Nir Baram: Hyviä ihmisiä.
Romaani. Suomentanut Anja Meripirtti. Otava 2014.
Israelilaisen Nir Baramin
(s.1976) Hyviä ihmisiä sijoittuu vuosiin 1938-1941 ja
mankeloi totalitarismeja ja juutalaisten joukkotuhoa. Teos poikkeaa
israelilaisessa kirjallisuudessa: se ei kerro toisesta
maailmansodasta, eikä näkökulma ole uhrien.
Päähenkilöt, Thomas Heiselberg ja
Aleksandra, ”Saša”,
Veinnberg menevät työhön natsi-Saksan ja Neuvostoliiton
terrorikoneistoihin. Enemmän kuin varsinainen historiallinen romaani
kirja on filosofinen ja allegorinen tutkielma moraalista,
yhteiskunnasta ja aatteista.
Kulttuuriviittaukset ja pohjatekstit
tuovat romaaniin kerroksia. Teosta saattaa lukea nykyhetkeä vasten.
Tarinaa voi rinnastaa kahtiajaettuun Israeliin, ääriliikkeiden ja
talouskurin Eurooppaan tai jopa länsivaltojen ja Venäjän
vastakkainasetteluun.
Amerikkalaisen suuryrityksen Miltonin
Saksan tytäryhtiössä uraa luonut Thomas saa potkut. Hän ryhtyy
soveltamaan Miltonille kehittämäänsä bisnessuunnitelmaa
kiipiäkseen Ulkoministeriössä. Thomasin ”puolalaisen ihmisen
mallia” käytetään sodan sytyttyä oikeuttamaan terrori Puolassa.
Saša
on ydinfyysikkovanhempien – viittaus Andrei
Saharoviin ja Jelena
Bonneriin –
runoilijuudesta haaveileva tytär. Vanhempien ystävät ovat
neuvostovaltion kriittistä kermaa. Terävimpänä äänenä on
runoilijatar Nadežda
– viittaus juutalaisiin
Osip ja Nadežda
Mandelštamiin.
Kun Sašan
vanhemmat pidätetään, hän koettaa pelastaa edes veljensä. Hänen
onnistuu saada työtä NKVD:ssa kuulustelijana, joka ”auttaa”
muotoilemaan tunnustuksia. Saša
osallistuu Leningradin intelligentsian likvidoimiseen.
Thomas
ja Saša
ovat opportunisteja, manipuloivia uraohjuksia, jotka valitsevat pahan
palkkalaisuuden.
Hyviä
ihmisiä tarkastelee
tärkeimmän pohjatekstinsä Robert
Musilin romaanin Mies
vailla ominaisuuksia (1930-1943)
tavoin vaikeutta sovittaa suuria aatteita käytännön elämään.Thomas
vertaa itseään Musilin romaanin Ulrichiin. Tämän tavoin Thomas on
modernin aikakauden prototyyppi. Hän muistuttaa nykyään palvottua
bisnestyyppiä, jonka kunnianhimoa eivät häiritse moraaliset estot.
Tavallaan Baram rinnastaa ekonomistisen ideologian totalitarismeihin.
Saša
on kulttuuri-ihminen, josta tulee ideologian kättä nuoleva
vahtikoira.
Molemmat
myös uskottelevat voivansa työssään tasoittaa aikakauden
raakuutta. Romaanin mukaan on vain harvoja asoita, joita ihminen ei
tekisi selvitäkseen hengissä. Teoksen nimi ei ole vain ironiaa.
Kysymys koskee todellisuuden ja illuusioiden välistä ristiriitaa.
Tosiasiat ovat usein jotain muuta kuin millaisina ne meille näytetään
tai mitä haluamme uskoa.
Moniaineksinen
romaani seisoo tasapainossa. Baram kirjoittaa tiivistä,
ilmaisuvoimaista tekstiä. Romaanihenkilöt on muotoiltu nopein
vedoin särmästi. Kerronnan taidokkuus näkyy: terrorikoneistojen
työntekijöitä kuvataan neutraalisti ja kammottavia poliittisia
päätöksiä selostetaan eleettömästi.
Romaani
on käännetty saksan kautta; suomennos on erinomainen.
Thomas
ja Saša
kohtaavat Brestissä, Saksan ja Neuvostoliiton Puolan jaon rajalla.
He tapaavat valtioidensa edustajina yhteisen sotilasparaatin
valmistelun merkeissä. ”Hyvät teothan eivät pese verta
käsistä”, toteaa Saša.
Silti sekä hän että Thomas takertuvat hupenevaan toivoon, että
paraati voisi estää suurvaltojen sodan. Paraatin suunnittelu
rinnastuu Musilin suuren romaanin paralleeliaktion valmisteluun.
Hyvien
ihmisten loppu sävyttyy myyttisesti vaikuttavassa loppunousussa.
Ville
Ropponen
Kritiikki
on julkaistu Parnassossa 1/2015.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti