keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Vladimir Sorokin: Sininen rasva

Oikopäätä Stalinin ja Hruštševin eteen laskettiin kasarit täynnä kiehuvaa oliiviöljyä ja purskahtelevaa sulajuustoa - sekä lautaselliset ihmislihan palasia mausteineen.

Hruštšev varrasti verisen lihapalan, kypsensi sen pikaisesti öljyssä, pani suuhunsa ja otti viipymättä ison kulauksen Château Riessec´iä päälle. Stalin valitsi pienen palasen ihmisfileetä, kypsensi sen öljyssä, puristi sitruunaa päälle, kastoi palasen kiirehtimättä vanuvaan juustoon, nosti sen samoin kiirehtimättä huulilleen ja maistoi:

”Hmm. Incroyable.”

Jonkin aikaa he söivät ja joivat hiljaisuuden vallitessa.

”Rehabilitoidaanko myös Ždanov samalla?” kysyi Hruštšev.

”Voi olla…” Stalin ihasteli lihanpalasta, joka muutti nopeasti väriään kiehuvassa oliiviöljyssä.

”Kuulepa, mon ami, olen jo aiemmin halunnut kysyä: miksi sinulla ei ole koiraa?”

”En pidä eläimistä, ” Hruštšev vastasi kuivasti.

”Merkillistä. Tuollainen hedonisti, eikä pidä eläimistä.”

 ”En ole hedonisti,” kreivi katsahti Staliniin äkeästi.

 ”Jälleen uusi tieto. Kuka sinä siis olet, mon cher?”

 ”Stalinin ori,” kirahti kreivi synkeästi hampaidensa välistä, avasi suunsa, työnsi paksun kellertävän valkopintaisen kielensä esiin, käänsi silmänsä nurin, ja kieltään värisyttäen päästi matalan kurkkuäänen.


-----


Hruštšev riisui hitain liikkein mahtavassa vuoteessa makaavaa Stalinia. Kreivin makuuhuoneessa oli valoisaa, syreeninvärisellä silkillä verhottuja seiniä valaisi kolme jalkakynttilää ja koristi kolme kultaisissa, kaiverretuissa kehyksissä roikkuvaa muotokuvaa. Keskimmäinen – Picasson maalaus – kuvasi harmain, ruusunpunaisin ja vaaleansinisin sävyin Larissa Reisneria istumassa maitokylvyssä; symmetrisesti sen molemmille puolille oli asetettu Stalin ja Lenin, ne olivat Brodskin klassiseen tyyliin punaisilla, ruskeilla ja sinisillä sävyillä maalaamia. Radiosta soi vaimeasti Amroise Thomas`in ooppera ”Mignon”. Koivuhalot raksahtelivat takassa.

”Sinun partavetesi tuoksu…” silitti Stalin Hruštševin sileää poskea. ” En ole vielä kyllästynyt humaltumaan siitä.”

”Pojuseni, ilo kuulla, että pystyn ainakin jollain tavalla yllättämään sinut,” napitti Hruštšev Stalinin paidan auki, työnsi hennon ohuen silkin paksuilla karvaisilla käsillään pois ja painoi huulensa vasten johtajan karvatonta rintaa.

”Sitä mitä tunnen sinua kohtaan, mon ami, ei voi verrata mihinkään,” Stalin sanoi suljetuin silmin.
” Se on… niin kuin kauhua.”

”Ymmärrän sinua, pojuseni…” kuiskasi Hruštšev Stalinin pienelle nännille ja otti sen varovaisesti pulleiden, hekumallisten huultensa väliin.

Stalin voihkaisi.

Hruštšev napitti hänen housunsa varovaisesti auki, veti osittain läpinäkyvät mustat alushousut alas ja päästi johtajan jännittyneen falloksen esiin.

Kostutettuaan syljellä sormensa Hruštšev paineli hellästi Stalinin nännejä, hänen huulensa liikkuivat pitkin johtajan vartaloa kohti veren paisuttamaa fallosta.

”Oo… kuinka usein ajattelen sinua,” mumisi Stalin. ” Kuinka suuri osa sinulle kuuluukaan äärettömässä elämässäni…”

”Masculinum… ” kreivin huulet koskettivat bordeaux´in punaista terskaa.

Stalin karjahti ja tarttui käsillään Hruštševin päähän. Kreivin huulet leikkivät johtajan peniksellä ensi alkuun hellästi, sitten yhä himokkaammin.

”Spiraali… spiraali…” voihki Stalin painaen sormiaan kreivin pitkiin, hopeanharmaisiin hiuksiin. Hruštševin paksu kieli teki Stalinin terskalla spiraalinmuotoisia liikkeitä.

