Heräsin uneen jossa surmasin isäni. Pistin häntä leipäveitsellä, hän makasi sidottuna, ateistinen uhrini tuntemattomalle jumalalle. Veitsi upposi rintaan kevyesti kuin päivänvarjo jääkiekkoilijan sydämeen.
Unessa kuljin kadulla etsimässä veljeäni. Elin läpi näytelmän, joka oli samalla tietokonepeli, romaani ja vaihtoehtotodellisuus, syvällä moreenin alla. Vanha mies, jonka parta ulottui kaupungin ympäri, tulkitsi minulle kadun osoitteita, niitä ei voinut ymmärtää, jollei koordinaatteja laittanut hiirenloukkua muistuttavaan laitteeseen ja laskenut suuntimaa monimutkaisen matemaattisen kaavan avulla. Harjoittelimme kaavaa oppikirjoista. Äitini löysi veljeni ja pani hänet keittiöön kuorimaan vesikastanjoita. Asunto oli kallellaan itään, tunnelma odottava.
Herätessäni poikani makasi vierelläni. Hän päästi ensimmäinen sanansa: ”äiti”. Mutta ei se ollut niin yksinkertaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti