelutapa on
tulkinnut maan ”erityistien” ainoaksi oikeaksi. </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-weight: normal;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-weight: normal;">Kyseessä
saattaa olla heijastusilmiö. Ehkä Venäjän ainutlaatuisen kohtalon
idea ei lopultakaan ole muuta kuin eurooppalaisen hegemonia-ajattelun
itäinen versio? Eurooppa</span><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">
on pystynyt vahvistamaan itseään ja selventämään identiteettiään
peilautumalla ”itämaihin”, kuten Venäjään. Psykoanalyyttisin
käsittein ”itä” on ollut eurooppalaisuuden sijais- ja jopa
piilominä. Venäjällä samassa asemassa ovat olleet ”länsi” ja
”Eurooppa”.</span></span></p>
<p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Tältä pohjalta Venäjän erikoislaatua korostavat ajatussuunnat
liittyvät yleismaailmalliseen ilmiöön, jota Ian Baruma ja Avishai
Margalit ovat nimittäneet oksidentalismiksi, se on uhkaavaksi ja
vieraaksi koetun lännen torjumista. Oksidentalismissa on kyse
perinteisen, yhteisöllisen ja tiettyihin ikuisiksi koettuihin
normeihin nojaavan elämäntavan reaktiosta läntiseen
modernisaatioon. Oksidentalistit haluavat usein torjua erityisesti
maallistumisen, liberalismin ja kapitalismin. Länsi näyttäytyy
oksidentalisteille tavallisesti hedonistisena, vain yksilön halujen
tyydytykseen keskittyvänä, moraalittomana ja rappeutuneena
kulttuurina.
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-weight: normal;"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-weight: normal;">Tästä
ikiaikaisesta vastinparista </span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">ammentaa
Viktor Jerofejevin romaani </span></span></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"><i><span style="font-weight: normal;">Venäläisen
sielun ensyklopedia </span></i></span></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">(2009).
Jerofejevin esteettis-ideologisessa todellisuudessa Venäjä koheltaa
junttimaisena ja rappiolla, siellä on ennakoimatonta, törkeää ja
hauskaa, Venäjä on lauhkean ja laimean Euroopan vastakohta. </span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Venäjä
on kärsimystä – elämää.</span></span></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-weight: normal;">
</span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Torailevat
sisarukset, Eurooppa ja Venäjä, tuijottavat toistensa turpavärkkejä
kuin peiliin katsoisi ja huutavat: hei typerys, etkö näe, naamasi
on vino!</span></span></span></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><b><span style="color: black;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;">Ville
Ropponen</span></span></span></b></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><b><span style="color: black;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;">Essee
on ilmestynyt alun perin Ville Ropposen teoksessa </span></span></span><span style="color: black;"><span style="font-size: small;"><i>Suuren
idän essee </i></span></span><span style="color: black;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;">(Savukeidas,
2017).</span></span></span></b></p>
<p style="font-style: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-size: small;"> </span></span></p>
<p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</p>Ville Ropponenhttp://www.blogger.com/profile/10473321333414296557noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8046431542001031204.post-89422690755392746062021-01-27T09:10:00.006-08:002021-01-27T14:32:27.298-08:00Stalin realismin kovassa valossa<p><i>Stalinin vainoja
käsittelevät romaanit luottavat realistisesti kuvattuun suureen
kertomukseen, jossa ”paljastetaan” rikokset</i>.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><b>Ville Ropponen</b></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><b>Stalinin</b>
vainot ovat hiipineet yhdeksi nykykirjallisuuden keskeisistä
aiheista myös Suomessa. Sitä ovat suolistaneet kirjailijat <b>Anita
Konkasta </b>ja <b>Fredrik Långista</b> <b>Arvi Perttuun</b>, <b>Sofi
Oksasesta</b> ja <b>Antti Tuurista Anna Soudakovaan</b>. Suomalainen
lähestymistapa sekä muistuttaa venäläistä aihetta perannutta
kirjallisuutta että eroaa siitä.
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Realistinen ja
eeppinen kerronta tuntuu yhdistävän suomalaista ja venäläistä
tapaa käsitellä vainoja. Venäläisessä kirjallisuudessa harvoin
huomioidaan etnistä ulottuvuutta, mutta Suomessa on setvitty
suomalaisten tai ”heimoveljien”, kuten amerikansuomalaisten,
karjalaisten ja virolaisten kohtaloita.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Stalinin aikojen
ruoppaaminen liittyy epäilemättä suomettumisen murtumiseen ja
siihen, ettei vainojen suomalaissyntyisiä uhreja ole vielä
selvitetty kunnolla. Silmien ummistamisen sijaan on viimein
kiinnostuttu kohtaloista Neuvostoliitossa.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Moni romaani
ammentaa tuoreesta historiankirjoituksesta ja sorvautuu selkeiden
vastakohtien tarinaksi, mutta myös ristiriitaisempaa kuvausta löytyy
neuvostoyhteiskunnan joukkopsykologisista juonteista. Eräissä
teoksissa Stalinin Neuvostoliitto on lähinnä tarinan dramaattinen
lavaste.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><b>Y</b>hteistä
Stalinin vainoja käsitteleville teoksille tuntuu olevan
käsittelytapa, realistisesti kuvattu suuri kertomus, jossa
”paljastetaan” rikokset.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">”Paljastus” on
tässä lainausmerkeissä, sillä Stalinin vainojen nousua kotimaisen
kirjallisuuden isoksi aiheeksi edelsi historiantutkimus. Se saattoi
neuvostoarkistojen avauduttua 1990-luvulla viimein luoda
totuudenmukaisen kuvan neuvostomenneisyydestä. Kerrontatapa liittyy
paitsi kansainväliseen virtaukseen, jossa historialliset romaanit
perustetaan tiukasti menneisyyden dokumentteihin niin myös
perestroikaproosaan.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">”Perestroikaproosa”
ilmensi sitä liikettä, jolla Stalinin vainot tungeksivat
kirjallisuuden valtavirtaan Neuvostoliiton loppuaikoina 1980-luvulla.
Suuntauksen keskeisiä teoksia ovat esimerkiksi <b>Anatoli Rybakovin</b>
<i>Arbatin lapset</i> (1987), <b>Vasili Grossmanin </b><i>Elämä ja
kohtalo</i> (1988), <b>Varlam Šalamovin</b> <i>Kolyman kertomuksia</i>
(1987) ja <b>Aleksander Solženitsynin</b> teokset.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Sekä dokumentteihin
sidotussa historiallisessa proosassa että perestroikaproosassa
fiktio saa pontta totuusarvosta. Mutta merkitseekö se samalla
välttämättä parempaa kirjallisuutta?</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Suomalaisen
kirjallisuuden Stalin-buumi on tapahtunut samaan aikaan, kun Venäjän
virallisella tasolla on Stalinin vainoja entistä enemmän
kaunisteltu, ellei koko diktaattoria ole rehabilitoitu. Stalinin
politiikan ”hyviä” puolia on painotettu kouluopetuksessa ja
Venäjän johdon puheissa. On jopa pystytetty liuta uusia Stalinin
patsaita. Aiheen nousu Suomessa saattaakin heijastaa myös entistä
autoritaarisempaa Venäjää kohtaan tunnettua pelkoa.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><b>V</b>enäjällä
Stalinin terrorilla on aina ollut tietty vastakertomuksen luonne,
vaikka valtiovalta onkin välillä tukenut aiheen perkaamista.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Neuvostoliiton
romahdettua Stalinin vainot saavat repivimmän käsittelynsä
venäläisessä 1990-luvun postmodernissa kirjallisuudessa:
perestroikaproosan vakavuudesta ja realismista edetään groteskiin,
pirstotaan tabuja ja dekonstruoidaan neuvostokieltä.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">2000- ja 2010-luvun
venäläisessä kirjallisuudessa Stalinin sorron käsittely palaa
realismiin, mutta uudella kierteellä. Samalla kirjallisuus ikään
kuin ottaa jälleen vanhan roolinsa yhtenä muiston tärkeistä
ylläpitäjistä, sillä neuvostoterrori on viime aikoina syrjäytynyt
Venäjän valtajulkisuudesta. Maassa elää yhä monta eri käsitystä
Stalinista, mikä on mahdollistanut despootin maineenpalautuksen.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Stalinin ajan
kriittinen ruotiminen on jatkunut kirjallisuudessa, mutta laajojen
yhteiskunnallisten kaarien tai karnevalisoinnin asemesta esillä on
nyt enemmän yksilön, erityisesti naisten näkökulma. Naisten
kohtaloita ovat tuoneet esiin teoksissaan esimerkiksi <b>Ljudmila
Ulitskaja</b>, <b>Jelena Tšisova</b> ja venäjäksi kirjoittava
valkovenäläinen Nobel-kirjailija <b>Svetlana Aleksijevitš</b>.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><b>S</b>uomalaisessa
kirjallisuudessa Stalinin vainot nousivat vuosituhannen alussa.
Meillä sen kautta on käsitelty erilaisia aiheita valheellisen
ideologian ja rikosten näyttämisestä totalitarismin analyysiin,
nyky-Venäjän taustoittamiseen ja fantasiaan.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Anita Konkan<i>
Musta passi</i> (Tammi 2001) yhdistelee nykyhetken havaintoja ja
kaseteilta purkautuvaa kirjailijan Eero-sedän outoa kohtaloa
Neuvostoliitossa. Vainojen uhatessa kommunismiin uskonut setä hyppää
junaan ja pakenee. Inkeriläinen Eero sompailee ympäri laajaa
neuvostomaata Karjalasta Itä-Siperiaan, Kaukasukselle ja
Kaspianmeren yli Tadžikistaniin.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Romaanista kehkeytyy
Stalinin ajan värikäs panoraama ja kertomus uskosta pettävään
ideologiaan. Kirjailija tekee selkoa omasta kosketuksestaan
taistolaisuuteen 1970-luvulla. Hän pohtii lisäksi Eeron
luotettavuutta kertojana ja sitä värvättiinkö hänet
ilmiantajaksi. Rakentuuko romaanista sitten suuri tarina
kommunismista? Ei oikeastaan, siinä on liikaa tulkinnanvaraisuutta,
eikä Eerosta tule edes kunnon uhria, vaan selviytyjä.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Fredrik Långin
<i>Venäjän serkku</i> (2001, suom. <b>Marja Kyrö</b>, Tammi 2003)
tuo esiin Karjalaan 1930-luvulla ruusuisten lupausten perässä
muuttaneiden suomalaisten kohtalon. Kehystarinana kenottavan Hankenin
tutkijan keski-iän kriisin kautta Lång vertailee nykyistä ja
1930-luvun elämäntapaa sekä vuosituhannen vaihteen ja Stalinin
ajan Venäjää.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Jännittävästi
kirjoitettu teos näyttää melko hyvin siirtolaisten uskon
sosialismiin, luokka-asenteet, ja uskon kauhistuttavan romahduksen,
kun vainot alkavat. Lång hukkaa osin Karjala-aiheen hakiessaan
Hankenin tutkijan elämänkriisiin vastauksia Venäjän mystisistä
syvyyksistä. Tämän rinnalla Staliin vainot jäävät romaanissa
sivujuonteeksi.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><b>O</b>ikeastaan
vasta Sofi Oksasen <i>Puhdistus </i>(WSOY 2008) sai Stalinin vainot
murtautumaan suomalaisessa kirjallisuudessa lopullisesti esiin. On
kiinnostavaa, että näin kävi, sillä <i>Puhdistus</i> kertoo
päällisin puolin saman, minkä voi lukea ajan
historiantutkimuksesta.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Romaanin voima on
psykohistoriallisessa tarinassa, joka näyttää syyllisyyden,
vainoharhan, pelon ja valheessa elämisen sykkeen; tämä kaikki ei
neuvostoaikana koskenut vain yksilöä vaan koko yhteiskuntaa.
Naisiin kohdistuva sorto on usein seksuaalista väkivaltaa, Oksanen
muistuttaa. Teemana naisten alistaminen nostaa teoksen universaalille
tasolle. <i>Puhdistus</i> on lisäksi helposti yleistettävissä:
romaani voisi tapahtua millä tahansa alueella sortovallan alla.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Ehkä <i>Puhdistus</i>
on meillä ensimmäinen teos, joka sanoo suoraan: neuvostokommunismi
oli valhetta ja sortoa? Näin siitä muovautuu suuri tarina
kommunismista, kertomus ilman ehtolauseita, jossittelua tai
propagandan jälkikaikua. Romaanina <i>Puhdistus </i>ponnistaa
Oksasen samannimisen näytelmän (2007) pohjalta, mutta kertoo hieman
eri tarinan. Romaani on näytelmää monipuolisempi, mutta sekään
ei vältä tiettyä asetelmallisuutta: niin Stalinin ajassa kuin
teoksen nykyhetkessäkin venäläiset ovat vain pahoja, virolaiset
pääsääntöisesti hyviä. Henkilöistä oikeastaan vain pääosaan
nouseva Aliida on kuvattu ristiriitaisemmin.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><i> </i></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><i>Puhdistus</i> toi
aikanaan uuden aiheen, virolaisten kyyditykset, laajempaan
tietoisuuteen ja puhkoi samalla suomettumisen patoumia. Kenties siksi
<i>Puhdistusta</i> on oudosti usein luettu lähes
historiankirjoituksena ja poliittisena kirjana, vaikka kyse on
romaanista.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><b>A</b>ntti Tuurin
<i>Ikitie</i> (Otava 2011) ”paljastaa” samoin suuren tarinan –
amerikansuomalaisten kohtalon Karjalassa – mutta Oksasen
psykologisille tasoille teos ei yllä. Tuuri kertoo dokumentaarisen,
lakonisen realismin keinoin Lapuan liikkeen muilutusta rajan yli
paenneen miehen vaiheista Neuvosto-Karjalassa.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Kuvaus suuren
terrorin 1937–1938 aikaisista pidätyksistä, kuulusteluista
kidutuksineen ja joukkoteloituksista Krasnyi Borin männikössä
Petroskoin poskessa kuuluu aihetta käsittelevän kirjallisuuden
raaimpiin.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Erityisiä
ristiriitoja Tuuri ei kuvaa. Terrorin uhrit ovat <i>Ikitiessä </i>joko
hyväuskoisia, huijattuja siirtolaisia tai sattumalta paikalle
viskattuja. Henkilöiden usko kommunismiin on kuvattu ohuesti.Vainoja
toteuttavat NKVD:n työntekijät taas näyttäytyvät sysimustina
kyttinä.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Anna Soudakovan
esikoisromaani <i>Mitä männyt näkevät</i> (Atena 2020) jatkaa
suurten paljastuskertomusten linjaa. Kirjailijan oman suvun
vaiheisiin perustuva teos kuvaa Sandarmohin männikköön ammuttuja
esivanhempia sekä heidän lastensa, kirjailijan isovanhempien
selviämistä. Aikajänne ulottuu 1930-luvulta nykyaikaan. Lähes
niin kauan romaanin selviytyjät saavat odottaa kunnes lopullinen
totuus vainoista selviää.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><b>V</b>oiko
Stalinin vainoja kuvata muuten kuin tragediana ja suurena
”paljastuskertomuksena”? Kyllä voi, ja tämä käsittelytapa
avautuu kommunismin psykologiasta käsin. Natsismia selvemmin
kommunismi pani aina painoa ”uskonpuhtaudelle” ja sen
todistelulle. Tämä oli yksi sisäisten puhdistusten tärkeimpiä
syitä.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Oksasta syvemmälle
kommunismin vainoharhaisuuteen sukeltaa Arvi Perttu romaanissaan
<i>Papaninin retkikunta </i>(Minerva 2006). Se on tragikoominen
tutkielma totaalisen vallan toimintaperiaatteista ja
jännitysromaanipastissi. Teos virittää draaman vuoden 1937
Petroskoihin, jossa yhtyvät vanhoillinen maaseutu, syntinen länsi
ja mahtava kommunismi. Luuppi kohdistuu älymystön vainoihin ja
erityisesti punasuomalaisiin ja amerikansuomalaisiin, jotka
valheellisen propagandan takia lähtivät Karjalaan rakentamaan
sosialismia.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Jaakko Petterson on
kirjailijaliiton lehden toimitussihteeri, joka kirjoittelee omaa
romaanikäsikirjoitusta karjalaississien puolenvaihdoksista Venäjän
sisällissodassa 1920-luvulla. Otteita arkaluontoisesta
käsikirjoituksesta on upotettu <i>Papaninin retkikunnan</i> sisään.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Pertun romaani
näyttää stalinismin ja natsismin samankaltaisuuden, mutta välttää
triviaalit asetelmat. Romaanin henkilöt ovat täynnä ristiriitoja.
Lapsellinen, pyrkyröivä, pelkurimainen ja seksuaalisesti
turhautunut Jaakko on epäluotettava kertoja. Jaakon näyissä kulkee
musta Buick ja salaperäinen <i>femme fatale</i> Ellen. Jaakko
himoitsee Elleniä, jonka hän liittää NKVD:n kotikäynteihin ja
pidätyksiin. Jaakon kuvitelmien kieppuessa ei ole selvää mikä on
houretta ja mikä totta. Hänen suhteensa sekä Elleniin että
neuvostovaltaan on sadomasokistinen.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Totaalisen vallan
sadomasokistinen luonne ei ole sinänsä uusi ajatus. Perttu
käsitteleekin aihetta ironisesti ja kuin kioskikirjallisuudesta
lainatuin sävyin Jaakon kuvitellessa itsensä agentiksi. Romaani on
myös postmodernin ironian sovellus ja läpivalaisu: totalitaarisessa
yhteiskunnassa sanat ovat yhtä vaarallisia kuin teot, ja lopulta
vain kuvitelmat ja valhe ovat veristä totta. Petroskoin yössä
virtaa viina, soi jazz; ihmiset juhlivat kuin viimeistä päivää.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Erilaisia
tyylilajeja ja genrejä sekoittava romaani ilmentää 1930-luvun
Karjalan puheenparsien runsautta: on suomen murteita, fingelskaa,
karjalaa. Perttu imitoi stalinistista propagandakieltä. ”Viholliset”
tuomitsevat päätöslauselmat ovat yhtä aikaa hyytäviä ja
naurettavia. 1930-luvun kielenkäytön lisäksi Perttu tuntuu
tavoittavan aikakauden todellisuuskäsityksen. Jaakko pyrkii
ajattelemaan ehdan stalinistin tapaan, vaikka omatunto soimaa.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Romaani kuvaa
kollektiivista vainoharhaa. Pysyäkseen vainojen kiihtyessä
järjissään Jaakko pyrkii selittämään ja hyväksymään
maailman, jonka keskellä hän joutuu elämään. Hän yrittää
ymmärtää terroria loogisesti. Perttu osoittaa, ettei
totalitarismissa edes todellisuuskäsitys ole turvassa. Kun valheesta
tulee totta, niin totuudesta tulee rikos. Tämä tuntuu
ajankohtaiselta ”vale-medioiden”, ”vaihtoehtoisten totuuksien”
ja informaatiosodan nykyajassa, jossa tosiasioista on tullut entistä
uhanalaisempia.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><b>R</b>omaanin
hirtehisimpiä kohtauksia on Neuvosto-Karjalan kirjailijaliiton
kokous, jossa tuomitaan ”kansanvihollisia”: kaikki pyrkivät
pelastamaan nahkansa toinen toistaan absurdimmalla tavalla. Pertun
romaani näyttää, ettei totalitarismissa ole sankareita. Totaalinen
valta korruptoi ja tuhoaa äärimmäisesti. Kun joku joutuu
epäillyksi, läheiset kääntävät hänelle heti selän, purevat ja
potkivat ”tartunnan saanutta”.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Romaani tarttuu
hämmentävään asetelmaan: totalitarismissa edes uhrit eivät aina
ole viattomia. Jaakosta tulee ilmiantaja, ja hän vasikoi jopa
ystävänsä. Motiiveina tykyttävät pelko ja halu selvitä sekä
kiipiminen, vallan ja vaurauden himo.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">”Ihminen ei halua
olla vapaa. Kaikki me haluamme piiskaa, me nautimme sen molemmista
päistä, niin vallasta kuin alistumisestakin”, pohtii Jaakko.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Perttu kuvaa
terroria sekä siihen osallistuneen että uhrin näkökulmasta. Näin
hän välttää monia aihetta käsitteleviä romaaneja vaivaavan
jälkiviisauden ja yksinkertaiset moralistiset asetelmat. Lunastusta
ei tule. Mustan ironisessa lopussa Jaakko nuolee sortajansa kättä
ja hyväksyy stalinismin lait.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><b>P</b>ertun teos
on kotimaisista aihetta käsittelevistä romaaneista ainoa, jota voi
verrata venäläisen postmodernismin tapaan perata Stalinin aikoja.
Hillittömimmän käsittelynsä stalinismi saa <b>Vladimir Sorokinin</b>
romaanissa <i>Goluboje salo</i> (1999, ”Sininen silava”).
Satiirisessa scifiparodiassa ja vaihtoehtohistoriassa Stalin on yhä
elossa vuonna 1954.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><i> </i></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><i>Goluboje salossa</i>
on paljon historiallisia henkilöitä, mutta Sorokin vain lainaa
heidän nimiään ja luo heille uuden, yhtä kammottavan olemuksen.
Stalin on julkihomo ja kokainisti, jonka mieliruokaa on ihmisliha.
Yhdessä romaanin irvokkaimmista kohtauksista Stalin ja Hruštšov
herkuttelevat Stalinin lempinäyttelijän lihalla, menevät sitten
sänkyyn ja yhtyvät himokkaasti. Tämä kohtaus raivostutti
Putin-nuorten <i>Iduštšie v meste</i> (”Yhdessäkulkijat”)-järjestöä
niin, että se valitsi 2002 Sorokinin yhdeksi kolmesta ”moraalisen
rappion” kirjallisesta syntipukista, joiden teoksia heitettiin
punaiselle torille pystytettyyn jättimäiseen WC-istuimeen.
Myöhemmin jättipytty räjäytettiin.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><i> </i></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><i>Goluboje salossa</i>
ei ole Gulag-leirejä, vaan LoveLag-leirejä, jossa vallitsevat
seksuaaliset orgiat. Solšenitsyn vapautetaan LoveLagista syvästi
turhautuneena, ja Sorokin pilkkaa muitakin vastakulttuurin ”pyhiä
ikoneja”. Romaanin lopussa ”sinistä silavaa”, mystistä
ihmeainetta, jonka ympärillä on peuhattu, pumpataan Stalinin
aivoihin. Generalissimuksen aivot alkavat paisua paisumistaan. Ne
täyttävät ensin Moskovan, sitten Euroopan, kohta aivot pullistuvat
niin, että maapallo suistuu radaltaan. Lopulta Stalinin aivot
täyttävät koko maailmankaikkeuden.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><b>P</b>ertun
lisäksi muutama muukin suomalaiskirjailija on lähtenyt kourimaan
Stalinin vainoja realismin tuolla puolen, vaikkei kukaan ole ryhtynyt
Sorokinin kaltaiseen ilotteluun.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Esimerkiksi <b>Katja
Ketun</b> romaani <i>Yöperhonen</i> (WSOY 2015) tapahtuu osin
Stalinin ajassa. Romaani on jonkinlainen aikuisten satu, jonka
keskiössä on suomensukuisten marilaisten kohtalo venäläistämisen
keskellä. Vorkutan työleiri toimii yhtenä tarinan näyttämöistä.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Todellista
neuvostoterroria ja sen tarjoamia draamallisia mahdollisuuksia Kettu
ei hyödynnä, vaan muovaa Gulag-leiristä kummitusmaisen kuvan. Tämä
keskiaikaista demonologiaa muistuttava kuva tuntuu myös
alleviivaavan Venäjän ”itäistä outotta ja sortoluonnetta”.
Myöhemmin teoksen nykyhetkessä esiintyvä presidentti ”Vova”
vertautuu marilaiseen paholaisjumalaan.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><b> </b></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><b>Jari Tervon</b>
romaanissa <i>Matriarkka</i> (Otava 2016) Stalinin aika taas toimii
kulissina, jota vasten tervomaisen tragikoominen vaellustarina
heijastetaan. Romaanissa sivutaan inkerinsuomalaisten kansanmurhaa,
joka oli osa vähemmistöjen vainoja. Tervo käsittelee myös
inkeriläisten evakuointia Suomeen 1940-luvulla ja katalaa
palauttamista Neuvostoliittoon.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Stalinin valtakunta
on <b>JP Koskisen</b> romaanissa <i>Tulisiipi</i> (Like 2019) yhtä
kaikki melodraaman lavaste. Kenties siksi Koskisen Neuvostoliitto ei
ole mitenkään uskottavasti kuvattu. Tarinassa lentämisestä
unelmoivasta Kaarlesta, eräänlaisesta Neuvostoliiton
suomalaissyntyisestä forrestgumpista, on ehkä viihteellisiä avuja.
Se että seikkailuromaanin tarina on sijoitettu juuri itänaapurin
historiaan ei silti motivoidu, vaan tuntuu laskelmoidulta –
varsinkin kun mukaan on kuormattu kaikki Neuvostoliittoon
tavallisesti liitetyt kliseet.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><b>V</b>enäläinen
tietokirjailija <b>Artemi Troitski </b>on kutsunut presidentti
<b>Putinia</b> Stalinin karikatyyriksi. Tällä hän viittaa Venäjän
yhteiskunnan nyrjähtämiseen Stalinin aikojen huonoksi parodiaksi:
vähemmistöjä vainotaan, isänmaallinen hysteria yltyy,
näytösoikeudenkäynnit yleistyvät, poliittisia vastustajia koetetaan avoimesti murhata.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Nyky-Venäjällä
isä aurinkoisen mainetta palautetaan. Myös Stalinin terrorin
setviminen on muuttunut vaaralliseksi. Ikävänä ennakkotapauksena
Karjalassa vainoja tutkinut museonjohtaja<b> Juri Dmitrijev
</b>tuomittiin vuosiksi vankilaan tekaistujen syytteiden nojalta.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Mistä on kysymys?
Miksi Stalinia kukitetaan, vaikka nyky-Venäjä tuntuu
äärivasemmistolaisuuden sijaan kallistuvan pikemminkin
äärioikealle? Tulisikin ymmärtää, ettei Stalin enää ole
vasemmisto–oikeisto-kysymys, vaan kyse on demokratian ja
diktatuurin vastakkainasettelusta.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Venäjän
menneisyyden vääristely, johon kuuluu Neuvostoliiton, <b>Leninin</b>
ja Stalinin kaunistelu, vaikuttaa olevan osa samaa kehityskulkua,
jota historioitsija <b>Timothy Snyder</b> on kutsunut ikuisuuden
politiikaksi: kuvitteellisen menneisyyden seppelöinnillä pyritään
oikeuttamaan nykypolitiikka, rahan ja vallan epäoikeudenmukainen
jako. Stalinin vainojen käsittelyä yhä haluavien venäläisten
näkökulma pyritään taas pakottamaan piiloon.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Venäläinen
kirjallisuus lienee kuitenkin Stalinista pääsemättömissä.
Kirjallisuus on Venäjällä toistaiseksi saanut muihin medioihin
verrattuna olla melko rauhassa valvonnalta. Tuoko 2020-luku tähän
muutoksen, ja palataanko myös Stalinin käsittelyssä vaikenemiseen
tai kaunisteluun? Vai kehittääkö venäläinen kirjallisuus taas
uuden tavan ruotia kalmanhajuisen despootin perintöä.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><b>S</b>talinin
vainojen käsittelyn kautta suomalainen kirjallisuus on nostanut
esiin ennen vaiettua historiaa, kuten suomalaisiin ja suomensukuisiin
Neuvostoliitossa kohdistettuja vainoja. Kirjallisuudessa on
muodostettu kuuluvasti kertomus kommunismin pahuudesta, välillä
moraalisesti hieman yksioikoisestikin. Poliittista sortoa, riistoa ja
kansanmurhaa on ehkä sittenkin helpompi käsitellä ajallisesti
kaukaisessa tilassa kuin ruotia vastaavaa kehitystä nykymaailmassa.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Stalinin
Neuvostoliitto on saanut lisäksi toimia eksoottisena, orientaalisena
toiseutena ja outona lavasteena, johon on sijoitettu tarinoita.
Venäläiseen kirjallisuuteen ja erityisesti perestroikaproosaan
verrattuna kotimaisessa Stalinin vainoja ruotivassa kirjallisuudessa
on kollektiivisten tuntojen sijaan painottunut yksilön kokemus.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Tarinat
Neuvostoliiton historiasta ovat avanneet suomalaiselle proosalle
eräänlaisen realismin kadotetun käyttökentän, kun realismi
nykyaikaa kuvaavissa teoksissa on saanut paljolti väistyä
monineuvoisemman ilmaisun tieltä. Ja kuitenkin myös Stalinin
vainojen kuvauksissa kiintoisimmiksi nousevat psykologisia juonteita
erittelevät sekä eri kirjallisia tyylejä yhdistelevät teokset.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">Historiallisena
totuutena Stalinin vainojen sopii kylpeä realismin kovassa valossa.
Kirjallisesti usein kiinnostavampaa saattaa kuitenkin olla harppaus
realismin tuolle puolen, spekulaation, fantasian ja moraalisen
ambivalenssin hetteikkömaille.</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: small;"><b>Essee
on julkaistu </b><i><b>Parnassossa</b></i><b> 1/2021</b>.</span></p>Ville Ropponenhttp://www.blogger.com/profile/10473321333414296557noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8046431542001031204.post-58159604933819447952020-06-11T14:18:00.001-07:002020-12-27T02:13:32.890-08:00Ilmastoholokaustia estämässä<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<br />
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<i>Tehokkainta mitä
voimme tehdä ilmastonmuutokseen varautumisessa on Jonathan Safran
Foerin mukaan vähentää rajusti eläintuotteiden käyttöä.</i></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<b>Ville Ropponen</b></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<b>Ilmastonmuutos</b>
on viime aikoina puhaltanut yleiseen tietoisuuteen. Se uhkaa
vakavasti koko ihmiskuntaa. Aikaa rajoittaa lämpeneminen kahteen
asteeseen ei ole kuin pari vuosikymmentä. Kahden asteen jälkeen
ilmastonmuutos luultavasti riistäytyy hallinnasta. Silti olemme
ymmällään. Mitä olisi tehtävä?</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Yhdysvaltalainen
<b>Jonathan Safran Foer</b> (s.1977) tarttuu hurrikaania
myrskynsilmästä: <i>Me olemme ilmasto </i>on taidokas esseeteos
ympäristökriisistä, ihmisen mukavuudenhalusta ja syyllisyydestä
sekä muutoksen tarpeesta. Foer esittää faktoihin perustuvan
toimintasuunnitelman: tehokkainta mitä voimme tehdä
ilmastonmuutokseen varautumiseksi on vähentää rajusti
eläintuotteiden eli lihan, munien ja maitotuotteiden käyttöä.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<b><br /></b></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<b>Ihmisen vastuu</b></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Foer on palkittu
kirjailija: hän on julkaissut kaksi romaania sekä tietokirjan
<i>Eläinten syömisestä;</i> tietokirja herätti laajaa
kansainvälistä huomiota.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Osa <i>Me olemme
ilmasto</i>-teoksen näkökulmista on tuttuja journalismista, mutta
pääosin Foer kyntää tuoreita latuja. Kirjailijan oma suku on
selvinnyt holokaustista. Hän nivoo kuolevan isoäidin, omien
lastensa sekä vanhempiensa tarinat osaksi teosta paikoin
koskettavallakin tavalla. Holokaustista tulee ilmastonmuutosta
seuraavan tuhon vertauskuva.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Vain toisinaan Foer
juuttuu toistelemaan samoja asioita. Hän ruotii historian
tapahtumia, joukkosukupuuttoja, antroposeenia eli ihmisen aikaa ja
pölyttäjähyönteisten katoamista, kierrätystä ja sähköautoja,
ilmastoahdistusta sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksia säätilaan ja
yhteiskuntiin. Äärisäät ajavat pian meitäkin pakosalle, rannikot
jäävät veden alle, talous romahtaa, puhkeaa sotia, epidemiat ja
saasteet tappavat.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<b><br /></b></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<b>Joukkovoimalla
ilmastotekoihin</b></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Entä miksi emme tee
mitään? Siksi että ilmastonmuutokselta puuttuu vetävä tarina,
väittää Foer. Ympäristökriisi on samalla kulttuurin ja
mielikuvituksen kriisi. Tiedämme ilmastonmuutoksen faktat, mutta
emme usko niitä, väittää kirjailija. Emme vaikka ihmislajia uhkaa
joukkoitsemurha.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
”Tapamme itsemme,
koska kuoleminen on mukavampi valinta kuin eläminen. Koska
itsemurhan tekijät eivät ole ensimmäisinä kuolevien joukossa”,
Foer kirjoittaa.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Vain harva yksilö
tuntuu olevan valmis luopumaan hedonismista ilmastokriisin takia.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Kehittyneet maat
ovat pääosin vastuussa ilmastonmuutoksesta. Maailman ihmisten
rikkain kymmenesosa tuottaa puolet hiilidoksidipäästöistä.
Ilmastonmuutoksen seuraukset rysähtävät silti ensin kehitysmaihin.
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Toistellaan, että
jotain pitäisi tehdä, mutta ei tehdä mitään. Jäädään
odottamaan ohjeita. Tiedostaminen ei ole teko. Foer peräänkuuluttaa
tekoja, mutta vetää samalla maton lukijan alta tuomalla itsensä
kautta esiin kuinka vaikeaa toiminta muka on.
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Miten saisimme
muodostettua yhteisöllisen aallon torjumaan ilmastonmuutosta? Miten
panna yritykset ja valtiot vastuuseen?
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Tarvitaan radikaalia
joukkovoimaa, tietää kirjailija. Vain kollektiivinen vastarinta voi
synnyttää riittävän paineen muutokseen. Ja tarvitaan
rakenteellinen muutos, myöntää Foer, vaikka ei usko, että
kapitalismi, tehotuotanto tai fossiilienergiasta riippuvainen talous
olisivat helposti purettavissa.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<b>Eläintuotteet ja
päästöt alas</b></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Siirtymä pois
fossiilienergiasta uusiutuviin energiamuotoihin tulisi liian
kalliiksi ja kestäisi vähintään 20 vuotta, väittää Foer. Ainoa
tehokas, nopea keino vähentää kasvihuonekaasuja on eläintuotteiden
käytön radikaali vähennys.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Jonathan Safran Foer
todistelee tilastojen avulla, että eläintuotanto mukaan lukien
metsien eli hiilinielujen hakkuu laidunmaiksi ja rehupelloiksi,
eläintuotteiden kuljetus, säilytys, ruoaksi valmistaminen ja jäte,
tuottaa jopa puolet maailman vuotuisista hiilidioksidipäästöistä.
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Eläintuotannossa
syntyy paljon vahvoja kasvihuonekaasuja, metaania ja dityppioksidia,
ja siksi sen vähentäminen parantaisi ilmastoa vauhdilla.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br /></div><div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Runsas lihansyönti
on lisäksi tarpeetonta ja terveydellekin vaarallista.
Kasvisruokavalio tulee myös edullisemmaksi.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<b>Jonathan Safran
Foer</b>: <i>Me olemme ilmasto. Miten planeetta pelastetaan
ruokavalinnoilla?</i> Atena 2020. 287 s.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Kritiikki on
julkaistu <i>Kansan uutisissa </i>12.6.2020.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<br /></div>
Ville Ropponenhttp://www.blogger.com/profile/10473321333414296557noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8046431542001031204.post-44343882620271982332020-04-06T04:08:00.000-07:002020-04-07T06:51:40.078-07:00Äärimmäisyys jähmettää ajattelun?<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<br />
<div lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">
<b>Ville
Ropponen</b></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Pentti Linkola ei jätä kylmäksi:
lähes jokaisella on jokin mielipide kalastaja-filosofin ajatuksista,
vaikka harva hänen kirjoituksiaan hyvin tuntee. Linkola on viljellyt
kaunopuheista äärimmäisyyttä 1960-luvulta alkaen. Hän varoittaa
ekokatastrofista, kritisoi saastumista ja valittaa massayhteiskuntaa.
Linkola ihannoi esiteollista Suomea, josta maalaa maaseutuidyllin.
Vähän väliä hän julistaa ihmiskunnan loppua. Enemmän kuin
vihreyttä Linkola tuntuu edustavan ääriagraarista elitismiä.
