Volga-antologia on ilmestynyt.
Idea udmurttilaisen, mordvalaisen ja marilaisen nykykirjallisuuden antologiasta pulpahti esiin ensi kerran muistaakseni lokakuussa 2006, suomalais-ugrilaisten kansalaisjärjestöjen seminaarissa Helsingissä. En muista tuliko idea minulle mieleen vai syntyikö se keskustelun kuplista, kun ajoimme juttua Venäjän tuntija ja kääntäjä Jukka Mallisen sekä M. A. Castrenin seuran Marja Lappalaisen kanssa. Joka tapauksessa päätin ryhtyä tuumasta toimeen.
Tilausta itäisen suomalais-ugrilaisen kirjallisuuden suomentamiselle on tietenkin ollut jo pitkään. Esimerkiksi Viroon verrattuna Suomessa on ilmestynyt suorastaan hävettävän vähän uralilaisten kansojen kirjallisuutta. Pääosa suomennoksista on kansanrunoutta tai klassikkoja. Niiden kääntämisessä on toki tarkoituksensa, mutta silti kirjallisuus elää todenteolla nykyhetkessä. Tuore kirjallisuus jokeltaa ja potkii ja kertoo maailmasta juuri nyt.
Nyt melkein neljän vuoden päästä käsissä on viimein Volga-antologia, joka yhdistää runoa, proosaa ja esseetä. Antologiassa näkyvät hypermoderni ja ikiaikainen, nuorten ja vanhojen todellisuus, vähemmistöjen asema, suhde vallanpitäjiin, kulttuurin murros, internet ja koko jälkikommunistinen Venäjä.
Mukana on pääosin vain suomalais-ugrilaisilla kielillä kirjoitetusta kirjallisuudesta suomennettua; antologiaan ei ole kelpuutettu urdmurttien, mordvalaisten ja marilaisten kirjailijoiden venäjäksi kirjoitettua tuotantoa, vaikka yksi poikkeus vahvistaa säännön. Ehkei tästä ihan uutta Metropol-almanakkaa kehkeytynyt, mutta silti jotain hyvin kiinnostavaa. Siltä tuntuu. Antologiassa on tekstejä seuraavilta kirjailijoilta: Šiban Viktor (Viktor Šibanov), Larisa Orehova, Arzami Otšei (Aleksei Arzamazov), Muš Nadi (Nadežda Ptšelovedova), Veronika Dor (Vera Pantelejeva), Vjatšeslav Ar-Sergi (Vjatšeslav Sergejev), Sergei Zavjalov, Ljudmila Rjabova, Mihail Bryžinski, Petrjan Andju (Andrei Petrov), Valeri Mikor, Vladislav Samoilov, Tatjana Otšejeva, Vasili Pektejev.
Alussa tarkoituksena oli ottaa antologiaan myös komilaista nykykirjallisuutta, mutta kun kääntäjiä ei haeskelusta huolimatta tuntunut löytyvän, päätin keskittyä Volgan keskijuoksun ympärillä asuvien kolmen kansan nykykirjallisuuteen. Tästä antologialle syntyi luontevasti nimikin. Komilaisen nykykirjallisuuden kääntämisessä riittää siis vielä työsarkaa tuleville suomentajille.
Idea kypsyi vitkallisesti lihallistumisen partaalle ja sitten alkoi loksahdella. Rahoitus järjestyi Kordelinin säätiön, Taiteen keskustoimikunnan ja Kiila ry.n ansiosta. M. A. Castrenin seura tuki hanketta muuten. Ja kustantajakin löytyi.
Kääntäjäryhmä muotoutui keskipitkän prosessin aikana parahultaiseksi. Suomentajiksi valikoitui mainiosti sekä suomalaisia kääntäjiä, että uussuomalaisia maahanmuuttajia Venäjän suomalais-ugrilaisilta alueilta (mukana on myös yksi amerikkalaissyntyinen): Natalia Deviatkina, Esa-Jussi Salminen, Julia Kuprina, Jukka Mallinen, Valeri Alikov, Kari Sallamaa, Jack Rueter, Hannu Oittinen, Sonja Tšesnokova.
Uraa!
Lisää asiaa Volga-antologiasta löytyy täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti