Kabaree Kulkukoira: Hiihdin sitten Sysmään

maanantai 26. helmikuuta 2018

Hiihdin sitten Sysmään

Helmikuun olen viettänyt ulkoisesti hiljaista eloa Sysmässä, Nuoren Voiman liiton Villa Sarkian kirjoitusresidenssissä. Hitaasti kiiruhtaen on esseeteos alkanut ponnistaa itseään ulos. Kirjoitin Villa Sarkian blogiin pienen kuvauksen olosta Päijät-Hämeessä: https://villasarkia.wordpress.com/2018/02/25/hiihdin-sitten-sysmaan/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)

Ihmisen rakennuskisa

IT-firma Rykiän tähtipelisuunnittelija Samuli Reponen katoaa keskellä pääkaupunkiseudun 72-tuntia selviytymisharjoitusta. Reposen vielä kotona asuva, parikymppinen poika Matias koepelaa isänsä tuoreinta peliä löytääkseen selityksen isän poissaoloon. Isä on rakentanut uuden, poikkeavan pelinsä oman elämänsä aineksista. Pelatessaan Matias valitsee ensin ”elämänpolun” ja sitten ”tyylilajin” sukeltaen isänsä elämän outoihin laskoksiin. Tarinaan liittyy lisäksi Matiaksen tyttöystävä Marjatta, jolla on tiivis suhde maahan, luontoon ja ympäristöaktivismiin. Vastuu ja pakko tarinallistaa omaa elämäänsä tuntuu olevan yksi some-aikakauden keskeisiä piirteitä. Ihmisen rakennuskisa on velmulla tavalla kokeellinen romaani. Se yhdistelee autofiktiota, sukupolvikuvausta, esseetä, taiteilijaromaanin parodiaa, satiiria ja fantasiaa erilaisten tyylilajien paletissa. Teoksen pelikatkelmat on kirjoitettu eri genreissä surrealismista scifiin, lännentarinaan, pornografiaan, kovaksikeitettyyn dekkariin ja niin edespäin. Kaikkiaan tyylilajeja on yli 50. Mitä Matias löytää pelistä ja kuinka kaikki huipentuu? Palaako tähtipelisuunnittelija Reponen kotiin? Ei kai Matias ole surmannut isäänsä? Millainen rooli isän työnantajalla on tapahtumien taustalla? Entä mikä odottaa meitä kaikkia, kun sota ja ympäristökatastrofi väijyvät, yhteiskuntarauha hoipertelee ja aivan todellinen poikkeustila rysähtää Matiaksen, hänen isänsä ja Marjatan niskaan kuin kermakakku pahaa aavistamattoman talouskeisarin naamaan?

Vuoristolaiset — Kaukasian salaisuuksien jäljillä

Kaukasia on kautta aikojen ollut eri kansojen, uskontojen ja aatteiden törmäyskenttä. Suurvallat ovat usein hamunneet aluetta. Ja sittenkin omintakeiset paikalliskulttuurit ovat säilyneet Kaukasiassa. Kertova tietokirja vie huimalle retkelle Georgian, Azerbaidzhanin ja Armenian Kaukasus-vuorille. Kaukasia on yksi planeetan tiheimmistä eri kansojen ja kielten keskittymistä, jossa suorastaan joka laakso on oma maailmansa. Kaukasia on tunnettu legendois-taan sekä Vuoristo-Karabahin, Etelä-Ossetian ja Abhasian pitkittyneistä konflikteista. Mutta se on myös osa modernia maailmaa, seutu joka on silti säilyttänyt yhteyden perinteisiinsa. Missä sijaitsee Euroopan korkein kylä? Kuinka globaali peli fossiilisista polttoaineista on vaikuttanut Kaukasiaan? Miten Kaukasusvuoret näkyvät alueen kirjallisuudessa, elokuvassa ja musiikissa? Mikä on demokratian tulevaisuus Kaukasiassa? Näihin ja muihin kysymyksiin antaa kirja vastauksen.

Emigrantit

Sata vuotta sitten vallankumoukset ja sisällissota ajoivat venäläisiä pakoon kotimaastaan Euroopan kaupunkeihin. Ensimmäisestä emigraatioaallosta huomattava osa oli älymystöä, kuten kirjailijoita ja taiteilijoita. Myöhemmin maanpakolaisia tuli lisää. Tästä kaikesta muodostui niin sanottu ”toinen Venäjä” ulkomailla. Sen parissa pyrittiin etenkin Neuvostoliiton aikana rakentamaan venäläisyydestä vaihtoehtoinen versio. Kertova tietokirja Emigrantit - Venäläisten maanpakolaiskirjailijoiden jäljillä tarkastelee venäläisten emigranttien ja erityisesti kirjailijoiden värikkäitä kohtaloita. Teoksessa kartoitetaan muiden muassa Vladimir Nabokovin ja Joseph Brodskyn jäljillä emigranttikirjallisuuden suurta kertomusta Berliinistä Pariisiin ja aina New Yorkiin saakka. Tuo kertomus ei ole päättymässä, sillä parhaillaan miljoonat venäläiset pakenevat taas kotimaastaan. Emigrantit on ensimmäinen venäläisen emigranttikirjallisuuden kokonaisesitys suomeksi.