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Tere Vadénin <i>Linkolan ajamana</i><span style="font-style: normal;">
-pamfletissa </span>seitsemän tutkijaa ja aktivistia ruotii Linkolaa
sekä ymmärtäen, että kritisoiden. Teokseen sisältyvä Linkolan
essee "Runo-Suomi vai hyvinvointivaltio" vuodelta 1960
määrittää linkolalaisuuden perusteita. Enemmän kuin pafletti
teos on analyysikirja, kovin raflaavia ei lausuta.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Ainutlaatuinen ajattelija Linkola ei
ole. Samankaltaisia pohdintoja esitti esimerkiksi jo vuonna 1890
englantilainen <span style="font-style: normal;">William Morris
</span>teoksessaan <i>Huomispäivän uutisia</i>. Toisin kuin
Linkola Morris tosin arvosti demokratiaa ja vastusti väkivaltaa.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Salla Tuomivaara tarkastelee
tekstissään Linkolan luontoesseistiikkaa. Tuomivaara näkee
Linkolan tärkeyden siinä, että tämä on kyseenalaistanut ihmisen
aseman muun elämän yläpuolella. Linkola kritisoi ihmisen oikeutta
hyväksikäyttää luontoa ja kysyy osuvasti: lisäävätkö korkea
elintaso ja teknologia onnellisuutta?</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Luontokuvaajana ja
sivilisaatiokriitikkona Linkolaa arvostaa myös Arto Tukiainen.
Linkola kuvaa tuholaisihmistä osuvasti, toteaa Tukiainen.
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Darwinismin kritisoija Linkola on
kuitenkin itse sosiaalidarwinisti. Kirjoituksissaan hän lyö
heikkoja, köyhiä ja sairaita. Oikeastaan Linkola ei ole
ympäristöajattelija, vaan ideologi, äärioikeistolainen nihilisti,
joka ihannoi agraarista fasismia, väittää esseessään Tapani
Kilpeläinen. Linkola tulkitsee faktoja kuten haluaa, eikä perustele
kantojaan. Miten Linkolan asenteellinen hölynpöly on voinut mennä
täydestä vuosikymmenet, Kilpeläinen kysyy. Konservatiivinen media
pitää demokratian vastaisuutta kansalaisrohkeutena ja antaa
Linkolalla tilaa.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
"Mitä uusliberalistisemmaksi
yhteiskunta muuttuu, sitä salonkikelpoisempi Linkolasta tulee",
Kilpeläinen uskoo.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Ville Lähde analysoi esseessään
oivaltavasti Linkolan julkista kuvaa. Julkisuudessa Linkolaa ei ole
vaiennettu tai sivuutettu, vaan hänet on ikonisoitu. Linkola puhuu
ympäristötuhosta niin yleistäen ja kärjistäen, että
paatuneinkin luonnonsaastuttaja voi nyökytellä. Linkolan
äärimmäisyys ei pakota tekemään mitään, maailmanloppu kun
tulee joka tapauksessa. Linkolasta on lisäksi tullut lyömäase
ihmisiä vastaan, jotka todella yrittävät tehdä jotain ympäristön
hyväksi, Lähde selittää.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Linkolan demokratia-kritiikki menee
metsään siksikin, ettemme elä todellisessa demokratiassa, sanoo
Olli Tammilehto. Ratkaisu ekologiseen kriisiin voisi Tammilehdon
mukaan olla ekofasismin sijasta suora demokratia. Ympäristösuhteen
muutoksen avaimet piilevät jokaisessa ihmisessä.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-size: small;">Tere
Vadén (toim.): <i>Linkolan ajamana</i>. Like 2008<b>.</b></span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-size: small;"><b>Kritiikki
on ilmestynyt <i>Kalevassa</i> syksyllä 2008.</b></span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<br /></div>
Ville Ropponenhttp://www.blogger.com/profile/10473321333414296557noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8046431542001031204.post-42547958047053436282020-03-07T13:40:00.000-08:002020-03-07T13:40:30.149-08:00Kohti ihmiskeskeisyyden jälkeistä aikaa<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<br />
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<b>Ville Ropponen</b></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<i>Kaksi tuoretta esseeteosta pohtii
eri näkökulmista ihmisen ja ympäristön suhdetta. Miltä elollinen
maaailma näyttää, jos ihminen ei olekaan kaiken keskipiste?</i></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<b>I</b>lmastonmuutoksen ja
ympäristökriisin uhat aletaan tiedostaa. Teollisen ihmisen
jyrsimäjäljet, sukupuuttoaalto, villin luonnon tuho vierittävät
yhteiskunnat ja teknologian, talousjärjestelmän ja elämäntapamme
väistämättä järistykseen. Edessä on kulttuurimurros, jonka
kaikkia vaikutuksia ei vielä pysty ennakoimaan. Jos ihminen lajina
edes selviää!
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Kaksi tuoretta esseeteosta lähestyy
kuumottavia kysymyksiä kiinnostavasti eri tavoin. <b>Pauliina
Haasjoki</b> ja <b>Riikka Kaihovaara</b> poikkeavat toisistaan
kirjoittajina ja näkökulmissaan. Tandemina luettuna teokset
täydentävät toisiaan.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Haasjoki kaartelee taivaalla,
ensyklopedisesti sfääreissä, Kaihovaara iskee kyntensä lihaan,
pihaan ja puuhun. Haasjoen esseet ovat muodoltaan kokeilevampia,
mutta ajattelijana Kaihovaara on radikaalimpi. Apolloninen Haasjoki
ja dionyysinen Kaihovaara ovat nykyesseistiikan <b>Bonnie</b> ja
<b>Clyde</b>, <b>Jekyll</b> ja <b>Hyde</b> tai <b>Putin</b> ja
<b>Medvedjev</b>: lukija saa täyslaidallisen aikalaiskuvausta ja
filosofiaa; sivilisaatiokritiikkiä piisaa, joskin melko läntisestä
vinkkelistä, molempien kirjoittajien kulttuuriviitteissä kun
painottuvat kotimaisuuden lisäksi Yhdysvallat.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<b>H</b>aasjoen <i>Himmeä sininen
piste</i> liitää läpi lukemattomien aiheiden, jotka kiertyvät
kahdelle radalle, avaruuteen ja maapallon kohtaloon
ympäristökriisissä. Teoksen nimi viittaa siihen miltä maa näyttää
kuvattuna aurinkokuntamme laidalta, josta elollinen eksoplaneetta jo
tunnistettaisiin.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Neljässä pitkässä esseessä
Haasjoki harjaa tieteiskirjallisuutta, elokuvia ja nykytaidetta. Hän
sukkuloi fysiikasta faabeleihin, somekeskusteluista avaruusolentoihin
ja eläinten tietoisuuteen. Hän kritisoi rajatonta kehitysuskoa,
joka huipentui avaruusohjelmassa. Arvostelun kohteena on usko
ulkopuolisiin ratkaisuihin, kun ratkaisut olisi jokaisen tehtävä
itse.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Parhaimmillaan Haasjoki luo hienoa
synteesiä ja ajankuvaa, heikoimmillaan teksti hajoaa liikaan
abstraktiuteen ja kokemusvajeeseen, vaikka käsitteellinen ilmaisu
sinänsä onkin perusteltua teoksen merkityskentissä.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Haasjoki erittelee siirtymää
ihmiskeskeisestä ajattelusta posthumanistiseen. Teoksen parhaita
esseitä ovat ”Villi tulevaisuus” ja ”Muunlajiset”.
Ensimmäinen pohtii maailmanloppua, tieteisfiktiota ja faktoja
ympäristön tilasta. Seuraavat 20 vuotta ratkaisevat kuljetaanko
kohti pannuhuonetta vai tasapainoisempaa tilaa, jossa voi opetella
selviämään, uskoo Haasjoki. ”Muunlajiset” pohtii käsityksiä
eläimistä nyt kun planeetan nisäkkäistä 96 prosenttia on ihmisiä
ja kotieläimiä. Haasjoki tarkastelee tuotantoeläimiä, niiden
kärsimystä. Eläinten ja ihmisten alistava kohtelu kulkevat käsi
kädessä, vakuuttelee esseisti. Talouskasvu ja hyvinvoinnin
tahkoaminen perustuvat osin eläinten tehostettuun hyväksikäyttöön.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Haasjoen luontokäsitys kärsii
eräänlaisesta ”söpöydestä”. Esimerkiksi petojen petoluonteen
kauhistelu tai oletus tuotantoeläinten ihmisenkaltaisista tunteista
vaikuttaa perustuvan ihmiskäsitysten sijoittamiseen luontoon, joita
siellä ei ole. Haasjoen peräänkuuluttamat humanismi (jotenkin
laajennettuna myös eläimiin) ja verenvuodatuksen kielto ovat hyviä
ihanteita, mutta on vaikea uskoa niiden pohjaavan biologiaan.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<b>H</b>aasjoki pohtii
ilmastonmuutokseen varautumista ja ekologista teknologiaa. Kuinka
siirtymä ekologiseen yhteiskuntaan tulisi tehdä? Yksilön
kulutusvalinnoista ei ole kyse, vaan kollektiivisesta muutoksesta.
Sen ei tarvitse olla vain kieltäymystä ja rajoituksia, vaan uusi
tapa elää voi olla parempi ja mielekkäämpi.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Kapitalismia sekä tulo- ja
varallisuuseroja Haasjoki kritisoi sivulauseessa. Mutta hän ei
kirjoita näkyviin kuinka taloudellisesti oikeudenmukainen
jälkifossiilinen yhteiskunta tulisi järjestää kirjoittajan
itsensä kaltaisten koulutettujen keskiluokan älykköjen
asiantuntijapuheenvuorojen ulkopuolella.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Teoksen esseeminä tuntuu ilmentävän
ongelmia, joihin nykyihminen on ympäristökriisissä jämähtänyt.
Esseeminä on tarkkailija, joka käsitteellistää mieluummin kuin
toimii. Hän elää representaatioiden ja individualismin maailmassa.
Minä tarkkailee tietokoneensa ruutua, puhuu somesta ja feedistään,
kertoo vegaaniudestaan, ahdistuu eläintuotannosta, mutta vaikuttaa
vieraantuneelta luonnosta. Hän ei liiku luonnossa, eikä kuvaa sitä.
Vain yhdessä kohtaa hän vaikuttuu linnuista ja pohtii västäräkin
kokemusmaailmaa. Omaa elämäntapaansa ja sen ekologista kestävyyttä
hän ei esittele, eikä pura.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<b>K</b>aihovaaran <i>Villi ihminen</i>
lähestyy aiheitaan konkreettisemmin. Tavanomaisemman alun jälkeen
teoksen esseet riehaantuvat rönsyille, mutta rihmasto pysyy kasassa
dialektisen ja iskevän tyylin ansiosta. Esikoisteoksena <i>Villi
ihminen </i>on reväyttävä ja panee ajatukset kuhisemaan, vaikka
sen pohjimmiltaan romanttinen vire ei ehkä kaikkia miellytä.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Kaihovaara perkaa kulttuurin ja luonnon
rajanvetoa. Hänestä ihminen on kaikessa osa luontoa, ei erillinen.
Kaihovaaralle luonto on muutakin kuin raaka-ainevarasto tai söpö ja
heikko, suojelun kohde. Se on ruma ja epäjärjestelmällinen ja
versoaa myös ihmisen hylkäämille joutomaille. </div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<i><br /></i></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<i>Villin ihmisen</i>
yhdeksässä esseessä kairaudutaan käsityksiin luonnosta ja
ihmispsyykestä ja kaikkea hierotaan vasten modernia. Taustalla
kulkevat pohdinnat puhtaudesta ja liasta, hallinnasta ja kaaoksesta.
Ja läpi teoksen määritellään ”villiyttä”.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Kaihovaara sanoo suoraan:
ympäristökatastrofeja on aina edeltänyt demokratian puute,
sikailevan yläluokan loiskasvu.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Esseiden taustalla on posthumanistinen
ajattelu. Esseisti viittoilee yhdysvaltalaisiin filosofeihin ja
kirjailijoihin<b> Timothy Mortonin</b> ”pimeästä ekologiasta”
<b>John Zerzanin</b> anarkopritivismiin ja <b>Gary Snyderin</b>
luontoesseistiikkaan. <br /> </div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Erilaisten myyttien, kuten ”jalon
villin” puhkominen on osuvaa, vaikka ei aina kovin uutta.
Kaihovaaraa ruotii asioita pitkälti organismien ja kehollisuuden
kautta. Esseissä syntyy dialektinen piiri: esitetäään väite ja
sen jälkeen se pyritään kumoamaan jne.
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Kaihovaara näkee luonnon moneutena,
jossa on kaikki, julmuus ja kauhukin. Haasjoesta poikkeavasti
Kaihovaaralle humanismi on luontoa tuhoavan modernin hiljainen
rikoskumppani. Pitäisikö humanismi sitten hylätä ja mitä se
tarkoittaisi? Vahvimman valtaa vai kaiken elollisen samanarvoisuutta?
Kaihovaara ei vastaa.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Läpi teoksen kulkee ihmiskeskeisyyden
kritiikki. Ihmisen on luovuttava ajatuksesta, että hän voi hallita
luontoa, ensin turmelemalla ja sitten suojelemalla. Päinvastoin
tulisi päästää ennakoimaton elinvoima itseemme, sillä sitä
luonto merkitsee.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Kaihovaaran esseesubjekti on Haasjoen
tapaan hänkin kaupunkilainen, mutta näyttää peuhaavan luonnossa
enemmän, eräretkeillen, siirtolapuutarhaa viljellen, kasviksia
hapattaen, kompostoiden, pyrkien kohti ekologisempaa elämäntapaa.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<i>Villin ihmisen</i> keskeisiä
esseitä ovat ”Pimeän mielen ekologia”, ”Kulttuuri
suolessamme” ja ”Myytti nimeltä antroposeeni”. Entä jos
ihmismielen käsittäisi koneen sijaan ekosysteemiksi, pohtii
Kaihovaara. Hän vetää vastaavuuksia biologisten toimintojen ja
psyyken välille, versoamisesta mätänemiseen.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Esseisti valottaa suolistobakteerien
merkitystä ja mahdollista yhteyttä aivoihin. Maapallon ensimmäiset
elinmuodot, bakteerit, vallitsevat yhä planeettaa. Kenties ihminen
onkin bakteerien orja, joka on noussut kapinaan yrittäessään
tuhota elonkehän, pohtii Kaihovaara.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Kaihovaaralle ihminenkään ei ole yksilö,
vaan ekosysteemi. Kaikkien eliöiden tapaan ihminen katsoo asioita
omasta navastaan käsin ja käyttää muita hyödykseen. Tuhoudummeko
juuri siksi, että olemme eläimiä? Luonnon historiassa on toistunut
useita joukkosukupuuttoaaltoja ja eliöt ovat joskus itse
aiheuttaneet tuhonsa, ehkä myös dinosaurukset.
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Antroposeeni hävittää ihmisen, ja
siksi ihmisen huoli luonnontuhosta on ”pelkoa oman perseemme
puolesta”, väittää Kaihovaara. Luonto uusintaa itsensä ihmisen
jälkeenkin ja vaikka ihminen tuhoaisi kaiken elämän, luonto olisi
voittanut, ”sillä kuolema on osa elämää”. Kaihovaara
suunnistaa nihilismin tuolle puolen, sillä nihilismikin on
ihmiskeskeinen käsite.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<i> </i></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<i><br /></i></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<i>Villi ihminen</i> on oudon
voimaannuttava kirja, vaikka kaikista väitteistä ei voi olla samaa
mieltä, ei tarvitsekaan. Akateemisen filosofisia Kaihovaaran
pohdinnot eivät ole, vaan hän pyörittelee ajatuksia
kaunokirjallisen kahleetta.
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Kaihovaara ruotii ihmisyyden pimeitä
puoliakin päinvastoin kuin Haasjoki, joka jää pyörimään
moralismiin ja hakee lähinnä ylätason ratkaisuja ekokriisiin.
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Kaihovaara näyttää elonkehän kyvyn
korjata itsensä. Hänen mukaansa tulisi antautua villiydelle,
heittäytyä pimeään, jotta yhteiskunnat nyrjähtäisivät uuteen
suuntaan. <i>Villi ihminen </i>pohtii uusvanhaa luontoyhteyttä,
juurtumista paikalliseen luontoon, jossa sen rönsyily järjestää
kaiken.
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Anarkoprimitivistinen usko kulttuurin
ja lopulta symbolisen järjestelmänkin poisjuurimisen jälkeen esiin
pulpahtavasta kokemuksen aitoudesta on silti huvittava.
Heideggerilaisessa autenttisuuden kaipuussaan ja radikaalissa
rousseulaisuudessaan se on läpeensä kulttuurinen käsitys, vaikka
vastustaa kulttuuria.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<b>K</b>irjallisuus muuttaa
käsityksiämme todellisuudesta. Entä jos modernisaatio ei olekaan
nousua yli-ihmisyyteen, vaan ihmisen sukupuuton katalyytti? Jotta
näin ei kävisi, tarvitsemme tuoreen yhteyden elonkehään ja
itseemme – olemmehan osa luontoa.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Ympäristökriisi on ratkaistavissa
vain yhteistoiminnalla, kollektiivisin ratkaisuin, ei kääntymällä
toisiamme vastaan. Luettuanne painukaa korpeen, ystävät – yhdessä
– sillä nyt ei ole aika kasvattaa betonikuorta.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Pauliina Haasjoki: <i>Himmeä sininen
piste</i>. Poesia 2019. 319 s.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Riikka Kaihovaara: <i>Villi ihminen ja
muita luontokappaleita</i>. Atena 2019. 224 s.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<b>Kritiikki on ilmestynyt </b><i><b>Ydin</b></i><b>
-lehdessä 1/2020</b>.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<br /></div>
Ville Ropponenhttp://www.blogger.com/profile/10473321333414296557noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8046431542001031204.post-73101471697506847652019-12-02T06:25:00.000-08:002019-12-03T02:29:22.879-08:00Pimeys opettaa Krimillä<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<br />
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Pimeys on valon
puuttumista. Mutta se on myös paljon muuta. Vasta Krimillä opimme
ymmärtämään mitä pimeys tarkoittaa, emmekä enää ihmettele,
että pimeyttä on joskus historiassa pidetty erillisenä aineena.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Jälkiteollisessa
Suomessa pimeyttä torjutaan lukemattomilla eri tavoilla. Kaikkialla
välkehtivät katulamput. Edes talvella pimeys ei tule kunnolla
iholle halogeenien ja ostoskeskusten välkkyvalojen takaa. Kesä taas
on vaaleiden öiden aikaa, jolloin pimeys korkeintaan häivähtää
jossain kesämökin takana kuusikon rajassa, pitkäksi venähtäneiden
illanistujaisten jälkimainingeissa.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Riippumatta
vuodenajasta Krimin kaupungeissa ei ole katuvaloja, tai jos onkin,
niitä ei polteta. Ja aurinko laskee aikaisin. Mainosvaloja,
kimmeltäviä neonkylttejä ja taivaalle piirtyviä valonheittimiä
ei niitäkään näy. Energiansäästämisen vai varojen puutteen
vuoksi? Ehkä välinpitämättömyydestä tai siksi, ettei ole ollut
tapana? Kuka tietää. Joka tapauksessa pimeässä kuljeskellaan</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 1.25cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Tuntuuko nihkeältä,
karmiiko peräri selkäpiitä? Ei, Krim on lygofiilin toteutunut
utopia ja se myös parantaa lygofobian. Ensimmäinen termi tarkoittaa
pimeyden rakastamista, jälkimmäinen pimeän pelkoa. Pimeys on
perinteisesti liitetty tiedon puutteeseen, mystiikkaan,
tuntemattomiin asioihin, epätäydellisyyteen ja epämoraalisuuteen,
kaikkeen sellaiseen mitä järkeisuskon ja tieteellisen maailmankuvan
marinoima eurooppalainen tajunta on oppinut kammoamaan.
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Tarkastellaan hetki
pimeyttä. Otetaan jokin pieni krimiläinen kaupunki, esimerkiksi
Koktebel, ja tartutaan sitä mustista niskavilloista auringonlaskun
hetkellä. Keltainen aurinko muuttaa väriään. Vajotessaan siitä
tulee vihertävä, sinertävä, punertava ja viimein valkoinen
haipuva pallo, joka vajoaa partaveitsenterävien vuorten taakse.
Muutamat myöhästyneet säteet viistävät kallioita ja korkeimpien
talojen kattoja, ja sitten se on mennyt. Jäljellä syvenevä sininen
hämärä.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Tähän asti kaikki
on melko miellyttävää, suorastaan esteettistä.
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Parhaimmillaan
hämärä on Arabatin kynnäällä hiekkatiellä, kun palaamme
turkkilaislinnakkeen raunioilta Kamenskoen kylään. Vasemmalla
leviää Asovanmeri kengän alla narskuvine simpukankuorirantoineen,
oikealla omituinen Sivašin laguuni, jossa tuntuu kelluvan ruumiita.
Pimeys tihenee minuutti minuutilta. Aivan kuin mustikkamehua
kaadettaisiin paperille.
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Ensin seuraa
porvarillinen hämärä. Sen nimi tulee siitä, että keskiajalla
käsityöläiset eli porvarit näkivät silloin vielä työskennellä.
Ensimmäiset tähdet vilkahtavat taivaalla. Seuraavaksi tulee
nauttinen hämärä, jolloin taivaanranta on Asovanmerellä vielä
nähtävissä. Esiin tulee lisää tähtiä, joiden ansiosta
entisaikojen merenkulkijat pystyivät hämärän tällä asteella jo
käyttämään sekstanttia. Ennen pimeyttä koittaa vielä
astronominen hämärä, jolloin ilmassa viipyy yhä häivähdys valon
kajoa. Krimillä pimeys ei tule hiipien, kuten pohjoisessa, vaan
nopeasti. Se tulee mustana aineena sataen. Edellä kuvattu hämärän
syventyminen vie vain kymmenen minuuttia.
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Pimeys tunkeutuu
maisemaan vieraina ajatuksina. Ohi ajavien autojen kiilusilmät
tuntuvat hujahtelevan tuon tuosta lähempää. Keitä autoissa
istuvat ihmiset ovat? Entä jos jokin autoista äkkiä pysähtyy ja
sen metallikuoren sisältä pusertuu ulos tuntemattomia olentoja?
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
Tällaisissa
ajatuksissa on kyse pimeyteen tottumattomasta tajunnasta. Pimeyteen
ei tule suhtautua kuten hiilikellariin, jonka tunnelmassa kukaan ei
uskalla kääntää valokatkaisijasta - ties mitä nousisi esiin - vaan odotetaan aamua, joka ikkunasta valuessaan poistaa epävarmuuden.
Ei, pimeyteen tulee suhtautua toisin.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Palataan
Koktebeliin. Kaupunki ei hiljene tai pysähdy, kun huppu on vetäisty
katujen peitoksi. Krimiläiset kaupungit eroavat tässä radikaalisti
länsimaailman kaupungeista, joissa ihmiset kerääntyvät lamppujen
alle kuin kärpäsparvet, ja valottomat kujanteet hiljenevät ja
tyhjenevät nopeasti. Koktebelin pimeydessä ihmiset jatkavat
askareitaan aivan samoin kuin päivälläkin, niin kuin kaduilla yhä
olisi valoisaa. Elintarvikekaupan ovet käyvät, mennään ja
tullaan. Pojat ja tytöt siemailevat olutta pusikossa, nauru
pyrskähtelee. Ravintoloissa soi musiikki.
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Koktebelissa ei ole
varaa pelätä. Pimeys suojaa. Sen ymmärtää parhaiten, kun vastaan
tulee täti varustettuna voimakkaalla halogeenilampulla - ei
sellaisia täällä kukaan käytä. Täti on majakka illassa,
paremminkin karuselli, räikeä kuin bordelli, kuka tahansa näkee
hänet satojen metrien päähän, kun taas hän ei erota ketään
ennen kuin metrin päästä, sillä niin pimeää on.
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Kun on viettänyt
joitakin öitä Krimillä niin alkaa ymmärtää, että pimeän
tuomitsemisessa on kyse vain siitä, että pimeys on
sähkömagneettisen spektrin ihmissilmälle näkymätön osa:
näköaistiin urautunut länsimainen ihminen tuntee silmitöntä
kauhua joutuessaan tilaan, jossa ei pysty kontrolloimaan ympäristöään
näköaistinsa avulla. Ja kuitenkin on kyse varsin nuoresta ilmiöstä:
öiden laajamittaista laimentamista sähkövalaistuksella on
harrastettu korkeintaan 30-40 vuotta ja vain rajoitetussa osassa
maailmaa.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Aistit sopeutuvat
uudelleen varsin nopeasti, mutta kestää useita öitä ennen kuin
länsimaisen ihmisen hermojärjestelmä sopeutuu. Sen tapahduttua
näköaistin lisäksi kuulo-, haju-, maku- ja tuntoaisti avautuvat
vastaanottamaan pimeää.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Krimiläinen pimeys
on pimeässä kulkemaan oppineiden ihmisten pimeyttä, jossa yksikään
kulkijoista ei kompastu tai törmää toisiinsa. Sattuessaan kadulla
vastatusten tutut pysähtyvät erehtymättä vaihtamaan kuulumisia,
vaikka mitään ei näy. Ihmiset tunnistavat toisensa vaistomaisesti,
muuten kuin näöstä. Pimeässä kulkijat kiertävät tottumuksesta
jokaisen kuopan tiessä, tunnistavat oikean kadunkulman ja numeron ja
osaavat unissaankin kotiin. Pimeässä tuleee luottaa ihmisiin ja
maamerkkeihin.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
On luotettava
täydellisesti, kun vieras tumma hahmo lähestyy etuoikealta pimeyden
seasta, eikä se ole ensi alkuun muuta kuin muodoton möhkäle. Pian
muodottomuus selkiintyy vanhaksi hymyileväksi sedäksi, joka
tervehtii ja ohittaa teidät matkallaan kaupalle ostamaan
piipputupakkaa. </div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
On luotettava täydellisesti tai jäätävä kotiin.
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Krimin pimeässä
varjot eivät merkitse murhaajaa. Ryöstäjä ei seiso ääneti
porttikongiin sulautuneena, vaan jos hän on tullakseen, hän tulee
kadulla vastaan kirkkaassa päivänvalossa, tervehtii kohteliaasti ja
vie kaiken. Näinhän se menee meilläkin. Me eroamme krimiläisistä
vain siinä, että krimiläiset tietävät tämän, me emme tiedä.
Tai emme halua uskoa. Uskomme sen sijaan pimeän pelkoon, median
lietsomiin uhkakuviin, lapsuudesta kumpuaviin kummitustarinoihin,
jotka pitävät meidät pimeällä neljän seinän sisällä,
ostoskeskuksesta toiseen suhahtavissa kulkuvälineissä,
kontrolloidussa, ennakoidussa, tutussa sähkövalon rakentaman
järjestyksen maailmassa, tai niin me luulemme. Samalla olemme
jatkuvasti tarkkailun alaisena. Emme ymmärrä, että pimeys on myös
vapautta. Vapautta kulkea ilman jatkuvaa havaitsijaa, ketä tahansa,
tahoa joka merkitsee ylös askeltemme suunnan, frekvenssin ja
päämäärän, viitoittaa tiet ja merkitsee ne valmiiksi
nopeusmerkein, varoituskolmioin, pysähdyskyltein ja umpikujan
osoittimin.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Pimeässä
kulkeminen on vierauden pelon voittamista.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Krimillä pimeyttä
on vielä mahdollista hengittää. Sitä voi kosketella, katsella,
kuunnella ja kiertää kuin kuumaa puuroa. Pimeässä tuoksuu torien
viikuna, korianteri ja portviini, vahva sikari, hajuvesi "Skyyttien
kulta", käymälä ja veri, joka aivan äsken, 50 vuotta
sitten, valui kiveykselle. Aallot loiskuvat portaita vasten, vesi
nousee tiettyinä öinä rintaan asti, mutta ei koskaan ylemmäs.
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Pimeys on
levollista ja mietteliästä, unet tulevat lähemmäksi ja palaavat
värillisiksi. Pakonomainen tekemisen tarve, kiire ja hektisyys
imeytyvät pois. Krimin pimeän sisällä Eurooppa yhtyy
nautinnollisesti Aasiaan.
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<b>Ville Ropponen</b></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Essee on ilmestynyt
Ville Ropposen ja Natalia Deviatkinan matkakirjassa <i>Krimin
niemimaa </i>(Savukeidas 2010)</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<br /></div>
Ville Ropponenhttp://www.blogger.com/profile/10473321333414296557noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8046431542001031204.post-50402670722711917992019-10-15T05:57:00.000-07:002019-10-15T05:57:24.451-07:00Kirjailijakuvan rakennuksen erityispiirteitä<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<br />
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Taiteilijoille ja
kirjailijoille on kautta aikojen sallittu tavallisista kansalaisista
rajustikin poikkeavaa käytöstä. Usein heiltä on sellaista myös
odotettu – erityisesti<span style="color: black;"><span style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial;">
julkisuudessa</span></span>. Kirjailija lähettää sanataiteensa
yleisölle: jo tämä tekee ammatista julkisen.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Kirjailijan julkinen
rooli eli kirjailijakuva on ollut usein tarkkailun kohteena. Tiettynä
aikakautena tyypillinen kirjailijakuva monesti myös vaikuttaa itse
kirjailijoihin, etenkin aloitteleviin. On toki kirjailijoita, jotka
väittävät, ettei aikakauden kirjailijakuvalla ole heihin mitään
vaikutusta, mutta useimpien ammatillisessa identiteetissä julkisella
roolilla on vähintään alitajuinen merkitys. Julkikuva ja
identiteetti eivät tietenkään ole samoja asioita, vaikka niillä
on tekemistä keskenään. Molemmat rakentavat osaltaan kirjailijan
subjektiivisuutta.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Kirjailijan
subjektiivisuudella on ollut iso merkitys paitsi hänen oman työnsä
kannalta myös porvarillisen yksilöllisyyden kehityksessä.
Viimeistään 1700-luvun lopulta alkaen myytti taiteilijasta
yksilöllisenä nerona on toiminut mallina subjektiivisuuden
tuottamiselle. Romantiikan ajan kirjailijat olivat ikään kuin
ensimmäisiä moderneja yksilöitä. Kirjailijan subjektiivisuus,
jonka eräs tärkeä viiste on hänen julkikuvansa, on ilmentänyt
aikakauden subjektiivisuuksien laajuutta ja rajoja sekä ennakoinut
tulevaa subjektin kehitystä.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
***</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Subjektin
tuottaminen ja sen muutokset ovat sidoksissa paitsi kulttuuriin,
teknologiaan ja energiantuotantoon myös työelämään, työn
yhteiskunnallisen asemaan ja työvoiman kontrolliin. Kirjailijan
subjektiivisuuden kehityksen kautta voidaankin tarkastella myös
<span style="background: transparent;">ylipäänsä työn kehittymisen</span>
virtauksia. Esimerkiksi viime aikoina on näyttänyt siltä, että
eräs yksilöllistämisen tekniikka, jota voisi nimittää
”kirjailijamaistumiseksi”, on levinnyt kaikkeen työhön. S<span style="color: black;"><span style="background: transparent;">amalla
tämä tekniikka, jossa jokainen ”yrittäjätyöläinen” on vain
itse vastuussa voitoistaan tai tappioistaan, on mahdollistanut
työvoiman uudenlaisen hallinnan.</span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Nykyisenä
individualismia korostavana aikana muistetaan harvoin kuinka
historiallisesti nuorta yksilöllisyys on. Edes kirjailijan
subjektiivisuudesta ei voi puhua paljonkaan ennen uutta aikaa ja
julkisuuskoneistoja, kuten kirjapainotekniikkaa ja
joukkotiedotusvälineitä. Käsitys nimetystä kirjallisesta
tekijyydestäkin syntyi vasta 1500-luvun Euroopassa.
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Antiikin aikana
<span style="color: black;">teksteillä</span> oli <span style="color: black;">usein</span>
nimetty tekijä, mutta keskiajalla oli tavallista, ettei tekijää
tiedetty. Tekstiä kopioitiin käsin, kopioijat usein muuntelivat
tekstiä, eikä tekijän nimellä tai tekijyydellä ollut väliä.
Renessanssiajalta on säilynyt enemmän tiedettyjen tekijöiden
teoksia. Silti lähes romantiikan aikaan asti taiteilijuus nähtiin
pitkälti jäljittelyn taitona, taituruutena. Tai sitten taiteilijat
ymmärrettiin filosofisten totuuksien, ylimaallisten aistimusten tai
salatun tiedon välittäjinä, jumalien hulluina tai narreina, mutta
yhtä kaikki työkaluina<span style="color: #00b050;"> </span><span style="color: black;"><span style="background: transparent;">yksilöä
suuremman </span></span>voiman palveluksessa.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Kirjallinen tekijyys
syntyi toden teolla vasta silloin, kun Eurooppaan muodostui merten
takaisella ulkomaankaupalla vaurastuneita porvarissukuja, joiden
omaisuus mahdollisti yksilöitymiskehityksen. Uudet keksinnöt, kuten
kirjapainotekniikka, edistivät tätä kehitystä. Porvarillinen
subjekti alkoi tuottaa itseään, mutta aluksi tämä tuotanto koski
vain harvoja. 1500-luvulla ja vielä 1600-luvullakin oli yhä melko
tavallista, ettei kirjallisen teoksen tekijää tiedetty. Esimerkiksi
<b>Shakespearen</b> teosten tekijyys on edelleen akateemisen
kiistelyn kohteena.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
***</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Porvarillisen
subjektin romanttinen versio kehkeytyi 1700-luvun lopulla samalla,
kun porvaristo nousi luokkana ja korosti erillisyyttään suhteessa
entisiin valtaluokkiin, aatelistoon ja papistoon.
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Esimerkiksi <b>J. W.
Goethen</b> romaania <i>Nuoren Wertherin kärsimykset</i> (1774) on
luettu paitsi romanttisen, kärsivän taiteilijasielun suuntauksen
aloittaneena teoksena myös kuvauksena yrityksestä luoda
porvarillinen subjekti. Wertherin subjekti syntyi tilanteessa, jossa
aateliston valta oli jo heikentynyt. Sittemmin romanttisia yksilöitä
esiintyi Keski-Euroopan kirjallisuudessa 1800-luvulla vilisemällä,
vaikka Suomeen tämä tyyppi tuli vasta vuosisadan lopulla.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Euroopassa ja
Yhdysvalloissa siirryttiin 1800-luvun lopulla kivihiilestä ja
höyrykoneesta öljyn ja polttomoottorin käyttöön. Subjektia
alettiin öljyn pyörittämän tuotantokoneen avulla massatuottamaan,
kun höyrykone oli mahdollistanut lähinnä tiettyjen luokkien lavean
kärjen subjektintuotannon. Kirjallinen tekijyys korostui
entisestään, syntyivät nykyaikaiset kirjamarkkinat ja lukutaidon
laajentuessa myös lukeva yleisö. Koulutuksen levitessä samalla kun
yhteiskunnat vaurastuivat ja vapausaatteet levisivät, menetti
kirjallinen tekijyys pikkuhiljaa luokkasidonnaisuutensa ja levisi
hitaasti myös alempiin luokkiin.
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Alkuun tekijyys
koski vain miehiä ja laajeni vasta vähitellen naiskirjailijoihin.
Kirjojen jakeluverkoston ja sanomalehdistön kehityksen myötä
kirjailijalla <span style="color: black;">ja hänen julkisuuskuvallaan</span><span style="color: #70ad47;">
</span>alkoi olla yhä suurempi vaikutus teosten saavuttamiin
lukijamääriin ja tätä tietä kirjailijan ja hänen kustantajansa
taloudelliseen voittoon. Tämä kaikki vaikutti tietenkin koko
kirjallisuusinstituutioon. Kirjallisuudentutkimuksessa painotettiin
aina 1900-luvulle ja modernismin läpimurtoon asti pääasiassa
”kirjailijapersoonan” ja hänen elämänkokemustensa vaikutusta
teosten tulkinnassa, esittelyssä ja luokittelussa.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Ennen modernia aikaa
kirjailijat olivat tavallisesti olleet riippuvaisia mesenaattiensa
suopeudesta, elleivät he aatelisina, suurporvareina tai kirkon
virkaatekevinä perineet tai saaneet käyttöönsä toimeentuloon
riittävää omaisuutta. Vallanpitäjien suosio taas takasi
suhteellisen sananvapauden, <span style="color: black;">vaikka sen rajoja
koeteltiin.</span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Nykyajan lähestyessä
kirjailijat vapautuivat suurelta osin mesenaateistaan, mutta samalla
heistä tuli riippuvaisia markkinoista ja joukkotiedotusvälineistä.
Ehkä tästä syystä kirjallisuus kehittyi nopeasti ja
tekijäkeskeiseen suuntaan jo 1700-luvulla erityisesti
Iso-Britanniassa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa – varhain ja
vauhdilla modernisoituneissa maissa, joissa myös edustuksellinen
demokratia sekä kapitalismi ottivat ensiaskeleensa. Seuraavalla
vuosisadalla olivat vuorossa Saksa, Venäjä ja muut Euroopan maat.
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Porvarillisen
subjektin epävarmuus, joka kumpusi 1800-luvun porvariston asemasta
ylempien luokkien vallan haastajana, heijastui erityisesti
ranskalaisiin flanöörin, dandyn ja boheemin tyyppihahmoihin. Nämä
tyypit tuntuvat liimautuneen kirjailijan rooliin niin sitkeästi,
että vielä nykyäänkin kirjailijoiden usein ajatellaan olevan
boheemeja ja epäsovinnaisia, vaikka todellisuus olisi vallan muuta
eikä porvaristonkaan ole aikoihin tarvinnut kamppailla vallasta
muiden luokkien kanssa.
