Venäjän uralilaiset kansat ovat vaikeassa tilanteessa, monia niistä uhkaa suoranainen sukupuuttoon kuoleminen tai sulautuminen venäläisiin.
Myönteistäkin kehitystä on silti tapahtunut. Esimerkkinä voi mainita Udmurtian vahvan kirjallisen ja taiteellisen liikkeen etnofuturismin jatkuvan nousun. Virossa keksitty taidesuuntaus etnofuturismi levisi 1990-luvulla Mordvaan ja Mariin, mutta erityisesti Udmurtiaan. Tällä hetkellä valtaosa Udmurtian nuorista taiteilijoista vannoo taidesuunnan nimiin.
Venäjällä etnofuturismin tärkeänä tehtävänä on ollut rakentaa kansallista kaupunkikulttuuria kansoille, jotka ovat tähän asti eläneet agraarikulttuurin piirissä. Esimerkiksi 80 prosenttia marilaisista asuu yhä maaseudulla, ja prosenttiosuudet ovat lähes yhtä korkeita mordvalaisten ja udmurttien kohdalla. Maaseudulla vähemmistökielet elävät, niitä puhutaan kotona, koulussa ja työpaikoilla. Ei mikään ihme, että monet nykyisistä udmurtti- ja mordvalais- ja marilaiskirjailijoista ovat kotoisin maaseudulta. Kaupunkilaistuminen on usein merkinnyt venäläistymistä. Tätä suuntausta entofuturismi on pyrkinyt muuttamaan.
Mordvalaisen Similein kylän vihreitä kukkuloita. Kuva Ville Ropponen.
Udmurtiassa tärkein julkaisukanava nuorille etnofuturistikirjailijoille on Invožo-lehti. Sen päätoimittaja, runoilija Pjotr Zaharov toimi aloitteentekijänä, kun Udmurtiaan perustettiin syksyllä 2005 PEN-klubi. Hänet valittiin sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi, varapuheenjohtajaksi valittiin runoilija ja kirjallisuudentutkija Aleksei Arzamazov. Invožo on julkaissut useita PENiä käsitteleviä erikoisnumeroita. Kaikkiaan yhdistykseen kuuluu yli 30 kirjailijaa, niin udmurtteja kuin venäläisiäkin.
Udmurtian etnofuturististen festivaalien pääjärjestäjä Juri Lobanov performoi. Kuva Ville Ropponen
Helmikuussa 2010 ensikertaa järjestetyn Venäjän Vähemmistöjen Foorumin päätöslauselmassa vaadittiin tiukasti kiistellyn vuoden 2007 koululain kumoamista. Kyseisen lain mukaan koulut, vanhemmat ja oppilaat saavat itse päättää opetuskielestä.Vähemmistöjärjestöjen mukaan lainmuutos on johtanut vähemmistökielten opetuksen dramaattiseen supistamiseen, koska painostus venäjän kielen käyttöön on laajaa. Tšuvassian pääkaupungissa Tšeboksaryssa pidetyssä foorumissa näkyivät Volgan vähemmistöjen, tataarien, marien, mordvalaisten, udmurttien, tšuvassien ja baškiirien järjestöt. Foorumissa puhuivat myös jakuuttien, burjaattien, hakassien ja altalaisten edustajat Siperiasta sekä Volgan suiston nogai-tataarit.
Foorumi osoitti kuinka herkkä ja tärkeä asia äidinkielen säilyttäminen on Venäjän 30 miljoonalle ei-venäläiselle. Näyttää myös siltä, että ennen eripuraiset vähemmistöt ovat ensikertaa löytämässä yhteistä säveltä. Yhdessä ne ehkä voivat vakavasti haastaa Moskovan politiikkaa.
Mordvalaisten puujumalia Similein kylän laidalla lähellä Saranskia. Kuva Ville Ropponen
Myönteisistä kulttuurivirtauksista huolimatta suomalais-ugrilaisten kansojen tilanne on monin tavoin uhkaava. Venäjän keskusvallan asenne vähemmistöjä kohtaan on 2000-luvulla kehittynyt koko ajan nurjemmaksi. Huolestuttava ilmiö on myös äärikansallisen isovenäläisyyden nopea ja laaja nousu ympäri Venäjää.
