lauantai 3. huhtikuuta 2010

Rav

Pakkastuulen kärki Nevalta helisyttää John Stuart Millin partakarvoja.
Lunta on niin paljon, että mitään muuta ei mahdu.
Ja sitten juna lähtee Rusin ruhtinaskuntien tasankojen poikki,
pysähtyneet tehtaat,
siellä unihiekkaa valmistettiin
ja työläiset lakkoilivat bolševikkeja vastaan,
siltojen yli,
pahki valkoisten haavikkojen,
punaisten kuusten,
aamuun jossa tulinen teelasi sulattaa aivot.

Astun kolme askelta junaan.
Astun Moskovan aikaan.
Radio rytkii поп-поп.
Puukengät kalisee katossa.
Astun junaan, mistä tahansa,
Uralin tuolta puolen, tältä puolen,
astun Moskovan aikaan.
Putin puhuu televisiossa sivistyneen maailman vihollisista.
Savukkeet sammutetaan,
aataminomena nytkii, vodka virtaa suonissa, veri hölskyy palautuspullossa. Kiihdytämme kohti Moskovaa,
jokaisella on raskaat reput selässä,
kainalokotelot paikoillaan, rahaa vähän,
mutta keuhkot kimppu lihaksia.
Kiharoita käherretään, huulipuna tahraa,
lapset kitisevät, tee höyryää,
ja röyhtäys on Tsunami.
Talot sortuvat, kiskot vääntyvät,
metsät ottavat kierroksia.
Putin puhuu televisiossa,
kyrpä kovettuu, se kävelee mereltä Moskovaan.
Astun omituiseen aikaan, pommissa paskaa, kultaa,
kuuta, sivistystä ja tulta.

Ja sitten olutpullo on hyppäävä karhu.
Lihava opettajatar kuorsaa junan jazzin tahtiin.
Voileivät liikkuvat sahanterä.
Omena kääntää peräsintään.
Juustokimpale pullistuu ikkunan vedosta.
Makkara ei muuta kuin vääntelee ruoria.
WC:n lavuaarissa käyn Tsusiman meritaistelua
saippuanpaloja vastaan,
palaan vaunuosastoon ja annan ilmi vierustoverini:
käytän kolmiulotteisia kalsareita.
Tämä ei ole mikään still leben. Mustekalan lonkero ja silmämuna!
Ehkä puhkean kukkaan huomenna, liian nuorena.
Kaupunki kurkkaa ryyppylasin pohjalta.

Perillä Mordvassa naakat raakkuvat ersäksi:
Men`papa ashtjat. Kакого хуя стоишь.
Lunta tupruttaa kaatuneesta sokerikupista.
Odotamme linja-autoa Saranskin markkinoille.
Korvia kipristelee,
pidän lanteistasi kiinni. Siinä onkin tänään kaikki.

Hankikantoa,
välkettä koivujen kyljissä,
kylässä purkautuu sipulikupoli.
Tehtaan piipusta haiseva savu,
ikkuna joka helähtää rikki,
ja saapas joka astuu kasvoille, unessa, uudestaan ja uudestaan.
Ето родина моя.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pitäisikö Lenininpuisto nimetä uudelleen? Kenties Maiju Lassilan mukaan?

Perussuomalaisesta puolueesta (PS) oudon kierosti kesällä eronnut Sininen tulevaisuus, nyttemmin Siniseksi puolueeksi ( saks. Das blaue pa...