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Periromanttinen
kirjailijatyyppi jäi pääosin 1800-luvulle, sillä 1900-luvusta
tuli kiihtyvän modernisaation ja vallankumouksellisen liikehdinnän
vuosisata. Klassisen avantgarden ja modernismin tekijät nuuhkivat
transgression ilmaa, kapinan savuja, ja kuuntelivat hienostuneen
käheitä, vieraantuneita ääniä. Modernistiseen kirjailijakuvaan
vaikuttivat sosiaalidemokratian ja sosialismin vahva asema
porvarillisen vallan haastajina. Ja ei niin, etteikö romanttisen
tyypin pölyä yhä löytäisi minkä tahansa taiteilijakapakan
kantapöydästä. Tyypin sitkeähenkisyydestä ovat myös kirjailijat
tietoisia: siksi he usein ruokkivat yleisön skandaalinnälkää mitä
värikkäimmillä väitteillä!</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Romanttisen
<span style="color: black;">kirjailijat</span>yypin <span style="color: black;">pinnallapysyminen</span>
kielii siitä, että se on viehättänyt niin yhteiskuntakriitikkoja
kuin konservatiiveja ja kaupallisia piirejä, jotka tarvitsevat
”kirjailijapersoonaa” lisäämään myyntiä ja takaamaan
myytävien kirjojen laatu.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
***</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<b>Pentti
Saarikosken</b> on sanottu olleen yksi ensimmäisiä suomalaisia
kirjailijoita, joka tajusi joukkotiedotusvälineiden roolin
julkikuvan rakentamisessa. Median luoma legenda ”valtakunnanjuoppo”
Saarikoskesta elää edelleen. Myytti on usein paljon väkevämpi
kuin paljon ristiriitaisempi ja poliittisempi todellinen runoilija.
Kirjallisuus ei kuitenkaan imitoi elämää, vaan muovaa
todellisuuden pölystä omiin tarkoituksiinsa sopivaa sanataidetta.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Saarikoski sopii
1960- ja 1970-lukujen kotimaisen kirjailijan julkikuvan
prototyypiksi. Seuraavalla vuosikymmenellä, 1980-luvulla, vastaava
tyyppi oli kenties <b>Anja Kaurasen</b> kaupallisen kevyt punk-hahmo
tai <b>Esa Saarisen</b> pop-filosofi. Sittemmin 1990-luku toi
näkyviin postmoderneja runoilijahahmoja <b>Helena Sinervosta Lauri
Otonkoskeen</b>. Nämä hahmot korostivat ”tekstien välistä
leikkiä” ja ”kirjailijan kuolemaa”; he halusivat häivyttää
tekijän ja korkeintaan kuiskailivat filosofisia television
keskusteluohjelmissa. Jossain häivähti <b>Jyrki Lehtolan</b> ja
<b>Markku Eskelisen</b> vihainen postmodernisti. Vuosituhannen loppua
kohden julkisuudessa esiintyi yhä enemmän tyyppi, joka ennakoi jo
uutta milleniumia ja uusliberalistisen aikakauden kirjailijakuvaa:
<b>Jari Tervo</b>.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Tervon tyyppihahmo
kiteyttää 2000-luvun kirjailijakuvan keskeiset piirteet. Kyseessä
on sukkeluuksia suvereenisti nakkeleva, julkisuudessa kuin lisko
lammikossa viihtyvä tyyppi, joka esiintyy television
visailuohjelmissa yhtä hyvin kuin syvähenkisissä keskusteluissa.
Olematta erityisesti politiikasta kiinnostunut Tervon tyyppi
kallistuu aikakauden muotisuuntaan oikealle, mutta sen korrektiin
liberaaliin laitaan. Tervon hahmo kirjoittaa hauskasti ja kevyesti,
mutta mikä parasta, hän sanailee loputtoman nokkelasti.
Kirjailijoita on toki aina pidetty hyvinä supliikkimiehinä tai
-naisina, tai ainakin heiltä on odotettu hyvää ulosantia, vaikka
melko suuri osa kirjailijoista kirjoittaa paljon paremmin kuin puhuu.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;">Sittemmin
Tervon paikalle </span>on pyrkinyt uusia hahmoja<span style="font-weight: normal;">.
</span><b>Juha Itkosesta Tommi Melenderiin</b> ja <b>Tommi Kinnuseen</b>
he ovat lähes poikkeuksetta nuorehkoja siloposkisia miehiä, joilla
on keskiluokkainen tausta ja ajatusmaailma. Naispuolisia poikkeuksia
tästä piilosovinistisesta uomasta ovat <b>Sofi Oksanen</b> ja <b>Katja
Kettu</b>, joiden julkiset profiilit ovat yllättävän
samankaltaisia kirjailijoiden tuotannon ja henkilöiden eroista
huolimatta. Kolmantena on mainittava <b>Jenni Haukio</b>, jonka
julkinen rooli on asemoitunut jonnekin ”sivistyneen runoilijan”,
”valtakunnan ykkösleidin” ja ”kirjallisen koriste-esineen”
välimastoon.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Henkilöbrändäys
on jo pitkään vaikuttanut kirjailijakuvan rakentamisessa. Tämä
kertoo markkinoinnin ja kirjojen myynnin korostumisesta.
Kirjailijapersoona pyritään nyt käärimään yhä
selvärajaisemmaksi, sopivasti särmäksi paketiksi, jonka tarkoitus
on auttaa lukijaa ostopäätöksessä. Tätä taustaa vasten ei ole
mikään ihme, että biografinen ote on nyttemmin tullut takaisin
myös kirjallisuudentutkimuksen keskiöön ikään kuin sivuovesta ja
hieman uudessa muodossa.
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Nykyhetken
polttopisteessä kirjailija rakentelee kirjailijakuvansa
urakehitystään silmällä pitäen. Hän asettuu sopiviin
imagonrakennuksen lähtötelineisiin eli sellaisiin, jotka parhaiten
kehystävät seuraavan viiden tai viidentoista teoksen julkaisemista.
Nykyään menestynyt mieskirjailija on <b>Alexander Stubbia</b>
muistuttava yrittäjähenkinen ja armoton suorittaja, joka saa
tarpeeksi päihtymystä aamulenkistä. Hänen imagonhallintansa on
kunnossa. Sanomalehden haastattelussa hän kertoo harrastuksistaan ja
esittelee ehkä työhuoneensa. <span style="background: transparent;">Menestynyt
naiskirjailija taas on nuorempaa </span><b><span style="background: transparent;">Lenita
Airistoa</span></b><span style="background: transparent;"> muistuttava
tiukka bisnesmimmi ja poseeraa hallitussa mekossa meikki ojossa
kiiltopaperisen aikakauslehden kannessa</span>.
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
***</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<b>Tommi Melender</b>
käsittelee kirjailijan, hänen teostensa ja lukijoidensa
monimutkaisia suhteita <i>Onnellisuudesta </i>-kokoelman<i> </i>(2016)<i>
</i>esseessä ”Kirjailijaidiootti”. Itsesääliä,
itseriittoisuutta ja teräviä ajatuksia sekoittavassa tekstissään
Melender tuskailee kirjallisuuden ja kirjailijan <span style="color: black;">syrjään
jäämistä</span>, kun ”ihmisten vapaa-ajasta kilpailevat ruokaan,
liikuntaan ja kotoiluun” liittyvät trendikkäämmät aktiviteetit.
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-indent: 1.25cm;">
<br />
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Entä kuka tai mikä
on tähän syypää? Mihin Melenderin kritiikin kärki kohdistuu?
Arvosteleeko hän esimerkiksi taloutta tai nykykulttuuria, joissa
painottuvat aiempaa enemmän henkilöbrändäys ja individualismi? Ei
oikeastaan. Melender ampuu alas ajatuksen, että ennen olisi ollut
toisin. Esimerkkinä hän käyttää <b>Volter Kilpeä</b> ja hänen
suurromaaniaan <i>Alastalon salissa </i>(1933). Se, ettei teosta
aikoinaan nostettu välittömästi klassikoksi, vaan se sai
”pikemminkin keskivertoromaanin kuin mestariteoksen arvostelun”,
todistaa Melenderin mielestä, etteivät asiat ennenkään olleet
paremmin.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Eivät kenties
olleetkaan. Melenderin asenne heijastaa ehkä kuitenkin enemmän
tyypillisen liberaalin uskoa siihen, että maailma ja yhteiskunta
ovat aina olleet samanlaisia kuin nyt. Koska aikakausilla ei ole
eroa, ei erilaisia aikaan sidottuja tyypillisiä kirjailijakuviakaan
ole. Kilven ja hänen teoksensa vastaanottoa 1930-luvulla voi
huoletta verrata 2010-luvun maailmaan ja uskotella, että kyse on
pohjimmiltaan samasta asiasta.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Mainitussa esseessä
Melender edelleen evästää kirjailijoita välttämään ”modernin
maailman ja rahan melua”. Julkikuvaa tärkeämpi asia on itse
kirjoittamisen prosessi, tuo pieni kuolema, vakuuttelee Melender.
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Melenderkään ei
toki ajattele, että kirjailija voisi välttää osallistumisen
markkinoille näin helposti. Melender tietää, että kirjamarkkinat
ovat kuin Yhdysvaltain tulonjako: ylin prosentti ihmisistä omistaa
varallisuutta yhtä paljon kuin alempi 90 prosenttia. Samanlainen
supertähtitalouden logiikka vallitsee markkinoiden lisäksi
julkisuudessa. ”Bestsselleristit ja kirjallisuuden superrikkaat”
imevät myyntiluvut, käännössopimukset ja henkilöhaastattelut,
Melender summaa. Hän väittää kaiken lisäksi törmänneensä
vuosi vuodelta yhä useampiin kirjailijoihin, jotka harkitsevat
kirjoittamisen lopettamista tämän epäoikeudenmukaisuuden takia.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
***</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Mutta mitä ihmettä
kirjailijat oikein valittavat? Eikö lähes kaikkien muidenkin
ihmisten työmarkkina-asema ja työelämä muistuta nykyään tässä
suhteessa kirjailijaa?</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
On nimittäin aivan
turha tuudittautua siihen vielä parikymmentä vuotta sitten yleiseen
uskoon, että tulevaisuudessa tulisimme elämään tasa-arvoisemmin
ja vapaammin. Teknologia muka vapauttaa meidät liiasta työnteosta,
vapaa-aika ja itsensä kehittäminen lisääntyvät, ja ihmiset
keskittyvät aiempaa enemmän huolehtimaan läheisistään,
kanssaihmisistä ja ympäristöstä.
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Ei sinne päinkään.
Nykyään koko elämä laitetaan työhön. Työntyöntekijän
henkilökohtaisista taipumuksista ja etiikasta on tullut keskeinen
tuotannontekijä. Yhteiskuntatieteilijä <b>Eetu Virénin</b> mukaan
kaikki työ näyttääkin olevan muuttumassa ”kirjailijamaiseksi”
siinä mielessä, että jokaiselta, siivoojasta graafiseen
suunnittelijaan, vaaditaan työlle omistautumista. Siivoojan tulisi
olla valmis tekemään työtään ”kutsumuksesta” ja ilman
palkkaa aivan kuin perinteinen ”väärinymmärretty nero”.
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Virén muistuttaa,
että tulojen hankkimisen kannalta tärkein ”taito” on nykyisin
kyky tehdä itsestään brändi. On osattava teeskennellä
itseriittoista yksilöä, vaikka samaan aikaan yhä suurempi osa
tärkeästä toiminnastamme tapahtuu aivojen välisessä
yhteistyössä. Kaikki elämän epämääräiset sattumukset ja
sosiaaliset suhteet on käännettävä yksilöllisiksi suorituksiksi.
Tragikoomisinta tässä on se, että finanssikapitalistisen logiikan
mukaan jokainen on itse ”vapaaehtoisesti” vastuussa elämänsä
pakottamisesta tietylle uralle, joka on ennakoitavien ja
henkilökohtaista markkina-arvoa kasvattavien toimintojen sarja.
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Onko nykyihmisen
elämä kenties laajemminkin ”kirjailijamaistumassa”? Tästä voi
olla merkkinä myös yksityisen ja julkisen välisen rajan
liudentuminen. Ennen ihmisen yksityiselämän ajateltiin koostuvan
salaisuuksista ja olevan alue, jossa ihmisellä on valta päättää,
kuka tai mikä hän on. Kirjallisuus on osin rakentunut yksityisen
yleistämiselle ja julkistamiselle. Nykyään meitä ei niinkään
pelota yksityisyyden loukkaus, kuten hiljattain edesmennyt sosiologi
Zygmunt Bauman toteaa teoksessaan <i>This is not a Diary</i> (2012),
vaan sen vastakohta: että meiltä suljetaan ulospääsy
yksityisyydestä.
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Jokainen onkin siksi
”kirjailijamaiseen” tapaan pakotettu tarinallistamaan ja
julkistamaan omaa elämäänsä jatkuvasti (sosiaalisessa mediassa,
viestinnässä, cv:ssä ja elämässä). Tämän kertomuksen tulee
tietenkin olla positiivinen, hieman niin kuin sosialistisen realismin
klassikoissa, tai sisältää korkeintaan maltillisia, voitettavissa
olevia haasteita.
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Baumanin mukaan
haave kuuluisuudesta pohjautuu toiseen haaveeseen – haaveeseen olla
liukenematta harmaaseen, anonyymiin ja mitäänsanomattomaan
tavaramassaan, haaveeseen muuttua huomiota herättäväksi ja
himoituksi tavaraksi, joka eroaa muista tavaroista ja jota on
mahdotonta ohittaa tai pilkata. Haave muuttua halutuksi tavaraksi
tuntuu olevan kulutusyhteiskunnan perusainesta, josta kudotaan sekä
unelmat, sadut ja mainokset mutta myös yhä enemmän ne säikeet,
jotka määrittävät ihmisen aseman sosiaalisessa ja taloudellisessa
hierarkiassa.
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Tarinan juuret ovat
brändissä, jonka rakentamisesta alettiin puhua jo 1990-luvulla.
Tuolloin brändinluominen oli nykyiseen verrattuna vielä viatonta.
Neljännesvuosisadassa olemme siirtyneet kaupallisen taiteen ytimeen.
Taiteen, jota voisi hyvin nimittää ”kapitalistiseksi
realismiksi”, sisältöä määrittävät yhä enemmän uutisaiheet
tai mediassa esillä olevat asiat. Tällaisen taiteen perusteleminen
eli brändääminen on vaivattominta. Kaupallisen taiteen
ominaispiirre on myyvän tarinan lisäksi ajatus, että taide vastaa
kysyntään.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
***</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Kaupallistuneessa
nyky-Suomessa kirjoituspalkkioita leikataan, apurahahanat ehtyvät ja
kaikesta työstä maksetaan entistä vähemmän ja harvemmille. Siksi
on aivan turha kysyä, voiko kirjailija olla brändäämättä
itseään.
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Entä miksi on näin?
Siksi että kirjailija kirjoittaa tullakseen toimeen. Se ja vain se
on hänen työskentelynsä pohjimmainen motiivi ja alkusyy.
Raadollisimmillaan tai parhaimmillaan tämä merkitsee rahan
ansaitsemista.
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Nykyään yhä
useammat kirjailijat pyrkivät korvaamaan laadun määrällä, sillä
hajamielisessä ja laskennalliseen hyötyyn tuijottavassa ajassa
määrästä palkitaan paremmin kuin laadusta. Yhä useammat
kirjailijat pyrkivät siirtymään runoista, esseistä tai
novelleista romaaniin, sillä romaani on aikakauden kirjallinen
autobaana ja valtasuoni, jolle lankeavat huomiotalouden hedelmät:
julkisuus, kirjallisuuspalkinnot, apurahat ja myyntitulot.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Kirjailija valitsee
aiheensa selvitäkseen mielikuvamarkkinoilla ja huomiotalouden
nollasummapelissä. Hän kirjoittaa runoja herättääkseen
mielikuvan kielellisestä ja ajatuksellisesta taituruudesta. Hän
kirjoittaa esseitä osoittaakseen olevansa ylevämielinen tai
kriittinen. Hän kirjoittaa kokeellista proosaa ilmentääkseen
valtavirran halveksuntaansa ja juhliakseen virtuositeettiaan. Hän
kirjoittaa konventionaalisia lukuromaaneja ja lehtijuttuja saadakseen
lapsilleen juustoa leivän päälle ja itselleen keveät siivet
subtropiikin aurinkorannoille. Hän kirjoittaa saadakseen mainetta,
rahaa ja naisia tai miehiä. Parhaiten tämä onnistuu seurailemalla
vallitsevia ajatussuuntia ja vallanpitäjien hellimiä käsityksiä,
sillä tässä tapauksessa yhä riippuvaisemmaksi käyvän median
huomio on taattu.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Kirjailijoilla ei
ole mitään erityisiä aiheita, teemoja tai kiinnostuksen kohteita,
saati pakkomielteitä. He ovat kuin ketkä tahansa meistä, vain
vähän luupäisempiä. Herkkyys on romantiikan mielleyhtymiä ja
televisiosarjojen kuorrutetta. Todellisuudessa kirjailijat ovat
paljon kylmempiä kuin talouspoliitikot tai bisnesmiehet: he
operoivat ihmissieluilla.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Sosiaalinen tilaus
kirjoittamisen taustalla on silkkaa soopaa, uusliberalistinen
kapitalismi on jo kauan sitten osoittanut kaiken omalaatuisen
yhteiskunnallisen ajattelun mahdottomuudeksi. Talouspuheen marinoima
maailma on läpitunkematon kuin juusto.
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Kirjailijasta on
tullut eräänlainen yksityisyrittäjä, joka tekee tulosta siinä
missä pörssimeklari. Hän hauskuttaa yleisöä, herättää
tunteita ja keskustelua, hän etsii rahoitusta väsymättä. Vai onko
hän pikemminkin ironinen <span style="background: transparent;">tietokonevelho,</span>
joka kommentoi fragmentaarisilla teoksillaan tietotekniikan
edistysaskelia vaivautumatta kuitenkaan tosielämän riippumattoon?
<span style="background: transparent;">Onko uusliberaalissa
maailmassa, jossa elämästä ja jopa julkisista teoista tuntuu
tulleen pitkälti todellisten tekojen esittämistä, porvarillisen
subjektin rakentamisen demonstraatiota, mahdollista murtautua
performatiivisuuden ulkopuolelle? </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Vai onko päinvastoin
niin, ettei kirjailija vain voi olla kirjoittamatta? Että hän
kirjoittaa ehtymättömyyden tarpeesta eli silkasta kuolemanpelosta?
Ja juuri siksi hän on vielä elossa.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
***</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Vähemmän
kyynisesti ajateltuna kirjailija voi yrittää päästä
porvarillisen subjektiivisuuden tuolle puolen. Maailmassa, jossa
porvarillinen yksilöllisyys <span style="background: transparent;">on
tullut normiksi</span> ja valloittanut yhä laajempia alueita,
nähdään myös aiempaa selkeämmin tämän subjektiivisuuden rajat,
sen välineellistyminen ja suoranainen vahingollisuus. Toisinkin
voisi olla. </div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;">Irrottautuminen
</span>porvarillisesta subjektiivisuudesta tarkoittaisi vähemmän
yksilökilpailua, enemmän yhteistyötä ja yhteiskirjoittamista,
vähemmän ”huippuyksilöitä”, tähtikulttia ja
kirjailijabrändäystä, enemmän jaettua luomista sekä
kollektiivista ja anonyymia tekijyyttä. Kulttuurin muuttuessa tämä
merkitsisi jäähyväisiä ”kirjailijapersoonallisuudelle” ja
yksilöbrändille sekä lopulta myös yksilölliselle tekijyydelle.
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Kirjailijan
subjektiivisuus on kerran toiminut pioneerina porvarillisen
yksilöllisyyden kehityksessä. Ei ole oikeastaan mitään syytä,
miksei kirjailija voisi toimia samassa roolissa myös liikuttaessa
kohti vielä hämärissä piilevän tulevaisuuden ymmärrystä
olemisen kollektiivisuudesta, välttämättömästä yhteydestä
muiden ihmisten, olioiden ja koko elonkehän kanssa.<span style="font-size: medium;">
</span><span style="font-size: small;">Prosessin käynnistämiseksi tarvitaan vain
”siperialainen säväri”.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<b>Ville Ropponen</b></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><b>Essee
on ilmestynyt </b></span><span style="font-size: small;"><i><b>Lumooja</b></i></span><span style="font-size: small;"><b>
1-2/2019-lehdessä.</b></span></div>
<br /></div>
Ville Ropponenhttp://www.blogger.com/profile/10473321333414296557noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8046431542001031204.post-3829070413477084732019-09-24T13:56:00.002-07:002021-11-26T09:42:11.801-08:00Aine, josta tulevaisuus on tehty<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div style="line-height: 150%;">
Teksti <b>Ville Ropponen</b><br /><br /></div><div style="line-height: 150%;">Viime vuosina dystopia on roiskahtanut
entistä useammin esille kirjallisuudessa ja elokuvassa. Lajityyppi
tuntuu löytäneen uutta pakottavuutta suhteessa todellisuuteen.
Dystopia merkitsee pelon yhteiskuntaa ja toivotun eli utooppisen
vastakohtaa. Jopa ääri-individualistisessa ajassamme tarinat
yhteisön huomisesta kiinnostavat. Onko kyse kaupallisuuden
sanelemasta ilmiöstä vai aikakauden vireen muutoksesta? Varmaankin
molemmista.</div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;">Toki
dystopioita on jo kauan esiintynyt populaarikulttuurissa, esimerkiksi
elokuvissa. En puhu nyt madmaxeista, terminaattoreista tai
matrixeista, lajityypin laadukkaammasta puolesta, vaan luvuttomista
keskinkertaisista leffoista ja kirjoista, joita marinoivat
mustanpuhuvat visiot saasteiden ja tyrannian täyttämän
tulevaisuuden kauhuista. Yhteiskuntakriittisenä kirjallisuuslajina
syntynyt dystopia vaikuttikin 1900-luvun lopussa muuttuneen keinojaan
väsyneesti varioivaksi komeljanttariksi – kuin mukaillen
dystopioita tutkineen Erika
Gottliebin (1938–2007) maksiimia: ”Dystopia on tiukasti
modernistinen genre, joka kuihtuu postmodernin arvorelativismissa.” </span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;">Scifin
alalajina 1970-luvulla kehkeytyneen kyberpunkin
kirjallisuuslajityypillisiin piirteisiin kuuluvat dystooppinen,
autoritaarinen ja suuryhtiöiden hallitsema tulevaisuus, joita
teknologia –kyborgit, hakkerit ja tekoäly – pyörittää. Alun
perin marginaalisena lajina syntyneen kyberpunkin ideoita on
sittemmin kierrätetty lähes loputtomiin. Vielä äskettäin monet
tulkitsivatkin dystopioita melkeinpä silkkana viihteenä, jossa on
ikiaikaista hyvän ja pahan taistelua, mutta jonka suhde tosielämään
on ohuehko. </span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;">Nyt
tilanne tuntuu muuttuneen. Kyse ei oikeastaan ole siitä, että
tuoreet dystopiat olisivat erilaisia kuin vanhat, vaan siitä, että
oma suhtautumisemme niihin on muuttunut: uudet yhteiskunnalliset ja
ekologiset uhat pakottavat meitä tulkitsemaan dystopiakuvauksia
uudesta, ajankohtaisesta perspektiivistä.</span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;"> ***</span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;">Yhdysvaltalaisen<b>
</b>Suzanne Collinsin
<i>Nälkäpeli</i>-sarjan (2008–2010) romaanit ja niiden pohjalta
tehdyt elokuvat keräävät maailmanlaajuista suosiota. Romaanit
sijoittuvat sodan ja ympäristökatastrofin tuhoamaan apokalyptiseen
Panemin maahan, joka sijaitsee entisten Yhdysvaltojen paikalla.
Eliitti hallitsee Panemia diktatorisesti pääkaupungistaan ja
pakottaa muiden alueiden asukkaat puutteeseen ja kilvoitteluun. Vielä
15 vuotta sitten tällaista olisi helposti pitänyt vain yhtenä
kyberpunkin ideoiden kierrätyksenä. Nyt sadomasokistinen
”nälkäpeli” sen sijaan tuntuu nykykapitalismin vertauskuvalta
ja luonnontuho herättää uudenlaista kauhua. </span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;">Donald
Trumpin noustua Yhdysvaltain presidentiksi Margareth
Atwoodin dystopia <i>Orjattaresi</i> (1985) hyppäsi
myyntilistojen kärkeen, ja romaanin pohjalta tehty televisiosarja
niittää kiinnostusta. George
Orwellin klassinen antiutopia <i>Vuonna 1984</i> on ollut
viime vuosina Yhdysvalloissa myydyimpien romaanien joukossa. Myös
suomalaisessa kirjallisuudessa dystopiateemat ovat olleet
2000-luvulla vahvasti esillä. </span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;">Uudet
dystopiat ammentavat sekä todellisista uhkista että lajityypin
perinteestä. Itse asiassa 1900-luvun alun varhaiset dystopiat
vaikuttavat jälleen yllättävän tuoreilta. Mistä ne ammensivat
polttoaineensa?</span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;"> ***</span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;">Kirjallisena
lajina dystopia syntyi nykyaikaistumisen aiheuttamasta epävarmuudesta
1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Siihen asti länsimaisessa
kulttuurissa vallitsi vuosituhansia optimistinen ja idealisoiva eli
niin sanottu klassinen utopia. Sen juuria on haettu aina antiikista
ja <i>Raamatusta</i> lähtien. Kristinuskon vaikutusta utopian
taustalla ei voi liikaa korostaa. Pelkistetysti sanottuna utopia (ja
dystopia) ilmentää länsimaista, kristinuskon pohjalta syntynyttä
kehitysuskoa sekä tähän kehitysuskoon kriittisesti suhtautuvien
tahojen välistä kamppailua. </span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;">Dystopian
syntyaikana ja -paikassa, 1900-luvun vaihteen Euroopassa, teollinen
pääoma oli alle vuosisadassa organisoinut talonpoikaisväestön
muuttoliikkeen maalta kaupunkeihin. Teollisen kehityksen ja
talouskasvun myötä perinteiset yhteisöt ja niiden sosiaalinen
järjestys olivat hajonneet. Samoihin aikoihin sosiologit puhuivat
<span style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial;">massayhteiskunnasta</span>.
Sillä viitattiin moderniin yhteiskuntaan, jota hallitsivat
persoonattomat, yliyksilölliset instuutiot sekä massoille suunnattu
kulttuuri. Samaan aikaan 1800-luvun tyylinen usko yhteiskunnan
jatkuvaan täydellistymiseen järjen ja valistuksen merkeissä alkoi
rapautua. </span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;">Monet
pitivät modernisaatiota hallitsemattoman pikaisena muutoksena.
Tieteet kehittyivät hämmentävää tahtia. Psykoanalyysin myötä
ihmisestä oli äkkiä tullut outo unien ja viettien vallitsema
olento, jonka nähtiin tukahtuvan teollisen ja porvarillisen
suurkaupungin mekanisoituneessa arjessa. Jumala oli kuollut, kuten
filosofi Friedrich Nietzsche
kirjoitti. </span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;">Tutkija
Erika Gottliebin mukaan dystopia on maallistuneen aikakauden
kirjallinen laji. Kristillisen ajan keskeinen draama, sielun
pelastuksen ja kadotuksen välinen konflikti, muuntautui konfliktiksi
ihmiskunnan pelastuksen ja kadotuksen välillä. Danten
ja valistuksen kuvaama kehityssuunta helvetistä paratiisiin kääntyi
ympäri. Vallitsevaksi ajatukseksi tuli, että alkuparatiisista on
vähitellen taannuttu. Eurooppalaiset uskoivat laajalti, että vain
suuri mullistus, jossa vanha tuhotaan, voisi tuoda mukanaan henkisen
ja yhteisöllisen raikastumisen. Tämä mieliala johti ensimmäisen
maailmansodan materiaalitaisteluihin ja raakaan joukkoteurastukseen. </span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;">Sodan
jälkeen ihmisten usko humanismiin alkoi murentua. Yksilökeskeinen
liberalismikaan ei kyennyt selittämään muuttunutta tilannetta,
jossa ihminen kamppaili itse luomansa teknologian kasvottomien
voimien armoilla. Länsimaailma odotti maallista Messiasta pyyhkimään
pois teollisen vallankumouksen luomat tai esiin nostamat
sairaudet. </span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;">Messiaalla
oli 1900-alun alkupuolella ainakin kolme ulottuvuutta: tieteen oli
määrä tehdä loppu köyhyydestä ja kärsimyksestä; sosialismin
piti poistaa epätasa-arvo; lisäksi tarvittiin ”uusi uskonto”,
yhteisöä koossa pitävä liima. Euroopassa vedottiin monin paikoin
”kansaan” ainoana myyttisenä mallina järjestää mielekäs
yhteisö ja yhteinen identiteetti. Usean poliitikon ja taiteilijankin
mielessä tämä myytti näyttäytyi ratkaisuna juurettomuuteen ja
luonnosta vieraantumiseen. Näiden lupausten toteutumista odotellessa
monessa maassa pääsi esiin väärä Messias: fasismi, kommunismi
tai natsismi. </span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;">Vaikka
1900-luvulla kirjoitettiin edelleen myös myönteisiä utopioita,
dystopiasta tuli hallitseva tulevaisuuden kuvitelma. Tämä on
oikeastaan hieman yllättävää. Erityisesti työväestön ja
kapitalismin ”fordistisen kompromissin” kukoistusaikaan 1945–1973
länsimaiset yhteiskunnat vaurastuivat, tasa-arvo levisi ja
teknologia hyödytti elämää monin tavoin, mikä loi myönteisyyttä
ainakin kulttuurin pintatasolle. Pelkoja loivat toisaalta
maailmansodat, totalitaristiset valtiot, kylmä sota, asevarustelu,
yhdenmukaistuminen, ydinsodan uhka ja ympäristöongelmat.</span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;"> ***</span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;">Ensimmäiseksi
suomalaiseksi dystopiakirjaksi usein mainittu Konrad
Lehtimäen <i>Ylös helvetistä </i>ilmestyi jo 1917.
Lehtimäen pasifistinen teos kuvaa ensimmäisen maailmansodan
päättymistä kapitalistisen sotilasimperiumin nousuun. Rooman
valtakunnan mieleen tuova valtio on syöksymässä uuteen
maailmansotaan naapuri-imperiumin kanssa. Lopulta romaani kuitenkin
päättyy utooppisesti: sosialistiseen vallankumoukseen, rauhaan ja
ihmiskunnan yhtenäisyyteen. </span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;">Lehtimäki
ennustaa tavallaan fasismin nousun ja ydinpommin käytön.
Olennaisempaa kuitenkin on, että kirjailija seisoo utopia- ja
dystopiakirjallisuuden vedenjakajalla. Teos ammentaa 1800-luvun
utopioista, mutta katsoo eteenpäin aikaan, jolloin klassiset
dystopiat kääntyvät pois myönteisen tulevaisuuden
odotuksesta. </span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;">Kiinnostavimpia
varhaisia dystopiaromaaneja ovat Jevgeni
Zamjatinin <i>Me</i> (1925), Aldous
Huxleyn <i>Uljas uusi maailma</i> (1932) ja George Orwellin
<i>Vuonna 1984 </i>(1948). Uutta niissä on yksilöllisyyden
menettämisen pelko, joka kärjistyy antiautoritaariseksi huudoksi
jokaista valtajärjestelmää kohtaan. Kamppailu oikeudenmukaisen ja
vereslihaisen ihmisyyden puolesta kiihtyy. Elävä luonto saa usein
kylmään ja vieraannuttavaan valtakoneistoon nähden vastakkaisen
latauksen. Havahtuminen dystooppiseen todellisuuteen tapahtuu
rakastumisen ja seksin kautta. </span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;">Nämä
klassiset dystopiat ovat paljon velkaa englantilaisen H.
G. Wellsin romaanille <i>Kun nukkuja herää</i> (1899), jota
on usein sanottu ensimmäiseksi dystopiateokseksi. Wellsin romaanissa
esiintyy itse asiassa valtaosa niistä dystooppisen yhteiskunnan
piirteistä, jotka sittemmin nousivat genreä määrääviksi, kuten
oligarkia ja työläisorjat, tyhjentynyt maaseutu, kupujen peittämät
jättiläiskaupungit, totaalinen kaupallisuus, tehomaatalous ja
-karjanhoito, hypnoosi, ihmisten geneettinen muokkaus, propaganda,
kansalaisten tarkkailu ja yksityiselämän häviäminen,
tajuntateollisuus ja huumeet joukkojen viihdykkeenä sekä
rodunjalostus ja yli-ihmisen idea. </span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;">Jos
Wellsin, Zamjatinin ja Huxleyn dystopiakuvauksissa ihmisen alitajunta
vielä muodostaa pakopaikan ja vastarintapesän totaaliselle
valtakoneistolle, niin Orwellin romaanissa <i>Vuonna 1984</i> sekin
tuntuu tuhoutuvan. <i>Vuonna 1984 </i>on<i> </i>klassisista<i>
</i>dystopiaromaaneista kirjallisesti taidokkain, syystäkin
maineikas totaalisen vallan tutkielma. Romaanissaan Orwell ikään
kuin tiivistää aiemmissa dystopioissa esiintyneet teemat aina
hyytävään loppuun saakka. </span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;">Orwellin
kuvaamasta lohduttomasta, sotaa käyvästä tulevaisuuden
Britanniasta on tullut nykykulttuurissa suorastaan ikoninen.
Puoluediktatuuri valvoo ihmisten proletarisoitunutta enemmistöä,
Kaukovarjostin tarkkailee jokaista liikettä, propaganda ja puolueen
rituaalit pitävät yllä raivoa vihollisia vastaan. Jatkuvan sodan
syy on kiistanalaisten alueiden halpatyövoima, jota käytetään
edelleen uusiin sotiin. Kaikkialla kummittelee mystisen Ison Veljen
kuva härskeine viiksineen. Orwellin lanseeraamista historian
väärennyksestä, ”kaksoisajattelusta, ”uuskielestä” ja
”ajatusrikoksista” on tullut nykyään yleiskieltä diktatuurista
ja totalitarismista puhuttaessa. </span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;">Vaikka
romaanin päähenkilö Winston Smith tietää tuhoutuvansa, hän
nousee vastarintaan. Puolue riistää häneltä marttyyriudenkin.
Häntä kidutetaan kunnes hän luhistuu, pettää rakastettunsa ja
menettää identiteettinsä. Modernissa maailmassa on vain
manipuloitavissa olevia myyttejä. </span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><i>Vuonna
1984</i> ammentaa kahtaalta, yhtäältä natsismin käsittämisestä
ja toisaalta Orwellin, kommunismiin pettyneen sosialistin omista
kokemuksista Espanjan sisällissodassa. Kesällä 1937 Orwell
pelastui vain nipin napin, kun Neuvostoliiton tukema Espanjan
kommunistipuolue järjesti vasemmistolaisten puhdistuksia
Barcelonassa. Romaanissa todetaan, että Ison Veljen ideologia polki
jalkoihinsa kaikki eurooppalaisen sosialismin periaatteet – ja teki
sen sosialismin nimissä. <i>Vuonna 1984</i> on viiltävän tarkka
stalinismin tai hitlerismin kuvaus. Se analysoi osuvasti myös itse
moderniteetissa piilevää totaalisen vallankäytön mahdollisuutta.
Orwellin kritiikin kärki on harvainvallassa, yhteiskunnallisessa
kontrollissa, pettävissä ideologioissa ja kylmän taloudellisessa
ajattelussa.</span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;"> ***</span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;">Toisen
maailmansodan jälkeen maailma teknologisoitui edelleen, ja dystopia
siirtyi pitkälti tieteiskirjallisuuden käsiteltäväksi. Kylmän
sodan aikaan kirjailijat rautaesiripun vastakkaisilla puolilla
käsittelivät dystooppisia teemoja hieman eri tavoin. </span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;">Lännessä
kirjailijat ruotivat natsismia ja siihen vivahtavia autoritaarisia ja
nationalistisia juonteita omissa yhteiskunnissaan. Sen ajan
dystopiassa nousivat usein esiin ympäristötuho ja ekologinen
kritiikki. Onpa jopa hyvinvointivaltiota vastustettu dystopian
keinoin: venäläissyntyisen, yhdysvaltalaistuneen Ayn
Randin<b> </b>romaanissa <i>Kun maailma järkkyi </i>(1957)
ihannoidaan liikemiehiä ja propagoidaan finanssikapitalismia. Idässä
kirjailijat taas eivät kirjoittaneet niinkään hirveästä
tulevaisuudesta, vaan käsillä olevasta tai lähimenneisyyden
kommunistisesta painajaisesta. </span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;">Sekä
lännessä että idässä tärkeäksi teemaksi muodostui
todellisuuden manipulointi, joka meni vielä Orwellin kuvaamaa
pidemmälle. </span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;">Esimerkiksi
Stanislaw Lemin<i>
</i><i>Futurologisessa kongressissa</i> (1972) päähenkilö
siirtyy sattuman oikusta täydelliseltä vaikuttavaan tulevaisuuteen.
Pienen pieninä purosina vesimassat alkavat haudata Eedeniä alleen.
Paljastuu, että ihmisten enemmistöä on sumutettu juomaveteen
sekoitetuilla psykoaktiivisilla aineilla. Kesken ylellisen
ravintola-aterian päähenkilö huomaa kyhjöttävänsä rääsyissä
syöttökaukalon ääressä ja lusikoivansa haisevaa velliä. Lopussa
todellisuus on revennyt, ja ihmiset harhailevat lumisateessa keskellä
saasteiden tuhoamaa rauniokaupunkia. Puolalainen Lem satirisoi
kotimaansa reaalisosialismin valheellisuutta, mutta varoittaa myös
ympäristötuhosta ja tajuntaa muokkaavista aineista. </span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;">Luonnontuhon
ohella 1960- ja 1970-lukujen dystopiaromaaneissa nousi esiin
feminismi. Esimerkkeinä tästä voi mainita Ursula
Le Guinin romaanit <i>Pimeyden vasen käsi</i> (1969) ja
<i>Osattomien planeetta</i> (1974) sekä Joanna
Russin <i>Naisten planeetan </i>(1975). Yhdysvaltalaiset Le
Guin ja Russ tuovat esiin sukupuoleen sidottuja valtasuhteita, mutta
myös kyseenalaistavat sukupuolen merkitystä. </span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;">Monessa
scifi-dystopiassa yhteiskunnan sairaus vertautuu yksilön mielen
sairauteen. Dystopia saakin 1900-luvun lopulla yhä sisäistyneemmän
muodon. Kuvitelmien ja todellisuuden välisen rajan häilyvyys on
esimerkiksi Philip K. Dickin
teosten pääteemoja. Koomiseksi venytetty esimerkki
harhaisuudesta on romaani <i>Hämärän vartija</i> (1977). Sen
päähenkilö on samanaikaisesti huumeita myyvä pikkunilkki ja
nilkkiä varjostava huumepoliisi; paranoia saavuttaa uudet
mittasuhteet, kun jakomielinen päähenkilö alkaa epäillä itseään
ja todellisuutta. </span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;">Vielä
pidemmälle mennään William
Gibsonin romaanissa <i>Neurovelho</i> (1984), kyberpunkin
eräässä pääteoksessa. Tietoverkossa elää ihmisiä, jotka ovat
fyysisesti kuolleita, mutta joiden tajunta on kopioitu tiedostolle.
<i>Neurovelhossa</i> sekä ympäristö että ruumis ovat
epätodellisia.</span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;"> ***</span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;">Millä
tavoin ja mistä syistä dystopia sitten on noussut 2000-luvulla? </span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;">Dystopian
uutta, vakavampaa potentiaalia tuntuu osoittavan esimerkiksi sen
esiinmarssi venäläisessä nykykirjallisuudessa samalla, kun
itänaapurin yhteiskunta on entisestään autoritarisoitunut. Tämä
tuo muistumia neuvosto-scifistä, jossa usein arvosteltiin purevasti
kommunistivaltaa, esimerkkinä vaikkapa Strugatskyn
veljesten älykkäät romaanit. </span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;">Länsimaissakin
työelämän epävarmuus, eriarvoistuminen, talouskuri,
autoritaaristuva politiikka ja harvainvalta sekä äärioikeiston
nousu ovat kohonneet todellisiksi huomioiduiksi ongelmiksi, jotka
koskettavat yhä suurempia ihmisjoukkoja. </span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;">Maailmaa
ja ihmiskuntaa uhkaavat tällä hetkellä myös ekologiset ongelmat,
kiihtyvä luonnon monimuotoisuuden tuho, saastuminen ja raju
ilmastonmuutos. Samalla teknologinen kehitys on ottamassa uuden
harppauksen. Elämme teollistumisen viidennen vaiheen loppua – ja
kuudes vaihe, johon kuuluvat digitalisaatio, robottien yleistyminen,
automatisaatio, tekoäly ja ties vielä mitä, on
käynnistymäisillään. </span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;">Etenkin
ilmastonmuutos ja siihen varautuminen, siirtyminen pois fossiilisista
polttoaineista ja yhteiskuntien muuttaminen ekologisesti kestäviksi
ovat valtavan isoja asioita. Edessä on murros, jonka kaikkia
vaikutuksia on mahdotonta arvioida. Maailman valtioiden voimasuhteet
tuntuvat nekin olevan liikkeessä. </span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;">Tämä
kaikki herättää pelkoja ja epävarmuutta huomisesta. </span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;">Dystopian
lajityypissä tuntuu olevan murroskausina kaivattua poliittista
potentiaalia, vaikka kaunokirjallisuus yleisesti ottaen usein
teeskentelee epäpoliittisuutta. Pelot, uhka ja tragedia ovat aina
myös draamallisia tehokeinoja. Niillä on selvästi edelleen
kaupallista potentiaalia jälkiteollisena aikana, jolloin kuluttajan
sanotaan olevan kuningas. Kruununperillisiä ei tosin välttämättä
ole. </span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;">Miltä
itänaapurin dystopia sitten näyttää? Vladimir
Sorokinin antiutopiassa <i>Pyhän Venäjän palveluksessa</i>
(2006) uudelleen syntynyt Iivana
Julman aikainen terrorikaarti ajaa kansakuntaa diktatuuriin ja
eristykseen Euroopasta. Sorokinin <i>Telluuria </i>(2013) taas on
hämmentävä dystopia lopullisesti kupliin hajonneesta maailmasta ja
yhteisen, kollektiivisen todellisuuden katoamisesta. Dmitri
Bykov esittää romaanissaan <i>ŽD</i> (2006) Venäjän
tulevaisuuden kaaoksena, jossa liittovaltiota raastaa etninen
sisällissota. Viktor Pelevinin
romaani <i>Viides maailmanvalta </i>(2009) on postmoderni,
populaarikulttuurin aineksia kierrättävä nauru yläluokalle.
Romaanissa paljastuu, että yhteiskuntia johtavat todellisuudessa
vampyyrit. Ihmiset ovat lypsykarjaa. Veren imeminen vertautuu paitsi
suurkapitalismin harjoittamaan riistoon myös öljynporaukseen, uuden
Venäjän lihaksistoon: </span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;">”<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><i>Katselen
mahtavia torneja, jotka imevät mustaa nestettä planeetan suonista,
ja tajuan löytäneeni paikkani rivissä.</i>” </span></span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;">Pelevinin
satiiri mätkii Putinin harvainvallan lisäksi talouden
kaikkivoipaisuuteen uskovaa globaalia kapitalismia ja konsumeristista
elämäntapaa. Kirjailija ivaa jälkiteollisten yhteiskuntien tapaa
kyllästää itsensä rahantuotannolla – siitä on hänen mukaansa
tulossa ainoa moraali, arvo ja päämäärä.</span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;"> ***</span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;">Dystopioiden
suosio on noussut myös Suomessa, vaikka meillä muun maailman
yhteiskunnalliset, poliittiset ja ekologiset järistykset ovat
toistaiseksi tuntuneet ikään kuin pehmusteen takaa. </span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;">Risto
Isomäen<b> </b><i>Sarasvatin hiekkaa</i> (2005) on romaanina
kömpelö, mutta nostaa mahdollisen ympäristökatastrofin
keskusteluun. Romaani käynnisti osaltaan eko- ja ilmastodystopioiden
buumin. Ekologiset dystopiat ovat sittemmin yleistyneet myös
nuortenkirjallisuudessa, esimerkkinä vaikkapa Siiri
Enorannan <i>Nokkosvallankumous</i> (2013), jonka maailmassa
aurinko on peittynyt saasteiden taakse ja harvainvalta
vallitsee. </span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;">Maarit
Verrosen <i>Karsintavaihe</i> (2008) on dystopia, joka
pureutuu luokkayhteiskunnan uuteen tulemiseen, työläisten
oikeuksien katoamiseen ja alaluokan kurjistumiseen. Verrosen romaanin
henkilöt ovat prekariaattia – ”paskaduunareita”, jotka
sinnittelevät töissä vuokratyöfirmoissa, säästävät rahaa
terveydenhoitoon ja koettavat olla saamatta häätöä asunnoistaan.
Romaanin maailmassa työläisten dystooppisten tilojen vastapainona
toimivat rikkaiden ja vaikutusvaltaisten saariparatiisit ja
simuloidut lomaunelmat. </span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;">Sitten
vallanpitäjien määräykset tiukentuvat: maailmassa on liikaa
ihmisiä, on leikattava. <i>Karsintavaihe </i>nakkelee kirpeitä
kysymyksiä siitä, mitä tapahtuu hyvinvoinnista pudonneille.
Romaanin henkilöt koettavat selvitä kovan kapitalismin
raadollisessa arkipäivässä. Elämä on sopeutumista yritysten
vaatimuksiin. Hyväksikäytön maailmassa kaikki on kaupan. Hillitön
kilpailu karsii heikot. Dumpataanko ihmiskarjaa kehitysmaihin? Mitä
rikkaiden maiden eliitit suunnittelevat? </span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;">Verrosen
romaanin temaattisilla vesillä soutelee myös Juhana
Petterssonin dystopiatrilogia, josta on ilmestynyt kaksi osaa,
<i>Tuhannen viillon kuolema</i> (2017) ja <i>Kuparihärkä</i>
(2018). Petterssonin henkilöhahmoiltaan ja kerrontakeinoiltaan melko
kaavamaiset romaanit pelaavat ajankohtaisilla aiheilla.
Ilmastonmuutoksen uhkaamassa maailmassa eliitin jäsenet ostavat
itselleen selviytymispaketteja, kun taas köyhät sinnittelevät
silpputöissä ja ympäristöongelmien keskellä. Päinvastoin kuin
Verronen, Petterssonin <i>Kuparihärkä</i> marssittaa esiin
vastarinnan: rikkaisiin kohdistuu murhia, joiden motiivina näyttää
olevan epäoikeudenmukaisuuden herättämä viha.</span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;"> ***</span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;">Dystopian
uusi nousu heijastaa todellisia uhkakuvia, mutta näkyy myös
mediakulttuurin muutoksena. Onkin paradoksaalista, että vaikka
länsimaiden ihmisten enemmistö elää yhä melko turvallisesti ja
hyvinvoivasti, media tuntuu olevan koko ajan enemmän täynnä
tulevaisuuden uhkia. Kaupallistunut media nojaa entistä enemmän
konflikteihin, vastakohtiin ja uhkakuviin. Kärjistetyt vastakohdat
sopivat sosiaalisen median ja informaatiovaikuttamisen nykyaikaan,
jossa tunnepitoisista, mustavalkoisista ärsykkeistä vaikuttaa
tulleen monisärmäistä tietoa tärkeämpiä. </span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;">Olemmeko
todella niin tottuneita ja turtuneita todellisuuden uhkiin, ettei
niitä voida kritisoida vakavasti muuten kuin dystopian
keinoin? </span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;">Kysymys
nousee väistämättä mieleen seuratessa uutismediaa, jossa
kerrotaan harva se päivä kritiikittömästi teknologian uusista
loikista. Nämä loikat merkitsevät milloin identiteettisuojan
hapertumista, milloin ihmisten äänestyskäyttäytymiseen
vaikuttamista bottien avulla, kuten tapahtui vuoden 2016 Yhdysvaltain
presidentinvaaleissa. Vaikuttaa siltä, että uuden teknologian
valtuuksia ja laajuutta ei ole mietitty alkuunkaan, saati että olisi
pohdittu sen lainsäädännöllistä suitsimista. Disinformaatiota
tuntuu olevan kaikkialla ja sen levittämisestä on tullut aiempaa
helpompaa. </span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;">Kiina
on ottanut käyttöön miljoonat kasvojentunnistuskamerat
väkijoukkojen seulomisessa, kyyhkysenmuotoiset dronet tarkkailevat
ihmisiä ja internet-sovelluksen avulla on tarkoitus valvoa kaikkia
kansalaisten sähköisiä toimintoja. Lisäksi Kiina aikoo ryhtyä
pisteyttämään kansalaisiaan. Tämän on tarkoitus tapahtua heidän
sähköisen profiilinsa perusteella siten että tietyistä
toiminnoista palkitaan ja toisista rangaistaan. Tällainen
tulevaisuus kuulostaa orwellilaisemmalta kuin itse Orwellin teokset,
se kirskuu etovammin kuin kyberpunk tai yksikään uusista
dystopioista.</span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;"> ***</span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;">Antiutopiaa
koskevissa keskusteluissa päädytään usein haikailemaan sitä,
että joku kirjoittaisi jälleen vakavasti otettavan utopian. Se on
helpommin sanottu kuin tehty, vaikka on selvää, että nykyiseen
yhteiskuntaan, teknologiaan ja talouteen kaivataan vaihtoehtoja.
Nyky-yhteiskuntia tuntuu päinvastoin määrittävän ajattelumalli,
jota hiljan menehtynyt sosiologi Zygmunt
Bauman kutsui ”retrotopiaksi”. Tällä Bauman tarkoittaa
ilmiötä, jonka myötä paremman tulevaisuuden suunnittelu ei enää
kohdistu tulevaisuuteen, vaan pikemminkin nostalgisesti ymmärrettyyn
menneisyyteen. Eräänlainen oire ”retrotopiasta” saattaa
esimerkiksi olla viime vuosina vallinnut historiallisten romaanien,
elokuvien ja televisiosarjojen suosio. </span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;">Fredric
Jameson on tarkastellut utopianismin historiaa Itä-Euroopan
reaalisosialismin romahtamisen jälkeen. Tuolloin kapitalismista tuli
ainoa vakavasti otettava sosioekonomisen järjestäytymisen malli.
Myöhäisellä kapitalismilla ei ole haastajaa ja siksi myös
vaihtoehtoiset tulevaisuuden yhteiskuntamallit on helppoa tuomita
epäonnistuneiksi tai tarpeettomiksi. Tulkinta on Jamesonin mukaan
virheellinen ja pohjautuu väärinymmärrykselle lajityypin
tehtävästä. Utopian ei ole tarkoitus ilmentää
ihanneyhteiskuntaa, vaan nostaa valokeilaan kyvyttömyytemme
toteuttaa se – tai edes ajatella sitä. Utopiakirjallisuus ei siis
mallinna, vaan toimii ajatuskokeena ja nostaa esiin kykymme tai
kyvyttömyytemme kuvitella vaihtoehtoja. </span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">Nykyiset
dystopiat toistavat yhä paljolti 1900-luvun varhaisten
antiutopioiden ideoita. Tämä osoittaa genrelle tyypillisiä
piirteitä, mutta myös yhä jatkuvaa pelkoa modernisaation ja
kapitalismin kielteisiä vaikutuksia kohtaan. K</span>aunokirjallisuuden
tuoreissa dystopiakuvauksissa tuntuu kuitenkin olevan aiempaa enemmän
toivoa. Yhteiskunnallista sortoa vastustavat kapinalliset eivät aina
tuhoudu ja ympäristökatastrofin jälkeisessä maailmassa ihminen
kykeneekin usein järjestämään elämänsä. Klassisen dystopian
absoluuttisesta toivottomuudesta on ikään kuin palattu dystopian ja
utopian vedenjakajalle. </span></span></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;">Ainetta,
josta tulevaisuus on tehty, ei ole luokiteltu yhteenkään
jaksolliseen taulukkoon: se on yhä jokaisen alkemistin ulottuvilla.
Vai pitäisikö mieluummin puhua sipulista, josta tulevaisuus
versoaa? Orgaanisen vertauskuvan tapauksessa pelkkä ihmisperäinen
keinotekoisuus ei riittäisi, vaan tarvittaisiin lisäksi oikea
maaperä, säätila ja hetki. </span></span>
</div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<br />
<br /></div>
<div lang="fi-FI" style="line-height: 150%; orphans: 0; widows: 0;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-size: small;"><b>Essee
on julkaistu </b></span><span style="font-size: small;"><i><b>Särö</b></i></span><span style="font-size: small;"><b>
37 -lehdessä</b></span><span style="font-size: small;">.</span></span></span></span></div>
</div>
Ville Ropponenhttp://www.blogger.com/profile/10473321333414296557noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8046431542001031204.post-75344744066254134242019-03-28T14:00:00.000-07:002019-04-03T06:12:32.312-07:00Planeetta Kolyma eli tuotteistettu ihminen ja biomassan kumousvoima<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<br />
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<b style="font-family: "Times New Roman", serif;">Teksti
ja kuvat Ville Ropponen</b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRwtTXhSlDSECv8D8R09f4q-x78nWt5JFyme0beJRtF0renvXyVvgGsuGwir9VJaJ7NX3nHCSLUip34L9-oTKivwni6b2ELzJB4zvdhaZy0Zxtj7Owea1lkD57dngmYOO7CVsJmczUF1E/s1600/Vartiotornin+j%25C3%25A4%25C3%25A4nteet+Kolyman+vuorilla.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRwtTXhSlDSECv8D8R09f4q-x78nWt5JFyme0beJRtF0renvXyVvgGsuGwir9VJaJ7NX3nHCSLUip34L9-oTKivwni6b2ELzJB4zvdhaZy0Zxtj7Owea1lkD57dngmYOO7CVsJmczUF1E/s320/Vartiotornin+j%25C3%25A4%25C3%25A4nteet+Kolyman+vuorilla.JPG" width="320" /></a></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">Magadanista
mieleen nousevat ensiksi rakennetut kehykset: turvallisuuspoliisi
NKVD:lle aikoinaan kuuluneet keskustan talot; vuorella sojottava
”Surun naamio”-monumentti, joka muistutti Pääsiäissaarten
ihmispääpatsaita; hostellimme viereinen ”<span style="font-family: "times new roman" , serif;">Š</span>tambul”-ravintola,
jossa biletimme kultakaivosten työläisten kanssa; jättimäinen
valintamyymälä Prospekt Leninan varrella, jota kutsutaan ”maailman
pisimmäksi pääkaduksi”, sillä magadanilaiset laskevat kadun
muuttuvan suoraan Kolyman tieksi eli <i>trassaksi</i>, ja se taas
johtaa taigan ja tundran poikki yli 2000 kilometrin päähän
Jakutiaan.</span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;">Ja
muistan tietenkin ihmiset, jotka – hämmästyttävää kyllä –
näyttivät kaikkein hauraimmilta valintamyymälän käytävillä:
heidän ikään kuin eksyneet, tuotteistetut ja tragikoomiset
hahmonsa piirtyivät vasten fossiilisista polttoaineista riippuvaisen
talousjärjestelmän ja sen luulotellun valinnanvapauden
suunnattomuutta.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"> Hilpeä
ja kohmeinen Kolyman kolkka makasi kuin valekuollut käärme, hyisen
Ohotanmeren rannalla, lähes 7000 kilometrin ja seitsemän
aikavyöhykkeen päässä Venäjän Kaukoidässä, Euraasian
reunalla. Erotin Kolymajoen, jonka mukaan seutu on saanut nimensä.
Erotin Gulagin vankileirien jäänteet, Stalinin pakkasenpureman,
niitä ei voinut olla näkemättä. Mutta yllättäen aloin nähdä
menneisyydessä myös samaa logiikkaa kuin nykyisessä
kulutuksentäyteisessä ja teknologisessa elämässä.</span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"> Vierailuni
Kolymassa ja sen rannattomissa erämaissa onnistui pitkälti vain
nykyteknologian ja fossiilisiin polttoaineisiin sidotun kapitalismin
avulla: sähköpostin, Whatsappin, lentomatkailun, kännykän,
sähkölämmityksen, nelivetojeepin ja rahataloudessa elävän
palkatun kuljettajan avulla. Tällä tavoin matkani sujui vain lievää
epämukavuutta tuntien, pienehköllä lihasponnistuksella. Lähelle
Kolyman historiallista ja biologista syvyyttä pääsin kuitenkin
vain vanhan tinakaivosleiri Dneprovskin alueella.</span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;"><br /></span></span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;"> Kolymasta
voisi helposti kirjoittaa menneisyyden kauhujen täyttämän
makaaberin tarinan tai sitten reportaasin nykyisistä
kummallisuuksista, joita niitäkin Kolymassa riittää, kuten millä
tahansa Venäjän syrjäseudulla. </span></span></span>Kiinnostavampaa
on kairautua Kolymaan tarkastellen sen nykyaikaistumisen prosessia.
<span style="font-size: small;">Taustalla on ajatus modernisaation käynnistäjästä,
teollisesta mobilisaatiosta, jossa kaikki laitetaan liikkeelle
ymmärtämällä maailma raaka-aineina hyötykäyttöä varten. </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-weight: normal;"><br /></span></span></span>
<span style="font-size: small;"> <span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-weight: normal;">Toimivatko
stalinismi ja fossiilisista polttoaineista riippuvainen kapitalismi
loppujen lopuksi melko samalla tavalla? Äkkiseltään kysymys
vaikuttaa järjettömältä, mutta Kolymassa siitä tulee pelkästään
looginen.</span></span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><b><br /></b></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><b> ***</b></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Ajamme
Kolyman tietä Magadanista pohjoiseen<span style="font-family: "times new roman" , serif;">.
Vangit rakensivat tietä herkeämättä vuosina 1931</span><span style="font-family: "times new roman" , serif;">–1</span><span style="font-family: "times new roman" , serif;">942.
Väylän ympärillä kohisee lehtikuusimetsä, joka muuttuu yhä
keltaisemmaksi, mitä kauemmas etenemme. Pian kaljut, tummat vuoret
pistävät esiin ruskametsän keskeltä. Ajattelen </span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><b>Ernst
</b></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><b>Jüngeria</b></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;">,
</span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><b>Varlam </b></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><b>Š</b></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><b>alamovia</b></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;">
ja </span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><b>Aleksander
Sol</b></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><b>ž</b></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><b>enitsya</b></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;">
– sitä, kuinka nämä kirjailijat selvisivät fossiilimodernin
tuotanto- ja tuhokoneen nielussa ja miksi he selvisivät.</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"> Ensimmäiset
aavekylät ilmestyvät laaksoista esiin. Suurin osa mökeistä ja
kerrostaloista ammottaa tyhjyyttään. Tämä kertoo siitä kuinka
kaksi kolmasosaa asukkaista muutti Neuvostoliiton romahdettua
Kolymasta pois. Tehtaat ja kaivokset törröttävät maisemassa kuin
tien varteen viskatut roskat.</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" lang="zxx" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" lang="zxx" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"> Ensimmäisten 150
kilometrin jälkeen tien asfaltti loppuu. <span style="font-style: normal;">Trassan</span>
pahin kirous kesäaikaan selviää: tiestä pöllyävä hiekka. Se
tunkeutuu joka rakoon, raastaa nenää ja kurkkua. Kamaz-saattueen
perässä ajettaessa kauhotaan hiekkapyryssä, joka haalistaa jopa
pientareen kuusten vihreän.</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span lang="zxx"><br /></span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span lang="zxx"> Mutta
minä ajattelen </span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span lang="zxx">J</span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span lang="zxx"><span style="font-weight: normal;">ü</span></span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span lang="zxx">ngeria,
</span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span lang="zxx">Š</span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span lang="zxx">alamovia
ja Sol</span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span lang="zxx">ž</span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span lang="zxx">enitsya.
</span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span lang="zxx">Luen
Kolymaa kuin sanomalehteä tablettitietokoneelta, klikkaillen sinne
tänne. Katselen Kolymaa modernisaation äärimmäisenä mutta myös
tyypillisenä esimerkkinä. Nykyaikaistumisen paikalliset
painallukset Kolyman taigassa tuntuvat kertovan myös länsimaisista
nyky-yhteiskunnista, niiden olemuksesta ja huoltosuhteesta.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span lang="zxx"><br /></span></span></span>
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span lang="zxx"> Käännymme
trassalta hiekkatielle, jota pitkin töyssähtelemme parikymmentä
kilometriä. Kuljettaja roiskauttaa suoraan parin puron läpi. Salo</span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;">
rehottaa rinteillä, homeenvihreänä, oliivina, merenvihreänä.
</span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span lang="zxx">Juolukkavarvikko
kirkuu viininpunaisena vasten lehtikuusten keltaista. Saavumme
Dneprovskin entisen tinakaivosleirin laaksoon.</span></span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> ***</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
”<span style="font-size: small;">Auschwitzin
ja Hiroshiman ohella 1900-luvun pahin painajainen oli Kolyma”,
kirjoitti kirjailija <b>Ryszard Kapu</b><span style="font-family: "times new roman ce" , serif;"><b>ściński</b></span><span style="font-family: "times new roman ce" , serif;">.
</span>Kolymasta on kansainvälisesti tullut synonyymi Neuvostoliiton
sorrolle ja Gulag-leirien helvetille. Venäjällä tätä ei niin
ymmärretä, sillä venäläisten mukaan Kolyman leirit eivät olleet
muita Gulag-leirejä pahempia.</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiY9kxIGC6d6UhY4RyJXVnsQRotuTX3MR0E2J0yQiD25uMhoiRFaKKLlTGcXQZqgTEZxdAu8mD-AJtv8t15Mbjr9A9814s6BYdUXL5szGg5cta2T-zkoHpFBBmdp9lFHrtAGi58UoHQC1U/s1600/Ville+Ropponen+Kolyman+tiell%25C3%25A4%252C+syksy+2017.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiY9kxIGC6d6UhY4RyJXVnsQRotuTX3MR0E2J0yQiD25uMhoiRFaKKLlTGcXQZqgTEZxdAu8mD-AJtv8t15Mbjr9A9814s6BYdUXL5szGg5cta2T-zkoHpFBBmdp9lFHrtAGi58UoHQC1U/s320/Ville+Ropponen+Kolyman+tiell%25C3%25A4%252C+syksy+2017.JPG" width="320" /></a></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> Sol<span style="font-family: "times new roman" , serif;">ž</span><span style="font-family: "times new roman" , serif;">enitsyn
ei </span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><i>Vankileirien
saaristossa</i></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"> (1974)
Kolymasta juuri kirjoita. Hän ei ollut itse riutunut seudulla, eikä
hänelle lienee ollut myöskään toisen käden tietoa. Kolyman pahaa
mainetta ovatkin siivittäneet lähinnä </span><span style="font-family: "times new roman" , serif;">Š</span><span style="font-family: "times new roman" , serif;">alamovin
viisi novellikokoelmaa ja esseeteos, jotka tunnetaan kokonaisuutena
nimellä </span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><i>Kolyman
kertomuksia</i></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;">
(1954–1973). </span><span style="font-family: "times new roman" , serif;">Š</span><span style="font-family: "times new roman" , serif;">alamov
istui Kolymassa viitisentoista vuotta.</span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"> Kolyman
mainetta ovat vauhdittaneet lisäksi valtava etäisyys Moskovasta,
alkeellinen vankityö kaivoksilla sekä ankara ilmasto, johon
kuuluvat hirmupakkaset talvella ja kesällä helle kihisevine sääski-
ja paarmaparvineen. On arvioitu, että vuosina 1933– 1955 Kolyman
leirien läpi kulkeneista noin miljoonasta vangista menehtyi
pakkotyöhön, kylmään, väkivaltaan, nälkään ja tauteihin
ainakin 130 000, mahdollisesti enemmänkin. </span></span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"> Kolyman
nykyaikainen rakentaminen pohjautui yksinkertaisesti matematiikkaan.
Alueen väkiluku ei 1920-luvulla ollut alkuunkaan riittävä
kaivosteollisuuden ja tien rakentamisen tarpeisiin. Mikä siis
neuvoksi? Neuvostohallitus päätti käyttää pakkotyövoimaa, josta
oli jo saatu hyviä tuloksia Vienanmeren kanavatyömaalla. </span></span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"> Stalinin
aikoina Kolyma oli lähes eristyksessä muusta maasta. Sinne pääsi
vain laivalla Vladivostokista. Matka Euroopasta Kolymaan kesti usein
kuukausia. Kolyman saarimaista luonnetta kuvastaen muuta Venäjää
kutsutaan siellä vieläkin ”mannermaaksi” ja puhutaan myös
”planeetta Kolymasta”.</span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> ***</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Viime
vuosisataa on usein kutsuttu totalitarismien ajaksi. Tavallisesti on
tarkoitettu poliittista järjestelmää, puolueen ja valtion
yhteensulautumaa, joka pyrkii hallitsemaan kaikkea elämää
alueellaan. Monet filosofit ovat analysoineet totalitarismeja ja
syyttäneet myös filosofiaa totalitarismista sen haikaillessa jonkin
kaikenkattavan selityksen tai teorian perään. </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> Kirjailija
Ernst Jüngerin ”totaalisen mobilisaation” käsite saattaa
kuitenkin antaa toisen merkityksen öljyn aikakauden
totalitarismeille. Totaalinen mobilisaatio tarkoittaa
yksinkertaisesti sitä, että liikekannallepano ulottuu kaikkialle.
J</span><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">ü</span></span><span style="font-size: small;">ngerin
esseen </span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><i>Die
totale Mobilmachung</i></span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">
(”Totaalinen mobilisaatio”) sanoin</span></span><span style="font-size: small;">
”joka ainoa atomi on työssä ja olemme itse mukana tässä
raivohullussa kehityksessä”. </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> J</span><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">ü</span></span><span style="font-size: small;">nger
tunnisti ilmiön ensimmäisessä maailmansodassa, jossa armeija ei
enää ollut valtion erillinen osa, vaan päinvastoin valtio muuttui
armeijan jatkeeksi, kun kaikki toiminnot mobilisoitiin
sotaponnistuksen nimissä. Ja sama jatkui rauhan palattua
taloudellisena kilpailuna, kilpavarusteluna, kylmänä sotana.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> ***</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Kolymassa
törmää tuon tuosta käsitykseen, että Gulag-leirit olivat varsin
tavallinen asia. Tämän käsityksen jakavat niin yliopiston
opettajat kuin kadunmiehet. Leireistä kyllä puhutaan, mutta siinä
mielessä, että se nyt vain kuului ”niihin vanhoihin aikoihin”.
Samalla muistetaan, kuinka suurta ja nopeaa kehitys Kolymassa oli. Jo
1940-luvulla alueella kohosi kuulemma useita teattereita, yli sata
kirjastoa ja kymmeniä kulttuuriklubeja ja kouluja
neuvostokansalaisten tarpeisiin. Ja kansalaiset opiskelivat ja
nauttivat kulttuurista. Kaikki oli noussut ihmeellisesti tyhjään
erämaahan. Vankityövoimalla? Kyllä, juuri niin, mutta sellaista se
nyt vain oli. </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> Modernin
suuryrityksen tyyliin aluetta hallinnoiva Dalstroi-trusti pyöritti
Kolyman kaikkea toimintaa leireistä logistiikkaan ja kaivoksista
kuolemaan. Dalstroi tarvitsi työvoimaa ja vangit täyttivät
tarpeen. Ilman Dalstroita ei olisi Magadanin kaupunkia, vaan
korkeintaan kyläpahanen, on moni Magadanissa tapaamani ihminen
selittänyt.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> Leiri
ei ollut mikään lomasiirtola, se on totta. Kolyman nykyaikaisen
rakentamisen metodi oli karkea, mutta asutusta syntyi, tuli kaivoksia
ja teollisuutta. Jo<span style="font-family: "times new roman" , serif;">1930-luvun
lopulla Kolyman kaivokset tuottivat neljäsosan koko maailman
kullasta. Sitä meni Amerikkaan saakka. Lentokoneteollisuuden
tarvitsemaa tinaa tuotettiin eniten Neuvostoliitossa. Valtavia
rikkauksia! </span></span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> ***</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Kolymaa
lähdettiin pystyttämään ekonomistisessa hengessä. Käärittiin
hihat, paiskittiin töitä, tehtiin tulosta. Moni asia yhdistää
Kolymaa liiketaloudelliseen logiikkaan. Esimerkiksi syöminen –
Gulag-vangeille tärkeä asia. </span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">Monissa
</span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">Š</span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">alamovin
</span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">kertomuksissa
ilmenee nälässä pidetyn vangin pakkomielle ruokaan, samoin teoriat
eri tavoista, joilla pala leipää sulaisi mahdollisimman hitaasti
suussa.Vankien ruokailun ja työn suhteeseen tarttui </span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><b>Naftaly
Frenkel</b></span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">,
liikemies ja entinen Solovetskin leirivanki</span></span><span style="font-size: small;">.
Frenkel heitti kehiin innovaationsa ja nousi vangista vartijaksi. </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> Tämän
innovaation mukaan vain ne, jotka tekivät täyden normin
työsuorituksen, saivat täyden ruoka-annoksen. Normista vajaaksi
jäävät saivat tyytyä leikattuihin annoksiin. Jos vanki ylitti
työssään normin, hän sai ylimääräistä ruokaa. </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> Innovaatio
sai monet väkevät työläiset huhkimaan itsensä kuoliaaksi
joissakin viikoissa tai kuukausissa, sillä lisäruoasta saatu
energia ei korvannut lisätyön vaatimaa ponnistusta, kun
leirioloissa lisäksi sairastui helposti. Kuivat ja pienet
intellektuellityypit, jotka eivät saaneet normia täyteen ja
joutuivat leikatuille annoksille – kuten valtaosa vangeista – sen
sijaan usein selvisivät hengissä.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> ”Meidän
täytyy puristaa kaikki ulos vangista ensimmäisten kolmen kuukauden
aikana, sen jälkeen emme tarvitse häntä enää”, Frenkelin
sanotaan pohtineen</span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">.</span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"> Tässä
oli tuotannon optimointi viety huippuunsa. Tarpeeton aines
saneerattiin luonnonmukaisesti pois. Työttömyyttä ei esiintynyt,
sillä aktivointi oli kiihdytetty äärimmilleen. Työvelvollisen
raportteja työn edistymisestä ei tarvittu, sillä työvelvolliset
olivat vartiotorneista jatkuvasti näkyvillä.</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"> ***</span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">Dneprovskin
entistä kaivosleiriä piirittävillä vaaroilla näkyy kaivoksen
puutekoisten laitteiden jäänteitä ja kaivoskuilujen mustia kitoja.
</span></span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"> Yövymme
teltassa pelkäämättä kummituksia tai kylmää. </span></span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"> Autokuskimme
ja oppaamme kanssa laitamme nuotiolla maistuvan retkiaterian
perunoista, munista ja kalasäilykkeistä. Venäläiseen tapaan
palanpainikkeeksi nautitaan vodkaa. Sitten tulen ääressä pimeyden
keskellä lauletaan sekä puhutaan vangeista ja vartijoista ja koko
avarasta maailmasta.</span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;"> </span> ***</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Esikoisromaanissaan
</span><span style="font-size: small;"><i>Teräsmyrskyssä</i></span><span style="font-size: small;">
(1920) Ernst J</span><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">ü</span></span><span style="font-size: small;">nger
kuvaa kokemuksiaan ensimmäisen maailmansodan rintamasotilaana.
Kiinnostavasti J</span><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">ü</span></span><span style="font-size: small;">ngerin
elämänasenne muistuttaa Sol</span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">ž</span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">enitsynin
asennetta </span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><i>Vankileirien
saaristossa</i></span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">.
Molemmat kirjailijat kuvaavat suunnatonta ja yli-inhimillistä
tapahtusarjaa, maailmansotaa tai Gulagia, josta hengissä selviäminen
on sattumanvaraista. Molempien romaanien kertoja koettaa säilyttää
inhimillisyytensä epäinhimillisten tapahtumien vyöryssä. </span></span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"> J</span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">ü</span></span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">ngerin
romaanin kertoja tekee sen kultivoimalla 1800-luvun ylimyksellistä
romantiikkaa. Rumputulesta ja ihmisaaltohyökkäyksistä huolimatta
sota näyttäytyy J</span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">ü</span></span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">ngerille
eräänlaisena urheuden ja machoilun kisailuna. </span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><b>Erik
Maria Remarquen</b></span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">
romaani </span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><i>Länsirintamalta
ei mitään uutta </i></span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;">(1929)</span></span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><i>
</i></span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">kuvaa
realistisesti sukupolvea, jonka sota tuhosi, vaikka se olisikin
selvinnyt juoksuhaudoista. J</span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">ü</span></span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">ngerin
upseeri taas tuntee sodan kohtalona, rintaa pärisyttävänä
sankarillisena elämyksenä, joka toimii kohtuna uuden, pommituksissa
karaistuneen rintamamieseliitin synnyttämiselle. Tähän eliittiin
nojaten uuden Saksan tuli J</span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">ü</span></span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">ngerin
mielestä nousta. J</span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">ü</span></span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">ngerille
sota oli ”ihana ihme, ja sodassa ihmisen kaikki voimat saadaan
käyttöön”. Erityisesti kirjailija intoili materiaalitaistelusta.
Hän pyrkii näkemään siinä raivoavat teolliset voimat
jonkinlaisten alku- tai luonnonvoimien ilmentyminä.</span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">Myöhemmässä
romaanissaan </span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><i>Der
Arbeiter </i></span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">(1932,
”Työläinen) </span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">J</span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">ü</span></span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">nger
yhdistää jälleen romanttisen asenteen ja teknologiauskon. Nyt hän
kutsuu aikaamme luonnehtivaa hahmoa nimellä ”työläinen”.