Sorretut sanat — Vainottujen neuvostokirjailijoiden jäljillä

Sananvapaus tukahtuu Venäjällä, ja menneisyyden kipukohdista vaietaan. Kovenevat sortokeinot tuovat muistumia lähihistoriasta. Tekeekö Neuvostoliiton tapainen sensuuri paluuta? Sorretut sanat kertoo neuvostokirjallisuudesta ja kirjailijoiden kohtaloista lokakuun vallankumouksesta imperiumin romahtamiseen. Miten Neuvostoliitossa sai tai ei saanut kirjoittaa eri aikoina? Kumpi oli vahvempaa, itseilmaisun tarve vai itsesuojeluvaisto? Kirjailijat olivat vallanpitäjien armoilla: eilen palkittu tekijä saattoi huomenna istua vankileirin piikkilangan takana. Luiden tie -teoksellaan Finlandia-ehdokkaina olleet Ville Ropponen ja Ville-Juhani Sutinen matkustavat neuvostokirjailijoiden jäljillä Pietarissa ja Moskovassa. Retki vie neuvostoavantgarden kukoistuksesta läpi sosialistisen realismin sekä pysähtyneisyyden ajan kautta perestroikan avoimuuteen - ja nykypäivän uuteen sortoon.

Siperialainen Säväri

Siperialainen Säväri on johdatus todelliseen ja mentaaliseen Siperiaan. Esseeteoksessa Ropponen samoilee Siperian mahtavassa taigassa niin vaellusvarusteiden kuin kirjallisuudenkin avulla. Hän setvii öljyntuotantoa, ilmastonmuutosta ja ympäristökriisiä, vankileirimenneisyyttä ja alkuperäiskansojen osaa. Tulevaisuutta tähyillään. Käsinkosketeltavasta paikasta Siperia laajenee metaforisiin ulottuvuuksiin. Entä mitä Siperialainen Säväri tarkoittaa? Siihen teoksen jokainen essee antaa oman vastauksensa. Ropponen peilaa Siperialaista Säväriä niin luokkayhteiskunnan uutta tulemista vasten kuin dystopioiden ja utopioiden kehyksessä. Entä mitä poliittiset dekkarit tai kirjallisuuden depressiokuvaukset kertovat nykymaailmasta? Teoksessa pohditaan myös kirjailijan osaa yksilöbrändien ja uushierarkian ajassa. Mikä on kirjallisuuskritiikin asema? Kaiken takana tykyttää pyrkimys vapautua fossiilikapitalismista ja sen tuhoisista kehityskuluista.

Luiden tie

Syväsukellus Neuvostoliiton vankileirien historiaan Mikä Gulag-järjestelmä oikein oli? Ketkä leireille joutuivat ja millaista oli heidän elämänsä? Luiden tie perehdyttää lukijan gulagiin ja sen taustoihin ja antaa vankileirien historialle inhimilliset kasvot. Harjaantuneet Venäjän-matkaajat Ville Ropponen ja Ville-Juhani Sutinen ovat kulkeneet tuhansia kilometrejä Karjalasta Siperiaan ja Kaukoidän Kolymaan etsimässä muistomerkkejä, hautausmaita ja raunioita vankileirien saaristosta, joka peitti aikoinaan laajoja alueita Neuvostoliitosta. He ovat jututtaneet gulagin kanssa tekemisiin joutuneita ihmisiä, joilla on kaikilla oma tarinansa kerrottavanaan, ja taustoittaneet teosta lähdekirjallisuudella. Lopputulos on monitasoinen, vetävä ja yleistajuinen tietoteos naapurimaamme historian synkästä luvusta.

Suuren idän essee

Ville Ropposen Suuren idän essee on villisti kieppuva nojatuolimatka ajassa ja tilassa halki entisen Neuvostoliiton. Liikkeessä Tallinnasta Almatyyn ja Siperiasta Kaukasiaan Ropponen ruotii kirjallisuutta ja aatehistoriaa, elokuvaa ja nykyhetken ideologioita. Kirjassa selviävät suomalaisten suhde itänaapuriin, Aral-järven kohtalo, se kuka on Kazakstanin isoin ihminen ja tuhannet muut asiat. Teosta lukemalla selviävät myös nyky-Venäjän aatekiemurat. Nonfiktio-teoksen kokeellinen rakenne heijastelee suuren ja mahtavan monihaaraisuutta. Ropponen sekoittaa teoksessa faktaa ja fiktiota, tunnustuksellisuutta ja houreita, kirjallisuusanalyysia, matkakertomusta ja haastattelua. Reportaasi yhtyy runouteen ja dialogi faktapohjaiseen epiikkaan. Ropposen nonfiktioteoksen jälkeen suomalainen esseistiikka ei enää ole ennallaan.

Sankarimatkailijan Jugra

Bjarmia-antologia

Bjarmia-antologia esittelee suomalais-ugrilaista nykyrunoutta Venäjältä ja Virosta. Kaikki kokoelman kahdeksan runoilijaa edustavat kielivähemmistöjä omissa maissaan. Runot ovat syntyneet kansainvälisen runokiertueen seurauksena. Esittävä runous vallitsee, rumpu kaikuu ja korpi kohisee. Kokoelman runoissa näkyvät luonto, mytologia ja kansanrunouden jäljet. Taustalla digitaaliaallot sihisevät ja kaupungin tornitalot vääntyvät kitaran kielinä. Antologian runoilijoita yhdistää etnofuturismi, Virossa kehitetty ja yli Venäjänmaan levinnyt taidesuuntaus, joka pyrkii yhdistämään kansallista ja perinteistä moderniin maailmankulttuuriin.

Kabaree Kulkukoira

maanantai 26. helmikuuta 2018

Hiihdin sitten Sysmään

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Muinaisaikojen tuore kajastus Itämeressä

Kulkukoira lukee

Kävijälaskuri