Merkillistä että Pentti Linkola saa jatkuvasti enemmän julkisuutta kuin
esimerkiksi Olli Tammilehto.
Kyse lienee siitä, että siinä missä Tammilehto ehdottaa todellisia, kriittisiä muutoksia, jotka järisyttäisivät yhteiskunnan, talouselämän ja valtahierarkian rakenteita, Linkola puhuu pääasiassa mustavalkoisia äärimmäisyyksiä, jotka pahimmankin maailmanlopunammatinharjoittajan ja kerskakuluttajan on helppoa kuitata "kiinnostavina ideoina" ja jatkaa porskuttamistaan.
Linkolan tunteellinen proosatyyli myös viehättää monia. Häntä pidetään kirjailijana ja esseistinä, jonka mielipiteiden ei muka tarvitse olla sidoksissa todellisuuteen, vaikka ne sellaisina esitetään.
Linkolan fanittajat esittävät lisäksi usein, ettei hänen näkemyksillään olisi ideologista sisältöä. Ja kuitenkin Linkolan esittämä autoritaarinen utopia, jossa oltaisiin jähmetytty 1950-luvun maaseudun "onnelaan" samalla, kun valveutunut eliitti valikoisi "lajin säilymisen nimissä" elinkelpoiset yksilöt massasta ja harventaisi "tarpeettomia kansanjoukkoja" maailmalla, muistuttaa radikaalikonservatiivien aatteita, kuten nykyistä äärioikeistosuuntausta ja uusfasismia. Ehkä tässä piileekin selitys Linkolan suosiolle? Hänen esittämänsä ajatukset eivät todella uhkaa meikäläisten eliittien asemaa, vaan päinvastoin osittain sopivat harvainvallan ajatusmaailmaan.
Kyse lienee siitä, että siinä missä Tammilehto ehdottaa todellisia, kriittisiä muutoksia, jotka järisyttäisivät yhteiskunnan, talouselämän ja valtahierarkian rakenteita, Linkola puhuu pääasiassa mustavalkoisia äärimmäisyyksiä, jotka pahimmankin maailmanlopunammatinharjoittajan ja kerskakuluttajan on helppoa kuitata "kiinnostavina ideoina" ja jatkaa porskuttamistaan.
Linkolan tunteellinen proosatyyli myös viehättää monia. Häntä pidetään kirjailijana ja esseistinä, jonka mielipiteiden ei muka tarvitse olla sidoksissa todellisuuteen, vaikka ne sellaisina esitetään.
Linkolan fanittajat esittävät lisäksi usein, ettei hänen näkemyksillään olisi ideologista sisältöä. Ja kuitenkin Linkolan esittämä autoritaarinen utopia, jossa oltaisiin jähmetytty 1950-luvun maaseudun "onnelaan" samalla, kun valveutunut eliitti valikoisi "lajin säilymisen nimissä" elinkelpoiset yksilöt massasta ja harventaisi "tarpeettomia kansanjoukkoja" maailmalla, muistuttaa radikaalikonservatiivien aatteita, kuten nykyistä äärioikeistosuuntausta ja uusfasismia. Ehkä tässä piileekin selitys Linkolan suosiolle? Hänen esittämänsä ajatukset eivät todella uhkaa meikäläisten eliittien asemaa, vaan päinvastoin osittain sopivat harvainvallan ajatusmaailmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti