Lenin oli kukkien ystävä. Hän
käyskenteli vainiolla. Tuli Halla-aho vastaan.
- Terve, tovorists, sanoi Lenin.
- Terve, sanoi Halla-aho.
- Teikäläisellä on hommat hanskassa, sanoi Lenin.
- Niinpä joo, sanoi Halla-aho.
- Jouduitteko ampumaan monta, sanoi Lenin.
- No, tuota, aika monta, Sininen tulevaisuus ei...
- Vastaa kysymykseen, räjähti Lenin.
- 20 joo, vastasi Halla-aho.
- Se on oikein, sanoi Lenin.
- Toverit ovat uupuneita, sanoi, Halla-aho.
- Mitä helvettiä, toveri Halla-aho, sanoi Lenin.
- En tiedä, niitä väsyttää, toveri Lenin, sanoi Halla-aho.
- Saatana, ammutan kaikki, sanoi Lenin.
Viipuri pamahti, toistamiseen. Siinä
ei ollut yhtäkään perussuomalaista sytykettä, eikä Suomi
käyttänyt ydinasetta vastaiskussa.
Halla-aho parkui vauvana: tutti on
kadonnut!
Ystävät lahjoittivat tutin.
Onko se lintu vai kala?
Kukaan ei tiennyt, ja iso suomalaisten
vanha jumala Ahti, joka oli kylpenyt Karjalan joissa sanoi: työntäkää
hänet saksalaiseen uuniin!
Lenin sanoi:
- Laitetaan hänet ammuttavien
joukkoon, vaikka kukkia koristukseksi.
Kaikki loppui ähkyen kukkien
valtamereen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti