Anarkisti marxilaisten petojen keskellä

Emma Goldman: Anarkismi ja muita esseitä (Anarchism and Other Essays). Suom. Ville-Juhani Sutinen. Savukeidas. 290 s. 14 e.

Emma Goldman: Vuoteni Venäjällä (My Two Years in Russia). Suom. Ville-Juhani Sutinen. Savukeidas. 345 s. 14 e.

Ehkä ensimmäisenä Emma Goldman näki bolševikkien propagandan läpi.

Meillä vähemmän tunnettu anarkisti ja kirjailija Emma Goldman on yksi vasemmistolaisuuden kiehtovimpia hahmoja. Oltuaan unohduksissa hän sai 1970-luvulla feminismin nousun myötä uutta arvostusta.

On liki rikollista, että Vuoteni Venäjällä suomennetaan vasta nyt, mutta merkkiteko että suomennetaan. Goldmanin analyysi bolševikeista on ainutlaatuisen tarkkanäköinen. Alkuteos ilmestyi Yhdysvalloissa englanniksi vuosina 1923–24.

Toinen suomennos Anarkismi ja muita esseitä täydentää kuvaa ”punaisesta Emmasta” ja hänen ajattelustaan. Goldman on iskevä ja hätkähdyttävän moderni kirjoittaja, jonka ilmaisut Ville-Juhani Sutinen on suomentanut sujuvasti.

Esipuheet ja loppuviitteet on sen sijaan tehty hutaisten.

Goldman lähti kahdesti meren yli etsimään unelmiensa yhteiskuntaa – ja pettyi kahdesti.

Amerikassa, jonne hän emigroitui 16-vuotiaana, suurpääoma jyräsi työläiset, lakot ja ammattiliitot tukahdutettiin. Emmasta tuli anarkisti ja poliittinen puhuja.

Joulukuussa 1919 Yhdysvallat karkotti hänet Neuvosto-Venäjälle. Vallankumouksen maahan Goldman saapui innosta punehtuen. Kuinkas sitten kävikään?

Anarkismi-teoksen esseissä Goldman ei ole puiseva teoreetikko vaan hehkurinta, jonka teksti vilisee viitteitä Thoreausta Bakuniniin. Muilta vasemmistoajattelijoilta tutusti hän suomii kapitalismia ja työläisten sortoa, vastustaa patriotismia ja uskontoa sekä kritisoi vankilajärjestelmää. Hän ymmärtää pommi-iskuja tehneitä anarkisteja.

Naiskauppa, naisemansipaation pinnallisuus ja avioliitto saavat tuomion. Goldman suitsuttaa vapaata rakkautta ja on ensimmäisiä homoseksuaalisuuden puolustajia.

Aikalaisestaan marxilaisesta Rosa Luxenbourgista antimarxilainen Goldman eroaa kriittisyydessään. Anarko-kommunisti Goldman ei luota massoihin, vaan tiedostavaan yhteisöllisyyteen. Parlamentarismin sijasta hän suosittaa suoraa demokratiaa ja arkipäivän aktivismia.

Venäjällä kumouksen todellisuus löi Goldmania nenään. Kasvavista epäilyksistä huolimatta hän viipyi maassa kaksi vuotta kiertäen riippumattoman vallankumousmuseon mukana.

Vuoteni Venäjällä muovautuu dokumentiksi Goldmanin illuusioiden murenemisesta. Hän vierailee kouluissa, maatiloilla, tehtailla ja vankileireillä. Hän tapaa niin johtavia bolševikkeja kuin sosialistivallankumouksellisen Maria Spiridonovan ja anarkisti Pjotr Kropotkinin. Hän kohtaa intellektuelleja ja työläisiä.

Ehkä ensimmäisenä kirjoittajana Goldman näkee propagandan läpi ja tekee eron vallankumouksen ja kumouksella ratsastavan bolševikkidiktatuurin välille.

Vallankumous pyrki vapautukseen. Bolševikit johtivat sen taantumukseen. Näille ”kommunistisen kirkon jesuiitoille” päämäärä oikeutti kaikki keinot. Tšeka pidätti ja teloitti erimielisiä.

Ranskan vallankumouksen jakobiineja ihailevat bolševikit kuristivat sananvapautta ja kulttuuria. He ryöstivät porvariston työväestön nimissä. Kronstadtin kapinan murskaaminen oli Goldmanille viime pisara, ja hän lähti Venäjältä.

Goldmanin tulkinta vallankumouksesta on kiinnostava. Kumouksen perusvirheenä hän pitää bolševikkien marxilaisuutta, johon kuuluu keskitetyn valtion idea. Venäjällä vahvalla valtiollisuudella oli muutenkin pitkät perinteet.

Venäjän kokemusten jälkeen Goldman muutti suhtautumistaan väkivaltaan. Vallankumouksen kaikkien keinojen oli vastattava lopullista ihannetta. Goldmanista jokaisen anarkistin oli vapauduttava oman ajattelun voimalla ja kehitettävä yhteiskuntaa yhteistyössä muiden ihmisten kanssa.

Jos Goldmanin kokemuksia bolševikeista olisi uskottu, historia olisi ehkä mennyt toisin, mutta Leninin termein ”hyödylliset idiootit” jatkoivat kommunismin kulissien pönkittämistä. Kirjailija V.G. Korolenko totesi Goldmanille:

”Viheliäinen Venäjä – se saa maksaa kalliisti tästä kokeilusta ja voi jopa pitkittää muiden maiden perustavia muutoksia hamaan tulevaisuuteen. Porvaristo saa näet oikeuden puolustaa taantumuksellisia menetelmiään osoittamalla mitä Venäjällä on tapahtunut”.

Ville Ropponen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja kirjallisuuskriitikko.

Vapaa ja vaarallinen nainen

Emma Goldman (1869–1940), liettuanjuutalaissyntyinen anarkisti ja feministi.

Johti 1900-luvun alussa USA:n anarkistiliikettä yhdessä Aleksander Berkmanin kanssa. FBI:n pitkäaikaisen johtajan J..Edgar Hooverin mukaan ”yksi Amerikan vaarallisimmista naisista”.

Anarkismin poliittisen filosofian tärkeitä kehittäjiä 1900-luvun alussa.

Anarkismin historian merkittävimpiä hahmoja.

Osallistui Espanjan sisällissotaan 1936 tasavaltalaisten puolella.

Kritiikki on ilmestynyt myös Helsingin Sanomien kulttuuriosastolla 10.5.2011.