J</span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">ü</span></span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">ngerin
mukaan työläinen tekee koko maailmasta työpajansa sotilaan
asenteella ja yhteydessä alkuvoimiin. Työläinen on osa maailman
alkuvoimia, ei jumala, mutta ei ihminenkään, koska hän ei pyri
sankaruuteen, pyhyyteen tai rakkauteen, vaan yli- ja epäinhimillisen
voiman toteuttamiseen tietämättä mitä varten tekee kaiken. </span></span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"> J</span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">ü</span></span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">ngerin
romaani on tavallaan paljon totalitaristisempi kuin </span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><b>Hitlerin</b></span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">
</span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><i>Taisteluni,</i></span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;">
ja se</span></span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">
olisi sopinut hyvin myös Gulagin älylliseksi ja ideologiseksi
oikeuttajaksi.</span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">
Sol</span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">ž</span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">enitsynin
</span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><i>Vankileirien
saariston</i></span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">
kertoja sitävastoin kuvaa ensin uskoaan kommunismiin, joka leireillä
katoaa, mutta tilalle tulee kristillinen vakaumus. Romaanin
deterministinen sanoma on, että leireiltä selviävät vain ne,
joilla on tarkoitus elämälleen. Sol</span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">ž</span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">enitsynin
eepoksessa yksilö kamppailee modernin teknologisen kasvottomuuden
koneistossa, joka tekee ihmisistä tavaroita, raaka-ainetta.
Sol</span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">ž</span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">enitsyn
ikään kuin sanoo, että vain ne selviävät, jotka pystyvät
asettamaan itsensä osaksi merkityksellistä tarinaa, kuten
kristinuskoa tai neuvostokommunismia.</span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"> Sekä
J</span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">ü</span></span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">nger
että Sol</span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">ž</span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">enitsyn
tavallaan esittävät, ettei fossiilimodernin tuotanto- ja tuhokoneen
rattaissa voi selvitä ilman suurta aatetta. J</span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">ü</span></span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">ngerille
se on herooinen uusnationalismi ja protofasismi, Sol</span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">ž</span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">enitsynille
kristillinen konservativismi. Entä millainen on </span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">Š</span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">alamovin
kertomusten suhde fossiilimoderniin koneeseen? Onko se lopulta
J</span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">ü</span></span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">ngeria
ja Sol</span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">ž</span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">enitsya
rehellisempi ja älyllisesti kestävämpi?</span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> </span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">Šalamovin
tarinat ovat karuja kuin Kolyman kivikko, tiiviitä ja lyhyitä kuin
vaivaiskoivut. Ne eivät moralisoi tai saarnaa, kuten </span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">S</span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">olženitsyn,
eivätkä yritä kertoa kaikkea mahdollista. Šalamov keskittyy
vankileirien oloihin ja yksilöihin niiden keskellä, eikä kuvaa
juuri muuta. Tšehovilaisen poisjättämisen estetiikan sisäistäneenä
Šalamov ei pohdi syitä, eikä perkaa henkilöiden sisäistä
elämää.</span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><i><br /></i></span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><i>Kolyman
kertomukset</i></span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">
tavallaan kiistävät Solženitsynin teoksissaan julistaman
determinismin. Šalamov ikään kuin sanoo: jos jotakuta ei Gulagissa
tuhottu, se johtui puhtaasta sattumasta. Mikään pyrkimys tai
sisäinen vakaumus ei vaikuttanut absurdin koneiston myllyssä.
Esimerkiksi novelli ”Yksinäisurakka” saa taustansa talvesta
1937</span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><span lang="zxx">–</span></span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">1938,
jolloin Kolymassa teloitettiin paljon työnormin alittaneita vankeja.
Novellin viimeinen lause, jossa pitkän työpäivän raatanut vanki
käsittää kohtalonsa tiivistää miljoonien ihmisten osan: ”Ja
tajuttuaan mistä oli kysymys Dugajev harmitteli, että oli täysin
turhaan raatanut tämän viimeisen päivän.”</span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"> Mikään
suuri aate ei auta Šalamovin ihmistä hänen seisoessaan alastomana
fossiilimodernin tuotanto- ja tuhokoneen edessä. Siinä missä
</span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">J</span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">ü</span></span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">nger
ja Sol</span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">ž</span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">enitsyn
näkevät modernisaatiossa pauhaavat ihmistä suuremmat voimat
myönteisesti tai neutraalisti, </span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">Šalamov
näkee ne vain kielteisesti. </span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">Mistä
</span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">Šalamovin
tarinoiden kertoja sitten ammentaa voimansa kestää fossiilimodernin
koneen pauhua? Vastaus piilee fyysisyydessä ja animistisesti
tajutussa luonnossa. </span></span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"> ***</span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Korpi
tarjoaa Kolymassa konkreettisen ja käsitteellisen vastakohdan
fossiilimodernille. Tuo loputtomina lehtikuusina kahiseva taiga, joka
avautuu harventuen kohti vuorten lakia kömpiessämme ulos teltasta
Dneprovskin laakson aamuaurinkoon. </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> </span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">Kahlaamme
heinikossa, pajuryteikössä ja vaivaiskoivikossa. </span></span><span style="font-size: small;"><span lang="zxx">Laakson
pohjalla on joukko puoliksi maaatuneita puutönöjä, jotka kielivät
vankileirien ajasta. </span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;">Tutkimme
vartijoiden rakennusten jäänteitä. Maassa lojuu iso nippu
ruostunutta piikkilankaa.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif; text-indent: 1cm;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif; text-indent: 1cm;">Tarkastamme puusta kasatun
tornimaisen hökötyksen. Torniin johtaa luiska, ja keskellä tuntuu
olleen hissi, jonka avulla jotain on vinssattu ylös. Oppaamme
kertoo, ettei kukaan tiedä mihin rakennelmaa on käytetty. Onko se
ollut malmihissi, rinteiltä laskettavan maa-aineksen ohjauskeskus
vai kenties saapasnahkatorni? Yhtä hyvin rakennelma voisi olla
puinen avaruusraketin lähtöteline.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif; text-indent: 1cm;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif; text-indent: 1cm;">Aurinko helottaa, eikä taivaalla
näy kuin pari pilvenpörhelöä. L</span><span style="font-size: small; text-indent: 1cm;">ähdemme
kapuamaan ylös rinnettä, jota tinakaivosleirin jäänteet
täplittävät. Kenkien alla vierii kivenmurikoita ja soraa. Toisella
puolella vuorta laskeuduttaessa irtokivet pyörivät niin, että
meinaa tulla vyöry.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> Joka
tapauksessa on hyvä olla. Hengitän metsien tuottamaa happea. Elän
modernissa maailmassa, mutta kaikesta huolimatta löydän erämaasta
monia asioita, jotka yhä kaitsevat ajatteluamme. Korpi tuntuu olevan
yksinolon ja identiteetin määrittämisen paikka. Erämaa koettelee
ihmistä, sen peittoon kietoutuneesta tulee tavallaan osa maisemaa,
hän ei voi enää samoin kohdella itseään subjektina ja metsää
objektina. Erämaan kokeminen edellyttää osallistumista. </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> ”Suomessa(kin)
metsään mennään muun muassa <i>siksi</i>, että mieli saisi
kulkea ja arki ja minuus hetkeksi hellittäisivät, nimenomaan <i>pakoon</i>
tieteellis-teknistä maailmaa”, kirjoittaa <b>Jukka Mikkonen</b>
teoksessaan <i>Metsäpolun filosofiaa </i><span style="font-style: normal;">(2017)</span><i>.</i></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> Luontoympäristö
tuottaa monille myös tunteen pyhästä, vaikka psykologit puhuvatkin
”huippukokemuksesta”, muistuttaa Mikkonen. Läntisessä
kuvittelussa erämaalla on tärkeä sija: se on usein häädetty
kulttuurin ja järjen ulkopuolelle. Metsässä ihmislajin
alkuhämäriin kiinnittyvä uskomusmaailma humisee yhä.
Alkukantainen pelko saattaa hiipiä samoojan selkäpiihin. Korvessa
kuvittelu korostuu, sillä mitä tahansa voi tulla vastaan. </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><br /></span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> <span style="font-family: "times new roman" , serif;">–</span><span style="font-family: "times new roman" , serif;">
</span>Katsokaa, tuossa, sanoo oppaamme ja osoittaa painaumaa
hiekassa. <span style="font-family: "times new roman" , serif;">–</span> Tassunjälki.
Se on karhun. </span>
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcps8FHDfEhrHgDL-0Gn3YU1II44RmDMGF_GAKmHXDVkd2IY_v_bTabfnGodJHaezJMQXtRUhVVCyvPPM0J6pUBiZcKW0ooi-7eJZlYwVKnJPijKjevCFISt4qGxWzDsezdPBlV2oCYl4/s1600/Karhunj%25C3%25A4lki+hiekassa+kertoo+otsojen+kulkevan+seudulla.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcps8FHDfEhrHgDL-0Gn3YU1II44RmDMGF_GAKmHXDVkd2IY_v_bTabfnGodJHaezJMQXtRUhVVCyvPPM0J6pUBiZcKW0ooi-7eJZlYwVKnJPijKjevCFISt4qGxWzDsezdPBlV2oCYl4/s320/Karhunj%25C3%25A4lki+hiekassa+kertoo+otsojen+kulkevan+seudulla.JPG" width="320" /></a></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> Käsi
hamuaa anorakin taskuun ja koettelee, että ”karhunkarkotin” on
yhä siellä. Näitä merkillisiä putkiloita on Kolymassa syytä
pitää mukana.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><br /></span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> <span style="font-family: "times new roman" , serif;">–</span>
Jos karhu tulee päin, ruuvatkaa korkki irti, vetäkää toisesta
päästä ja syttyy tuli, oppaamme selittää.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> Kuljemme
ohi luhistuneen kaivoskuilun ja tinahiekan erotteluun käytetyn
malmiaseman jäänteiden. Ylhäällä siintää ensimmäinen useasta
vartiotornista. Ne ovat kolmen metrin korkuisia puisia häkkyröitä,
joiden tasanteelle noustaan tikkaita pitkin. Torneja seisoo ympäri
tunturin kuin vyönlenkkeinä sen leveillä uumilla. Rinteessä
erottuu yhä vartijoiden käyttämä polku. Kolyman vuoret jatkuvat
viuhkamaisesti eri suuntiin harmaanruskeina, jättimäistä muffinsia
muistuttavina töyräkkeinä, joita keltaisessa leiskuva
lehtikuusimetsä tähdittää. </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> Luontoa
on ympäri maailman aina ihailtu silloin, kun se on korskeimmillaan.
Kukapa ei elinvoimasta viehättyisi? Kuihtuvalla on harvoin ollut
ymmärtäjää. Kolymassa räiskyvää ruskaa arvostetaan yleisesti,
mutta harvoin muistetaan, että nämä värit juhlivat juuri ennen
kuin lehdet tai tässä tapauksessa neulaset putoavat maahan ja
mädäntyvät.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> Suhteemme
luontoon on kulttuurisesti rakentunut. Erilaiset tarinat ja myytit,
dokumentaariset ja taiteelliset kuvaukset suuntaavat
luontokokemustamme. Puuston hyvä kunto tarkoittaa tuottoa,
ränsistyminen rappiota. Puhutaan siis jälleen taloudesta.
Vuosisatainen hyötyajattelu on nähnyt korven karsittavana,
puhdistettavana, hoidettavana, omaisuutena, joka on pidettävä
”kurissa ja järjestyksessä”.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> Vankien
lisäksi Kolymassa on pidetty järjestyksessä metsää. Se ei ole
luonnontilaista. Lehtikuuset ovat Kolymassa lyhyitä – ei siksi
että olemme peräpohjolassa, vaan koska metsä hakattiin aikoinaan
vankileirien ja tien rakentamiseen sekä polttopuiksi. Näillä
korkeusasteilla lehtikuusella kestää 300 vuotta kasvaa täyteen
mittaansa, ja Gulagin ajoista on vasta 70 vuotta. Siksi metsä on
vielä matalaa. Kolymassa taiga on lajiköyhää, yksipuista. Lisäksi
kuusia saattaa seisoa notkelmissa, mutta muuten esiintyy vain
vaivaispuita. </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> Tällainen
salo ei vastaa luonnonkauneuden tyypillisiä kuvauksia, joista
valtaosa on peräisin saksalaisesta romantiikasta. Katsomisen tavat
ja ihanneympäristöt taas ovat usein peräisin matkailumainoksista.
Niissä erämaa on aina vaihtelevaa ja omaperäistä. Yllätykset,
villeys, mysteeri ja väriloisto ovat aina olleet piirteitä, joille
kaunosielut huokailevat, sillä ne kertovat myös elonkirjosta.
Kolyman lajiköyhyyden syy on pohjoinen. Tavallaan se kuitenkin luo
myös mielikuvan siitä, millaista on ihmisen toimien köyhdyttämä
biodiversiteetti.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> ***</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Stalinismi
käsitetään usein osaksi sosialismin historiaa, vaikka jo monelle
aikalaiselle oli selvää, että sosialismia löytyi Neuvostoliitosta
lähinnä kulisseista. Sittemmin on yleistynyt myös näkemys
Neuvostoliitosta valtiokapitalistisena järjestelmänä. Näin
Kolyman Gulag-historiaa voisi tarkastella myös osana kapitalismin
historiaa. Tämä on itseasiassa melko perusteltua, sillä
kapitalismi ei suinkaan aina ole pohjautunut vain ”vapaaseen”
palkkatyöhön, vaan se on koostunut myös erilaisista palkattoman
työn muodoista maksamattomasta kotityöstä laillistettuun
orjuuteen. </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> Se,
tarkastellaanko Gulagia osana reaalisosialistista vai kapitalistista
taloutta, ei ole olennaista. Tärkeämpää on se, että molemmat
järjestelmät nojaavat talouden totaliteettiin, teollistumiseen,
ekonomismiin ja produktivismiin hallitsemansa pääoman avulla.
Pääoma taas on aina riippuvaista työvoimasta, vaikka työläiset
eivät välttämättä pääomaa tarvitse. </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> Palkkatyö
on merkinnyt historiallista kompromissia pääoman ja kapinoivien
orjien välillä, toisin sanoen pääoman keinoa taata työvoiman
saatavuus tilanteessa, jossa suora fyysinen pakottaminen ei ole
orjien pakojen ja kapinoiden johdosta kustannustehokasta. Työstä
maksettava korvaus ja oikeus vaihtaa työpaikkaa ovat seurausta
työväen historiallisista kamppailuista ja voivat tulla
kiistanalaisiksi milloin tahansa uudestaankin.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> Edellä
mainitut syyt – orjien paot, kapinat ja kamppailut oikeuksistaan –
olivat myös Gulagin lakkauttamisen taustalla, ei suinkaan vain
jälkistalinististen neuvostojohtajien ”katumus” tai ”moraalinen
herätys”. On sanottu Stalinin uskoneen Gulagin taloudelliseen
kannattavuuteen, mutta järjestelmä ei tosiasiassa kannattanut
koskaan. Gulag kustansi pääasiassa oman valvonta- ja
logistiikkakoneistonsa. </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> Se oli
bol</span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">ševismille
luonteenomainen järjestelmä, sillä neuvostokommunismi laittoi aina
uskolle ja ”uskonpuhtaudelle” yhtä paljon painoa kuin
tosiseikoille. </span></span><span style="font-size: small;">Gulag ei ollut vain
taloudellinen vaan myös ideologinen hanke. Se oli eräänlainen
modernisaation äärimmilleen viritetty laboratorio, jonka
sosiaalidarwinistisesta ahjosta oli määrä nousta uuden ihmisen
prototyyppi.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> Kuten
</span><span style="font-size: small;"><b>Zygmunt Bauman</b></span><span style="font-size: small;"> on
todennut teoksessaan </span><span style="font-size: small;"><i>Modernity and holocaust
</i></span><span style="font-size: small;">(1989) modernille tyypillisiä ovat kirurgin
ja puutarhurin hahmot, sillä he karsivat, leikkaavat ja oksastavat,
he erottavat mädäntyneen, sairaan ja kuolleen elinvoimaisesta ja
oikeaoppisesta. Kehkeytyy täydellinen ihmiseläin tai paremminkin
ihmisenkaltainen kone, josta on likvidoitu kaikki monenlaisuus ja
erilaisuus. </span></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"> ***</span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Rinteessä
kasvavan sembravarvikon oksa värähtää, kun siitä poimii kävyn.
Halkaistuani kuoren ja nyljettyäni sisältä paljastuvan rypäksen
saan käteeni ”pähkinän”, kävyn pehmeän ytimen, joka
muistuttaa maultaan pinjansiementä. <span style="font-family: "times new roman" , serif;">
</span></span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"> Näitä
sembravarvikkoja Šalamov kuvaa erityisesti novellissaan ”Kantti”.
Sembrat säilyttävät ikivihreytensä ja ne nousevat salaperäisen
lain vetämänä lumen alta jo ennen kuin on henkäystäkään
keväästä – mutta parin päivän sisällä lauhat tuulet alkavat
puhaltaa ja nietokset sulaa. Sama voi käydä myös silloin, kun
erämaassa sytyttää nuotion. Sembravarvikko kohoaa kevättä
aavistellen, mutta painuu taas pian. </span></span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"> Novellissa
sembra ei ole vertauskuva. Pikemminkin kyse on siitä kuinka Šalamov
tulkitsee luontoa, sen loputonta fyysisyyttä ja animistista
olemusta, joka näyttäytyy Gulagin yli-inhimillisen mobilisaation
vastakohtana.</span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"> Tähän
tulkintaan viittaa myös novelli ”Narttu nimeltä Tamara”. Se
kertoo erämaasta löytyvästä naaraspuolisesta jakuuttikoirasta,
joka kiintyy vankeihin ja jää leiriin. Karkureita etsivän partion
saapuessa leiriin Tamara on ainoa, joka protestoi murisemalla.
Partion johtaja ampuu Tamaran, mutta myöhemmin hän tapaa kohtalonsa
erämaassa laskiessaan alas vuorenrinnettä ja seivästyessään
kantoon. Tässä itse animistinen luonto nousee Gulag-systeemin
edustajia vastaan.</span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"> Myös
Šalamovin käsitys ihmisluonnosta on huomionarvoinen. Hän ei
tarkoita vain psykofyysistä, biologista olemusta vaan
monitasoisempaa luontoa ja tahtoa. Novellissa ”Sade” Šalamov
kirjoittaa:</span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"> ”<i>Vaikka
olin nälkäinen ja raivoissani, tiesin, ettei mikään maailmassa
saisi minua lopettamaan itseäni. Juuri silloin aloin ymmärtää
suurta elämänviettiä – sitä ominaisuutta, jota ihmisessä on
eniten. Näin miten hevosemme nääntyivät ja kuolivat (…).
Hevoset eivät mitenkään poikenneet ihmisistä. Ne kuolivat
kylmyyteen, ylivoimaiseen raadantaan, heikkoon ravintoon ja
lyönteihin – vaikka ne olisivat kärsineet vain tuhannesosan siitä
mitä ihmiset, ne olisivat kuolleet ennen kuin ihmiset. Ja minä
ymmärsin tärkeimmän, sen että ihminen ei ole ihminen siksi, että
hän on jumalan luoma, eikä siksi että hänellä on ihmeellinen
peukalo kummassakin kädessään. Vaan siksi että hän on FYYSISESTI
vahvempi ja kestävämpi kuin mikään eläin, ja myöhemmin siksi
että hän pakottaa henkisen elementtinsä palvelemaan fyysistä
elementtiä</i>.”</span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> </span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">Šalamov
on kirjoittanut kertomuksen puhtaasta ilmasta ja monta novellia
erilaisista tavoista kuolla. Hän kuvaa tarkasti vankien
jokapäiväisen elämän aistimuksia, ruoan makua, vilua,
unenpuutetta, sairauksien oireita, kipua ja nautintoa. Kärsimyksen
ja ihmisarvon alennuksen keskellä elämän perusteisiin liittyvät
fyysiset aistikokemukset ovat tärkeintä, mitä vangeilla on. Jopa
kuolemassa näkyvä luonnon kiertokulku ja rytmi tuntuvat
lohdullisemmilta kuin se epäkuolleen kirjaimen absurdi valta, jonka
alle Neuvostoliitto on vangit pakottanut.</span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;">
Dneprovskin kaivosleirin hautausmaalla vainajien luut lepäävät
vieri vieressä kivikasojen alla, sillä ikiroutaiseen maahan on
vaikea kaivaa kuoppia ja siksi vainajat usein vain peitettiin
kivillä. Hautojen päädyissä on puulevyt, joihin merkittiin heidän
vankinumeronsa. Numerot olivat osa heidän muuttumistaan teollisen
tuotannon produkteiksi, tuotteiksi. Sade on jo kauan sitten huuhtonut
numerot levyistä pois.</span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> ***</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Kolymassa
ihmisten käsittäminen uhriksi seudun nykyaikaistamisen ja koko
Neuvostoliiton teollistamisen alttarilla on muuttunut täysin
normaaliksi. I<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-weight: normal;">hmisestä
tehtiin raaka-ainetta eli tavaraa ymmärtämällä elämä ja sen
päämäärät vain taloudellisen kasvun ja tuotannon ehdoilla.
</span></span>Suhtautuminen on saanut sävyjä Neuvostoliiton
hajoamisen jälkeen, mutta varsinkin paikallistasolla se on pysynyt
melko ennallaan. Gulag on syöpynyt niin syvään osaksi Venäjän
modernisoitumisen tarinaa, että joskus jopa neuvostoaikaan
kriittisesti suhtautuvien on vaikea tajuta tai ainakaan myöntää
sorron täydellistä turhuutta. Uhrien kärsimystä himmentää vielä
raivaajamyytti, jonka mukaan neuvostovalta toi kaikkivaltiaan
teknologian tyhjään erämaahan.</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5w-oG2Q02ZF0NuxWQlM4Pue5IXcpLzYiyz66u51TyCdWzKntJAeZqmRuxQa_fLHcMBn9ZJMIAvG2qr1HQC_iK1UX-HcFpCZDQD3JH9c3DBQcWOYO1KA-AlrnobMNfo-GnlZ8-4ELM9e0/s1600/Dneprovskyn+tinakaivosleirin+vartiotorni.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5w-oG2Q02ZF0NuxWQlM4Pue5IXcpLzYiyz66u51TyCdWzKntJAeZqmRuxQa_fLHcMBn9ZJMIAvG2qr1HQC_iK1UX-HcFpCZDQD3JH9c3DBQcWOYO1KA-AlrnobMNfo-GnlZ8-4ELM9e0/s320/Dneprovskyn+tinakaivosleirin+vartiotorni.JPG" width="320" /></a></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> Voimme
helposti ajatella, että tämä kaikki kuuluu demonista pahuutta
ilmentävään neuvostokommunismiin, eikä meillä teollistuneen
lännen asukkailla ole asian kanssa mitään tekemistä. Mutta onko
meillä loppujen lopuksi sittenkään varaa ylimielisyyteen?</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;"> </span>Emmekö
tarkastele fossiilisista polttoaineista riippuvaista kapitalismia ja
sen vaatimia uhreja melko samalla tavalla? Eroa on toki sen verran,
että ne uhrit, jotka Kolymassa ovat ajallisesti kaukana, saattavat
meidän tapauksessamme sijaita samassa ajassa, mutta
maantieteellisesti kaukana: kun tankkaamme bensiiniä huoltoasemalla,
näkymättömät säikeet yhdistävät meidät kaukaiseen riistoon ja
saastumiseen, jota ilman ei olisi meitä liikuttavaa öljyä. Emmekö
hyväksy tämän uhrin osana länsimaailman nykyaikaistumisen tarinaa
melko samoin kuin Kolyman asukkaat hyväksyvät Gulagin? Saatamme
toki kritisoida öljyntuotantoa ja ajatella, että se on saastuttavaa
ja ikävää, mutta sitten ajattelemme, ettei sille mitään voi, ja
unohdamme asian.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> Emme
ole erityisen kiinnostuneita hyvinvointimme vaatimista uhreista niin
kauan kuin he pysyvät riittävän kaukana meistä köyhien
asuinalueilla, kehitysmaissa tai pakolaisten karavaaneissa rajojemme
ulkopuolella.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><br /></span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> <span style="font-family: "times new roman" , serif;">Voi
kysyä, kuinka paljon kommunistinen ja kapitalistinen modernin
projekti lopulta eroavat toisistaan. Tietenkin ne eroavat
käyttämiensä metodien perusteella, mutta kapitalistisen
nykyaikaistumishankkeen syväjuonteissa näyttää yhtä kaikki
kulkevan samoja sävyjä: talouden ylikorostuminen ja elämän
käsittäminen kilpailun, valloittamisen, hallitsemisen ja
täydellisyyden tavoittelun loputtomana sosiaali- tai
markkinadarwinistisena taisteluna. </span></span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> ***</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Juuri
nyt elämme öljyn totalitarismin aikaa, väittävät <b>Antti
Salminen</b> ja <b>Tere Vadén</b> teoksessaan <i>Energia ja kokemus</i>
(2013). Tästä totalitarismista löytyy kaksi tunnuspiirrettä.
Ensinnä elämänkokonaisuuden kiihdyttäminen liikkeelle eli
totaalinen mobilisaatio, toiseksi tuon liikkeen suuntaaminen yhden
suunnitelman, ideologian tai tavoitteen täyttämiseen, kuten
tapahtuu totalitaarisessa valtiossa tai kapitalistisen talouden
totaliteetissa. </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> Kyse
ei ole vain polttoaineista. Euroopan maiden siirtomaissaan viimeisten
parinsadan vuoden aikana harjoittama riisto ja ihmisten orjuuttaminen
loivat taloudellisen pohjan teollistumiselle, teknologiselle
vallankumoukselle ja modernille kapitalismille. Tämä kaikki oli
mittakaavaltaan vähintään Gulagin luokkaa. </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> Työväenliikkeen
kamppailun ansiosta työläisten ja erityisesti tehdastyöläisten
oikeudet ja palkka ovat vuosisadassa parantuneet länsimaailmassa
niin paljon, ettei heitä ole pitkään aikaan pystytty riistämään
kovin paljoa. Nyt tilanne tuntuu olevan muuttumassa. </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> Teollisuustyöläisillä
on usein ollut paljon voimaa siksi, että he ovat lakkoillessaan
voineet pysäyttää fossiiliseen energiaan ja luonnonvaroihin
perustuvan teollisen yhteiskunnan toiminnan joukkovoimansa eli
biomassansa avulla. Esimerkiksi Britannian hiilikaivostyöläisten ja
rautatieläisten lakot 1800-luvun lopulla, teollistumisen
alkuaikoina, painostivat ensi kertaa työnantajat lisäämään
työläisten oikeuksia. </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> Sittemmin
kapitalistiset vallanpitäjät ovat pyrkineet vapautumaan
riippuvuudesta työläisistä. Öljyä ja usein muitakin fossiilisia
polttoaineita tuotetaan autoritaarisissa maissa, joissa työläisten
riistosta ei tarvitse välittää. Maailmantalouden globalisaatio ja
talouden uusliberalismi ovatkin entistä enemmän vapauttaneet
länsimaiden eliitin riippuvuudesta omien maidensa työläisistä.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> Kolyma
on yksi modernin aikakauden muistomerkki orjatyölle, mutta se ei ole
suinkaan ainoa – eikä orjatyö kuulu vain menneisyyteen. </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> Espanjan
tomaattiviljelmillä nykyään raatavien laittomien siirtolaisten
asema on kenties parempi kuin mustien orjien tai Gulag-vankien, mutta
voi pohtia ovatko he yhtä kaikki osa samaa nykyaikaistumisen
”oheisvahinkoa” ja taloudellisen totalitarismin historiaa kuin
Neuvostoliiton leirit. Entä mitä pitäisi ajatella Etelä-Aasian
juoksuhiekkamailla tai Afrikan sisällissotiin vajonneissa valtioissa
kännyköiden metalleja louhivista halpatyöläisistä tai orjista,
joista monet ovat lapsia? Tai heidän kollegoistaan, jotka kokoavat
kännyköitä ja laptop-tietokoneita Kiinan, latinalaisen Amerikan ja
Itä-Euroopan hikipajoissa tai yhdysvaltalaisissa vankiloissa? Ja
tämä kaikki siksi, että länsimaalaiset kuluttajat saisivat
tuotteensa tarpeeksi halvalla, että me tyytyisimme osaamme ja
talousjärjestelmä jatkaisi pyörimistään. </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> T</span>aloudellisen
totalitarismin luonnonhistoriallinen puoli on jo avaruuteen asti
erottuva kaupungistuminen, raaka-aineiden louhinta, tavaroiden
tuotanto, kasvien ja eläinten teollinen kasvattaminen, saastuminen,
ilmastonmuutos ja villin luonnon lajien sukupuutto.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><br /></span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> <span style="font-family: "times new roman" , serif;">Ihmisen
raaka-aineeksi alistaneiden pakkotyöleirien sekä niiden pohjalta
syntyneiden tuotantolaitosten ja asutuskeskusten jäänteet
muistuttavat meitä kuolevaisuudesta, kaiken moraalittomasta
katoamisesta, niin pahan kuin hyvän. Kun ajattelee, millaista lähdön
levollisuutta laho ja raunio henkivät, ei ole ihme, että Venäjän
ortodoksisessa kulttuurissa – ja joskus myös Euroopassa – ovat
kalmistot aina metsässä.</span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-size: small;"> Kolyman
korvessa näkyvät ihmisen ja ei-inhimillisen kohtaamisen jäljet
niin kuin nykyään melkein missä tahansa maailmassa. Dneprovskin
leirin lahoavaa rankaa saartavilla vuorilla tunne ihmisen
poissaolosta, kokemus siitä että luonto ja sen biomassa lopulta
voittavat taloudellisen voitonpyynnin, luo toivoa myös siitä, että
ihminen lajina säilyy hengissä tällä planeetalla.</span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<b>Essee on ilmestynyt myös <i>Elonkehässa</i> 1/2019.</b></div>
<br /></div>
Ville Ropponenhttp://www.blogger.com/profile/10473321333414296557noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8046431542001031204.post-58028444598538930492019-03-24T08:50:00.006-07:002019-03-28T04:40:49.746-07:00Isäsen jälkeiset<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<br />
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Neuvostoliiton
Kommunistisen puolueen pääsihteereillä oli usein paljon
henkilökohtaista valtaa, vaikka ei puhuttaisikaan Stalinin
tapaisesta despotismista. Jo Leninin tekemät muutokset
bol<span style="font-family: "times new roman" , serif;">š</span><span style="font-family: "times new roman" , serif;">evikkipuolueen
säännöissä sementoivat pääsihteerin aseman. Pohjaa
johtajakultille oli tietenkin jo Venäjän keisarikunnan ajoilta.
Tsaari katsottiin Jumalan edustajaksi maan päällä samoin kuin
”kansan isäksi” ja sen tahdon toteuttajaksi. Ja hyväksihavaittu
perinne on jatkanut elämäänsä: v</span>ain harvasta
maailmankolkasta löytyy yhtä suuria johtajia kuin entisen
neuvostoimperiumin alueelta. Siellä ihminen löytää sisältään
<i>homo sovieticuksen </i>koteloituneen idun ja nauraa vallattomasti.
Hän vain kulkee ympäriinsä ihastellen monumentaalisia rakennuksia,
muistomerkkejä ja valtakatuja, jotka tuntuvat kuiskivan ylimaallisen
loistavasta elämästä – maallisesta viis.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Parasta kaikessa on
se hellittämätön esimerkillisyys, jolla jälkineuvostoliittolaiset
johtajat ovat usein asettaneet itsensä valtiolaivan peräsimeen. He
ovat Odysseuksen tapaan antaneet sitoa itsensä ruoriin, eivätkä
kansan seireenilaulut ja tuskanparahdukset liikuta järkähtämätöntä
kättä, joka ohjaa kohtaloita läpi tihkusateen ja sunnuntaipoudan.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-weight: normal;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-weight: normal;"> Kukapa</span><b>
</b>ei haluaisi omaa kaupunkia. Sellaisen näyttää rakennuttaneen
Kazakstanin ensimmäinen presidentti ja kunniakansalainen, Nursultan
Nazarbajev. Häneen ei voi olla törmäämättä Kazakstanissa:
ympäri maata levitetyissä kylteissä presidentti julistaa
isänmaallisuutta. Mahtikäskyllään hän siirsi pääkaupungin
vuonna 1997 Almatysta Akmolaan, joka nimettiin uudelleen Astanaksi.
Kazakiksi se merkitsee yksinkertaisesti pääkaupunkia.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Pääkaupungin
siirtoa perusteltiin Astanan paremmalla sijainnilla
kuljetusyhteyksien kannalta. Vedottiin myös strategisiin syihin –
Almaty on aivan valtionrajan pinnassa. Kriittiset äänet ovat
muistuttaneet, että Astana sijaitsee sen kazakkiheimon
valta-alueella, johon presidentti Nazarbajev kuuluu. Kazakhstanissa
heimot vaikuttavat pinnan alla politiikkaan paljon. Mutta ei nyt
sotkeuduta pikkuseikkoihin.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Vertailun vuoksi
voisi ajatella mitä merkitsisi, jos Suomen pääkaupunki
siirrettäisiin Helsingistä Ouluun, keskustapuolueen tukialueelle,
ja samalla Oulu rakennettaisiin kokonaan uudestaan. Oulujoen rannalle
saatettaisiin pystyttää vaikka useampi Guggenheim-museo,
innovaatiopuistoja, pari Nokian pääkonttoria (yksi varalle),
Euro-kulttuurikeskus ja 100-metriä korkea monumentti, jonka nimeksi
tulisi Jytky.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Sopivasti Astana
sijaitsee keskellä aluetta, jossa Neuvostoliiton pääsihteeri
Nikita Hruštšov käynnisti 1950-luvun lopulla niin sanotun
neitseellisen maan ohjelman. Hruštšov, valtaisa maatalouden
asiantuntija, heristeli maissintähkää. Pääsihteerin toimiessa
ideologisena aurana Kazakstanissa ja Siperiassa raivattiin parissa
vuodessa 42 miljoonaa hehtaaria viljelyalaa. Operaation
keskuspaikassa Astanassa ikään kuin vedeltiin jättimäisen
traktorin vipuja. Entiset leirivangit, jotka lopettelivat sisäistä
karkotustaan, saivat samalla töitä. Kolhoosit, joiden keskikoko oli
vaatimattomat 100 000 hehtaaria, levittivät ruokamullan tuoksua
taivaaseen asti. Mutta voi – jokusen vuoden hyvien satojen jälkeen
aromyrskyt veivät mustan mullan mennessään. Neitseellisestä tuli
parissa vuosikymmenessä lerpahtanut ja kuiva.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Ei muuta kuin uutta
käärmettä pyssyyn ja luonnonvaraa tankkiin. Kaspianmerellä kohoaa
nyt öljynporaustornien ryteikkö. Siinä ajassa kun vastasyntynyt
kasvaa mopokortista haaveilevaksi koltiaiseksi on Astana
kolminkertaistanut väkilukunsa. Turhaan sitä ei kutsuta ”Arojen
Dubaiksi”. Vaikea tosin sanoa pestäänkö siellä yhtä paljon
kansainvälistä rahaa kuin Dubaissa. Keskustan liepeillä
neuvostyylisen tahraiset korttelit taittuvat puleeratuksi science
fictioniksi. Uudet kauppakeskukset, hotellit, asuintalot ja
urheiluhallit tungeksivat kuin Stockmannin alennusmyynneillä.
Pilvenpiirtäjät säihkyvät metallisissa väreissä, geometrian
lakeja uhmaten. Tästä kuuluu kiitos turbokapitalistisen ajan
muotiarkkitehdille, brittiläiselle lellipojalle <span style="font-family: "times new roman" , serif;">Norman
Fosterille. </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"> Astanassa
on luonnollisesti jätetty tilaa paraatipuistoille ja bulevardeille.
Patsaita ja muistomerkkejä kohoaa joka puolella julistaen
Kazakhstanin menneiden ja nykyisten suurmiesten kunniaa. On tosin
vaikea sanoa kenen kunniaa julistaa jättimäisen linnunmunan
näköinen muistomerkki Ensimmäisen presidentin museon edustalla.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;">*</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;">Astelen
matkatoverini kanssa pitkin punaista mattoa museoon. Se sijaitsee
Astanan geometrisessä keskipisteessä. Astana taas sijaitsee
keskellä Euraasian mannerta. Museon aulassa vetäisemme kenkiemme
päälle säädetyt sinertävät muovipussit, jotta emme toisi
rahvaanomaista saastaa pyhään tilaan.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"> Vasta
pitkällä museossa huomaan salakuljettaneeni vahingossa sisään
puukon. Veitsi on jäänyt reppuun, koska junassa leikkasimme sillä
rasvaista makkaraa, kellertävää juustoa ja hevosen ihraa, apetta
jota hotkimme sisuksiimme tyytyväisinä röyhtäillen. Vartija tutki
reppuni museon portilla, mutta ei huomannut veistä. Puukko ei
piipannut metallinpaljastimessakaan, jonka läpi tulimme sisään.