Lainsäädännön kehitys on vuodesta 2000 ja Vladimir Putinin valtaan noususta lähtien ollut vähemmistöille epäedullista. Kansallisuusministeriö on lakkautettu. Pohjoisten kansojen selviämisen kannalta tärkeä Ympäristöministeriö on lakkautettu ja liitetty osastoksi Luonnonvaraministeriöön. Kyrillisten kirjaimien käyttö on vahvistettu lailla kaikissa federaation kielissä. Venäjän kieli on julistettu ainoaksi valtionkieleksi, jota on käytettävä muun muassa virallisissa yhteyksissä ja mainonnassa. Etnistä kansallisuutta ei enää merkitä Venäjän passiin. Laki kieltää nyt etniselle tai uskonnolliselle pohjalle perustetut puolueet ja tekee myös paikallispuolueet mahdottomiksi.
Vähemmistökansalliselta pohjalta muodostettujen alueiden ja tasavaltojen lakeja on harmonisoitu kovaa vauhtia vastaamaan Venäjän perustuslakeja, jolloin tasavaltojen vähemmistökieliä suojaavat lait menettävät lainvoimansa.
Vähemmistöjen kannalta ongelmallisia ovat myös suunnitelmat lakkauttaa alueet ja tasavallat yhdistämällä ne suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Ensimmäisenä lakkautettiin vuonna 2005 komilaisenemmistöinen Permin Komi liittämällä se Permin lääniin, jolloin komilaiset jäivät uudella alueella vähemmistöksi. Virallisesti taloussyistä tehdyn yhdistämisen seurauksena alueella on suljettu valtaosa kominkielisistä kouluista, kulttuurikeskuksista ja kustannustaloista. Permin komilaiset aktivistit puhuvat nyt “kulttuurisesta kansanmurhasta”.Venäjän presidentti on lisäksi ottanut itselleen oikeuden erottaa ja nimittää tasavaltojen johtajat vaaleilla valitsemisen sijaan.
Venäjän federaation tiedustelupalvelun FSB:n voimistuva suuntaus painostaa toisinajattelijoita sekä vähemmistökansallisia aktivisteja uusien ekstremismilakien avulla on uhkaava tendenssi. Viime aikoina ekstremismilakeja on yhä useammin käytetty hallinnon kritiikin taltuttamiseen. Ekstremismilakien laaja soveltaminen muistuttaa neuvostoaikaista mielivaltaista käytäntöä syyttää toisinajattelijoita ”neuvostovastaisesta propagandasta” tai ”vastavallankumouksellisesta toiminnasta”.
Moskovan suunnitelma rakentaa uusi sähkövoimala Tšuvassian pääkaupunkiin Tšeboksaryyn, joka nostaisi Volgan vedenpintaa 68 metriin, on raivostuttanut alueen ympäristöjärjestöt, kansalaispiirit ja ortodoksisen kirkon. Viiden metrin Volgan vedenpinnassa tarkittaisi alavalla seudulla 165 000 hehtaarin maa-alan jäämistä veden alle Marinmaalla, Tšuvassiassa ja Nižny-Novgorodin läänissä.
Pääministeri Putin antoi luvan Tšeboksarin patoaltaan laajennukselle vieraillessaan keväällä 2010 Tšuvassiassa. Marinmaalla valmistaudutaan kaatamaan patoaltaan tieltä 55 tuhatta hehtaaria metsää, tuhoamaan 3000 rakennusta ja siirtämään 20 000 ihmistä. Tulossa on siis mahdollinen inhimillinen ja ekologinen katastrofi.
Kuten kaakkois-Turkin kurdialueen esimerkki osoittaa saattavat valtavat vesivoimahankkeet, joiden tieltä tuhotaan ihmisten asumuksia, elinehtoja ja kulttuuriarvoja, merkitä passiivisista kansanmurhaa. Varsinkaan pienet kansat eivät välttämättä hevin selviä pakkosiirron aiheuttamasta kulttuuriarvojen tuhoutumisesta. Jo aiemmin 1970-luvulla vuori-Marin alueella 5000 ihmistä on menettänyt kotinsa Volgan vedenpinnan noston takia, liittyen Tšeboksarin voimalan patoaltaaseen.
Surgutissa hantikulttuuri on museoitu. Kuva Ville Ropponen.
Venäjällä esiintyy vaihtelevassa määrin painostusta vähemmistökansallisia tiedotusvälineitä kohtaan. Keskus on vallannut useita riippumattomia tiedostusvälineitä. Toimittajia painostetaan eri tavoin taloudellisesta saktioista avoimeen väkivaltaan.
Venäjän valtiollisen televisio- ja radioyhtiön VGTRK:on vuonna 2005 tehdyn rakenneuudistuksen seurauksena Venäjän alueiden yli 80 itsenäistä julkisesti rahoitettua radio- ja televisioyhtiötä lakkautettiin ja liitetettiin osastoiksi VGTRK:hon. Uusien ohjelmakaavioiden myötä vähemmistökieliset paljolti katosivat valtionkanavilta, lukuunottamatta Komin tasavaltaa, jossa tilanne on toistaiseksi on ollut hieman parempi.
Glasnostin puolustuksen säätiön tuoreen raportin, 2010, (http://www.gdf.ru/lenta/item/1/727) mukaan yhdelläkään Venäjän alueella ei enää ole vapaata mediaa. Valtaosa suomalais-ugrilaisista tasavalloista kuuluu tutkimuksessa ryhmään ”osittain epävapaa media”. Mordvan tasavalta, Marin tasavalta ja Jamalo-Nenetsian autonominen piirikunta kuuluvat ryhmään ”epävapaa” ja Karjalan tasavalta ryhmään ”osittain vapaa”.
Varsinaiset vapaat mediat toimivat internetissä. Ne ovat tyypillisesti yleis-suomalais-ugrilaisia:
http://www.kominarod.ru/ on yksi tämän hetken rohkeimpia suomalais-ugrilaisia medioita Venäjällä, se sisältää artikkeleita venäjäksi, mutta myös suomalais-ugrilaisilla kielillä.
http://www.mariuver.info/ on niin selväsanainen, että se on joutunut muuttamaan Viroon – siinä on juttuja mariksi, venäjäksi, viroksi, englanniksi ja suomeksi.
http://www.suri.ee/ – sivustoa pyörittää Soome-Ugri rahvaste Infokeskus Virossa, juttuja on viroksi, venäjäksi, suomeksi ja englanniksi.
Pelkoa ja inhoa Volgalla
Suomalais-ugrilaisten kansojen vapaitten medioitten vaikeudet ovat seurausta näiden kansallisuuksien autonomian kaventamisesta. Varsinkin Marinmaa tunnetaan marilaisten karkeasta painostamisesta. Tunnetun marilaisen sanomalehden ”Kudo+Kodu” päätoimittaja Vladimir Kozlov hakattiin sairaalakuntoon 2004 ja hänen vaimonsa Galina Kozlova pahoinpideltyyn sairaalaan tammikuussa 2007.
Joulukuussa 2006 tuomittiin marilaisen luontonuskon Joškar-Olan ylipappi, Vitali Tanakov, 120 tunniksi pakkotyöhön ”kiihotuksesta viranomaisia vastaan”. Alun perin syyte kuului “uskonnolliseen, rodulliseen ja kansalliseen vihaan kiihottaminen”. Syyte perustui Tanakovin julkaisemaan kirjaseen ”Pappi puhuu”, jossa hän muun muassa tarkastelee marilaisia perinteitä, kritisoi kolonialismia ja esittää teorian venäläisten polveutumisesta suomalais-ugrilaisista kansoista. Ihmisoikeusjärjestöjen AGORA sekä Ihminen ja Laki mukaan Tanakovin tuomio oli laiton ja siinä rikottiin sanan- ja mielipiteenvapautta. Mari Ušemin puheenjohtajaa Nina Maksimovaa vastaan nostetut syytteet Tanakovin kirjasen levittämisestä kumottiin.
Huhtikuussa 2008 Mari El-radiokanavan johtaja ja marien kansankongressin jäsen Valeri Motšajev hakattiin sairaalakuntoon, kuten raportoi Kasparov.ru-nettisivusto. Kaikkiaan kymmeniä marien kansallisen liikkeen jäseniä, kriittisiä toimittajia ja ihmisoikeusaktivisteja on pahoinpidelty tai tapettu. Iskuja tekevät usein äärioikeistolaisten ryhmien, kuten Russkoe Natšionalnoe Jedinstvo (Venäläisten kansallinen yhteys), jäsenet. Kyseisellä järjestöllä on väitetty olevan suora yhteys Marin tasavallan presidentin Markelovin hallintoon, ja Markelovin hallinnossa myös työskentelee useita järjestön nykyisiä ja entisiä jäseniä. Marilaisen demokraattisen opposition jäseniä on erotettu työstä, irtisanottu asunnoista, haastettu oikeuteen ja tuomittu erilaisiin rangaistuksiin tai uhattu sulkea mielisairaalaan. Kriittisten lehtien ilmestyminen on estetty.
Markelovin hallinto käytännössä valtasi marien kansalliskongressin vuonna 2008, ja kongressin puheenjohtaja Vladimir Kozlov joutui väistymään Markelovin ehdokkaan, Yhtenäinen Venäjä -puolueen Larisa Jakolevan tieltä. Kansallisen opposition Mari Ušem-järjestö lähes halvaantui painostuksen seurauksena ja ollut parin viime vuoden aikana pakotettu tekemään yhteistyötä presidentin hallinnon kanssa pystyäkseen ylipäänsä toimimaan.
Mari Ushemin johtaja Nina Maksimova ja marin kansallisteatterin entinen johtaja Vasili Pektejev mielenosoituksessa 2005. Kuva Ville Ropponen
Marilainen toimittaja-kirjailija ja aktivisti Vladimir Kozlov
Kuva: Ville Ropponen
Komin tilannetta pidetään parhaana – siellä ei esiinny komien painostusta, ehkä tasavallan syrjäisen aseman takia. Komissa julkaistaan lehtiä myös muilla vähemmistökielillä, kuten tataariksi.
Suunnitelmat Marin tasavallan liittämiseksi Kirovin lääniin huolestuttavat. Myös Mordvaa ja Udmurtiaa uhkaavat alueliitokset, jotka muuttaisivat alkuperäiskansan pieneksi vähemmistöksi.
Venäjän federaatio ei valitettavasti ymmärrä vähemmistökansallisuuksien tarvetta omaehtoiseen kansalliseen kulttuuriin ja kieleen. Tämä näkyy luonnoksessa uudeksi kansallisuuspolitiikan konseptioksi, jonka perusajatus on luoda ”yhtenäinen monikansallinen yhteisö, jossa Venäjän kansalla on kiinteyttävä osuus”. Tämä rossijaninien (venäjänmaalaisten) kansakunta muistuttaa ”neuvostokansaa”, jossa kiinteyttävä osuus oli kommunistisella puolueella. Rossijanien kansakunnan idea kieltää muut kansalliset identiteetit, typistää ne. Vain venäläisillä on täysi historiallinen identiteetti, muilla avustava ja marginaalinen.
Tämä kuvastuu myös Aluekehitysministeriön vuonna 2009 suunnittelemassa ohjelmassa ”Alueiden etnokulttuurinen kehitys”, jonka tarkoitus on ”tyydyttää vähemmistökansallisuuksien etnokulttuurisia tarpeita”. Vähemmistöjen identiteetti kavennetaan ja välineellistään: itsellinen kansallisuus rajataan etnokulttuurisuudeksi ja kansallinen kulttuuri sysätään reservaatin turistishowksi, josta korkeintaan tietämättömät matkailijat voivat saada hetken tyydytystä.
Vähemmistökansat lukuina
Noin 843 000 mordvalaisesta vain 290 000 asuu Mordoviassa. Nimikkotasavaltansa väestöstä mordvalaiset muodostavat 32 prosenttia. Mordvalaisista 2/3 on ersäläisiä, 1/3 mokšalaisia.
Udmurtteja on kaikkiaan 637 000, heistä 460 000 asuu Udmurtiassa. Nimikkotasavaltansa asukkaista udmurtteja on 30 prosenttia.
Marin kansaa on yhteensä 605 000, heistä 312 000 asuu Mari-Elissa. Nimikkotasavaltansa asukkaista marilaisia on 43 prosenttia. Mareista 9/10 on niitty-mareja, 1/10 on vuori-mareja.
Komeja asuu Venäjällä 420 000, heistä 260 000 Komin tasavallassa. Nimikkotasavaltansa väestöstä komilaiset muodostavat 25 prosenttia.
Hanteja on 29 000 ja manseja 11 000. Hanti-Mansian eli Jugran autonomisen piirikunnan miljoonasta asukkaasta hanteja ja manseja on 1,2 prosenttia.
Komi-permjakkeja on kaikkiaan 125 000. Heistä 80 000 asuu vuonna 2005 lakkautetussa Permin Komin autonomisessa piirikunnassa, jonka asujaimista he muodostivat 59 prosenttia.
Nenetsejä elää Venäjällä noin 42 000. Heistä Nenetsian piirikunnassa elää 7 000 eli yhdeksän prosenttia väestöstä. Jamalin Nenetsian piirikunnassa nenetsejä, hanteja ja selkuppeja asuu 36 000 eli seitsemän prosenttia väestöstä.
Udmurttikylässä voi hyvällä onnella tavata kansallispukuisia naisia. Kuva Ville Ropponen.
Mordva
Lehtiä:
Erzjan Mastor – ven. ja ersänkielinen.
Sjatko – ersänkielinen kirjallisuuslehti, levikki n. 1500 kpl.
Mokša – kirjallisuuslehti mokšan kielellä.
Tšilisema – ersänkielinen lastenlehti.
Myös mokšankielinen lastenlehti.
Paikallislehdissä on sivuja joko ersäksi tai mokšaksi riippuen alueesta.
