tiistai 27. joulukuuta 2016

Proletariaatin periaatteet

Se mikä ennen oli laihuutta on nykyään ylipainoa, silkkaa läskiä.
Se mikä ennen oli toimeliaisuutta, on nykyään passiviisuutta.
Se mikä ennen oli taistelua, on nykyään televisio-ohjelmista kiistelyä.
Se mikä ennen oli mielenosoituksia, on nykyään halparuokaa purilaispaikasta.
Se mikä ennen oli tietoisuutta, on nykyään tiedottomuutta, pelkkää lumisadetta.

Päihdeongelma on ikuinen. Luokkaerot, terveyserot, sosiaalierot,
vaikuttavat ihmisten elinajan pituuteen jopa kymmenillä vuosilla.

Jossain silmänurkan vasemmalla kulmalla
ammattiliitot turvaavat vanhojen jäsentensä edut,
anarkistit kulkevat mielenosoituksessa
ja se näytetään rikottuna ikkunana.

Proletariaatti kuolee, Tampere turhaan,
mutta ei ennen kuin on siittänyt jälkikasvunsa,
josta tulee uusien säädöksien jälkeen halpatyövoimaa
laiskoille, rikkaille, väkivaltaisille ja muuten kyynisille.

Entententeelikamentten ja pippuri huis,
kuka nämä paskat savustaisi pois?


perjantai 23. joulukuuta 2016

Feministinen robotti

Hän vaatii tasa-arvoa, ei sen enempää.
Ja siksi häntä nimitellään feministiksi.
Mutta hän on ylpeä nimestä, syystäkin, ja asettaa
kätensä kuin liipaisimelle
ruiskaistessaan naurunsa vasten kasvojamme.
Ja pian me nauramme mukana.

tiistai 20. joulukuuta 2016

Sovinistinen robotti

Näinä päivinä naisen takapuolen, hänen pakaroidensa ylistäminen
kuulostaa ilkeältä sovinismilta.

Robotti pohtii

esiin työntyvää lihaisaa, punaista kukkaa,
joka leviää mukavasti kuin geopolitikka,
ja siinä keskellä terälehdet
valmiina ottamaan vastaan robotin teknologian.

Pyöreästi esiin työntyvä kukka,
jota robotin kaltaiset hahmot palvovat illansoitossa.

Miten ihanaa on ajatella, ettei kaikki täällä vielä ole automatisoitua.

Kirjallisen valtavirran- ja julkisuuden rajoilla

Lukaisin Markku Eskelisen Raukoilla rajoilla. Suomalaisen proosakirjallisuuden historiaa -teoksen jo heti sen ilmestyttyä syyskuussa. Olen kiinnostuksella seurannut opuksen kritiikkejä pitkin talveen taittuvaa syksyä tässä kaupungissa, joka perustettiin 1500-luvulla ja nousi Suomen pääkaupungiksi 1800-luvun alussa, joka on kokenut sisällissodan punavallan ja saksalaismiehityksen, valkoisen terrorin ja neuvostoilmavoimien pommituksen jatko-sodassa jne.

Monessa arvostelussa kirjalliset auktoriteetit ovat leimanneet Eskelisen teoksen "pamfletiksi" sillä perusteella, ettei sen kirjoittaja käsittele kaikkia valtavirrassa yleisesti hyväksyttyjä kirjailijoita. Hernettä on vedetty nenään myös sen vuoksi, että Eskelinen luonnehtii monia menneitä tai nykyisiä kirjallisuudentutkijoita ja kirjailijoita räväköin sanakääntein. Esimerkiksi Antti Hyryä hän kutsuu ”häkkinsä rajoja hitaasti hahmottavaksi /---/ melankoliaa potevaksi marsuksi”, mikä kieltämättä kuulostaa oikeaan osuvalta.

Eskelisen teoksen esiin kirjoitettu tarkoitus on toinen: kirjalliseen marginaaliin jääneiden teosten tulkinta, valtavirran ”siunattujen” muistomerkkien uudelleen luenta, kokeellisen proosan jäljittäminen kustakin aikakaudesta ja sen osoittaminen miten erilaiset zeitgeistin valtaideologiat nationalismista fasismiin ja kommunismiin sekä näiden ideologioiden käytännön soveltajiin ovat usein vaikuttaneet myös kirjallisen vallankäytön laskoksissa. Suurinta kirjallista vallankäyttöä on tietenkin julkaisematta jättäminen.

Eskelisen teoksen antia ovat esimerkiksi Algot Untolan piiloon painettujen teosten käsittely ja merkityksen käsittäminen, niin sanotun jääkäriscifin ruodinta, Paavo Haavikon valpas lähiluenta, käsitteen ”bonsaimodernismi” lanseeraaminen, Hans Selon teosten käsittely ja ilkeät, raastinraudanomaiset luonnehdinnat erilaisista valtavirran kunakin aikakautena omaksumista ”pyhistä” käsityksistä, kirjailijoista ja teoksista, joita aikakauden kaapin päälle nostetut tutkijat, kriitikot ja toimittajat kilvan kehuvat. Elmer Diktoniuksen aikakautensa valtavirtaan nähden varsin kokeellisen proosan ruodintaa jäin kaipaamaan. Diktonius on kai rajautunut ulos teoksesta, joka keskittyy vain suomen kieliseen proosaan, vaikka Elmer käsittääkseni itse käänsi tekstinsä suomeksi.

Jos en väärin muista, niin kirjallisuudentutkimuksen, samoin kuin kaiken akateemisen tutkimuksen ja inhimillisen toiminnan, tarkoitus on aiemmin kiveen veistettyjen käsitysten riekalointi, makulointi, ruopiminen, uudelleen luenta ja hipelöinti.

Kirjallisuushistorioita ei Suomessa useinkaan ole kirjoitettu erityisen hyvin. Parhaimmillaankin teoksia vaivaa akateeminen kapulakielisyys ja tuoreiden näkökulmien pelko ja puute. Eskelisen teos on tässä mielessä toista maata: monet sen jaksoista nousevat erinomaiseksi kirjallisuusesseistiikaksi.
Tuskin Eskelinen teoksellaan mitään ”kirjasotaa” sytyttää, ei edes sellaista kiistaa joka syntyi hänen yhdessä Jyrki Lehtolan kanssa kirjoittamansa esseeteoksen Sianhoito-opas (1987) ilmestyttyä. Ei varmaan ole tarkoituskaan. Suomalaista kirjallista kaanonia ja kirjallisuudenhistorian betoniin valettuja käsityksiä teos silti haastaa.

Tämä on on ihan helvetin siistiä.

perjantai 16. joulukuuta 2016

Kekkoslovakia 2.0.

Hauskutin aikani,
katosin kuvasta, tulin taas takaisin,
hyvästi luvasta,

pyrynä metsän rajaa.

Hauskutin aikani,
itkin taas huvista, kiersin ulos
veroin ja osakkein,

tätä yhtä ja samaa.

Hauskutin aikani,
tapoin taas halusta, ylestä palosta,

tätä lujaa jämää.

Hauskutin aikani,
Kempeleen kalusta, uskosta lujasta,

paloa hämää.

Hauskutin aikani,
tuskutin kaikki, hyppäsin itse

sinne lahtarin läjään.

perjantai 9. joulukuuta 2016

Ihmisrobotti juhlissa

Hän juhlistaa olemustaan, sulat ja värit.
Hänen olemuksensa on etumusta täynnä.
Hän katsoo, eikä kukaan kehtaa olla vastaamatta katseeseen.
Häntä kohdistavat kamerat.

Miksi, miksi, miksi, miksi, miksi,
miksi, miksi, miksi, miksi, miksi

Ei täällä ole turhia kysymyksiä.

Häntä kohdistavat kamerat, koska hän on tärkeä ja paljon enemmän kuin muut ,
kuin muut me täällä,
kuin muut me täällä,
kuin muut me täällä,

enemmän kuin minä ja sinä.

Koneistosta ei tietenkään ole kysymys.

Opportunismin kritiikki

Ville Ropponen Demokratia on nyt uhattuna sekä idässä että lännessä. Historioitsija Timothy Snyder esittelee keinot estää autoritaris...