Vladimir Nabokov
Suomennos Ville Ropponen
Ne yöt kuluvat: makaan näin,
vuode lipuu Venäjälle,
minut vievät rotkolle päin,
vievät rotkon teurasmäelle.
Havahdun,
istuimella pimeässä
kello, tulitikut lepäävät,
silmissä, kuin pyssynpiipun piirtyessä,
kellotaulun hehkut vääntyvät.
Käsillä
peitän kaulan, rinnan
nyt, nyt minut ammutaan —
katseen
siirtämisen hinnan
vie roihu, alkaa sammumaan.
Tietoisuuden
ilman tuntoa
kellon nakutus herättää,
se on maanpaon
onnea,
ei tarvitse enää säikähtää.
Mutta
sydän, se tahtia lyö,
että olisi todella näin:
Venäjä,
tähdet, teloitusyö
ja tuomenmarjassa rotkolle päin.
Maanpakoruno heräsi uudelleen henkiin
Vuonna 1927 nuori Vladimir Nabokov oli maanpaossa bolševikkivaltaan sortuneelta Venäjältä. Hän asui Berliinissä, kaikki oli hyvin, hän oli jo asettunut, aviossa, opiskeli yliopistossa, kirjoitti paljon ja julkaisi. Kuitenkin hänen ajatuksensa palasivat usein Venäjälle.
Hän mietti monesti kirjailija Nikolai Gumiljovin kohtaloa. Gumiljov oli teloitettu 1921 neuvostovallan vastaisena agenttina.
Tammikuussa 2023 joukko Venäjältä emigroituneita muusikoita julkaisi yhteisen albumin Posle Rossii (”Venäjän jälkeen”). Nimi tulee Marina Tsvetajevan runokokoelmasta vuodelta 1928. Levy on omistettu kaikille sata vuotta sitten Venäjältä emigroituneille kirjailijoille, jotka päätyivät Istanbuliin, Belgradiin, Berliiniin, Prahaan., Pariisiin, Riikaan, Tallinnaan, Harbiniin ja Shanghaihin.
Nykymuusikot sävelsivät lauluja emigranttikirjailijoiden tekstien pohjalta. Tunnettujen tekijöiden lisäksi mukana on joukko vähemmän tunnettuja kirjailijoita. Monetochkan laulu Nabokovin runon ”Teloitus” (alk. ”Rasstrel”, 1927) pohjalta on kuultavissa YouTubessa.
Runo ja saate ovat ilmestyneet Parnassossa 6-7/2023.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti