Vain vähän aikaa sitten ohitin kesäteatterin, jonka lavalla Jouko Turkka oli pukeutunut korsettiin ja karjui mikrofoniin death metallia, muunneltua Slayeria, "Angel of Fat, march to the Kingdom of Fat..." Taustalla mustesuihkumoottorilla varustetut kirjailijat kirjoittivat Beninin residenssissä sulkakynät sauhuten. Aurinko nousi kuin nyljetty orava.
2.
Asioista perillä olevissa piireissä on alettu epäillä, että Kalle Päätalo oli kaukaista sukua Neuvostoliiton sankarille, Stalin-palkinnon voittajalle, sosialistisen realismin traktorimiehelle Vladimir Vladimirovitš Vladimiroville, joka kirjoitti romaanisarjan jokaisesta Neuvostoliiton suuresta joesta. Pisimmän joen, Irtyšin mukaan on nimetty pisin sarja, jossa on 127 osaa. Romaanisarjan osien keskimääräinen pituus on 567 sivua. Neuvostoinsinöörien suunnitellessa 1970-luvulla Siperian jokien virtaussuunnan kääntämistä, V.V. Vladimirov tuli epätoivoiseksi ja hirtti itsensä. Kerrotaan hänen sen jälkeen juoneen itsensä hengiltä. Mikäli jokien virtaussuunta olisi vaihdettu, Vladimirov olisi joutunut kirjoittamaan uudestaan suuren osan sarjastaan. V.V. Vladimirovin myötä käsite "tuotantoromaani" sai aivan uusia ulottuvuuksia.
3.
Olen runoilijanainen, jolla on pesemätön tukka. Pesemättömyys tarkoittaa katu-uskottavuutta. Sisimmässäni tiedän olevani lissabonilainen mies. Ehkä siksi pukeudun kesät-talvet lyhyisiin froteeshortseihin. Täytän päivittäin nettiblogiani google-runoudella ja grafomanialla. Uskon, että 95 prosenttia ihmisistä kadehtii minua. Olen alati valmis murskaamaan potentiaalisen kilpailijan tielläni menestyksen säteileviin kristallipalatseihin. Kerran vuodessa julkaisen kulttuurilehdessä ilmoituksen ja kerron mikä menneen vuoden esikoisteoksista on kirjoittamani, luonnollisesti pseodonyymillä. Toimin kulttuurijärjestössä ja haluan keisariksi sulttaanin paikalle. Tehtäväni on syrjäyttää pyylevä keski-ikäinen partamies, järjestön puheenjohtaja. Koetan lihoa entisestään ja kasvatan itselleni partaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti