torstai 30. marraskuuta 2017

Robotin nälkä

Robotti lääkitsee nälkiintynyttä sieluaan.
Se lihottaa tuhoutunutta mieltään raunioilla.
Robotti kerää keskityösleirien sirut, se poimii
Gulag-leirien tuhkan, se nappaa suursikaloiden jätteet,
se korjaa tehtaiden kuonan.
On onni että robotit vievät työt.
Ja robotit vievät tytöt.
Tytöt vievät robotit,
koska robotit ovat sukupuolettomia, mutta
niillä on siitin.

tiistai 28. marraskuuta 2017

Praeterea censeo Carthaginem esse delendam

Pietarissa
demokratian perhonen on painettu amiraliteetin neulaan.
Olla käyttämättä kyynärpäitä on jo kulttuurikritiikkiä.
Feuer frei!
Sinun aviomiehesi ei tunne minua, vaikka minä rakastelen sinua.

Ja kiskot liikkuu sisään ulos, Obilta Volgalle Pariisiin.
Ulos ikkunasta ei näy muuta kuin ulos ikkunasta. Nationalismi ja internationalismi.
Yhteiskunnallinen tilanne. Poliisi on yksityistetty.
Katsokaa Ruotsia, Tanskaa, Saksaa, Hollantia, Belgiaa, legotaloja, peltoja, tilkkutäkkiä
ja tyynyä auringossa, lasiruutuja, terästä, tiiliä jotka televisio maalaa valkoiseksi.
Onko Eurooppaa muka olemassa? Kaiken tämän voi ohjustulella tasoittaa,
ja silti tuntee nenässään hattaroiden aromin, lempisarjan tunnusmusiikki kaikuu.

On mentävä Aasiaan. Euroopan onnettomuuden vuosi 1242. Batu keskeytti hyökkäyksensä.
Kaikkien aistien jatkuva sekasorto, futurismin ja etnisyyden kohina, pankkiholvien koliseva tyhjyys,
tilien nollaus ennen lähtöä, liekit jotka lyövät yli maanosan, uusi rakkaus voittaa esteet.
Minä pelkään huomista päivää. Praeterea censeo Carthaginem esse delendam.

Maailma menee helvettiin

Maailma menee helvettiin


En ryhtynyt kinky-insinöörin primäärirakastajaksi,
en Skattan leidin vakipanoksi, en seurustellut,
inhoan kommareita melkein yhtä paljon kuin kapitalisti-paskoja,
maailma menee helvettiin, ei pamahtaen vaan kitisten.


En ryhtynyt pörssiklubin sihteeriksi,
en Elinkeinoelämän valtuuskunnan syöttilääksi, en tehnyt korruptiota,
inhoan politiikkaa melkein yhtä paljon kuin bisnestä,
maailma menee helvettiin, ei pamahtaen vaan kitisten.


En ryhtynyt tappajaksi, en kennelklubin varainhoitajaksi,
en heteroksi, en homoksi, en nahjustellut,
maailma menee helvettiin,
ei pamahtaen, vaan kitisten.


En ryhtynyt setelinpainajaksi, en rock-tähdeksi,
en asekauppiaaksi tai tupakkatehtaan juoksupojaksi, en pääministeriksi,
maailma menee helvettiin,
ei pamahtaen, vaan kitisten.


En ryhtynyt jumalaksi, en allahiksi,
en syöttänyt ideologiaa kehitysvammaisille, en uskonut mitään,
maailma menee helvettiin,
ei pamahtaen, vaan kitisten.




Tulevaisuudessa ei ole arkipäiviä


Robotti on ensirakastaja, kuvainraastaja, rengastaja, rahastaja.
Nykyään ei voi luottaa parisuhteen kestävyyteen.
Robotti on ohjastaja, metallinpaljastaja, itsensäpaljastaja, marjastaja.
Seurustelet, hän merkitsee sinulle toista mutta omaa. Peiliä niin somaa. Luotat häneen.
Ja yhtäkkiä hän jättää sinut. Katoaa kuvasta. Jäät yksin.
Ei karhu vienyt häntä, ei susi, ei häntä vienyt krokotiili, ei hai, vaikka hän on tuoretta lihaa.
Ei hän ole kuollut.
Hän vain lähti pois, päätti jatkaa elämäänsä muualla. Ihminen toisten ihmisten kanssa.
Onneksi tulevaisuudessa jätetty ihmisparka voi ostaa kaupasta robotin kumppanikseen.
Tulevaisuudessa ihmiset seurustelevat robotin kanssa, robotit elävät ihmisen kanssa.
Robottikin voi lakata toimimasta. Mutta sen voi korjata
tai ostaa tilalle miukeamman, tiukeamman, hehkeämmän, himottavan robotin,
jonka kanssa seksi on vielä parempaa.
Mainokset viitoittavat tietä tulevaisuuteen.

Ville Ropponen: Taiteilijan työelämän erikoisuuksia

Haastattelin kahta taiteilijaa työelämän kysymyksistä. Tai työttömyyselämän. Tai oikeastaan tulottomuuden. Kävi ilmi, että molemmat heistä...