perjantai 30. toukokuuta 2014

Kuhnuri

kertovan modernistisen runon parodia


Jos olisin ainoa mies planeetalla,

tuhannet naiset jonottaisivat päivittäin luokseni imeäkseen hedelmöittävää nektariani.

Popsisin sinapinsiemeniä Priapoksen tapaan ylläpitääkseni

astronomisiin mittoihin paisuvaa kykyäni.

Naiset synnyttäisivät luonnollisesti vain tyttöjä.

Jos olisin ainoa mies planeetalla, minun

ei tarvitsisi ajaa autoa,

ei tarvitsisi rakentaa taloa ähisten ja puhisten,

ei olisi syytä keinotella pörssissä,

ei kulkea joukkokokouksissa huutaen iskulauseita,

ei nyrkkeillä, miekkailla ja ampua konetuliaseella ja ohjuksilla

toisia tyyppejä aidan takana, jotka samoin kuin minä

ajavat aamuisin sänkensä ja haisevat hieltä.

Jos olisin ainoa mies planeetalla,

elelisin syrjäisessä mökissä metsän keskellä, palvelisin itse itseäni

ja antaisin naisten tehdä mitä sitten tekevätkään.

Ennemmin tai myöhemmin he tulisivat luokseni taas,

kääntyisivät puoleeni tai minusta poispäin,

kuitenkin sillä tavoin, etteivät varjosta aurinkoa.

Jos olisin ainoa mies planeetalla,

muuttuisin vuosi vuodelta karvaisemmaksi,

harmaantuisin, liikkuisin hitaammin

ja lopulta muistuttaisin jonkinlaista näytösesinettä,

istuisin mökissäni metsän keskellä

kuin kiinni kasvaneena havupuihin,

lopulta haipuisin pois. Ja planeetta muuttuisi tyystin naaraspuoliseksi.

Sillä tavalla ihmiskunta olisi saavuttanut täyttymyksensä

ja tarkoituksensa.

Naiset lakkaisivat kasvamasta ja alkaisivat sen sijaan kutistua.

Lopulta heistä sukeutuisi muurahaisia ja he katoaisivat

maankuoren koloihin

jonkinlaisena syntymän nurinpäin käännettynä vertauskuvana,

miellyttääkseen äitimaata sukupuutollaan,

antaen tilaa metsälle, jonka kollektiivissa

ei sukupuolilla ole koskaan ollut erityistä merkitystä.










keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Isoisten askelissa on hölskyvä vaihde

proosarunon parodia

hänen leipäläpensä ryöppysi irronneita hampaita. hänen vittunsa oli väärinpäin: se oli valtava. toki se oli suulta tiukka niin kuin kenellä tahansa, mutta kun pääsit sisälle niin vastassa oli vain tyhjyyttä kumiseva kasarmi.

jättiläisten saappaat hölskyivät raskasta vettä. heidän toimimattomuutensa ballistiset ohjukset
sojottivat vasten Euraasian velttoa vatsaa. heidän vivisektionsa kohisivat vajotessaan alaspäin.
jossain nummen kolkossa kaakkoiskulmassa
silmänurkasta etääntyneet kalpeaveriset hepatiitit parittelivat kuumeisesti.

missään ei ollut lehtiä, ei versoja, ei hillitöntä kasvua. vain mustia merkkejä
syöksymässä toistensa kiduksiin.

minun ikuiset, minun rakkaani, minun pienet kissankäpäläni.

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Valkoista roskaa mustalla paperilla

Spoken word parodia
White trash getting' down on your knees
kymmenes kalja on keisari
puolustaudun naapurini somalimies näyttää teini-ikäiseltä narkkarilta hepokatti
harjasi haravalla hampaitaan, olen muka parempi
hänen vaimonsa on kaunis kuin kirveellä veistetty kivimadonna
kuudetta kertaa raskaana
Vuosaaren satamasta kuuluu molskahduksia
kuin mahtavaa betonista lasta pantaisiin alulle
moottoritiet vievät lähiöiden suljetuille ostareille, joiden sydämenä hampurilaiskiska
Taksin katolla vilkkuu yön ainoa

Sataman metalliset nosturit louskuttavat
louskuttavat metalliset parodiat
White trash getting' down on your knees
Free Manson Kiven patsaalla poliisi hyökkää anarkistien kimppuun
Ääriryhmät ottavat yhteen vappukulkueessa

Olisikohan työttömyyskorvauksesta varaa halpaan huoraan?

Terveyskeskus on suljettu, ei valoa
näy, olen tuupertunut toukokuun lumihankeen
hyvinvointivaltion loppu on päivän lööpissä kirkuva ankka, vai


Teräkseen taittuneet modernismin sarvet

  Georgialaiset modernistit uudistivat taidetta 1900-luvun alussa. Taivaansinisten juomasarvien tarjoama pulppuava malja virkisti kirjallist...