perjantai 9. joulukuuta 2016

Ihmisrobotti juhlissa

Hän juhlistaa olemustaan, sulat ja värit.
Hänen olemuksensa on etumusta täynnä.
Hän katsoo, eikä kukaan kehtaa olla vastaamatta katseeseen.
Häntä kohdistavat kamerat.

Miksi, miksi, miksi, miksi, miksi,
miksi, miksi, miksi, miksi, miksi

Ei täällä ole turhia kysymyksiä.

Häntä kohdistavat kamerat, koska hän on tärkeä ja paljon enemmän kuin muut ,
kuin muut me täällä,
kuin muut me täällä,
kuin muut me täällä,

enemmän kuin minä ja sinä.

Koneistosta ei tietenkään ole kysymys.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Erään kriitikon tunnustuksia

Ville Ropponen Tuskin mikään kirjoittamisen laji on koetellut hermojani samalla tavalla kuin kritiikki – enkä puhu nyt omien teosteni...