keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Kulttuurit kipinöivät Kaukasiassa

Georgian ja Venäjän sota elokuussa 2008 toimii Anna-Lena Laurénin reportaasikirjan Vuorilla ei ole herroja lähtökohtana. Onneksi Laurén ei pysähdy Georgiaan, vaan pyrkii ymmärtämään Kaukasiaa laajasti. Hän pohtii politiikan lisäksi kaukasialaista mentaliteettia, historiaa, kulttuuria ja taloutta. Näkökulma on valpas ja moneen suuntaan kriittinen.

Teoksessa Laurén kulkee halki Georgian, Etelä-Ossetian ja Abhasian sekä tutkii Venäjän Pohjois-Kaukasusta, missä tilanne on kuumentunut entisestään toisen Tšetšenian sodan jälkeen. Väkivalta on levinnyt Ingušiaan, Dagestaniin, Pohjois-Ossetiaan ja Kabardi-Balkariaan.

Kaukasuksella on paljon muutakin kiinnostavaa kuin pelkät konfliktit. Ylpeiden, omapäisten ja suvaitsevaisten ihmisten alueella asiat ovat usein toista kuin miltä päälle näyttävät. Laurén kirjoittaa taitavasti ja pujottelee faktojen lomaan sympaattisia huomioita tavallisten ihmisten elämästä, muun muassa siitä kuinka Aslan Apšev kasvattaa Elbrus-vuoren laaksoissa väkeviä kabardinhevosia.

Maailmassa on Kaukasian ohella harvoja seutuja, jossa yhtä pienelle alueelle mahtuu niin monia kulttuureja ja yli 40 eri kieltä. Kansojen kirjon, vuorten ja kolonialistisen historian leimaama Kaukasus tuo mieleen Balkanin. Neuvostojärjestelmä ja Stalinin pakkosiirrot loivat Kaukasiaan lukuisia edelleen kyteviä etnisiä konflikteja.

Kreml on virallisesti julistanut Tšetšenian rauhoittuneen, silti Venäjän armeija viipyy paikalla. Tšetšenian diktaattorin Ramzan Kadyrovin käskystä erikoisjoukot kidnappaavat ja ampuvat hallinnon arvostelijoita. Groznyin kaduilla mieltään uskaltavat osoittaa enää kadonneiden tšetšeenien sukulaisnaiset. Silti monet kannattavat Kadyrovia, koska hänen uskotaan tuoneen vakautta. Ainakin kuri on lisääntynyt: uusin määräys on naisille julistettu huivipakko.

Kaukasukselle vieras, jyrkkä islamin tulkinta valtaa Tšetšenian lisäksi alaa myös Dagestanissa, Ingušiassa ja Kabardi-Balkariassa. Islamistiset liikkeet houkuttavat nuoria ja niiden vetovoimaa lisää sosiaalinen kurjistuminen ja horjuva talous. Myös Venäjän väkivaltapolitiikka, joka kohdistuu kaikkiin muslimeihin, ajaa ihmisiä islamistisissien riveihin. Tilanne on erityisen paha Ingušiassa, jossa on kadonnut satoja ihmisiä. Tunnetuin tapaus on Ingušian oppositiojohtaja Magomed Jevlojev, joka kuoli miliisin ampumana vuonna 2007.

”Kukaan ei kuuntele meitä”, on viesti, joka toistuu kaukasialaisten haastatteluissa. Laurénin mukaan Venäjää piinaa myös välinpitämättömyys omista kansalaisistaan. Presidentti Medvedevkin on myöntänyt, että Kaukasia on Venäjän isoimpia ongelmia.
Mutta onko Venäjällä strategiaa ongelman ratkaisemiseksi? Uusimmat toimet, kuten Pohjois-Kaukasuksen laajuisen suurhallintoalueen luominen ja ”terrorismin vastaisen operaation” laajentaminen tuskin auttavat. Levottomuudet ovat viime aikoina vain lisääntyneet. Kreml nojaa yhä väkivaltaan, jonka avulla se on yrittänyt kontrolloida Kaukasiaa viimeiset 300 vuotta, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Laurén arvostelee myös Georgian Etelä-Ossetiaa ja Abhasiaa kohtaan harjoittamaa isovelipolitiikkaa. Presidentti Saakašvili näyttäytyy autoritaarisena ja nationalistisena kuumapäänä, jonka kaudella korruptio on kuitenkin laskenut. Georgialla on toivoa, sillä maasta löytyy vapaata ajattelua ja kykyä itsekritiikkiin.

Läntisten outojen kaksoisstandardien mukaan Kosovo tunnustetaan, mutta Etelä-Ossetiaa ja Abhasiaa ei. Tosin Etelä-Ossetia ei ole Lauréninkaan mielestä mikään valtio. Sen presidentti Edvard Kokoity on rahanahne Kremlin marionetti. Sen sijaan Abhasia herättää enemmän toivoa. Vaikka talous on rempallaan, sen asenne on itsenäinen.

Anna-Lena Laurén: Vuorilla ei ole herroja, Teos 2009, 218 s.

Ville Ropponen

Kritiikki on julkaistu myös Ulkopolitiikka-lehden numerossa 1/2010

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Robotin nälkä

Robotti lääkitsee nälkiintynyttä sieluaan. Se lihottaa tuhoutunutta mieltään raunioilla. Robotti kerää keskityösleirien sirut, se poi...