Ersän ja mokšankielisiä kirjoja painetaan vuosittain 5-15.
Ersän- tai mokšankielisiä radio ja televisio-ohjelmia satunnaisesti venäläisillä paikalliskanavilla.
Mari
Marissa ilmestyy 11 marinkielistä lehteä, joista paikallislehteä suurempia ovat vain Mari El ja Kugarnja. Yksi osittain marinkielinen radioasema toimii tällä hetkellä. Kanavan 18 viikkotunnista 3,5 tuntia on marinkielistä ohjelmaa. Vuonna 2006 avattiin valtiollinen marinkielinen tv-kanava, jossa on lähetyksiä noin 12 h päivässä. Muilta kanavilta mariksi tulee korkeintaan uutisia.
Marinkielisiä kirjoja painetaan vuosittain parikymmentä.
Udmurtia
Lehtiä:
Invožo – udmurtinkielinen kirjallisuus- ja kulttuurilehti, Udmurtian PEN:in julkaisu
Idnakar, Baigurez – udmurtinkielisiä maaseudulla ilmestyviä paikallislehtiä
Myös muita lehtiä. Paikallislehdissä sivuja udmurtiksi
Vuosittain Udmurtiassa ilmestyy valtion rahoittamana vain pari–kolme udmurtinkielistä kirjaa, yksityisellä rahoituksella painetaan lisäksi noin 50 kirjaa. Painosmäärät ovat 500–1000 kappaletta.
Iževskissä on udmurtinkielinen teatteri. Udmurtinkielisiä radio- ja tv-ohjelmia on venäläisillä kanavilla, mutta täysin udmurtinkielistä radio- tai tv-kanavaa ei ole. Vielä 2004 toimi yksi udmurtinkielinen radiokanava, mutta se lopetettiin.
Komi
Syktyvakarissa on kominkielinen teatteri, jonka esitykset simultaanitulkataan venäjäksi niille katsojille, jotka eivät osaa komia. Teatteri esittää myös uusia kominkielisiä näytelmiä.
Komiksi julkaistaan viittä sanomalehteä ja vuosittain parikymmentä kirjaa.
Kominkielisiä ohjelmia näytetään 1000 tuntia vuodessa valtiollisella paikalliskanavalla. Ohjelmat tulevat tosin huonoon katseluaikaan aamulla tai iltamyöhällä.
Nenetsia
Nenetsien kansallinen järjestö Jasavei julkaisee jonkin verran nenetseihin ja nenetsien elämään liittyvää kirjallisuutta, satunnaisesti myös nenetsin kielellä. Käytännössä kaikki nykyiset nenetsikirjailijat kirjoittavat venäjäksi. Nenetsian viimeinen nenetsiksi kirjoittava kirjailija Prokopij Javtysei kuoli syksyllä 2005.
Jamalin Nenetsia
Muutamia nenetsiksi kirjoittavia nuoria kirjailijoita, suurin osa kirjoittaa silti venäjäksi. Ei säännöllisesti ilmestyviä nenetsinkielisiä lehtiä. Ei muuta kuin satunnaisia radio- tai tv-lähetyksiä vähemmistökielillä.
Hanti-Mansia eli Jugra
Kirjailijat kirjoittavat ja julkaisevat korkeintaan satunnaisesti hantiksi. Mansiksi ei kirjoita tällä hetkellä kukaan. Ei säännöllisesti ilmestyviä lehtiä. Ei muuta kuin satunnaisia radio- tai tv-lähetyksiä vähemmistökielillä.
Artikkeli on ilmestynyt myös Suomen PEN:in sivuilla 29.1.2011.
Semmoista asiaa, että Volga-antologiassa oleva linkki budinos-kieltä esittelevälle sivustolle shaer.ru ei toimi. Sivustoa ei kenties ole enää olemassa.
VastaaPoistaLuuletteko, että jostain voisin tilata itselleni yhden kappaleen kyseistä kieltä esittelevää kirjaa? Jos sellaista ei ole olemassa, voisikohan vaikka Savukeidas-kustantamo olla kiinnostunut kustantamaan ja julkaisemaan pienen painoksen siitä? En valitettavasti voi itse sitä julkaisua kustantaa, mutta lupaan ostaa yhden kappaleen kirjaa, jos sellainen ilmestyy.
Budinos-kieltä esittelevä sivusto lienee vaihtanut osoitettaan, se on Venäjällä ikävän yleistä. Savukeitaaan kustannushaluja tulee kysyä kustantamosta, minä en niistä osaa sanoa sen enempää.
VastaaPoista