Lähtiessämme kohdallani piippaa, mutta vartijan pää ei edes
käänny. Museosta ulos saa tietenkin viedä mitä tahansa, selvä
se.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Museon pääsalissa
tarkkailemme hartaina musiikkivideota, jossa on dramatisoitu
presidentti Nazarbajevin lapsuutta. Näyttelijät esittävät kuinka
<span style="font-family: "times new roman" , serif;">presidentti käyskenteli isänsä
kanssa idyllisellä arolla. Lapsi-Nazarbajev karauttaa hevosella,
isoisä rämpyttää perinteistä luuttua, isoäiti ilmehtii
rakastavasti, äiti laittaa ruokkaa. Isä myhäilee partaansa.
Poikabändi laulaa Nazarbajevin sanoittamaa herkkää balladia
nimeltä </span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><i>U</i></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><i>š</i></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><i>
Konyr</i></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;">.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"> Puuttuu
enää se, että Nazarbajev itse hyppäisi jostain esiin.
Kainalossaan hän voisi pidellä esimerkiksi Saudi-Arabian emiirin
lahjoittamaa kullattua konepistoolia, joka löytyy museon
vitriinistä. Tai ehkä hän ratsastaisi lahjahevosella istuen
lahjasatulalla sulloutuneena lahjaksi saatuun kirgiisihaarniskaan?
Kourassaan hän voisi pidellä konepistoolin lisäksi mitä tahansa
lahja-asetta, joita museossa on kokonainen huoneellinen miekoista
kevyisiin konekivääreihin. Esimerkiksi Astanan yliopiston rehtori
on lahjoittanut presidentille piikkinuijan. Nazarbajev on yliopiston
ensimmäinen kunniatohtori, ja luonnollisesti myös koko yliopisto on
nimetty hänen mukaansa.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"> Miksei
tällaista lahjaperinnettä voisi tuoda myös Suomeen? Vaikkapa
tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän juhlavastaanotto saisi
aivan toisen luonteen, kun juhlavieraat jonottaisivat kättelyvuoroon
piikkinuijineen ja hilpareineen.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"> Siirrymme
museon toiseen kerrokseen, jonka seinällä roikkuu kookas,
sosialistista realismia edustava maalaus. Tarkemmin katsoen kyseessä
on nazarbajevilainen realismi. Maalauksessa presidentti vierailee
Astanan rakennustyömaalla. Rakennusmiesten kasvot loistavat
kulmikasta työn iloa ja juhlaa. Taustalla näkyy valmis
Bayterek-torni. Kazakstanin lippu liehuu. Toisesta kerroksesta löytyy
myös Kazakstanin hallituksen neuvotteluhuone. Merkillistä että
hallitus kokoontuu museossa, mutta niin se kai vain menee. Selviää,
että neuvottelupöydän ääressä oleva presidentin tuoli on hieman
muita tuoleja korkeampi.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"> Presidentin
julkikuva tietenkin tarvitsee vaalimista. Sen tähden media onkin
otettu Kazakstanissa valtionisälliseen holhoukseen. Kaikenlaiset
riidanhaastajat, kuten poliittinen oppositio, on tukahdutettu, ja
toisinajattelijat heitetty pieneen koppiin miettimään
pötypuheitaan. Välillä kansalaiset eivät ymmärrä omaa parastaan
ja heille pitää antaa niin sanotusti piiskaa pyllylle. </span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "times new roman" , serif;">Esimerkiksi
kun öljytyöläiset kehtasivat mennä lakkoon </span><span style="font-family: "times new roman" , serif;">Ž</span><span style="font-family: "times new roman" , serif;">anozenissa
joulukuussa 2011, täytyi vähän reippailla. Komennettiin miliisin
erikoisjoukot paikalle ampumaan seulaksi 15 mielenilmaisijaa. Sataan
mielenosoittajaan miliisi ei osunut kunnolla ja he saivat vain
haavoja. Silminnäkijät ovat puhuneet yli 100 kuolleesta ja
pidätettyjen pieksämisestä tainnoksiin, mutta tämä nyt on
paskapuhetta ja Yhdysvaltain ja Euroopan maiden propagandaa, tietää
Kazakstanin hallitus.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"> Kaikenlaisen
agitaation vastapainoksi sopii perehtyä totuuteen eli Nazarbajevin
elämäntarinaan. Idylliseltä arolta hän siirtyi metallityöläiseksi
Temirtaun teollisuustaajamaan, alueelle jossa on eniten
syrjäytyneitä, väkivaltaa, päihdeongelmia ja HIV-tapauksia
maassa. Nazarbajev niin sanotusti koetteli itsenään. Hän meni
autiomaahan ja oli palava pensas. Ajatelkaapa hetkinen. Ryhtyikö
Nazarbajev syrjäytymään ja velttoilemaan? Ei, hän paukutti
vasaralla ahkerasti. Hilluiko hän tappeluissa takakujilla silmä
mustana, hampaat taskussa ja nenä lytyssä? Ei, hän pani toiset
asialle, ja söi itse ruokahalulla lautasellisen hevosenlihasta
keitettyä b</span><span style="font-weight: normal;">eşbarmaqia</span><span style="font-family: "times new roman" , serif;">.
Entä kittasiko hän liikaa vodkaa ja pani poikia ja hutsuja
perseeseen tartuttaen itseensä immuunikadon? Ei tietenkään, vaan
hän ryhtyi Kazakstanin neuvostotasavallan ministerineuvoston
puheenjohtajaksi. Vuosi oli 1984. Seuraavana vuonna Eput lauloivat
meillä, miten paljon on aikaa siis, kun viimeksi ylöspäin pyöräni
pyörässä näin. Mutta Nazarbajev pyöräili jo taivaissa, ja
pyörässä oli septiljoona vaihdetta. </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"> Maan
kommunistisen puolueen pääsihteeri Nazarbajevista tuli 1989, ja
Kazakstanin itsenäistyttyä maan presidentti. Vuonna 1995
Kazakstanin kansa äänesti presidentin kaudelle pidennystä
vuosituhannen vaihteeseen, ja vuonna 2007 poistettiin kahden
presidenttikauden rajoitus, vaikka kansa ei äänestänytkään.
Nazarbajevin johtamalla Nur Otan-puolueella on maan parlamentissa yli
4/5 enemmistö, vaikka kyllä se olisi 5/5, jos asiasta alettaisiin
kiistellä, mutta ei aleta.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"> Presidentti
Nazarbajev on auttanut kansaansa myös siten, että siirtymäkaudeksi
kommunistisesta komentotaloudesta kapitalistiseen uusliberalismiin
hän on suunnittelut nazarbajevilaisen talousmallin. Mallin mukaan
valtaosa valuutasta virtailee presidentille ja hänen sukulaisilleen
sekä uskollisille tukijoille. Nazarbajevilla uskotaan olevan
henkilökohtainen omaisuus, joka koostuu yhdeksännumeroisesta
luvusta Amerikan dollareita, mutta tämä nyt on varmasti vähättelyä. </span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;">Nazarbajevilla on lisäksi tavallaan oma raha. Kazakstanissa
1990-luvun lopulla tehdyn rahauudistuksen jälkeen tuoreisiin
seteleihin on kuvattu Astanan uusia, brittiläisen maitopoju Norman
Fosterin suunnittelemia rakennuksia. Esimerkiksi 10 000 tengen
seteliin on piirretty Bayterek-torni.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"> *</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;">Mikä
tämä torni oikein on, kun se tuntuu poukkoilevan vähän väliä
vastaan? Museossa vierailtuamme menemme pohtimaan asiaa oluttelttaan
kadunkulmassa. </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"> Matkakumppanini
pistäydyttyä käymälään, käyskentelen odottamassa kadulla.
Äkkiä ohi virtaavasta väkijoukosta aineellistuu eteeni nuori,
lihaksikas mies aurinkolasit päässä. Mies on sonnustautunut hyvin
leikattuun, turkoosiin pukuun, ja kaulassa killuu hillitty kravatti.
Hahmo puhuttelee minua sujuvalla englannilla, mikä hämmästyttää,
sillä Kazakstanissa englannintaitoisia on harvassa. Kuka oikein olen
ja mikä on matkani tarkoitus? Olenko ehkä Suomen </span><span style="font-family: "times new roman" , serif;">Kazakstanin suurlähetystöstä</span><span style="font-family: "times new roman" , serif;">? Mitä mieltä olen Yhdysvalloista? Olenko käynyt
Amerikassa? Hyväntuulisesti esitetyt kysymykset pamahtavat esiin
kuin katapultista.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"> Ennen
kuin matkakumppanini palaa mies katoaa. Näen hänen puhuvan kaukana
kadulla kännykkään. Henkilön olemus ja käytös panevat
aavistelemaan, että kyseessä oli eräänlainen
puhtaanapitolaitoksen työntekijä. Vai sanoisimmeko kliinisten
pintojen informaatiohallinnon katutason manageri? Ehkä kyseessä oli
rutiiniluontoinen tarkastus, ikään kuin </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;">sipaisu
sormella pitkin pöydän pintaa sen varmistamiseksi, että se on
pyyhitty kunnolla, eivätkä muruset hiiviskele minne tahansa.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"> Jatkamme
pyhiinvaellustamme kohti Bayterek-tornia. Matkalla katsastamme
presidentin kulttuurikeskuksen, jonka valtava sininen kupolikatto
kohoaa </span>38,5 metrin korkeuteen aurinkoiselle taivaalle, josta
kazakkien jumala katselee hyväntahtoisesti poikiaan. Siniseksi
maalattu graniittikatto muistuttaa myös suunnatonta munaa, jonka
sisältä kuoriutuu minä hetkenä hyvänsä jokin tuntematon
elämänmuoto. Oikealla Keski-Aasian suurimpiin kuuluva,
vastarakennettu moskeija Nur-Astana viittaa sekin nimessään
presidenttiin.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
I<span style="font-family: "times new roman" , serif;">š</span>im-joelta
etelään sijoittuvat arkkitehtuuriluomukset. <span style="font-family: "times new roman" , serif;">Astakemenissä
eli Kazakstanin pienoismallipuistossa voi kiertää maan
perusteellisesti kolmessa vartissa. Alle kahden hehtaarin alueelle on
rakennettu Kazakhstanin 14 maakunnan ja kahden kaupungin, Astanan ja
Almatyn, tärkeimpien nähtävyyksien pienoismallit. </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Näköalatasanteella
uppoudumme urbaanin näkymän käsittämättömiin syvyyksiin.
Kilometrin päähän etelään näyttää laskeutuneen UFO. Lentävää
lautasta muistuttava suunnaton rakennus on huvittelukeskus Duman. Sen
uumenista löytyy 3D-elokuvateatteri, oceanarium, pelikasino,
kauppakeskus, kahvilavyöhyke, keilahalli ja hotellikompleksi.
Rakennuksessa voisi periaatteessa viettää elämänsä kehdosta
hautaan.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Eikä tässä vielä
kaikki, huvittelu vasta alkaa, kun sukellamme Khan <span style="font-family: "times new roman" , serif;">Š</span>atyrin,
150 metriä korkean maailman suurimman teltan sisuksiin.
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
– Hilipatihei,
huudamme kiertäessämme telttaa näköalajunalla.
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Vietämme aikaa
kylpylässä ja keinotekoisella hiekkarannalla teltan huipun
tuntumassa. Sompailemme shoppailemassa ostoskeskuksessa, hetkumme
huvipuiston laitteissa, pelaamme raha- ja ampumapelejä ja viskelemme
toisiamme hattaran kappaleilla. Jättiläisteltan sisällä vallitsee
kesät-talvet lämpötila +26 C -astetta. Voi vain ajatella mitkä
määrät energiaa ja rahaa palaa talvisin, jolloin Kazakstanissa voi
olla jopa -30 C-astetta, ja kaikki vain jotta Astanan eliitti ei
tylsistyisi.
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Selkä suorana
kuljemme Nurzol (”loistava polku”) -bulevardia pitkin keskelle
Rakastavaisten puistoa. Siellä sojottaa viimein uuden Astanan
symboliksi muodostunut Bayterek-torni. Kazakinkielinen sana
”Bayterek” merkitsee poppelia. Lähes sadan metrin korkeuteen
kohoava rakennelma muistuttaa enemmän Velho Sarumanin pesää
<i>Tarussa sormusten herrasta</i>. Paikalliset kutsuvat tornia
vitsikkäästi nimellä ”Tsuba-tsup” eli tikkunekku. Tästä
vitsistä heidät melkein pitäisi ammuttaa. Tornin huippu on tehty
niin sanotusta kameleonttilasista, joka vaihtaa väriä eri
vuorokauden aikoina valon lisääntyessä tai vähentyessä. Värien
vaihdellessa tornin nuppi näyttää sykkivän ikään kuin... no,
antaa olla.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Kun tornilta katsoo
itään, nousevan auringon suuntaan, katse kulkeutuu kahden kullatun
ja pyylevän bastionin välistä presidentin virka-asunnolle, Ak
Ordalle. Sen takana on Rauhan ja Sopusoinnun palatsi. Se on pyhitetty
maailman kaikille uskonnoille, kuinkas muuten. Pyramidinmuotoisessa
kompleksissa toimii 1500 paikan ooppera, Kulttuurin museo,
Sivilisaatioiden yliopisto, ja siellä saa myös ihailla Kullan ja
arvometallien valtionmuseon kokoelmia.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Bayterekin huipulla
pääsee lähelle maan isää, ja siksipä sadat ihmiset jonottavat
päivittäin tornille. Kymmenien minuuttien jonotusponnistuksesta
selvittyämme hissi kuljettaa meidät tornin huipulle. Siellä lepää
rakennuksen funktio. Kullattuun, asetille nostettuun kiveen on
painettu presidentti Nazarbaevin kädenjälki. Ihmiset jonottavat
tassille, ja vuoron saatuaan painavat kätensä tassulle. Välistä
he puhkeavat kyyneliin, välistä ilakoivat tenavina, ja tärkeällä
hetkellä ystävät ottavat valokuvia. On yleisesti tiedossa että
kun asettaa kätensä presidentin käpälänjäljen päälle, saa
esittää toivomuksen. Aiemmin jälkeä painettaessa kuului
musiikkia, mutta ääniefekti on nyt kaikkien pohjattomaksi suruksi
poistettu.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
*</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Jos presidentti
Nazarbajevin ympärillä hälisevä rakennelmien ja galaksien
välisten energiasuristimien kultti tuntuu liioitellulta, niin ei voi
kuin todeta, ettei se ole paljon mitään verrattuna Turkmenistanin
ensimmäisen presidentin Saparmurat Nijazovin neronleimauksiin.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
En tarkoita sitä,
että maansa elinikäiseksi presidentiksi nimetty Nijazov piti
hallussaan kaikkia mahdollisia arvonimiä, joista komeimpana kiilteli
<span style="font-family: "times new roman" , serif;">Maailman turkmeenien järjestön
johtajan titteli, </span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><i>Türkmenbaşy</i></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;">,
turkmeenien ylin johtaja. Siinäkään ei ole paljon mitään, että
Nijazov laitattti kuvansa useimpiin Turkmenistanin rakennuksiin sekä
uusiin seteleihin ja kolikoihin. Lisäksi hän nimesi Krasnodarin
kaupungin uudelleen itsensä mukaan ja puuttuipa vielä kalenterin
kuukausiinkin – ne nimettiin uudelleen presidentin sukulaisten,
maan historian ja muun sellaisen mukaan. Lähes kaikki tämä on
tuttua jo Kazakstanista. Samoin pääkaupungin täyttäminen
patsailla ja mielikuvituksellisilla monumenteilla, joiden helmenä
Turkemenistanissa komeili kullattu, 40 metriä korkea Nijazovin
patsas. Pykäelmä peräti kääntyi vuorokauden aikana </span><span style="font-family: "times new roman" , serif;">auringon
mukaan akselinsa ympäri.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"> Nijazovin
käsittämätön suuruus loisteli erityisesti henkisissä
pyrinnöissä. Presidentin kirjoittama </span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><i>Ruhnama</i></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;">
(”sielukirja”), kokoelma ajatuksia turkmeenien identiteetistä,
historiasta ja kohtalosta, muodostui pyhäksi opukseksi, jota
verrattiin </span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><i>Raamattuun</i></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;">
ja </span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><i>Koraaniin</i></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-style: normal;">,
vaikka epäilemättä vertailu on jälleen kerran vähättelyä.
</span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><i>Ruhnamasta</i></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-style: normal;">
tehtiin pakollista luettavaa jokaiselle kansalaiselle. Sitä
opetettiin kouluissa ja yliopistoissa. Presidentti alkoi sulkea
kirjastoja, koska hän ymmärsi, etteivät kansalaiset muuta
luettavaa tarvinneet. Maaliskuussa 2006 Nijazov lupasi
Turkemenistanin televisiossa, että jokainen joka lukee </span></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><i>Ruhnaman</i></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-style: normal;">
kolme kertaa, pääsee paratiisin puutarhaan. </span></span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-style: normal;"><br /></span></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><span style="font-style: normal;"> Kuinka
ollakaan paratiisiin halukkaita alkoi äkkiä suorastaan tungeksia.
</span></span><i>Ruhmanasta</i> tuli kansainvälinen kirja, kun
Turkmenistanin öljy- ja kaasumarkkinoille halajavat globaalit
suuryhtiöt käännättivät kirjaa eri kielille tehdäkseen
vaikutuksen diktaattoriin. Turkmenistanilla on maailman neljänneksi
suurimman maakaasuvarat, ja EU on pitänyt sitä vaihtoehtoisena
kaasuntoimittajana Venäjälle. Tässä eivät Turkmenistanin
itsevaltaisuus ja ihmisoikeusrikkomukset näytä painavan edes yhtä
paljon kuin on elopainoa yhdellä kopiolla <i>Ruhmanasta</i>. Ja
samalla tavalla asia näyttää menevän Kazakstanin suhteen.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Turkmenistanissa on
nyt uudet tuulet, kun Nijazov on potkaissut tyhjää. Tuoreet
ilmavirrat ovat tosin osoittautuneet hieman homehtuneiksi, sillä
presidentiksi noussut <span style="font-family: "times new roman" , serif;">Gurbanguly
Berdymuhammedov on alkanut askaroida omaa henkilökulttiaan. Uuden,
hammaslääkärin koulutuksen saaneen presidentin toimet vain
kärsivät mielikuvituksen puutteesta. Lähes säälittävältä
vaikuttaa Berdymuhammedovin toukokuussa 2015 itselleen pystyttämä
kullattu ratsastajapatsas ”Arkadag” ('suojelija'). Patsaalla ei
ole edes korkeutta kuin 20 metriä, eikä valkoisesta marmorista
rakennettu alusta paljon auta. Aikooko Berdymuhammedov suojella
kansalaisiaan erityisesti hammaspöpöiltä vai miltä, ei ole tähän
mennessä selvinnyt.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"> *</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;">Entä
miten hommat on hoidettu Venäjällä? Myös Venäjän monet
kaupungit ovat nykyään täynnä mitä erilaisimpia monumentteja,
metalliveistoksia ja korskeita muistomerkkejä. Esimerkiksi
Moskovajoen kaltaalla seisoo mammuttimainen Pietari Suuri laivan
kannella. Mutta että presidentti Putin kuvattaisiin
useampikymmenmetrisenä kullattuna patsaaana – tähän on vielä
jonkin verran matkaa. Pietarilaiset kasakat ovat tosin olleet
avamaassa uria tähänkin suuntaan. Toukokuussa 2016 he lahjoittivat
Putinille hänen rintakuvansa keisari Neron hahmossa. Tiedättehän
puolisotilaalliset kasakkajärjestöt, joista on tullut nopeasti eräs
Putinin yksityisarmeijoista, </span>pretoriaanikaarti.
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Kasakkajärjestön
lahjaa voisi melkein pitää satiirina, jolleivat mustasotniaa
muistuttavat kasakat olisi järkkymättömiä Putinin ihailijoita.
Kyseessä lienee siis freudilainen lipsahdus.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;">Historiasta
muistamme, että keisari Nero oli hovijuonittelija ja äidinmurhaaja
sekä itsevaltias elostelija, joka kunnostautui kristittyjen
vainoamisessa. Nero piti itseään suurena runoilijana ja
näyttelijänä, ja hän kierteli patriisien häpeäksi ympäri
valtakuntaa esiintymässä. Yleisö hurrasi legioonalaisten keihäillä
uhattuna, sillä keisari oli kehnonpuoleinen runoilija. Kun Rooma
paloi vuonna 64, siitä epäiltiin Neroa. Historioitsija Tacitus
uskoo keisarin sytyttäneen tulipalon tehdäkseen tilaa uudelle
palatsilleen ja voidakseen lausua vasten palavaa metropolia
Homeroksen runoa ”Troijan palo”. </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"> Putininin
kultti alkaa revitellä kierroksia, vaikka hänellä on vielä
kosolti matkaa keskiaasialaisten arojen uroiden rinnalle. Toisaalta
sen minkä Putin menettää arkkitehtonisessa monumentaalisuudessa,
sen hän voittaa virtuaalisessa fallisuudessa. Keskiaasialaiset
ihmisjumalat ovat meidän kannaltamme lähinnä eksoottisia
sirkuseläimiä. Se että Putinin kultti on löytänyt kaikupohjaa
myös Euroopasta, sen sijaan herättää kylmiä väreitä.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"> *</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;">Putin
oli lähes tuntematon venäläiselle yleisölle ennen kuin Jeltsin
nimitti hänet seuraajakseen. Pikaisesti hänelle pystytettiin
nuorekas ja miehekäs imago, joka korostui suhteessa juoppoon
Jeltsiniin, jota kansan suussa nimitettiin ”alkonautiksi”.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"> Putinin
valtakauden alkuvaiheessa esiin pullahti elektronisen tanssimusiikin
yhtye Poju</span><span style="font-family: "times new roman" , serif;">š</span><span style="font-family: "times new roman" , serif;">ie
vmeste:n (”lauletaan yhdessä”) kappale Takogo kak Putin”
('Sellainen kuin Putin', 2004). Laulussa unelmoidaan Putinin
kaltaisesta miehestä, joka ”ei satuta, ei ryyppää, ei jätä, on
täynnä voimaa”, vaikka ”maailma on tienristeyksessä”.
Kansainvälisestikin huomiota herättänyt biisi tuntuu vuosi
vuodelta yhä tragikoomisemmalta. Jotkut venäläiset bändit ovat
levyttäneet myös Putinia arvostelevia tai pilkkaavia kappaleita.
Viime vuosina kansainvälisesti tunnetuimmaksi on tullut
ukrainalaisten ultras-jalkopallofanien tekemä laulu ”Putin huilo”
('Putin on mulkku'), joka sekin tavallaan viittaa Putinin
maskuliinisuuteen. Heinäkuussa 2014 ukrainalaiset tähtitieteilijät
antoivat peräti tähdelle TYC 3541-945-1 nimen ”Putin Huilo”
arvostellen teolla Krimin miehitystä.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"> Venäläisten
naisten on väitetty laajalti näkevän eroottisia unia
presidentistään. Enemmän kuin unelmamiesystävänä Putin on
tullut ainakin länsimediassa tunnetuksi karkeista lausunnoista ja
alatyylisen tiedusteluslangin käyttelijänä. </span>Toisen
T<span style="font-family: "times new roman" , serif;">š</span><span style="font-family: "times new roman" , serif;">et</span><span style="font-family: "times new roman" , serif;">š</span><span style="font-family: "times new roman" , serif;">enian
sodan 1999 alla Moskovan kerrostaloiskujen jälkeen Putin lausui,
että ”terroristit tuhotaan kaikkialta, ja jos he ovat huussissa,
kolkkaamme heidät huussissa”. Kriminaali- ja alatyylistä slangia
sekä niin sanottua </span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><i>mat:</i></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;">ia
(ven. ”matnyj jazik”) käytetään Venäjälle erityisesti
miehisissä yhteyksissä, kuten armeijassa. Alatyylin käyttö
alleviivaa presidentin machomiehisyyttä isolla M:llä. </span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"> Samalla
kun henkilökultti tai -brändi on noussut, on Putinin miehisyys
pullistunut yhä enemmän esiin. Putinista on julkaistu valokuvia
ilman paitaa kalastamassa, Putin aseen kanssa, uimassa perhosta
virran kuohuissa, Putin sotilaskoneen ohjaimissa. Putinin kerrottiin
ampuneen tainnustusnuolella television kuvausryhmää kohden
rynnänneen Siperian tiikerin, jonka kaulaan laitettiin GPS-lähetin.
Presidentin virallisilla sivuilla saattoi pitkään seurata ”sitä
naarastiikeriä”, joka muka yhä jolkotteli taigassa. Toimittaja
Mihail Zygarinin mukaan tiikeri oli kuitenkin peräisin
eläintarhasta, pumpattu täyteen rauhoittavia, eikä sitä
aiottukaan päästää vapaasti, vaan eläin surmattiin. </span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"> Julkisuuteen on myös nolosti tupsahtanut Putinin
henkivartijan todistus, jossa hän kertoo sijoittaneensa arvoesineitä
valmiiksi, kun Putin ”sukelsi uponneen laivan aarteita meren
pohjasta”. Ilmavimman tempauksensa Putin teki syyskuussa 2012,
jolloin hänen kerrottiin ohjanneen moottoroidulla riippuliitimellä
etelään muuttavia kurkia. Viime vuosina Putin on esiintynyt usein
kriminaalin ”Yön sudet”-moottoripyöräkerhon johtajien ystävänä
ja eräänlaisena ”prätkähuligaanina” itsekin. Onhan
moottoripyöräileviin miehiin, jotka elävät ”kapinallisesti”
yhteiskunnan rajamailla liittynyt Helvetin enkelit-rikollisliigan
sekä <i>Nuori kapinallinen </i>(1955)-elokuvan päivistä alkaen
suorastaan kesytöntä machokunniaa. </span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"> Putinin viriiliä mainetta
ovat ruokkineet myös mediaan tiuhkuneet tiedot naissuhteista paljon
ennen virallista eroa Ljudmila-vaimosta vuonna 2013. Putin on
yhdistetty erityisesti Alina Kabajevaan, kilpavoimistelijattareen ja
entiseen olympiavoittajaan. Nuori nainen on huhujen mukaan
synnyttänyt presidentin lapsen salassa yksityissairaalassa.
Avioeronsa jälkeen Putin on virallisesti Venäjän tavoitelluin
poikamies. </span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"> Henkilöbrändiä
rakennetaan nyt myös kuvataiteen keinoin. Syksyllä 2015 Moskovassa
järjestetyn taidenäyttelyn maalauksissa Putin kuvataan esimerkiksi
kannattelemassa maapalloa tai muinaiskreikkalaisen tarun
Hercules-hahmona kukistamassa terrorismia tai solmimassa tulitaukoa
Itä-Ukrainaan. Eräässä maalauksessa Putin antaa piiskaa hänen
sylissään lepäävälle, pikkupojaksi kuvatulle Barack Obamalle.
Maalaukset on tehty aivan vakavassa hengessä.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"> Venäläisten
kerrotaan suhtautuvan presidenttinsä kuvaan nykyään muutenkin
vakavammin. Mikään ei estä kantamasta esimerkiksi t-paitaa, jossa
presidentti on kuvattu erilaisissa asuissa ja tilanteissa. Näitä
paitoja myydään Venäjällä laajasti. Esimerkiksi Objoen rannalla
Oktjabrskojen kylässä törmäsin Oleg-nimiseen
hallintovirkailijaan, jonka kananpojan keltaisessa T-paidassa oli
Putinin piirretty rintakuva ja teksti ”Kaikkein iloisin ihminen”. </span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"> Edelleen
nousua uudelle kultin tasolle merkitsee vuoden vaihteessa 2016
duumaedustajille ja korkeille virkamiehille jaettu kirja <i>Sanat
jotka muuttavat maailmaa</i>. Tähän 400-sivuiseen kepeähköön
teokseen on koottu Putinin profeetallisia ajatuksia, kuten kirjan
nuori toimittaja Anton Volodin asian ilmaisi. Teoksessa on 19 Putinin
tärkeintä puhetta ja haastattelua. Tässä mielessä kirja
muistuttaa Stalinin katekismusta leninismin kysymyksistä. Toisin
kuin siinä tähän on poimittu lihavoituna satoja katkelmia, joita
voi vaikka twiitata. Käytännöllistä, tiivistettyä viisautta kuin
Lenin-sitaatit tai Maon pienen punaisen kirjan säkeet.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"> Myös
länsimediassa Putin on kokenut muodonmuutoksen. Kuva on vaihtunut
alkuaikojen länsimielisestä, maltillisesta byrokraatista
vaaralliseksi KGB-mieheksi, korruptoituneeksi ja vainoharhaiseksi
autokraatiksi. Enää ei ole myöskään harvinaista törmätä
lehtijuttuihin, jossa Venäjän presidenttiä kuvataan esimerkiksi
aspergerintautisena ja jakomielisenä narkkarina, joka huvittelee
raiskaamalla nuoria poikia ja tyttöjä sekä kiduttamalla
toisinajattelijoita (esimerkiksi työntämällä poloniumia
sisältäviä metalliputkia heidän peräaukkoonsa). Hurjimmissa
uhkakuvissa Putin on nähty peräti 2000-luvun adolfhitlerinä.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"> *</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Putinille on
muutamissa provinsseissa nimetty neuvostotyylisesti katuja.
Neuvostojohtajia ei kuitenkaan kuvattu Putinin tapaan liioitellun
yltiömaskuliisina vaan paljon neutraalimmin. Herää kysymys: mistä
Kreml on ammentanut inspiraatiota Putinin lukuisille miehisille
sankarirooleille? </div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Putinia koskeva kuvataide, valokuvat ja maalaukset,
ammentaa selvästi machomiesstereotypioista. Länsimaissa nämä
stereotypiat ovat vähentyneet, sillä liberaalissa kulttuurissa
machous nähdään usein tasa-arvo-ongelmana. Läntisessä
valtakulttuurissa machostereotypioita näkyy lähinnä mainoksissa
tai Tom of Finlandin eli Touko Laaksosen (1920-1991) kuvataiteessa.
Länsimaissa miehiä tavataan nyt kuvata neutraalimmin, ja naiset
ovat seksuaalisia objekteja. Putin-kuvissa mies asettuu katseen
kohteeksi.
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Machomiehen
roolihahmossa Putin asettuu tavallaan vastavoimaksi länsimaiselle
kulttuurille, joka on liudentanut perinteisiä sukupuolirooleja.
Putin tarjoaa itseään Venäjän kansalle perinteisten arvojen
pelastajana. Poliittisen vallankäytön ytimestä machoilu tuskin on
missään päin lähtenytkään, mutta Putin palauttaa sen myös
vallankäytön oikeuttajaksi. Lännen demokratiat ovat akkamaisia ja
siksi rappeutuvia, mutta Putin uskaltaa olla mies sekä kuvissa että
tosielämässä.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Viime vuosina
Putinin yhteydessä on ilmestynyt myös yllättävän monta ikonista
uutiskuvaa, jossa nuoria naisia on pistetty kalterien taakse.
Esimerkiksi kuvat Pussy Riotin Nadežda Tolokonnikovasta, Greenpeacen
Sini Saarelasta ja ukrainalaislentäjä Nadia Savt<span style="font-family: "times new roman" , serif;">š</span>enkosta
rakentavat tarinaa johtajauroksesta, joka uskaltaa näyttää
naiselle tämän paikan maailmassa.
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Putinin
machomiesroolista kumpuava arvojen ristiriita korostaa Venäjän ja
länsimaiden vastakkainasettelua. Tästä syntyvä konfliktin uhka
luo perusteen sille, että Venäjää johtaa naisten himoama ja
miesten ihailema, keinoja kaihtamaton alfauros. Tällä
ikonografialla ja ulkoisella uhalla voidaan perustella myös
sisäisten vastustajien sorto. Samalla Putinin kuvilla saatetaan
luoda Venäjälle uutta kansallista identiteettiä tehokkaammin kuin
millään yksittäisellä poliittisella päätöksellä.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Venäjä ei pärjää
lännelle taloudellisesti, mutta haastaa länttä propagandan ja
voimankäytön keinoin. Huolestuttavaa on se, että Putinin Venäjä
etsii liittolaisia lännen arvokonservatiiveista,
äärinationalisteista ja fasisteista, joita elähdyttävät
vastavalistuksen opit. Uuden venäläisen identiteetin ja sen varaan
rakentuvan voimankäytön johtotähtenä vaikuttaisi olevan ajatus
Venäjästä majakkana, joka johtaa konservatiivisia voimia
globaalisti ja pelastaa maailman liberalismin, demokratian ja
länsimaisuuden pimeydeltä. Tämä ajatus näyttää saavan
yllättävää vastakaikua talouskriisin, maahanmuuton ja
muukalaisvihan kanssa rimpuilevassa lännessä.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
*</div>
<div style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%;">
Mitä mieltä entisten
neuvostotasavaltojen asukkaat sitten ovat henkilökulteista, paitsi
että ihailevat niitä? Näkevätkö he kultit myös samalla tavoin
huvittavina kuin suomalaiset matkaajat, jotka voivat tuudittautua
ajatukseen, etteivät autoritarismi ja taloudellinen epätasa-arvo
koskaan oikeasti leviä meille? Koetamme kysyä asiaa muutamilta
Kazakstanissa kohtaamaltamme ihmisiltä. Vastauksia ei ole liian
helppoa saada. </div>
<div style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%;">
– Politiikka ei ole kunnon kansalaisten
asia, toteaa pankkivirkailija Renat Faizulin. </div>
<div style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%;">
Tylsää tai ei mutta
ymmärrämme häntä. Eipä Suomessakaan moni niin sanottu tolkun
ihminen korvaansa lotkauta poliittisille päätöksille tai vaivaudu
ottamaan selvää faktoista. </div>
<div style="line-height: 150%;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"> Š</span><span style="font-family: "times new roman" , serif;">tab-
(”päämaja”)-baarissa Almatyssa seuraamme liittyy arkkitehti
Aijan sekä taiteilijat Mehmed ja Rahat. Aijanin mukaan Kazakstanin
älymystössä vallitsee nyt vahva antikolonialistinen virtaus, jossa
Neuvostoliiton aika nähdään venäläisten miehityksen
huipentumana. Myös monet tavalliset kazakit ovat kääntyneet
nostalgisesti perinteisen kazakkikulttuurin puoleen. Esimerkiksi
kazakkien vanhaa, ennen islamia vallinnutta uskontoa, tengrismiä on
puhallettu uudestaan henkiin. Hallinto ei tue tue tällaista
kulttuurikehitystä, koska sen katsotaan haastavan Nazarbajevin
aseman. Kazakkinationalismia hallinto käyttää mieluummin oman
valtansa pönkittämisessä. Tämän takia monikulttuurisessa
Kazakstanissa, jossa eri kansat ovat perinteisesti eläneet sovussa,
on viime vuosina ehkä ensi kertaa ilmennyt etnisiä
jännitteitä. </span></div>
<div style="line-height: 150%;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"> – Nazarbajev on diktaa..., aloittaa taiteilija
Medmed, mutta Rahat pukkaa häntä heti kylkeen ja nostaa sormen
huulilleen. </span></div>
<div style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"></span>Rahat on vanhempi mies, joka oli mukana
jo <span style="font-family: "times new roman" , serif;">Ž</span><span style="font-family: "times new roman" , serif;">eltoksan-kadun
mellakassa neuvostovaltaa vastaan vuonna 1986. Hän kertoo
joutuneensa tuolloin pidätetyksi. Miliisi hakkasi hänet, mutta ei
lyönyt kasvoihin, jotta pieksämisestä ei jäisi
jälkiä. </span></div>
<div style="line-height: 150%;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"> Parhaillaan Rahat tekee taidehanketta, jossa hän
kuvaa ystäviään passikuvamaisiin valokuviin. Sitten hän värjää
kuvien ihmiset vihreiksi. Työn nimi on Hulk – se viittaa sekä
”Hulk” -nimiseen scifielokuvaan vihreästä voimamiehestä –
että kazakin sanaan ”hulk”, joka merkitsee kansakuntaa. Kansa on
siis tullut vihreäksi raivosta. </span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
* <span style="font-size: x-small;">Esseessä
mainittujen arkkitehdin ja taiteilijoiden nimet on muutettu, sillä
esimerkiksi presidentin loukkaaminen on Kazakstanissa rangaistavaa.
Johdonmukaisuuden vuoksi myös pankkivirkailijan nimi on muutettu.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: x-small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: x-small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;">
<b>Essee on julkaistu teoksessa <i>Suuren idän essee </i>(Savukeidas 2017)</b><span style="font-size: x-small;">.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<br /></div>
Ville Ropponenhttp://www.blogger.com/profile/10473321333414296557noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8046431542001031204.post-986461029787173952019-03-12T14:01:00.002-07:002019-03-12T14:01:56.634-07:00Kuka puolustaisi taiteilijaa?<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<br />
<div style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<i>Kirjoittaja Ville Ropponen</i></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<b>Taide on työtä
muiden joukossa, mutta sillä ei voi ansaita toimeentuloa.
