maanantai 30. marraskuuta 2015

Runoja - mitäpä muutakaan

Hikinen päivä
tai voi olla että tulee vettä
miljoonat tunnit lönkyttävät laiskasti pois
palaamattomiin
hiukset katoavat
lopputyöstä ei vain tule valmista,
kuten ei...
rakkauksia liikkuu pyöröovissa
tuoksut tai hajut eivät enää yllätä
hän on niin väsynyt ettei saa unta
elämä on tavaratalo, tavarajuna, tavara-
Hymy huulillaan he kaatuvat
puolustaessaan niiden etuja
jotka hallitsevat heitä ja
päättävät heidän puolestaan

Mahla pusertuu koivun kyljestä
joka kevät
maku on erilainen

kulttuurisesti yhdenmukaistettuja & koulutettuja yksilöitä on helppo siirrellä työelämässä tehtävästä toiseen käyttäen vain minimaalisesti resursseja uudelleenkoulutukseen

Kumista tehdyt ehkäisevät univormut

Normaliteetin diktatuuri

Mutta aurinkoon me lopulta palaamme

*

Isäni on ovikellon summeri.
Isäni on ilkeä ihminen, penseä
ja heikkotahtoinen, juopahtava
– niin kuin isät yleensä.
Veljeni makaa sängyllä,
vääntelehtii, vikisee,
hänen on paha olla, harhat
sahaavat häntä neljään osaan.
Katson näitä kummallisia klovneja.
Heitä minä rakastan.

*

Sivistys - sotaa
aisteja vastaan.
Koivunlehti, nukkainen,
kääntyi kopioksi.
Ne tulivat koneen ruudulta,
valtasivat pikkuaivot,
vaikka 100 vuotta
oli renki ollut renki,
suunnitelma tehty kestämään mutaatiot.
Pakkomielteen ilmentymä,
pako todellisuudesta,
kulkuvälineellä, jonka energialähdettä
ei voida määrittää.
Bestrafe mich, führer,
olen muokattavaa lihaa.
Kun minä jakaudun,
jatka sinä tiellä
kohti oikeata risteystä.

*

Talvi on viimein tullut, lunta polviin asti
Päivä kierii yksi kerrallaan,
pimeyttä on sen verran, että näkee
kääntyä tuleen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Opportunismin kritiikki

Ville Ropponen Demokratia on nyt uhattuna sekä idässä että lännessä. Historioitsija Timothy Snyder esittelee keinot estää autoritaris...