”Tiedätkö… kulta… ei… sacre…minä… mutta ei… loppuun asti, loppuun asti, loppuun asti!” väännähteli Stalin untuvapatjalla.

Kreivin kielenpää kosketti terskaa varovaisesti ja koetti levittää virtsa-aukkoa.

”Ei… ei…älä anna minulle! Älä anna minulle!” pyöritti Stalin silmiään.

Hruštšev pusersi johtajan kokoon vetäytyneitä kiveksiä.

”Ettei purskahda… ooo… käske! Käske vanhaan tapaan! Mutta hellästi! Vain hellästi!”

”Anna minulle peppua, makea poju”, käski Hruštšev lempeästi pitäen Stalinia kiveksistä kiinni.

Nyyhkäisten Stalin kääntyi vatsalleen.

”Poika pelkää… suutele selkään…”

”Suutelemme poikaa selkään…” veti Hruštšev Stalinin yltä aluspaidan ja täytti olkapäät verkkaisilla suudelmilla.

Stalin vaikersi patjaan.
Hruštšev suuteli häntä rajusti lapaluiden väliin, painoi huulensa korvalle ja kuiskasi:

”Mitä poika pelkää?”

”Paksua käärmettä” nyyhkäisi Stalin.

”Missä käärme asuu?”

”Sedän housuissa.”

”Mitä käärme tahtoo?”

”Tunkea sisään.”

”Mihin?”

”Pojan peppuun.”

Hruštšev napitti housunsa auki ja päästi esiin pitkän peniksen, jonka terska oli epäyhtenäisen kuhmuinen. Peniksen kiiltävälle iholle oli tatuoitu pentagrammi. Kreivi sylkäisi kouraansa, voiteli Stalinin peräaukon syljellä, laskeutui johtajan päälle ja alkoi pehmeästi töykkien painaa penistään tämän takapuoleen.

”Kuule… setä… ei… hellästi, hellästi!” mutisi Stalin.

”Makoisa tinasolttuni” kuiski Hrustsev hänen korvaansa.

”Minkä tähden… kidutat…ooo… minkä tähden ihmisille niitä…” pureksi Stalin huultaan.

”Että unohtuu… että kaikki unohtuu, pojuseni…”

Kreivin penis katosi kokonaan Stalinin takapuoleen. Puristellen vasemmalla kädellään johtajan kiveksiä, kreivi otti oikealla kiinni tämän peniksen varresta ja rupesi masturboimaan vauhdilla.

”Mitä…mitä… sinä…” mörisi Stalin. ”Mitä setä pojalle tekee?”

”Setä nussii poikaa peppuun…” supatti Hruštšev kuumeisesti.

”Miten? Miten? Miten?

”Makoisasti…”

”Käsketkö? Onko jo niin, että selvä… käsky…”

”Selvä käsky.”

”Käskeekö setä?” nyyhkäisi Stalin.

 ”Käskee. Selkeästi käskee…”

”Ja käskee vielä?”

”Ja käskee vielä… setä käskee poikaa vielä sata miljoonaa kertaa…”

”Mitä? Mitä? Mitä?”

”Pikkuhiljaa … pikkuhiljaa… pikkuhiljaa…”

”Mutta… mutta… poika on jo… on jo…”

”Mitä, poika?”

”Poika on jo valmis, hän on jo… jo…”

”Käsky tulee, käsky tulee…”

”Poika jo…poika jo… tuo! Tuo, tihulainen!”

Pidellen Stalinia selkäpuolelta kiinni veti Hruštšev hänet ja itsensä vuoteen reunalle kyljelleen.

”Adžuba!” kutsui kreivin katkeava ääni.

Huoneeseen astui Adžuba kädessään kultainen lemmenmalja, jota koristi kuusi suurta safiiria. Laskeutuen polvilleen vuoteen vierelle, hän laittoi maljan Stalinin purppuranpunaisen peniksen alle.

”Käsky pojalle: lopeta!”

He pääsivät loppuun yhtä aikaa, karjahdellen ja vaikertaen.

Adžuba pyydysti maljaan sakean annoksen Stalinin spermaa.
 
-----

Goluboje salon (1999) vironnoksesta Sinine pekk, sivuilta 222 ja  230-233, alkuteokseen vertaillen suomentanut:

Ville Ropponen

Suomennos on julkaistu myös Kulttuurivihkoissa 2-3/2003.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Opportunismin kritiikki

Ville Ropponen Demokratia on nyt uhattuna sekä idässä että lännessä. Historioitsija Timothy Snyder esittelee keinot estää autoritaris...