Uusliberaalisssa yhteiskunnassa koko persoonallisuutensa uhraavan
taiteilijan osaksi jää kamppailu sosiaalitukien hetteikössä. </b>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<b>J</b>os <b>Juha
Sipilän</b> hallituksen talousohjelma, <b>Christer Kihlmanin</b>
myöhäistuotanto ja <b>Charles Baudelairen </b>esseet laitettaisiin
kirjalliseen tehosekoittimeen niin saataisiin <b>Antti Nylénin</b>
<i>Häviö </i><span style="font-style: normal;">– iskevä,
satiirinen esssee taiteilijan toimeentulosta. </span>Monissa
lehtijutuissa aihe on jo ehditty vähätellä ikuisuusaiheeksi. Jos
aihe on ikuinen, niin miksei sen ratkaisemiseksi ikinä tehdä
mitään?
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<i> </i></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<i><br /></i></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<i>Häviö</i> on
myös yritys taiteilijan omakuvaksi ja selitys esseistin tuotantoon.
Nylénin isoihin, rönsyileviin esseekokoelmiin verrattuna <i>Häviö</i>
on suppea ja keskitetty, mutta silti Nylén virtailee aiheesta
toiseen kuin automaattikirjoitusta suoltava surrealisti sillä
erotuksella ettei <i>Häviössä</i> ole mitään surrealistista.
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Monologi kertoo:
Nylén on menestynyt kirjailija. Hänet on huomioitu valtamediassa,
palkittu, kehuttu, kustannussopimuksin varusteltu ja apurahoitettu.
Ja sittenkin toimeentulo on katkolla ja vaakalaudalla, vain vähän
yli toimeentulorajan. Missä siis vika?</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Rahaan perustuvassa
yhteiskunnassa kirjailijankin ongelmat nousevat rahasta tai
pikemminkin sen puutteesta. Kirjailijuus ei edes ole mikään oma
valinta, todistelee Nylén. Elämän sumeassa virrassa on melko vähän
todellisia vaihtoehtoja.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Suomalaisessa
luokkayhteiskunnassa Nylén tunnistaa olevansa
”valkokaulusköyhälistöä”. Nokkela ilmaus viittaa henkilöön,
joka on sivistyksellistä eliittiä, mutta elää köyhyysrajalla
vailla solidaarisuutta kaltaisiinsa. Lisäksi Nylén sanoo suoraan:
rahanpuute on mielenterveysongelma. Ja päinvastoin, hyvät tulot
takaavat mielenterveyden. <i>Häviö </i>sanallistaa rapsakasti
ajassa kelluvaa puhetta. Aiheelle tuntuu olevan peräti sosiaalinen
tilaus.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
*</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<b>O</b>maelämänkerralliset
teokset ovat olleet viime vuosina suosiossa. Tähän saumaan Nylén
iskee kuin tuhat volttia. Hän heittelee ristiriitaisia väitteitä
kuten esseessä kuuluu. Hän kurvailee aiheesta toiseen ja vaihtelee
taidolla kirjallisia tyylejä. Satiirina <i>Häviö</i> on maukas,
hauska ja tursottava.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Parhaimmillaan teos
on viiltävä kulttuurinen puheenvuoro; heikoimmillaan se on
juuttuessaan esseistin omien teosten selittelyyn, niiden
vastaanottoon ja oman julkiroolin erittelyyn. Nylén ottaa itselleen
kunnian esseebuumin käynnistämisestä. Tuoreita tekijöitä hän
kritisoi uuden estetiikan puutteesta ja siitä, etteivät nämä
kyseenalaista kotimaisen esseistiikan perinnettä.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Nuoren tai
keski-ikäisen mieskirjailijan vihaista vuodatusta on tapana kutsua
vimmaiseksi. <b>Jouko Turkan</b> mahtailutkin mieleen tuova <i>Häviö</i>
on sukua Kihlmanin monologille <i>Vastaus on ei!</i> ja esseelle
<i>Tuuliajolla tappion maisemissa</i>, joista jälkimmäiseen suoraan
viitataankin.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Nylén hutkii
tapansa mukaan niin oikealla kuin vasemmalle. Oikeistolaiset
helppoheikit, kuten ajatuspaja Liberan tutkimusjohtaja <b>Heikki
Pursiainen</b> ovat väärässä ja keräämässä poliittisia
irtopisteitä. Oikeisto vihaa köyhiä ja hyvinvointivaltiota.
Vasemmistolainen inhokki on tietokirjailija <b>Pontus Purokuru</b>,
jonka suurin synti on Nylénin nuiva kritikointi.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Monologi ruoskii
kaupallisen koneiston armottomuutta, mutta melko yleisesti.
Individualismissaan hellyttävän ”vanhanaikainen” Nylén ei
käsittele mitenkään julkisuuskoneistojen roolia. Kotimaisista
esseisteistä puhuessaan hän <span style="font-style: normal;">namedroppailee</span>
vain eniten median parrasvalossa paistatelleita. Entä arvosteleeko
Nylén kirjallisessa julkisuudesssa entistä enemmän vaikuttavaa
tähtikulttia? Ei oikeastaan. Kirjallisuuden ja julkisuuden
kaupallistumiseen ei oteta kantaa. Ei myöskään
kirjailijabrändäykseen, josta Nylénin(kään) kaltainen kirjailija
tuskin on välttynyt.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
*</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<b>E</b>ssee kuvaa yleisin
kaarin miten Nylénistä, todellisesta henkilöstä, tuli ”Nylén”,
esseepersoona, jota ravisuttaa kutsumuskohtalo ja riivaaja, joka
pakottaa jatkuvasti kirjoittamaan. Muistelus liikkuu köyhästä
opiskelijaelämästä perheen perustamiseen rivitalossa trendikkäässä
Helsingin kaupunginosassa. Esseisti setvii suomennostöitään ja
sivuaa masennuskausiaan. Hän viskoo näkemyksiä eri aiheista,
kustannuspolitiikasta uskontoihin, pop-musiikista taidefilosofiaan.
Osuvasti hän suomii nykyistä yrityselämän mentaliteetin
palvontaa, hyvinvointivaltion tuhoamista ja jatkuvaa
leikkauspolitiikkaa.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<i><br /></i></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<i>Häviö</i> on
samalla kirjailijuuden ja kirjoitustyön kuvaus. Miten kirjailija
keksi jatkuvasti uutta, tuoreesta näkökulmasta ja ketterästi
ilmaistuna? Kirjoittamista on pidettävä jatkuvasti yllä, muuten
taito kuihtuu. Kirjoittamistyön mielekkyys on lisäksi itse
rakennettava, toisin kuin ”perinteisessä” työssä.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Tavallaan <i>Häviö</i>
on myös itseironinen ”vanhanaikaisen” taiteilijaroolin
puolustuspuhe uuslibereraaleja välinearvoja vastaan. Omituisen
taitelijaneron myytin tilalle ollaan nyt työntämässä roolia,
jossa taiteilijan työ näyttäytyy ”työnä muiden joukossa”,
sillä erotuksella ettei taiteilijan työllä voi ansaita
toimeentuloa. Nylen lopettaa pohdinnot tähän. Ja kuitenkin
uusliberaalissa yhteiskunnassa kaikkien muidenkin työelämä alkaa
näyttää taiteilijamaiselta: työtä on liikaa ja siihen on
uhrattava koko persoonallisuus ilman takuuta tasaisesta
toimeentulosta.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
*</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<b>N</b>ylén esittää
kolme vaihtoehtoa taiteilijoiden toimeentulon ongelmien ratkaisuksi.
Ensimmäinen on rahoituksen tuhoaminen, mikä johtaisi taiteen
kuihtumiseen. Toinen on jonkinlaista ironiaa nykyjärjestelmästä ja
kolmas on pyrkimys reformiin. Nylén ehdottaa taiteilijapalkkaa,
joka olisi lähes keskipalkan vertainen summa loppuelämäksi
taiteilijoiksi valituille. Avoimeksi jää ketkä kelpuutettaisiin
taiteilijapalkatuiksi. Taiteilijapalkka lopettaisi nykyistä
taide-elämää saastuttavat kateuden, kilpailun ja pelon ja nostaisi
tilalle toveruuden ja solidaarisuuden.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Esseen huomiot
kulttuurialan freelancerien ja itsensätyöllistäjien asemasta ovat
osuvia. Elämä on kamppailua sosiaalitukien hetteikössä, liikaa
kehnosti palkattua työtä, asumistukea ja toimeentulotukea,
ulosottomies uhkaa, rahat eivät tahdo riittää menoihin. Nylén
kuvaa hyvin köyhän osaa. Teoksen alkupuolen liian subjektiiviselta
tuntuva narina lavenee lopussa muidenkin prekaarien pätkätyöläisten
osan käsittämiseksi, vaikka Nylén ei suoraan tällaista vertailua
tee, eikä <i>Häviö</i> ryhdy varsinaiseksi yhteiskunnalliseksi
pamfletiksi.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Nylén arvostelee
työn käsittämistä vain palkkatyöksi, mutta ei etene
oivalluksesta minnekään.Välillä tuntuu, että esseen
keinovalikoimaan kuuluva liioittelu paisuu yli äyräiden, kuten
kuvauksissa apurahan hakemisen kauheudesta. Apurahajärjestelmä on
tietenkin suuret arpajaiset. Ja apurahan saaminen on itseasiassa
pätkätyösopimus, kuten Nylén muistuttaa.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Missä muussa kuin
taiteilijan ammatissa toimeentulon hankkimista pidetään erityisenä
”tunnustuksena”? Arvostus sen sijaan ei suoraan muutu
toimeentuloksi, koska nykymaailmassa vain raha ratkaisee. Ihminen ja
hänen työnsä ovat sivutuotteita.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Antti Nylén: <i>Häviö</i>.
Monologi, 222 s. Kosmos 2018.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<b>Kritiikki on
julkaistu <i>Ydin</i>-lehdessä 1/2019.</b></div>
</div>
Ville Ropponenhttp://www.blogger.com/profile/10473321333414296557noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8046431542001031204.post-61701489304446270962018-11-02T03:36:00.000-07:002018-11-02T03:49:12.241-07:00Erään kriitikon tunnustuksia<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<br />
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<b>Ville
Ropponen</b></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Tuskin
mikään kirjoittamisen laji on koetellut hermojani samalla tavalla
kuin kritiikki – enkä puhu nyt omien teosteni arvioista. Puhun
kritiikin kirjoittamisesta. Olen harjoittanut kriitikon eli taiteen
arvostelijan työtä yli kaksikymmentä vuotta ja tehnyt sitä
innolla. Mutta silti jo pitkään olen harkinnut kritiikon työn
lopettamista. Samat mietteet aina tammikuun alkaessa.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Mistä
ihmeestä on kysymys? Ennen kuin menen lopettamisaikeideni syihin,
valaisen joitakin kritiikon työhön liittyviä seikkoja.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Journalistisista
töistä arvostelijan toimi lienee lähimpänä kirjailijan työtä.
En tarkoita oikeastaan työn sisältöä, vaan sen epäsosiaalisuutta.
Toimittaja työskentelee aina enemmän tai vähemmän yhteisössä,
haastattelee ihmisiä ja selvittää asioita jalkautumalla
kaupungille. Kriitikko sen sijaan työskentelee kirjailijan tapaan
sosiaalisessa tyhjiössä, ellei sitten ajatustenvaihtoa kollegojen
kanssa lasketa – mutta se menee tänä päivänä jo vapaa-ajan
puolelle.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Aloitin
kriitikon työn opiskellessani Jyväskylässä 1990-luvun lopulla.
Ensin kirjoitin<i> Jyväskylän ylioppilaslehteen </i>ja
paikallislehtiin, sittemmin aloin tarjota tekstejäni
kulttuurilehdille. Kokeilin pari kertaa teatteriarvostelua, mutta
nopeasti lajikseni vakiintui kirjallisuuskritiikki.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Kriitikon
työ saattaa olla jopa eskapistisempaa kuin kirjailijan työ.
Kirjailija kirjoittaa teoksiaan yleensä ihmisiä kohti, sanoakseen
jotain, vaikuttaakseen johonkin, ellei muuhun niin asemaansa ja
tulotasoonsa. Kriitikko sen sijaan kommentoi jonkun toisen työtä,
asettaa toisen tekemän teoksen vasten muita teoksia ja taiteen
perinnettä. Hän asemoi kirjailijan teosta kuvitteelliseen
odotushorisonttiin. Hän ei vain lue teosta, vaan ikään kuin
neuvottelee sen kanssa. </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Ulospäin
juuri mitään ei näy. Kriitikko istuu kammiossaan, jakkaralla tai
laiskanlinnassa. Lukuvalo palaa. Välillä hän saattaa yskäistä,
kiemurrella sijallaan tai käydä hakemassa kupin juotavaa ja
haukkapalan. Ulkona aurinko kulkee taivaan poikki ja laskeutuu
horisontin taakse. Tulee pimeä. Lukulampun alla kelluvat kriitikon
kasvot heijastuvat ikkunalasiin. Hän lukee, yhä vain. Ehkä
tuhahtelee tai naurahtelee välillä itsekseen.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Kriitikontyö
on aina viehättänyt sisäistyneitä ja sadomasokistisia luonteita.
Erityisesti monet esseistit ovat toimineet myös kriitikoina.
Kriitikon tapauksessa sana <i>myös</i> on välttämätön. Toki
menneisyydessä eli ja työskenteli joitakin kriitikoita, jotka eivät
tehneet juuri muuta. Silloin kriitikon työllä oli vielä
elitististä leimaa. </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Puhun
sellaisista hahmoista kuin <b>Jukka Kajava</b><span style="font-weight: normal;">,
</span><b>Pekka Tarkka</b> tai <b>Seppo Heikinheimo</b>. Eivät
hekään kriitikoiksi alkujaan syntyneet, mutta kenties he – <b>Erno
Pasilinnan</b> lentävää lausetta varioidakseni – elivät elämän
josta syntyy kriitikko. Ennen nousuaan johtavan päivälehden
pääkritiikoiksi he tekivät monenlaista, ja toki myös sen jälkeen,
mutta kriitikkoina heidät tunnetaan. </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Nykyään
tällainen kriitikko-oletetun ja kritiikin asema ja arvostus tuntuu
kuin kuvalta kansansadusta.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">***</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Vuosien
aikana olen kirjoittanut kritiikkiä useisiin suuriin päivälehtiin
ja lähes kaikkiin Suomessa ilmestyviin kirjallisuuslehtiin.
Arvostelijan urani huippuhetkiä ovat olleet ne pari kertaa, kun
kritiikkini ovat kirvoittaneet lukijoilta palautetta. Poikkeuksetta
palaute on ollut moittivaa: milloin on katsottu kriitikon
kirjoittavan virheellisiä tietoja, milloin tulkitsevan kirjailijaa
väärin ja epäreilusti. Jotakin on liikahtanut kritiikin takia. </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Yksinäinen
puurtaminen heikohkolla palkalla joka ei vastaa työmäärää on
kaiketi viehättänyt minua? Tai ehkä olen yrittänyt todistella
jollekulle (itselleni?) suurta idealismiani, sillä sitä
kritiikontyö vaatii, kauhakuormittain. Tai ainakin uskoa
pilvilinnoihin, joita kriitikoille heidän työnsä merkityksestä
satuillaan.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Jotta
kriitikon työstä olisi todella ollut niin sanotusti ammatillista
hyötyä, olisi pitänyt hakeutua enemmän tai vähemmän pysyväksi
tuolinkuluttajaksi kirjallisuuspalkintoja jakaviin raateihin. Niihin
olisi ollut pari kertaa ovi raollaan, mutta jätin menemättä. </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Tein
kritiikkiä edelleen idealistisista syistä, suorastaan jalosti
myhäillen, vain kirjallisuuden ja sen kehityksen suuremmaksi
hyväksi. Vai oliko taustalla lopulta raadollisempia syitä? Nautinko
sittenkin kritiikin kirjoittamisesta, vaikka se on melko vaikea laji,
jonka avulla ystäviä ei saa vaan päinvastoin usein vihollisia?
Luultavasti vain sublimoin ihmisarkuuttani ja sosiaalisten
tilanteiden pelkoa pakenemalla virtuaaliseen sosiaaliseen
todellisuuteen: kirjallisuuteen. Mutta voiko mistään pakenemisesta
loppujen lopuksi edes puhua? </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Nykyisenä
laskennallista hyötyä painottavana aikana taiteen
hyvinvointivaikutuksia mittaavat selvitykset ovat muotia. Uusimpien
neurologisten tutkimusten mukaan lukeminen on oma terveystekijänsä,
joka vaikuttaa samoin kuin tupakoinnin lopettaminen, raitistuminen,
varallisuus tai hyvä sosiaalinen asema. Lukeminen tekee aivoille
vielä parempaa kuin liikunta ja lisäravinteet. On havaittu, että
paljon lukevat elävät terveempinä ja pidempään kuin vähän
lukevat. Erityisesti kaunokirjallisuuden lukeminen näyttää
lisäävän aivosolujen välisiä yhteyksiä. </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Empiirisesti
tiede ei ole vielä pystynyt selvittämään miksi juuri lukeminen
parantaa muistia ja aivotoimintoja. On esitetty teorioita, jotka
perustuvat siihen, että ihminen on sosiaalinen olento, joka pärjää
parhaiten hengaillessaan yhteisössä. Kaunokirjallisuutta lukiessaan
ihminen elää mukana ja samaistuu – hän on henkisesti yhteydessä
toisten ihmisten kanssa, vaikka todellisuudessa istuisi ypöyksin
sohvan nurkassa tai vessassa.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Tästä
näkökulmasta kirjallisuuskriitikon työ ei olekaan pakenemista,
vaan suorastaan rynnistämistä päin elämää. Se on silkkaa pitkän
iän ja terveyden triumfikulkua, jossa kaiketi edes varallisuutta tai
hyvää sosiaalista asemaa ei tarvita. </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">***</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><b>Jean
Sibeliuksen </b>kerrotaan sanoneen, ettei yhdellekään kriitikolle
pystytetä patsasta. Ei varmaan pystytetäkään, mutta niin on
useimpien ammattien kohdalla. Sibeliuksen tokaisu kertookin ehkä
enemmän taiteilijoiden stereotyyppisestä suhteesta kriitikoihin.
Tuo suhde on perinteisesti ollut nyreä, vaikka kriitikot olisivatkin
taiteilijaa aina palvoneet.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Taiteilijan
ja kriitikon joutuessa tappelukseen sympatiat ovat yleensä
taiteilijan puolella. Jos kirjailija suivaantuu julkisesti
kritiikistä, hän saa tavallisesti tuekseen lukijoiden, kollegojen
ja tutkijoiden armeijan. Entä kuka tukee kriitiikkoa? Tavallisesti
ei kukaan. </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Kolumnissaan
“Kuka rakastaisi kriitikkoa?” (SK, 10.4.2018) <i>Parnasson</i>
päätoimittaja <b>Karo Hämäläinen </b>muistuttaa kuinka
kriitikkoa arvosteltaessa on usein hyväksyttyä mennä
henkilökohtaisuuksiin ja oikeastaan kuinka pitkälle vain. Menisi
itse ja kirjoittaisi paremman, kriitikkoa saatetaan moittia, vaikka
kriitikko ei ole taiteilija, eikä taiteellinen luominen hänen
työtään, Hämäläinen päättelee.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Edellä
mainitun valossa ei olekaan ihme, että eräs tuore kritiikkiä
koskeva keskustelunavaus, kirjailija <b>Riku Korhosen</b> <i>Granta 9
</i>-aikakausikirjaan syksyllä 2017 kirjoittama essee ”Puhu, viha”
keskittyy kirjailijan ja kritiikin suhteeseen. Iskevä teksti
erittelee päällisin puolin Korhosen omien teosten kritiikkiä ja
käy väkivalloin ja nimeltä mainiten arvostelijoiden kimppuun. </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> </span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Korhonen
erittelee tekstissä niin monia mielipahaa, väärinymmärrystä ja
kriitikoiden ilkeyttä henkiviä tapahtumia, että hänessä nousee
ajatus brutaalista kostosta. Hän toteuttaakin sen esseessä pistäen
kriitikkonsa syömään virtsaa, kierimään portaissa ja taintumaan
etälamauttimen iskusta. Erityisen rajua kuvattu väkivalta ei ole –
Korhonen ei puhu painot jaloissa mereen upottamisesta,
teloittamisesta, katolta pudottamisesta tai murhasta ensinkään –
mutta ehkä juuri siksi väkivalta on eräillä tahoilla otettu
tosissaan.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> </span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Julkisuudessa
on pohdittu kuinka essee pitäisi tulkita ja miten sen taiteellinen
arvo suhteutuu sisältöön. Marraskuussa 2017 silloinen </span><span style="font-size: small;"><i>Kritiikin
Uutisten</i></span><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;">
päätoimittaja </span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Marissa
Mehr </b></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">arvioi
</span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;">Korhosen
tekstin ongelman olevan siinä, että se menee henkilöihin, toisin
kuin hyvä kritiikki. Jo aiemmin Korhonen oli puolustautunut
</span></span><span style="font-size: small;"><i>Helsingin Sanomissa</i></span><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;">
(25.10.2017) julkaistussa vastineessa etteivät hänen hyökkäyksensä
kohdistu </span></span><span style="font-size: small;">todellisiin henkilöihin vaan
heidän julkisiin hahmoihinsa ja väkivaltafantasia vain kuvastaa
niitä alhaisia tunteita, joita kirjailijassa herää hänen
lukiessaan arvosteluja. </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> </span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Eseessään
Korhonen ikään kuin siis soveltaa huonoista kritiikeistä tuttua
henkilöön menevää tyyliä tiettyihin kriitikoihin. Samalla hän
tekee itsestään mahdollisesti naurettavan. Korhonen ottaa riskin,
että häntä – tai hänen esseepersoonaansa – pidetään
narsistisena mielensäpahoittajana tai vuosien salavihaa hautovana
primadonnana. Näinhän on joskus tavattu kuitata kirjailijoiden
tuohtuneet vastineet teostensa kritiikkeihin, ja eräät ylimieliset
kriitikot tapaavat jopa hihitellä kirjailijoiden reaktioille.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> </span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">On
selvää, että minkä tahansa ammatin harjoittajat ottavat
arvostelun itseensä, eritoten perusteettoman arvostelun, eivätkä
vähiten kirjailijat. Vaikka en olekaan toistaiseksi itse pahoittanut
mieltäni kriikeistä, minulla on kokemusta solvausten tulvasta
silloin, kun yhteistyö katkesi erään suurella kustantamolla
julkaisevan prosaistin kanssa yhteisen Yhdysvaltain työmatkan
jälkeen. Olen joutunut myös sekalaisen joukkion laajan
mustamaalauksen kohteeksi erään kulttuurijärjestön
valtataisteluissa. </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> </span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Ikinä
ei voi olla varma, etteikö joku ottaisi sanoja itseensä ja
loukkaantuisi, jos puhutaan oikeista henkilöistä, vaikka kuinka
olisi kyse ”fiktiosta”, ”julkisista rooleista” tai
henkilöimättömistä asetelmista. </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Korhonen
essee muistuttaa miten kirjallisuusarvostelijoilta voi pahimmillaan
unohtua täysin kirjailijan tekemän, usein pitkällisen työn
kunnioitus. Kriitikon sanoilla on valtaa, vaikka kriitikosta ei aina
siltä vaikuta.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Korhonen
ruotii sinänsä osuvasti laiskaa journalismia ja
asiantuntemattomuutta. Ja kuitenkin (kirjallisuus)kritiikkiä
kannattaisi ehkä pohtia myös laajemmin kuin vain kirjailijan ja
kriitikon suhteen kautta. Esimerkiksi nykyään kirjoitetaan
kritiikkejä yhä kiireisemmin ja pienemmin palkkioin, mikä
väistämättä vaikuttaa laatuun. Miten vaikkapa mediakulttuurin
muutos, silpputyöläisyyden yleistyminen sekä kaupalliset paineet
vaikuttavat kritiikin taustalla? Korhosen kirjoitus ei tähän
pohdintaan kuitenkaan ryhdy.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">***</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><i>Kriittinen
piste</i> (2018) -kirjoituskokoelmassa ilmestyneessä esseessään
”Kirjallisuuskritiikki ja kirjallisuuden monimuotoisuus” tutkija
ja kirjailija <b>Markku Eskelinen</b> erittelee niitä avuja, joita
kriitikko hänen mielestään tarvitsee tulkitessaan 2010-luvun
suomalaista proosaa. </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> </span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Eskelinen
ounastelee, että kirjallisuuden ja kritiikin välille on
koulutustason nousun, kansainvälistymisen ja internetin myötä
saattanut revetä kuilu. </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> </span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Väittämänsä
vakuudeksi Eskelinen heittää esimerkkejä kritiikeistä, joissa
kriitikko ei ole hänen mielestään ollut arvioimansa teoksen
tasolla. Esimerkit ovat kaikki <i>Helsingin Sanomista</i>. Eskelinen
argumentoi: ”<b>Matti Mäkelä</b>, joka ei ole missään,
milloinkaan eikä mitenkään profiloitunut kokeellisen
kirjallisuuden, ergodisuuden ja postmodernismin tuntijana, voi
arvioida <b>Jaakko Ylijuonikkaan</b> ensimmäisen magnum opuksen
<i>Neuromaanin</i>”. Esimerkki kuulostaa kieltämättä
tragikoomiselta, vaikkei ehkä kuitenkaan ilmennä mainitun
sanomalehden kulttuuriosaston yleistä kritiikkilinjaa.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Tekstissään
Eskelinen ehdottaa kriitikkojen työnjakoa yleis- ja
erityiskriitikoihin. Yleiskriitikot arvioisivat vain kirjallisuuden
valtavirtaa, joka kehittyy keinoiltaan ja sisällöltään niin
hitaasti, että kriitikon olisi helppoa pysyä kyydissä aina
eläkeikään asti. Erityiskriitikolta sen sijaan tulisi voida
odottaa samaa kuin keinoiltaan ja sisällöltään kehittyvältä
kirjallisuudelta ja kirjailijalta. </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Eskelinen
peräänkuuluttaa erityiskriitikkojen palkkaamista mediaan. Ehdotus
on kiinnostava, vaikka epäilenkin sen toteutumista. Kritiikkiin
keskittyneiden toimittajien elitistinen asema tuntuu olevan mennyttä.
Nykyään harvassa ovat ne tahot, jotka palkkaavat ammattitaitoisia,
näkemyksellisiä ja rohkeita kriitikoita, joiden tehtävänä on
seurata kirjallisuutta pitkäjänteisesti. </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> </span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Kirjallisuudessa,
sen tulkitsemisessa ja arvottamisessa mennään nyt lähes kaikkialla
talouden ehdoilla – kuten monessa muussakin asiassa. Vain hieman
kärjistäen sanomalehtijuttujen pohjimmainen tarkoitus on nykyään
tarjota hyvät raamit mainoksille. En oikeastaan näe mitään syytä
sille miksei kulttuurisivuja voisi lakkauttaa sanomalehdistä – ja
siirtää kulttuurin käsittelemistä taloussivuille. Toisekseen,
eihän nykyisille peruskriitikoillekaan riitä kunnollista palkkausta
kuin ani harvoin, miten sitten erityiskriitikoille.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">***</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Eskelisen
ja Korhosen tekstit ovat kritiikin kritiikkiä, tekstilajia, jota
kriitikot itse eivät läheskään aina harjoita, vaikka heidän ehkä
kannattaisi. Molemmat tekstit tavallaan myös uusintavat kulttuurista
stereotypiaa kriitikoista ymmärtämättöminä, epäpätevinä tai
pahantahtoisina skribentteinä, jotka kohtelevat keskinkertaisuuttaan
tai ilkeyttään kirjailijoita kaltoin kieltäytyessään toimimasta
kirjailijan henkilökohtaisina fasilitoijina. Kirjailijat taas
nähdään oman menestyksensä vain työllään hankkineina
(Korhonen), huippukoulutettuina ja erityisasiantuntevina
(Eskelinen), poikkeuksetta poikkeusyksilöinä, vaikka
kirjailijoitakin on totta puhuen moneen junaan ja heidän
menestyksensä taustalla vaikuttavat monet seikat.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Erityisesti
Korhosen tekstin kohdalla herää kysymys: osallistuuko essee ”Puhu,
viha” – ehkä tarkoittamattaan – myös siihen nykyiseen,
kaupallisten tahojen sanelemaan trendiin, jonka mukaan kirjoista ja
kirjailijoista pitäisi kirjoittaa vain myönteisesti – tai sitten
vaieta? Ristiriitoja karttelevassa nykyajassa alkaa olla vaikea edes
kuvitella todella rajuja teilauksia ja julkisuus kohtelee
kirjailijoita valtaosin myönteisesti.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Iso
ongelma sekä kirjailijoiden että lukijoiden kannalta on pikemminkin
se, että niin monet teokset sivuutetaan ilman arviota. Tähän
Korhonen ei ota kantaa, sillä esseessä käy selväksi, että hänen
omat teoksensa ovat saaneet runsaasti huomiota ja hän itse
palstatilaa laatulehdissä.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Kirjailijan,
kirjallisuuden ja kritiikin suhde liittyy – kuten ennenkin –
raadollisimmillaan kirjailijan asemaan, näkyvyyteen kirjallisella
kentällä ja jopa toimeentuloon. Korhosen esseessään esittämä
väite yhden ryttäyksen mahdollisesta vaikutuksesta kirjamyynnin
supistumisen kautta jopa puolen vuoden toimeentuloon kuulostaa silti
huvittavalta liioittelulta. Suomenkokoisella kielialueella vain harva
kirjailija, ehkä neljän käden sormilla laskettava määrä, elää
teostensa myyntituloilla. Loput hakevat työskentelyynsä muuta
rahoitusta. Apurahalautakuntiin yksittäisillä kielteisillä
arvioilla harvoin kuitenkaan on vaikutusta. </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Nykyään
kustantajat puhuvat yhä enemmän siitä, ettei kritiikeillä ole
enää merkitystä kirjan myynnin kannalta. Julkaistujen kirjojen
määrä on 2000-luvun alusta 2010-luvun loppupuolelle tullessa
suuresti kasvanut, mutta kritiikkien määrä on pysynyt ennallaan.
Samalla kritiikit ovat entisestään lyhentyneet. Yhä harvempia
teoksia ylipäänsä arvioidaan, saati sitten usean kritiikin voimin.
Siihen arvioidaanko kirja mediassa ei enää vaikuta paljoakaan
teoksen sisältö tai tasokkuus, vaan pikemmin aiheen
mediaseksikkyys, kirjailijan imago ja teoksen markkinointiin laitettu
rahamäärä eli mainonnan volyymi. </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Tässä
kuviossa kriitikon rooli alkaa supistua kohti muotitietoista
tuote-esittelijää. Tiedemaailmassa yleistynyt käytäntö maksaa
näkyvyydestä tulee luultavasti nykyisen kehityksen jatkuessa
koskemaan myös taidetta. Kustantamot maksavat julkaisemiensa teosten
arvioimisesta tiedotusvälineelle. Tiedotusvälineet voivat sitten
palkata ”tallistaan” soveliaan kriitikon, jolla on lupa kehua
teosta kykyjensä mukaan; nimekkäämpien kriitikoiden teksteistä
maksetaan tietenkin isompi korvaus. Nimekkyys syntyy yksinkertaisesti
sen perusteella kuinka paljon kriitikon arvio on lisännyt kirjan
myyntiä. Näin kriitikot voivat hinnoitella kouluttautumisensa ja
erikoistumisensa vaatiman ajan, aivokapasiteetin ja energian, kuten
uusliberaalissa maailmassa kuuluukin tehdä.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Erityisen
paneutuvia kritiikkejä tullaan toki varmasti tulevaisuudessakin
julkaisemaan kirjallisuuslehdissä ja tasokkaissa
kulttuurijulkaisuissa. On turha kuvitella, että näillä
julkaisuilla olisi tulevaisuudessa varaa tai halua maksaa kritiikistä
juurikaan palkkaa. Asiantuntevista ja kriittisistä arvioista tulee
lähestulkoon samanlaista vapaaehtoistyötä, jota kulttuurialat jo
nyt ovat pullollaan, finanssikapitalistisen logiikan mukaan
kulttuurityö kun on lähinnä ”harrastus” ja näin jo
lähtökohtaisesti määritelty palkkatyön ulkopuolelle.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Herää
oikeastaan kysymys: onko yhteiskunta tulevaisuudessa enää valmis
taloudellisesti tukemaan asioita kriittisesti erittelevää
keskustelua – vai siirrytäänkö mainontaan, PR-toimintaan,
informaatiovaikuttamiseen ja muuhun yrityskulttuurin sanelemaan
yksitasoisuuteen, jossa suurimmat ja suosituimmat päättävät ja
näkyvät muiden pitäessä turpansa kiinni? </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">***</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Nykyäänkin
kritiikeistä ja kriitikoista puhutaan oikeastaan vain silloin, kun
kritiikki on kielteistä. Myönteiselle kritiikille hykertelevät
hiljakseen niin taidepiirit kuin taiteilijat. </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Voi
toisaalta kysyä miksi kukaan olisi niin hullu, että kirjoittaisi
kritiikkejä nykyään, kun huomiotalouden nollasummapeli määrittää
koko ajan enemmän asioita. Esimerkiksi kirjallisuuskriitikko pohtii
yhä useammin minkä takia hän osallistuu kirjan, kirjailijan ja
viime kädessä kustantamon arvonluomiseen eli kapitalistiseen
lisäarvon tuotannon prosessiin tekemällä työtä, josta maksetaan
niin mitätön korvaus ja jota arvostetaan niin vähän. </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"> </span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Kritiikkijulkaisujen
toimittajat, kuten <i>Kiiltomadon</i> <b>Aleksis Salusjärvi</b>,
ovat usein puhuneet, että kriitikon työ on 90 prosenttisesti
kutsumusta ja 10 prosenttisesti kirjoituspalkkion takia tehtyä
työtä. Kyseessä on siis silkka rakkaus kirjallisuuteen, kutsumus
tai vähemmän juhlallisesti ammattietiikka. Nämä kirjallisuuden
intohimoiset ensirakastajat paitsi välittävät tietoa ja näkemyksiä
kirjallisuudesta kiinnostuneelle lukevalle yleisölle myös edistävät
taiteenlajin kehitystä. Vain moraalisesti rappeutuneet kriitikot
kykenevät olemaan sanomatta pahasti silloin, kun on sanottava
pahasti ja olemaan kehumatta silloin, kun täytyy kehua. Näin meille
uskotellaan.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Hyvin
harvan muun työn tekijää houkutellaan lähinnä kutsumuksella. Tai
korkealla etiikalla. Toimi kodinkonekauppiaana niin muutut yleväksi.
Markkinoi ydinvoimalan lauhdevesialtaan pinnoituslevyjä ja moraalisi
nousee. Kriitikon kohdalla on täysin mahdoton esimerkiksi sellainen
ajatus, että hän kirjoittamalla kehuvan kritiikin taiteilijan
teoksesta pyrkisi taiteilijan pöksyihin. Ei, tällaista ei voisi
edes ajatella. Mahdotonta on myös uskoa kriitikon kehuvan ja
haukkuvan teoksia vaikkapa jonkin tietyn esteettisen teorian tai
poliittisen näkemyksen pohjalta. Taiteilijoiden pöksyihinkin pääsee
luultavasti paljon helpomminkin kuin kirjoittamalla kritiikin heidän
teoksestaan. </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Suurempi
ongelma kuin se mitä kirjailijoiden teoksista kirjoitetaan on se
kirjoitetaanko niistä ollenkaan. Oikeastaan pahin mikä kirjailijaa
voi kohdata on vaikeneminen kuoliaaksi. Jos kirjasta kirjoitetaan, se
löytää lukijansa. Ja kriitikoiden tekstit unohtuvat lähes aina.
Vain harva kriitikko muistetaan jälkeenpäin, eikä heille
muistomerkkejä tosiaan pystytetä, vaikka ehkä pitäisi. Riittävä
tila kritiikille ja taitavan teilauksenkin arvostaminen olisivat
kuitenkin ehkä parempi tilanne kuin mainonnan yksitasoisuus.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">***</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Kuka
puolustaisi kriitikkoa? Ei kukaan. Ja miksi edes pitäisi? Kriitikko
on toistuvasti ollut eri tahojen teettämien ammattien arvostusta
mittaavien kyselyiden häntäpäässä. Ei roskakuskin ammattiakaan
kukaan puolusta julkisuudessa, vaikka hän kerää ja lajittelee
roskat, entiset esineet, jotka insinööri on ensin suunnitellut,
tehdastyöläinen valmistanut, mainostoimittaja markkinoinut,
suuryrittäjä myynyt, ja jotka ilman roskakuskin työtä päätyisivät
osaksi valtamerten muovilauttoja.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Tässä
en pyri vertaamaan kirjallisuutta roskaan, vaikka houkutuksena
olisikin hyödyntää <b>Walter Benjaminin</b> metaforaa esseististä
”lumppujenkerääjänä”. Kulttuurisen kierrätyksen arvon
varhainen ymmärtäjä Benjamin korosti kulttuurin keinotekoisuutta
vastakohtana ”alkuperäistä neroutta”, ”omaperäistä ääntä”
ja muuta sellaista tähdentäville romanttisille käsityksille.
Läpiteknologisen ja läpikaupallisen kulttuurimme markkinalogiikassa
taide on kuitenkin jo kauan sitten muutettu hyödykkeeksi, joka
nähdään käytännössä aivan samanlaisena kuin muut
kulutushyödykkeet. </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Biologista
metaforaa soveltaaksemme voisimme toki verrata kriitikkoa myös
kastematoon. Hän möyhentää ja hajottaa ja hajottaessaan luo
hedelmällistä maaperää tulevan kulttuurin kasvulle, kulttuurin,
joka syntyy enemmän ihmisyhteisön kollektiivisena tekona,
yhteisestä työstä, kuin yksittäisten ja individuaalisuutensa
pakahtuvien nerojen tuotteistettavissa olevista aivomyrskyistä.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Hieman
samalla tavoin kuin jälkiteollinen yhteiskunta on pääsemättömissä
teknologiasta ja energiasta, ovat taiteilijat riippuvaisia
julkisuudesta ja kritiikistä, siitä että teokset otetaan vastaan
silkkihansikkaisiin käärityin käsin tai kumihanskoissa – että
niitä käännellään ja väännellään, pudistellaan ja pöyhitään,
rakastaen, ärsyyntyen, tylsämielisesti tai terävästi, käsittäen
väärin, ymmärtäen ja siinä samalla jatkaen kimuranttia peliä,
jota on tavattu kutsua kulttuuriksi. </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;">Kriitikot
taas – he ovat lähtemättömästi koukussa – lopettaminen ei ole
edes vaihtoehto.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><i>Kirjoittaja on kriitikko ja esseisti.</i></span></div>
<div style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;">Essee on julkaistu
</span><i><a href="https://www.kritiikinuutiset.fi/2018/11/01/eraan-kriitikon-tunnustuksia/">Kritiikin Uutiset</a></i><span style="font-style: normal;"><a href="https://www.kritiikinuutiset.fi/2018/11/01/eraan-kriitikon-tunnustuksia/">-lehdessä 1.11.2018</a>.</span></span></div>
<br /></div>
Ville Ropponenhttp://www.blogger.com/profile/10473321333414296557noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8046431542001031204.post-69691565538810160222018-10-16T14:58:00.000-07:002018-10-22T06:09:48.434-07:00Pinnanalaisen Venäjän kronikoitsija<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<b>Teksti: Ville
Ropponen</b><br />
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<b>Venäläinen
sarjakuva on useimmille uusi tuttavuus. Maan sarjakuvahistoria on
pirstaleinen, ja vielä nykyäänkin kenttä hakee ilmettään. Juuri
nyt yksi kiinnostavimpia graafisen reportaasin tekijöistä tulee
Venäjältä. </b>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<b>Viktoria Lomaskon
teos <i>The Other </i></b><i>Russias</i>
julkaistiin keväällä 2017 Yhdysvalloissa ja Britanniassa
englanniksi Thomas Campbellin kääntämänä. Tänä syksynä teos
ilmestyy suomeksi nimellä <i>Se
toinen Venäjä</i> (Into,
suom. Ville Ropponen).
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<i>Se toinen Venäjä</i>
luo kuvaa piiloon painetusta Venäjästä tavanomaisten uutiskuvien
ulkopuolella. Lomasko luotaa marginaaliin sysättyjä
yhteiskuntaryhmiä sekä kansalaisaktivismia yhä autoritaarisemmaksi
käyvän keskusvallan oloissa.
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Lomasko jatkaa
tavallaan pitkää perinnettä. Tsaarinvallan loppuvuosina ja
neuvostoaikoina Venäjällä tehtiin paljon graafista reportaasia,
erityisesti sotien tapahtumista, kuten Leningradin piirityksestä, ja
vankileireiltä. Neuvostoliiton romahdettua traditio kuitenkin
katkesi pariksikymmeneksi vuodeksi.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Graafinen reportaasi
liittyy osaltaan myös yleismaailmalliseen dokumentaarisen ja
”sosiaalisesti sitoutuneen” taiteen noususuuntaan.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Lomasko jatkaa
toistakin perinnettä, neuvostoajoilta tuttua <i>tamizdatia</i>
(”siellä julkaisua”). Hän yritti kyllä tarjota teosta
julkaistavaksi myös Venäjällä, mutta väsyi lopulta
kustantamoiden kieltoihin tai huomiotta jättämiseen.
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<i><br /></i></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<i>Se toinen Venäjä
</i>jakautuu kahteen, kronologisessa järjestyksessä olevaan osaan:
Näkymätön ja Vihainen. Osastot kuvastavat yhtäältä
ulkomaailmalle ja omille vallanpitäjille näkymätöntä Venäjän
kansaa ja toisaalta herännyttä raivoa, josta kumpuaa vastarintaa.
Teoksen eri aiheita yhdistää toisiinsa tekijän hahmo. </div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<u><b><br /></b></u></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<u><b>Liukuma
kapitalistiseen diktatuurin</b></u></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Hienovaraisin vedoin
Lomasko on tiivistänyt kohtaamiset ihmisten kanssa ja todelliset,
uutismediaakin kiinnostaneet tapahtumat. Tyylillisesti teos rakentuu
ketjutetuista henkilöiden muotokuvista ja tuokiokuvista sekä
välillä pitkistäkin tekstiosuuksista. Kuvia täydentävät
harvakseltaan iskevät, dokumentaariset repliikkikuplat.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Tuokiokuvat ovat
samaan aikaan välittömiä ja pitkälle hiottuja. Lomasko on
sanonut, että hänellä on ehdottoman tärkeää piirtää kuvien
luonnokset suoraan tapahtumapaikalla. Tärkeää on piirtämisen
rytmi ja improvisaatio. Kameraa hän ei käytä apuna.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Erityisesti osa
henkilökuvista saa arkkityyppistä merkitystä, ne tuntuvat
edustavan laajempia kehityskulkuja, vaikka perustuvat sinänsä
todellisiin henkilöihin. Kirjan kolmestatoista luvusta muodostuu
lopulta panoraama kokonaisesta aikakaudesta 2000- ja 2010-luvuilla,
jolloin Venäjä upposi jälleen autoritaariseen hallintoon, tällä
kertaa kapitalistiseen diktatuuriin.
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<u><b>Toisenlainen
yhteiskunta</b></u></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Lomasko kuvaa
yhteiskunnan valtavirrasta ulos sysättyjä ryhmiä,
nuorisorikollisvankeja, syrjäseutujen naisia, kyläkoulua kaukana
kaikesta, keskiaasialaisia orjatyössä Moskovassa, seksityöläisten
arkea. Lisäksi hän piirtää ”vastarinnan kronikkaa”, joka on
kirjan yhden luvun nimikin. Venäjää 2011-2012 järisyttäneistä
mielenosoituksista vaalivilppiä ja <b>Putinin</b> uudelleenvalintaa
vastaan siirrytään Pussy Riotin oikeudenkäyntiin ja muihin
näytösoikeudenkäynteihin. Omat lukunsa saavat homoseksuaaalien ja
homofobien suhteet sekä viime vuosien protestiliikkeet,
asuinalueidensa puistoja puolustavista asukasaktivisteista
lakkoileviin rekkakuskeihin.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Lomasko rakentaa
näkymän myös kansalaisliikehdinnän vastapuolelle, raskaasti
aseistetusta mellakkapoliisista Sisäministeriön E-keskuksen
agentteihin, natsiskineistä yksityisiin vartijoihin, Ukrainan sodan
veteraaneista ortodoksiaktivisteihin. Ilmauksensa saa myös hallinnon
viljalti käyttämä propaganda ja sen kielenkäytön erityisyydet.
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Lomasko on
käsitellyt yhteiskunnallisia aiheita jo aiemmassa sarjakuvassaan
<i>Zapretnoje isskustvo</i> (Boomkniga 2011) eli ”Kielletty taide”.
Teos pureutuu kahta taiteilijaa vastaan vuonna 2006 nostettuun
oikeusjuttuun ja huomioi ortodoksikirkon vallan kasvua sekä
nationalististen ja konservatiivisten mielialojen nousua Venäjällä.
Taiteen uusi sensuuri on teoksen kantava teema.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Suomessa kuulee
joskus väitteitä, joiden mukaan venäläiset ovat nöyrää kansaa,
joka vain alistuu autoritaarisille johtajille – tai pikemminkin ei
edes voi elää ilman heitä. Lomaskon töiden perusteella ei vaikuta
lainkaan tältä.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Graafisissa
reportaaseissaan hän kuvaa myös sitä kuinka toisenlaisen
yhteiskunnan mahdollisuus, sen versot, syntyvät kansalaisliikkeiden
sisällä kamppailusta, keskinäisestä tuesta,
periksiantamattomuudesta ja rohkeudesta. Näissä voimaantumisen
kuvauksissa on eräänlaista optimismia.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<u><b>Kirjallisia
rinnakkaisvirtauksia</b></u></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Lomaskon töillä
tuntuu olevan tiettyä sukulaisuutta venäläisen nykykirjallisuuden
”uuden realismin” koulukunnan kanssa. Yhtenä tärkeimmistä
”uusista realisteista” on pidetty <b>Roman Sent</b><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><b>šiniä</b></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;">.
Siperialaissyntyisen Sentšinin proosa luotaa eleettömän
realistisesti tai naturalistisesti usein Venäjän syrjäseutujen tai
syrjäytettyjen ihmisryhmien elämää. </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"> </span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;">Esimerkiksi
Sentšiniltä suomennettu romaani </span><span style="font-family: "times new roman" , serif;"><i>Jeltyševit</i></span><span style="font-family: "times new roman" , serif;">
(2015) kuvaa säälimättä erään perheen rappiota Siperian
takamailla. Koulutettu ja ”neuvostokeskiluokkaan” kuulunut perhe
vajoaa kovan kapitalismin nollasummapelissä ja onnettomien sattumien
kautta maaseudulle, keräilytalouteen ja raakalaisuuteen. </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;">
</span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;">Sentšiniä
on usein verrattu neuvostoaikaiseen niin sanottuun maaseuturealistien
koulukuntaan, erityisesti <b>Valentin
Rasputiniin</b>, ja Sentšin on itsekin puhunut yhteydestä.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"> </span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;">Lomaskoa
on silti turha verrata pohjimmiltaan konservatiiviisiin
maaseuturealisteihin, vaikka hänen töissään on samaa ”pienen
ihmisen” onnettomuuksien myötäelämistä. Sentšiniin verrattuna
Lomasko on avoimemmin poliittinen: hänen sympatiansa on selvästi
vallanpitäjien kriitikkojen puolella, vaikka mistään tendenssistä
ei voikaan puhua, ja Lomaskon sarjakuvissa tarkastellaan kriittisesti
myös Venäjän oppositiota.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><u><b>Entisen
Neuvostoliiton näköaloja</b></u></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
– <span style="font-family: "times new roman" , serif;">Teoksen
<i>The Other Russias</i> ilmestyttyä ulkomailla Venäjällä ei ole
reagoitu mitenkään, selittää sähköpostitse Moskovasta
tavoitettu Viktoria Lomasko.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"> </span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><i><br /></i></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><i>The
Other Russias</i>-teosta ollaan englannin lisäksi kääntämässä
nyt useille eurooppalaisille kielille. Lomasko sanoo yrittäneensä
tarjota kirjaansa myyntiin ”yhteen Moskovan edistyksellisimmistä
kirjakaupoista”, mutta tulleensa torjutuksi.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;">
</span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
– <span style="font-family: "times new roman" , serif;">Kieltävässä
vastauksessaan kauppa vetosi ”sensuurin näkökulmaan”, sanoo
Lomasko.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"> </span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;">Tällä
hetkellä taiteilija piirtää valmiiksi seuraavaa kirjaansa, joka
perustuu matkoihin entisiin neuvototasavaltoihin Kirgisiaan,
Pohjois-Kaukasiaan, Georgiaan ja Armeniaan. Joitakin osia sarjasta on
jo ilmestynyt lehdissä ja internetissä. </span>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"> </span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;">Lomaskosta
on ollut kiinnostavaa matkustaa entisiin neuvostotasavaltoihin nyt,
kun niitä vielä yhdistää jokin Venäjään. Hän sanoo haluavansa
tallentaa sitä prosessia, jossa neuvostoaika vähitellen väistyy ja
sen tilalle tulee jokin toinen, uusi aika.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"> </span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
– <span style="font-family: "times new roman" , serif;">Lisäksi
suunnittelen omaelämänkerrallista sarjakuvaa, joka sijoittuu
kotikaupunkiini Serpuhoviin, Moskovan lähellä.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"> </span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><br /></span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;">Juuri
nyt Lomasko on hyvin kiinnostunut maalaamaan freskoja,
monumentaalisia maalauksia. Hänet on kiinnitetty useamman freskon
maalaamiseen eri Euroopan maissa.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"> </span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
– <span style="font-family: "times new roman" , serif;">Freskot
ovat minulle syväjäädytettyä runoutta, Lomasko tunnelmoi.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"> </span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "times new roman" , serif;">Sarjakuvan
kyltymättömänä kerskakuluttajana on silti toivottava, että
freskojen lisäksi Lomaskolle jää myös jatkossa aikaa pureutua
graafisten reportaasien taikapiiriin.</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<b>Artikkeli on
ilmestynyt <i>Sarjainfossa</i> 3/2018.</b></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<br /></div>
Ville Ropponenhttp://www.blogger.com/profile/10473321333414296557noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8046431542001031204.post-1604722195857200882018-10-13T06:01:00.001-07:002020-12-08T02:21:39.452-08:00Pietarin lokakuusta Barcelonan toukokuuhun<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<br />
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0.5cm;">
<b>Ville Ropponen
osallistui CNT:n vappumarssille Barcelonassa. CNT, yli vuosisata
sitten perustettu anarkosyndikalistinen ammattiliitto, eli
toistaiseksi viimeistä huippukauttaan Espanjan sisällissodan
aikaan. </b>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0.5cm;">
Teksti: Ville
Ropponen</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0.5cm;">
<b>Toukokuun alkua
Barcelonasssa</b> ei voi ajatella ilman muistoja sisällissodasta ja
erityisesti traagisesta toukokuusta 1937. </div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0.5cm;">
Kiinnostavin
kuvaus ”Barcelonan toukokuun päivistä” tulee <b>George Orwellin
</b>kynästä. Espanjan sisällissodan vapaaehtoinen Orwell kirjoitti
kokemuksistaan sähäkän dokumenttiromaanin <i>Katalonia, Katalonia</i>
(1938). Aikanaan teos sivuutettiin vähin äänin, mutta sen merkitys
on kasvanut vuosi vuodelta. Barcelonan tapahtumat loivat pohjaa myös
Orwellin myöhemmille suurille romaaneille. Anarkisti <b>Emma
Goldmanin</b> ohella Orwell oli yksi ensimmäisiä eurooppalaisia
vasemmistoälykköjä, jotka tajusivat kommunismin tuhoisuuden
vasemmistolaisuudelle. Barcelonassa Orwell todisti myös sellaista,
mitä hän piti ”todellisen sosialismin esimakuna”, ja tämä sai
hänet loppuelämänsä uskomaan demokraattiseen sosialismiin, kun
hän ennen Barcelonaa ei ollut siihen täysin uskonut. </div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0.5cm;">
Le Tres
Xemeneies-aukiolta lähtevä vappumarssi kulkee lähinnä boheemin ja
siirtolaisten suosiman työläiskaupunginosa Ravalin katuja. Muutama
sata marssijaa vastustaa kapitalismia ja ylikansallisia
turistifirmoja, kuten Airbnb:ta ja kannattaa Rojavan autonomiaa.
Ainakin CNT:n Barcelonan osasto näyttää nykyään saavan
kannatusta erityisesti taksirenkien ja muiden ammattiautoilijoiden
keskuudessa. Vastaantulevat autot ja liikennemerkit liimataan täyteen
radikaaleja tarroja. Minun ja ystäväni lisäksi marssilla on
jokunen muukin ulkomaalainen. Pari punkkaria roudaa mustaa
pääkallolippua, jossa lukee venäjäksi ”vapaus tai kuolema”. </div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0.5cm;">
*</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0.5cm;">
Mutta miksi marssi
osoitti mieltään tovin myös ammattiliitto UGT:n toimistoa vastaan
niin että centavistat olivat joutua käsirysyyn UGT:n toimistoväen
kanssa? </div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0.5cm;">
CNT:llä, joka yhä
kritisoi reformismia ja ajaa yhteiskunnallista vallankumousta
yleislakon ja työläisten tuotantovälineiden haltuunoton kautta, on
toki päivänpolttavia ristiriitoja UGT:n kanssa. Espanjan
sosialistipuoluetta lähellä oleva UGT on nyt taas yksi maan isoista
ammattiliitoista, joita radikaalit kritisoivat. Suomen tapaan
Espanjan perinteiset ammattiliitot näyttävät jämähtäneen
uudistuskyvyttömyyteen. Huvittavaltakin näyttänyt käsirysy tuntui
viittaavaan myös historiaan Espanjassa, jossa sisällissodan
traumojen käsittely on käynnistynyt kunnolla vasta 2000-luvulla. </div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0.5cm;">
Toukokuussa 1937
CNT ja UGT joutuivat eri puolille Barcelonassa. Ja kuitenkin nämä
ammattiliitot olivat alkuun ainoina kyenneet järjestämään
vastarintaa <b>Francon</b> johtamalle sotilaskapinalle syyskesällä
1936. </div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0.5cm;">
Anarkisteille
fasistien kapina merkitsi mahdollisuutta aloittaa yhteiskunnallinen
vallankumous. Syksystä 1936 kevääseen 1937 anarkistiset työläiset
ottivat Kataloniassa ja Aragoniassa hallintaansa tehtaat ja maatilat.
Kollektivointi tapahtui vapaaehtoisesti ja ruohonjuuritasolta
päinvastoin kuin Neuvostoliitossa. Useiden lähteiden mukaan
anarkistiset kollektiivit myös toimivat hyvin. Työläisten
itsehallinto johti työilmapiirin paranemiseen, toiveikkuuteen ja
usein tuotannon tehostumiseenkin. Erityisesti maaseudulla siirryttiin
”comunismo libertarioon”. Maanviljelysmaa ja työt
kollektivoitiin. Resurssit jaettiin kylissä lisäksi usein perheiden
tarpeen perusteella, eikä niiden tekemän työmäärän. </div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0.5cm;">
Tällaista
ilmapiiriä henkii myös Orwellin kuvaus saapumisesta Barcelonaan
kevättalvella 1937. Kirjailija oli häikäistynyt kaupungista, joka
oli työväen hallussa: punamustat liput liehuivat kaikkialla,
kirkot, kahvilat ja kaupat oli kollektivisoitu. Tarjoilijat katsoivat
suoraan silmiin ja kohtelivat vertaisenaan. Jopa arkikielen
muodollisuudet olivat kadonneet. </div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0.5cm;">
*</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0.5cm;">
Vain pari
kuukautta myöhemmin trotskilaisen POUM-puolueen miliisissä
taistellut Orwell joutui keskelle tasavaltalaisten sisäistä
ottelua: sosialistipuolueen johtama tasavallan hallitus, jota
Espanjan kommunistipuolue pitkälti kontrolloi, aloitti
kilpailijoidensa siivoamisen. Barcelossa puhkesi toukokuussa 1937
katutaisteluja. Sittemmin trotskilaiset ja anarkistit puhdistettiin,
tuhansia pidätettiin, teloitettiin tai heitettiin Neuvostoliiton
tyylisille leireille. Orwell pelastui vain täpärästi ja pakeni
haavoittuneena Ranskaan. </div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0.5cm;">
Espanjan
tasavallassa kommunistit nousivat Neuvostoliiton tuen ja aseavun
ansiosta valtaan. Käytännössä tasavallasta tuli diktatuuri.
Anarkistiteoreetikko <b>De Santillán </b>totesikin: ”Meille tulos
on sama, voittipa <b>Negrin </b>kommunistikohortteineen tai Franco
italialaisineen ja saksalaisineen”. </div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0.5cm;">
Stalinistit
sävelsivät Barcelonan tapahtumista salaliittoteorian väittäen
siellä murskatun ”trotskilais-fasistien salaliiton” – näitä
sepitteitä Orwell teoksessaan kitkerästi kritisoi. Barcelonan
puhdistukset tekivätkin Orwellista antikommunistin. Toisaalta hän
ei lakannut uskomasta demokraattisen sosialismin toteutumisen
mahdollisuuteen. Tästä hän oli mielestään nähnyt aidoimpia
väläyksiä anarkistisessa Kataloniassa. </div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0.5cm;">
* </div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0.5cm;">
Barcelonan
tapahtumat ovat selvästi myös Orwellin suurten romaanien <i>Eläinten
vallankumous</i> (1945) ja <i>Vuonna 1984</i> (1948) taustalla. Ensin
mainitussa satiirisessa allegoriassa eläintilan vallankumous päättyy
Napoleonin johtamien sikojen diktatuuriin, jossa ”kaikki eläimet
ovat tasa-arvoisia, mutta toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset”.
Kuuluisa dystopia <i>Vuonna 1984</i> on ylipäänsä harvainvallan ja
hierarkian kritiikki, joka ammentaa toisen maailmansodan ja natsismin
kokemuksista, mutta sen kärki on suunnattu stalinismiin. Romaanissa
ilmenevät ”kaksoisajattelu”, ”ison veljen” palvonta,
puoluekontrolli ja puhdistukset ammentavat lähes suoraan kirjailijan
Espanjan kokemuksista. </div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0.5cm;">
Jos
tulkintaikkunaa leventää, niin voidaanko Barcelonan 1937 tapahtumia
verrata myös syystalveen 1917 Pietarisssa, jolloin bol<span style="font-family: "times new roman" , serif;">š</span>evikit
tukahduttivat ja puhdistivat demokraattisen helmikuun
vallankumouksen, joka oli kehittynyt eri puolueita edustavan
väliaikaisen hallituksen ja työläisneuvostojen hedelmällisenä
kaksoisvaltana? </div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0.5cm;">
Espanjan
tapahtumien voi sanoa toistaneen myös Kronstadtin kapinaa
bol<span style="font-family: "times new roman" , serif;">š</span><span style="font-family: "times new roman" , serif;">evikkien
diktatuuria vastaan 1921. Silloin kuten myöhemmin Espanjassa
anarkistit oli nitistettävä. Bol</span><span style="font-family: "times new roman" , serif;">š</span><span style="font-family: "times new roman" , serif;">evikkien
vallankaappaus antoi heille ainutkertaisen aseman hallita maailman
”ainoaa vallankumouksen toivon majakkaa”, jonka kaikki vastustus
leimattiin petokseksi proletariaatin asialle. Kun neuvosto-Venäjällä
käynyt Emma Goldman tuomitsi kommunistihallinnon kiivaasti hänen
kunniakseen järjestetyillä päivällisillä Lontoossa 1924,
kuulijat istuivat vaiti, järkyttyneinä ja noloina. Goldmania kuten
myöhemmin Orwellia yksinkertaisesti kieltäydyttiin uskomasta. </span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0.5cm;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif;">Historia
on mennyt niin kuin on mennyt. Toukokuun Barcelonassa mieleen nousee
silti suuri spekulatiivinen kysymys: entä jos 1900-luvun
vasemmistolaisuudessa olisivat autoritaaristen kommunistien sijaan
saaneet johtoaseman demokraattiset anarkistit ja sosialistit?</span></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0.5cm;">
<br />
Kirjoitus on ilmestynyt <i>Libero</i>-lehdessä 3/2018.Se löytyy myös <i>Liberon</i> näköislehdestä sivuilta 14-16 <a href="https://issuu.com/libero/docs/libero_3-2018_72_">täältä</a>.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0.5cm;">
<br />
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0.5cm;">
<br />
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0.5cm;">
<br />
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0.5cm;">
<br />
<br /></div>
<br /></div>
Ville Ropponenhttp://www.blogger.com/profile/10473321333414296557noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8046431542001031204.post-79699585381426500812018-09-25T21:08:00.003-07:002018-09-25T21:08:38.131-07:00Juuri nyt<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<br />
<div lang="fi-FI" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; orphans: 2; widows: 2;">
Tässä kaupungissa, missä muualla,</div>
<div lang="fi-FI" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; orphans: 2; widows: 2;">
esineet ihmismäistyvät,</div>
<div lang="fi-FI" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; orphans: 2; widows: 2;">
ihmiset esineellistyvät,</div>
<div lang="fi-FI" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; orphans: 2; widows: 2;">
konsernirakenteen logistiikkaketjussa,</div>
<div lang="fi-FI" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; orphans: 2; widows: 2;">
tuotantonauhalta tai mainonnan taulukoista</div>
<div lang="fi-FI" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; orphans: 2; widows: 2;">
pudonneet vialliset produktit kerääntyvät</div>
<div lang="fi-FI" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; orphans: 2; widows: 2;">
siltojen ja veneiden alle, rupisiin vuokra-asuntoihin,
</div>
<div lang="fi-FI" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; orphans: 2; widows: 2;">
pikavippikassalle, TE- keskuksen ja Kelan aulaan</div>
<div lang="fi-FI" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; orphans: 2; widows: 2;">
marisemaan, juomaan litkujaan, piikittämään vauhtia</div>
<div lang="fi-FI" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; orphans: 2; widows: 2;">
näihin kirottuihin päiviin, jolloin
</div>
<div lang="fi-FI" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; orphans: 2; widows: 2;">
nousujohteiset, yhä leijuvammat työntekijät</div>
<div lang="fi-FI" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; orphans: 2; widows: 2;">
kulkevat heidän ohitseen
</div>
<div lang="fi-FI" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; orphans: 2; widows: 2;">
näkemättä kuin sinkkiarkuista</div>
<div lang="fi-FI" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; orphans: 2; widows: 2;">
lehahtavat perhoset</div>
<div lang="fi-FI" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; orphans: 2; widows: 2;">
<br />
</div>
<div lang="fi-FI" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; orphans: 2; widows: 2;">
Tässä kaupungissa, missä muualla,</div>
<div lang="fi-FI" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; orphans: 2; widows: 2;">
ihmetellään tulisiko tuntea myötätuntoa</div>
<div lang="fi-FI" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; orphans: 2; widows: 2;">
tietokoneita kohtaan, ehkä silittää niiden
</div>
<div lang="fi-FI" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; orphans: 2; widows: 2;">
sähkönväristä pintaa, ehkä oppia näkemään</div>
<div lang="fi-FI" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; orphans: 2; widows: 2;">
miten esineet ihmismäistyvät
</div>
<div lang="fi-FI" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; orphans: 2; widows: 2;">
penkin alle särkyneissä pulloissa,</div>
<div lang="fi-FI" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; orphans: 2; widows: 2;">
takapihan laajenevassa muovilautassa,</div>
<div lang="fi-FI" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; orphans: 2; widows: 2;">
ruhoissa, joita makaa konsolipelin kymppitasolla,</div>
<div lang="fi-FI" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; orphans: 2; widows: 2;">
kulttuurissa joka imitoi tätä kaikkea.</div>
<br /></div>
Ville Ropponenhttp://www.blogger.com/profile/10473321333414296557noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8046431542001031204.post-86068799896528082392018-06-04T16:13:00.000-07:002018-11-08T14:41:09.567-08:00Ville Ropponen: Taiteilijan työelämän erikoisuuksia<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Haastattelin kahta
taiteilijaa työelämän kysymyksistä. Tai työttömyyselämän. Tai
oikeastaan tulottomuuden. Kävi ilmi, että molemmat heistä
ymmärsivät työn, työttömyyden ja tulot hyvin eri tavoin.
Tapasimme kahvilassa. Tai enemmänkin kyse oli ravitsemusliikettä,
roskalavaa ja teatteria mutkikkaasti sekoittavasta, kadulle antavasta
akvaariosta, jossa henkilön jokainen liike oli jatkuvasti
tarkkailtavana aivan kuin sosiaalisen median utopiassa.
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Nimitän
taiteilijoita ihmisoletetuiksi, sillä oletuksia tarvittiin. Yhden
taiteilijan ajellusta päästä sojottivat siniset implanttina
istutetut korallissarvet. Toisen tulipunainen kampaus muistutti siinä
määrin jonkin pedon, kuten karhun, turkkia, että ihmisyys oli
tutkimuksenalainen.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Keskustelu kehittyi
pian niin äänekkääksi ja sylkeä roiskuttavaksi, että en saanut
yhtään kysymystä väliin. Pääsin tai jouduin asemoitumaan median
edustajan klassiseen, idealistiseen, sankarilliseen rooliin:
tallensin todellisuutta tasapuolisesti ja kantaa ottamatta.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
– Kirjailijoiden,
taiteilijoiden ja kulttuurityöläisten enemmistö elää samalla
tasolla kuin globaalikapitalismin alaluokka, paskaduunarit,
lomautetut, ketjutetut, kyykytetyt, pätkityt ja potkitut.
Taiteilijoiden työelämä ei usein poikkea muista prekaareista
silpputyöläisistä tänä päivänä juurikaan.
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
– Päinvastoin,
työ poikkeaa siitä kaikessa: taiteilija tekee elämäntyötä, hän
työstää elämäänsä, kun muut elävät työllään. Ilman työtä
ei ole elämää, ilman elämää ei ole työtä. Taiteilijaelämän
erityisyyksiin kuuluu se ettei työstä voi irrottautua
vapaa-ajallakaan. Esimerkiksi romaanihenkilöt saattavat seurata
kadulla. Ja kun heräät aamulla, he tuijottavat pistävästi.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
– Kirjoja
kirjoitetaan paljon työttömyyskorvauksella, koska melko harva
jaksaa päivä- tai pätkätyön lisäksi viittä tuntia
kirjoittamista illalla, viikonloppuina tai lomilla, ellei ole
”sankariyrittäjä” tai muu aikakauden piripäinen
kiiltokuvaheeros, pyöritä jotain omaa kustantamoa, lehtitaloa tai
lihakauppaa.Taiteilijan oletetaan ja usein tiedetäänkin olevan
jatkuvasti työssä, ideoidensa työllistämänä, vaikka vähän
väliä vailla työtuloja, tai paljon muitakaan tuloja.
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
– Älä unohda,
että taiteilijoilla on aina ”kulttuurista pääomaa”, mitä
peruskansalaisella ei ole.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
– Ei se ”pääoma”
lopulta paljon auta, jos eurotulot eivät riitä euromenoihin, sitä
syrjäytyy vain hieman kultivoituneemmin kuin Kontulan Kuka ja tulee
lukeneeksi <i>Parnassoa</i> <i>Rikospostin</i> asemasta.
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
– Taiteilijalla
on paljon enemmän näkyvyyttä kuin muilla ja paikka
kulttuurieliitissä.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
– Ei kuuluminen
abstraktiin ”kulttuurieliittiin” oikein korvaa jatkuvaa
epävarmuudessa elämistä, kun valtaosa taiteilijoista ei ole
erityisen näkyviä tai menestyneitä vaan tekee arkista
kulttuurityötä.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
– Jos ei
menestystä ole, niin se on tietenkin taiteilijan oma vika.
Työskentelynsä turvaamiseksi hänen on brändättävä itsensä,
itsensä työstämiseksi hänen on taattava oma brändättävyytensä.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
– Huomiotalouden
nollasummalogiikalla ei ole tässä tietenkään mitään tekemistä?</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
– Missä muussa
ammatissa kuin taiteilijana voi saada apurahaa mielipuuhaansa,
työskentelyyn, joka on lisäksi elämäntehtävä? Olen itse
valinnut ammattini. Tiedän, etten tule luultavasti ikinä kunnolla
toimeen, ellen sitten rikastu, kun taiteeni viimein tajutaan. Odotan
itseasiassa sitä päivää. Nöyrryn tämän tosiasian edessä.
Meillä on kuitenkin Suomessa niin hyvin asiat – verrattuna vaikka
Bangladeshiin.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
– Missä muussa
ammatissa voi joutua yhtäkkiä vaille toimeentuloa ilman mitään
selityksiä? Näin tapahtuu esimerkiksi jos useampi apurahahakemus
hylätään sen jälkeen, kun on työskennellyt ensin vaikka
isommalla apurahalla pidempään, sanotaan nyt neljä kuukautta? Se
on käytännössä sama kuin saisi potkut duunista. Missä muussa
ammatissa joutuu elämään joka toinen vuosi osan vuotta pelkällä
työttömän peruspäivärahalla ellei palkkatyötä löydy?
Tulevaisuutta ei voi juuri taloudellisesti suunnitella.
Apurahajärjestelmä on eräänlainen ”Huruslahden arpajaiset”,
joka kymmenes saa apurahan, loput marssitetaan odottamaan seuraavaa
”kenttäoikeuden ”päätöstä.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
– Nykyinen tapa
jakaa apurahat on hyvä, se lisää kilpailukykyä, vaikka onkin
holhousyhteiskunnan jäänne. Se ei estä minua julkaisemasta
lukuisia teoksia vuodessa. Tänä vuonna julkaisen 12 kirjaa neljältä
eri kustantajalta, ensi vuonna ainakin seitsemän ja...</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
– Määräkö
sitten korvaa laadun?</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
– Kyllä se
usein korvaa ja siitä nykyään palkitaan. Ahkeruudesta nimittäin,
mistäpä muusta? Tänä päivänä taiteilijan on esitettävä
tuottavaa ja hyödyllistä, puhuttava taiteensa
hyvinvointivaikutuksista ja matkailua lisäävistä tekijöistä,
pohdittava soveltavan taiteen käytön mahdollisuuksia, laskettava
työnsä ja taiteensa markkina-arvo. Mitään ei arvosteta ellei se
tuota kapitalistista arvonlisäystä.
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
– Ei
soveltavassa taiteessa tai hyvinvointivaikutuksissa kaikki ole pahaa.
Hyödyllisyyttä voi arvostaa myös irrallaan arvontuotannosta.<br />
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<a href="https://www.blogger.com/null" name="cch_f24bebf6d68e064"></a>
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
– Voiko? Entä
kun jostain kaupunginosasta tulee muodikas trendinaapurusto juuri
siksi että siellä liikkuu paljon taiteilijoita ja kulttuuriväkeä
ja asuntojen ja kiinteistöjen hinnat nousevat alueella – ketkä
saavat hyödyn arvonlisäyksestä? Tuskin ne taiteilijat ja
kulttuuriväki. Tämä periaate koskee oikeastaan kaikkia
jälkiteollisen kapitalismin toimintoja. Arvontuotantoon osallistumme
enemmän tai vähemmän jokainen, hyödyn korjaa pieni eturyhmä.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
– Mitä
kritiikin länkyttäminen muuttaa? Eikö se jää lähinnä
performanssiksi tai eleeksi, jolla yksittäinen taiteilija rakentaa
oman ruokintalokeronsa tukirakenteet? On parempi pyrkiä
konsensukseen, se on ajanhenki. Ei ole oikeastaan mitään mistä en
voisi joustaa. Äärikantojen välinen sovittelu on tärkeää, tämä
voi olla taiteen tehtävä. Älykäs taiteilija ei paljasta
mielipiteitään ja kantojaan. Hän tekee yhteistyötä, korjaa
pensasmustikat eri suunnilta. Älykäs on kaikkien kanssa samaa
mieltä.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
– Silloin hän
lienee myös monen kanssa eri mieltä?</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
– Ei, vaan hän
on kaikkien kanssa samaa mieltä.</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
– Vaadin
perustuloa, vaikka se onkin eliitin pöydältä rapisevia rippeitä!</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
– Päinvastoin,
rippeitä rapisee nyt enemmän kuin tarpeeksi. Olisi turvattava myös
taiteella rikastumisen mahdollisuus! Mitä pahaa siinä on jos tekee
taiteella miljoonia? Tarvitsemme lisää taiteilijamiljonäärejä!
Mitä helvetin pahaa, sanokaa nyt se, tai edes vastatkaa!!!</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
– Verkkokalvoilleni
piirtyi kyrillisten aakkosten tulipunainen <span style="font-family: "times new roman" , serif;">я</span><span style="font-family: "times new roman" , serif;">-kirjain
ja tajusin, että tulisin heräämään tästä painajaisesta ja se
tapahtuisi pikemmin kuin kukaan uskalsi uskoa.</span><br />
<br />
<span style="font-family: "times new roman" , serif;">Esseenovelli on ilmestynyt <i>Voima</i>-lehden välissä jaetussa <a href="http://kiila.eu/wordpress/wp-content/uploads/2018/06/verso_vedos4-1.pdf">Kiilan <i>Verso</i>-lehdessä kesäkuussa 2018</a>. </span></div>
</div>
Ville Ropponenhttp://www.blogger.com/profile/10473321333414296557noreply@blogger.com0