Ville
Ropponen
Demokratia on nyt uhattuna sekä idässä että lännessä. Historioitsija Timothy Snyder esittelee keinot estää autoritarismin nousu.
Donald
Trumpin noustua
Yhdysvaltain presidentiksi historioitsija Timothy
Snyderin (s.1969) oli
pakko tarttua aseeseen. Hän aseensa on kynä. Syntyi teos
Tyranniasta.
Pamflettiesseessä Snyder vauhdittuu 1900-luvun historiasta. Hän
luonnostelee 20 opetusta kuin työkalua. Niiden avulla tulee estää
autoritarismin nousu. Teos on ajankohtaisempi kuin aikoihin:
demokratia on nyt uhattuna sekä idässä että lännessä.
Selkeät,
kansantajuiset ja iskevät opetukset painottavat ennen muuta
sopeutumattomuutta. Kaikki autoritaariset johtajat tarvitsevat
kuuliaisia kätyreitä. Usein kuuliaisia siivittää opportunismi.
Tämän ohella pahinta on reagoimattomuus: etteivät ihmiset tee
mitään.
Aktiivisten
kansalaisten on puolustettava instituutioita ja ammattietiikkaa,
otettava itse asioista selvää, erottauduttava joukosta ja
kannettava vastuuta. Yleisiä hokemia ei pidä toistella, vaikka muut
toistelisivat. Yksityiselämää täytyy puolustaa. Kotisohvalle ei
kannata jämähtää, vaan mennä ulos ja marssimaan kaduille
epäkohtia vastaan. Asiat ratkaistaan todellisessa maailmassa – ei
facebookin klikkausten avulla.
Passiivisuus
edistää harvainvaltaa
Kun
Snyderin teoksen lukee yhdeltä istumalta, voi tulla liiankin
hälyttynyt olo. Onko tilanne näin paha? Eihän Trumpkaan ole vielä
osoittautunut nuivimpien ennustusten kaltaiseksi. Turvallisuuteen
tuudittautuminen tai ajatukset, ettei asioihin voi vaikuttaa, ovatkin
historitsijan mukaan vaarallisia. Kansalaisten passiivisuus edistää
harvainvallan kasvua. Kysymys ei ole vain Trumpista, hän on
pikemminkin kansainvälisen taudin seuraus kuin syy.
”Edessämme
on oligarkian ongelma, joka käy yhä uhkaavammaksi, kun
globalisaatio kasvattaa varallisuuseroja”, historioitsija
kiteyttää.
Itä-ja
Keski-Euroopan historiaan erikoistunut Snyder taustoittaa pohdintoja
natsismin nousun kuvauksella ja Itä-Euroopan sortumisella
kommunismiin toisen maailmansodan jälkeen. Myös vastarinta löytää
vertailukohtansa menneisyydestä, kuten Puolan
Solidaarisuus-liikkeestä 1970-luvulla.
Monet
Snyderin siteeraamat ajatukset tulevat filosofi Hannah
Arendtilta, jonka
ajatukset tuntuvat nykyään koko ajan tärkeämmiltä.
Osa
pohdinnoista liittyy vain Yhdysvaltoihin, mutta Snyder kommentoi myös
Venäjän autoritarisoitumista. Venäjän sekaantuminen Yhdysvaltain
presidentinvaaleihin Trumpin tukena on samaa demokratian vastaista
jatkumoa, jota amerikkalainen äärioikeisto edustaa. Venäjä etsii
lisäksi aktiivisesti tukea Euroopan äärioikeistosta.
Totuuden
jälkeen fasismi
Kriittistä
medialukutaitoa tulee vahvistaa. Snyder palaa monta kertaa siihen
kuinka trumpilaiset puheet ”valemedioista” ja ”totuuden
jälkeisestä” ajasta suhteellistavat moraalia. Suomessa
puolustusministeri
Jussi Niinistö ja
Sininen tulevaisuus-ryhmän Timo
Soini ovat käyttäneet
vastaavaa retoriikkaa. Snyder sanoo suoraan: ””'totuuden
jälkeinen' aika on fasismia edeltävää aikaa”.
Tulee
kuulostella puheita ”ekstremismistä” tai ”terrorismista”.
Tietyt turvallisuusuhat ovat todellisia, mutta uhkakuvien avulla
voidaan myös viedä kansalaisvapauksia. Erityisesti täytyy olla
valppaana ”poikkeustilan” ja ”hätätilan” kohdalla. Lukuisat
tyrannit ovat käyttäneet juuri poikkeustilavaltuuksia valtaan
noustessaan, eikä kerran julistettu hätätila ole ikinä loppunut.
Oliko USA sitten
täysin toinen yhteiskunta ennen Trumpin valtaannousua? Snyder
myöntää lopussa epäsuorasti, ettei näin ollut. Uusliberaalin
kapitalismin siivittämä vaihtoehdottomuuden
politiikka on jo
pitkään haperruttanut demokratiaa. Ratkaisu ei silti voi olla
ikuisuuden politiikka
eli äärinationalistinen populismi. Nuorison on taas alettava tehdä
historiaa tai kaikille käy huonosti, Snyder vaatii.
Tähän
voisi lisätä, ettei asiaa voi sälyttää vain nuorison harteille.
Toisin kuin Snyder arvelee, status
quon puolustaminen ei
yksin välttämättä riitä. Vaihtoehdottomuuden tilalle tarvitaan
radikaalisti tasa-arvoisempaa politiikkaa.
Timothy Snyder. Tyranniasta. [20
opetusta 1900-luvulta]. Suomentanut Matti Kinnunen. Siltala 2017, 130
s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti