kertovan modernistisen runon parodia
Jos olisin ainoa mies planeetalla,
Jos olisin ainoa mies planeetalla,
tuhannet naiset
jonottaisivat päivittäin luokseni imeäkseen hedelmöittävää
nektariani.
Popsisin sinapinsiemeniä
Priapoksen tapaan ylläpitääkseni
astronomisiin mittoihin
paisuvaa kykyäni.
Naiset synnyttäisivät
luonnollisesti vain tyttöjä.
Jos olisin ainoa mies
planeetalla, minun
ei tarvitsisi ajaa autoa,
ei tarvitsisi rakentaa taloa
ähisten ja puhisten,
ei olisi syytä keinotella
pörssissä,
ei kulkea joukkokokouksissa
huutaen iskulauseita,
ei nyrkkeillä, miekkailla
ja ampua konetuliaseella ja ohjuksilla
toisia tyyppejä aidan
takana, jotka samoin kuin minä
ajavat aamuisin sänkensä
ja haisevat hieltä.
Jos olisin ainoa mies
planeetalla,
elelisin syrjäisessä
mökissä metsän keskellä, palvelisin itse itseäni
ja antaisin naisten tehdä
mitä sitten tekevätkään.
Ennemmin tai
myöhemmin he tulisivat luokseni taas,
kääntyisivät puoleeni tai
minusta poispäin,
kuitenkin sillä tavoin,
etteivät varjosta aurinkoa.
Jos olisin ainoa mies
planeetalla,
muuttuisin vuosi vuodelta
karvaisemmaksi,
harmaantuisin, liikkuisin
hitaammin
ja lopulta muistuttaisin
jonkinlaista näytösesinettä,
istuisin mökissäni metsän
keskellä
kuin kiinni kasvaneena
havupuihin,
lopulta haipuisin pois. Ja
planeetta muuttuisi tyystin naaraspuoliseksi.
Sillä tavalla ihmiskunta
olisi saavuttanut täyttymyksensä
ja tarkoituksensa.
Naiset lakkaisivat
kasvamasta ja alkaisivat sen sijaan kutistua.
Lopulta heistä sukeutuisi
muurahaisia ja he katoaisivat
maankuoren koloihin
jonkinlaisena syntymän
nurinpäin käännettynä vertauskuvana,
miellyttääkseen äitimaata
sukupuutollaan,
antaen tilaa metsälle,
jonka kollektiivissa
ei sukupuolilla ole koskaan
ollut erityistä merkitystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti