tiistai 28. marraskuuta 2017

Praeterea censeo Carthaginem esse delendam

Pietarissa
demokratian perhonen on painettu amiraliteetin neulaan.
Olla käyttämättä kyynärpäitä on jo kulttuurikritiikkiä.
Feuer frei!
Sinun aviomiehesi ei tunne minua, vaikka minä rakastelen sinua.

Ja kiskot liikkuu sisään ulos, Obilta Volgalle Pariisiin.
Ulos ikkunasta ei näy muuta kuin ulos ikkunasta. Nationalismi ja internationalismi.
Yhteiskunnallinen tilanne. Poliisi on yksityistetty.
Katsokaa Ruotsia, Tanskaa, Saksaa, Hollantia, Belgiaa, legotaloja, peltoja, tilkkutäkkiä
ja tyynyä auringossa, lasiruutuja, terästä, tiiliä jotka televisio maalaa valkoiseksi.
Onko Eurooppaa muka olemassa? Kaiken tämän voi ohjustulella tasoittaa,
ja silti tuntee nenässään hattaroiden aromin, lempisarjan tunnusmusiikki kaikuu.

On mentävä Aasiaan. Euroopan onnettomuuden vuosi 1242. Batu keskeytti hyökkäyksensä.
Kaikkien aistien jatkuva sekasorto, futurismin ja etnisyyden kohina, pankkiholvien koliseva tyhjyys,
tilien nollaus ennen lähtöä, liekit jotka lyövät yli maanosan, uusi rakkaus voittaa esteet.
Minä pelkään huomista päivää. Praeterea censeo Carthaginem esse delendam.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pinnanalaisen Venäjän kronikoitsija

Teksti: Ville Ropponen Venäläinen sarjakuva on useimmille uusi tuttavuus. Maan sarjakuvahistoria on pirstaleinen, ja vielä nykyäänkin k...