keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Tuotantoproosaa kirjallisuuskentältä

1.
Vain vähän aikaa sitten ohitin kesäteatterin, jonka lavalla Jouko Turkka oli pukeutunut korsettiin ja karjui mikrofoniin death metallia, muunneltua Slayeria, "Angel of Fat, march to the Kingdom of Fat..." Taustalla mustesuihkumoottorilla varustetut kirjailijat kirjoittivat Beninin residenssissä sulkakynät sauhuten. Aurinko nousi kuin nyljetty orava.

2.
Asioista perillä olevissa piireissä on alettu epäillä, että Kalle Päätalo oli kaukaista sukua Neuvostoliiton sankarille, Stalin-palkinnon voittajalle, sosialistisen realismin traktorimiehelle Vladimir Vladimirovitš Vladimiroville, joka kirjoitti romaanisarjan jokaisesta Neuvostoliiton suuresta joesta. Pisimmän joen, Irtyšin mukaan on nimetty pisin sarja, jossa on 127 osaa. Romaanisarjan osien keskimääräinen pituus on 567 sivua. Neuvostoinsinöörien suunnitellessa 1970-luvulla Siperian jokien virtaussuunnan kääntämistä, V.V. Vladimirov tuli epätoivoiseksi ja hirtti itsensä. Kerrotaan hänen sen jälkeen juoneen itsensä hengiltä. Mikäli jokien virtaussuunta olisi vaihdettu, Vladimirov olisi joutunut kirjoittamaan uudestaan suuren osan sarjastaan. V.V. Vladimirovin myötä käsite "tuotantoromaani" sai aivan uusia ulottuvuuksia.

3.
Olen runoilijanainen, jolla on pesemätön tukka. Pesemättömyys tarkoittaa katu-uskottavuutta. Sisimmässäni tiedän olevani lissabonilainen mies. Ehkä siksi pukeudun kesät-talvet lyhyisiin froteeshortseihin. Täytän päivittäin nettiblogiani google-runoudella ja grafomanialla. Uskon, että 95 prosenttia ihmisistä kadehtii minua. Olen alati valmis murskaamaan potentiaalisen kilpailijan tielläni menestyksen säteileviin kristallipalatseihin. Kerran vuodessa julkaisen kulttuurilehdessä ilmoituksen ja kerron mikä menneen vuoden esikoisteoksista on kirjoittamani, luonnollisesti pseodonyymillä. Toimin kulttuurijärjestössä ja haluan keisariksi sulttaanin paikalle. Tehtäväni on syrjäyttää pyylevä keski-ikäinen partamies, järjestön puheenjohtaja. Koetan lihoa entisestään ja kasvatan itselleni partaa.

tiistai 15. maaliskuuta 2011

Tervetuloa Volga-klubille!

Kirjallinen ja musiikillinen Kiila 75-klubi Volga starttaa 17. maaliskuuta klo 18.00 ravintola Dubrovnikissa (Eerikinkatu 11, Helsinki). Tilaisuuden juontaa kääntäjä, Venäjän tuntija Jukka Mallinen. Tilaisuuden alussa jaetaan Kiilan aloitteesta perustettu Kansan Sivistysrahaston Katri Vala -palkinto.

¤ Illan aluksi Kansan sivistysrahaston puheenjohtaja Arvo Ahlroos julkistaa ja esittelee Katri Vala -palkinnon saajan. Palkitun puheenvuoro.

¤ Jukka Mallinen haastattelee Volga-antologian toimittaja Ville Ropposta. Kiilan käännösalbumi Volga-antologia (Savukeidas 2010) sisältää udmurttilaista, mordvalaista ja marilaista nykyrunoutta, -proosaa ja -esseistiikkaa.

¤ Runoilija Valeri Mikor puhuu Marinmaan yhteiskunnallisesta tilanteesta ja esittää uusia runojaan, kuten suuren suosion saaneet runot ”Che Guevara Marinmaalla” ja ”Elvis Volgalla”. Julia Kuprina säestää marilaisella kanteleella.

¤ Pietarilais-mordvalainen kirjailija Sergei Zavjalov puhuu yllätysaiheesta ja esittää runojaan. Jukka Mallinen tulkkaa ja lukee runot suomeksi.

¤ Nouseva udmurttirunoilijatar Muš Nadi lukee runojaan. Ville Ropponen lukee runot suomeksi.

¤ Jukka Mallinen lukee suomentamiaan Sergei Stratanovskyn runoja.

¤ Vuorimarilaiset runoilijat Valeri Mikor ja Julia Kuprina lukevat ajankohtaista Tšeboksarin padonlaajennusta, Volgan ekologista tuhoamista ja vuorimarilaisten pakkosiirtoa kritisoivia marilaisten kirjailijoiden runoja.

¤ Dj duo Wonderlust goes Volga
Dj duo Wonderlust yhdistelee setissään itäisen Euroopan kansanmusiikin perinteitä ja niistä vaikutteita ammentavaa globaalia nykymusiikkia. Duo luo tanssittavan mixin, jossa yhdistyvät traditionaalinen ja pop sekä urbaani ja maalainen saundi. Tällä kertaa mm. Balkan Fever -klubeilla mainetta niittänyt DJ-duo syöksyy Volgalle. Johanna Ketola ja Reetta Sironen soittavat visuaalisen taustan ja koreografian tahdissa mm. mordvalaista, marilaista, udmurttilaista, venäläistä ja tataarilaista, sanalla sanoen volgalaista nykymusiikkia – hevistä tecnoon ja discopopista rokkiin ja folkiin.

Tilaisuuteen on Vapaa Pääsy!  
(Dubrovnikin narikkamaksu 2,50 euroa).

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Quis custodiet ipsos custodes?

"Quis custodiet ipsos custodes" - kuka valvoo vartijoita - roomalaisten lentävä lause palautuu mieleen lukiessa Jari Tammisen Voimassa 1/2011 ilmestynyttä kiinnostavaa artikkelia yksityisten vartiointiliikkeiden vartijoista. Artikkelista käy ilmi että samalla kun Suomessa vähennetään poliisin määrärahoja, julkisten ja puolijulkisten tilojen, kuten kauppakeskusten, vartiointi annetaan yhä laajemmin yksityisten turvafirmojen tehtäväksi. Yksityisen turvafirman vartijaksi pääsee melko helposti, jos on nuhteeton kansalainen ja suorittanut 34 tai 60 tunnin vartija- tai järjestyksenvalvojakurssin. 

Tammisen artikkelista selviää, että kaikki ei nykyään ole kunnossa, kun liikkumistamme julkisissa tiloissa turvaavat viranomaisten sijasta pääasiassa vain yksityiset vartijat. Artikkelissa haastatellut entiset tai nykyiset vartijat kertovat järjestelmällisestä väkivallasta kiinniotettuja kohtaan, tuon väkivallan rakenteellisesta salailusta ja mielivallan kulttuurista. Vartijoiden tekemät väkivallanteot tulevat harvoin ilmi, ja vaikka tulisivatkin, poliisi vain harvoin käynnistää tutkimusta, saati että pahoinpitelijä saisi teostaan rangaistuksen. Tammisen haastattelema Valtion Rautateiden turvallisuuspäällikkö Teemu Väänänen vastasi toimittajan kysymyksiin erityisen ylimielisesti, kun häneltä tiedusteltiin vartijoiden työstä rautatieasemalla.

Kuljen joka päivä metrolla. Asemilla, pysäkeillä ja junavaunuissa liikkuu monenlaisia ja kaikenlaisissa tiloissa olevia ihmisiä, joista jotkut toisinaan aiheuttavat melkoista häiriötä. Välillä heistä voi olla ilmeistä haittaa, jopa vaaraa ohikulkijoille. On selvää, että vartijoita jossain määrin tarvitaan julkisissa tiloissa.Vartioinnille pitäisi kuitenkin luoda selkeät säännöt, joista myös pidettäisiin kiinni. Nyt ihmisiä tunnutaan voivan häätää yksityistetyistä julkisista tiloista pelkän pärstäkertoimen perusteella, ja jos poistumiskehotusta ei noudata voi joutua hakatuksi. Vartijoihin pitäisi myös pystyä luottamaan. Nyt heidän saapastellessaan paikalle turvallisuudentunne ei välttämättä lisäänny, vaan saattaa päinvastoin vähentyä. 

Olen muutamaan kerran sattunut kuulemaan metrossa miten joku vapaalla oleva vartijanuorukainen rehvastelee kuinka "vartijapäällikkö antaa hakata kaippareita, kunhan ei jää jälkiä" ja sitten demonstroidaan kavereille pampun iskaisuja suulla tehtyjen äänitehosteiden kanssa. Mielivaltaisista toimista asemilla, kauppakeskuksissa ja pysäkeillä kärsivät usein pääasiassa vähäosaiset, asunnottomat, alkoholistit ja maahanmuuttajat. Nykyään ei silti ole harvinaista, että tulilinjalle joutuu myös niin sanotusti tavallinen kansalainen.

Oikeusvaltiossa, jollainen Suomenkin väitetään olevan, tällaisen vartijayhtiöiden harjoittaman mielivallan ei pitäisi olla mahdollista. Kaikkien ihmisten tulisi voida tuntea olonsa turvalliseksi liikkuessaan julkisissa kulkuvälineissä, ostoskeskuksissa, toreilla ja turuilla.

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Volgalla pelätään ympäristökatastrofia

Voimalan laajennus uhkaa tuhansien vuorimarilaisten koteja. Myös Volgan rantojen luonto tuhoutuu, jos joen pinta nousee pysyvästi useita metrejä.

Volga-joen pinta saattaa lähivuosina nousta viidellä metrillä. Tšeboksaryn teollisuuskaupungissa suunnitellaan voimalan laajennusta, jonka toteutuessa Marinmaalla, Tšuvassiassa ja Nižny-Novgorodin läänissä veden alle jäisi 165 000 hehtaaria maata. Vähemmistökansa vuorimarilaisille kyseessä olisi katastrofi. Tuhansien heistä pitäisi siirtyä veden tieltä.

Taistelu Moskova–Pietari-moottoritien alta kaadettavaksi tuomitun Himkin metsän puolesta on ollut paljon esillä Venäjällä. Vähemmälle huomiolle on jäänyt Tšeboksaryn voimalan laajennushanke Volgalla, 500 kilometriä Moskovasta itään. Hankkeiden taustalta löytyy yhteinen piirre: suuryhtiöiden etujen asettaminen ekologisten, kulttuuristen ja inhimillisten arvojen edelle.

Presidentti Medvedev siunasi Tšeboksaryn hankkeen jo vuonna 2009, ja huhtikuussa 2010 pääministeri Putin allekirjoitti puoltopaperit. Ympäristöjärjestöt, ortodoksinen kirkko ja jopa paikallispoliitikot ovat kuitenkin jatkuvasti kritisoineet hanketta.
Kritiikkiä vaimentaakseen Tšeboksaryn voimalan omistaja RusGydro-yhtiö teetti ympäristöraportin viime vuoden lopulla. Raportti kumoaa ympäristöjärjestöjen selvitykset ja hankkeen edut julistetaan haittoja suuremmiksi. Jopa nykyisten ympäristöongelmien väitetään johtuvan siitä, ettei voimalaa ole vielä laajennettu. 

Marilainen älymystö on arvostellut raporttia purevasti. Valtaosa pakkosiirrettävistä on vuorimarilaisia. He puhuvat marin kielen murretta, jota taitaa vain 30 000 ihmistä. Vuori-Marin alueesta kolmasosa jäi patoaltaan alle ja 8000 vuorimarilaista karkotettiin jo vuonna 1980, kun Tšeboksaryn voimala rakennettiin.

Tšeboksaryn voimalan laajennus muuttaa Volgan mikroilmastoa, raportoi uutistoimisto MariMedia. Vedenpinnan nosto leventää jokea. Tämä lisää haihtumista. Seurauksena keskimääräinen ilman lämpötila kesäaikaan saattaa laskea 5–10 astetta ja ilmankosteus lisääntyä 15–20 prosenttia. RusGydron edustajan Rasim Haziahmetovin mukaan luonnon tasapaino kuitenkin korjautuu 10–15 vuodessa ja eläin- ja kalakanta palaa ennalleen.

Voimalaa on pakko laajentaa, väittää Haziahmetov vedoten yhtiön ympäristöraporttiin. Sen mukaan voimalan ympäristöongelmat johtuvat siitä, ettei valtion rahoitus vuonna 1980 ollut riittävää ja veden pinta nostettiin vain 63 metriin. Tulvia torjuvat muurit jäivät pääosin rakentamatta. Kolmekymmentä vuotta kasautuneita ongelmia ovat vuotuiset tulvat, rantojen eroosio, veden saastuminen, rehevöityminen, sinilevä ja bakteerikasvusto.
”Väite patoaltaan pinnan noston pysäyttämisestä 63 metriin rahoituksen puutteen vuoksi on valetta”, kirjoittaa Karjalan marilaiset -kulttuurijärjestön johtaja Mihail Asessorov ulkomarilaisen MariUver-nettilehden artikkelissa. 

Asessorovin mukaan veden nosto pysäytettiin 1980, koska siitä seurasi ympäristökatastrofi. Pohjavedet nousivat Volgan rannoilla ja metsä kuoli 10 kilometrin säteellä joesta. Ketään ei asetettu vastuuseen.
”Kuka ottaa nyt vastuun mahdollisesta ekokatastrofista? Miten ihmisille käy, jos Volga levitetään järveksi Marinmaan päälle?” kysyy Asessorov.

Asessorov väittää paikallisviranomaisia lahjotun hankkeen tueksi. Hän ehdottaa sähköistä kampanjaa, jonka aikana Venäjän presidenttiä ja korkeita politiikkoja pommitettaisiin vetoomuksilla.

Mutta loppuuko aktivisteilta aika kesken? RusGydro on jo aloittanut lupien hakemisen ja paperisodan. Voimalan laajennuksen suunnitellaan alkavan tänä tai ensi vuonna ja sen tulisi valmistua viidessä vuodessa. Marinmaalla varaudutaan kaatamaan veden tieltä 55 000 hehtaaria metsää, tuhoamaan 3000 rakennusta ja siirtämään 20 000 ihmistä.

Marilaisten kirjailijoiden Marinmaan hukuttamista kritisoivia runoja voi lukea täältä.

Artikkeli on ilmestynyt myös Fifissä 2.3. 2011.

Teräkseen taittuneet modernismin sarvet

  Georgialaiset modernistit uudistivat taidetta 1900-luvun alussa. Taivaansinisten juomasarvien tarjoama pulppuava malja virkisti kirjallist...