torstai 6. lokakuuta 2016

Ihmisrobotti ulkoministerinä

Venäläisen koneen kerrottiin loukanneen Suomen ilmatilaa.
Suomi vastasi ydinasein.
Petteri Orpo-naamareihin sonnustautuneet mielenosoittajat tukkivat
maittemme välisin rajanylityspaikan.
Päivystävät dosentit huusivat saarnojaan, poliitikot itkivät virsiä,
liikemiehet jyrsivät lopputiliä ja työttömät ilkkuivat oravia, jotka varastivat heiltä saippuan.
Juhlimme kaikki ympäripyöreitä sanoja, jotka muuttivat elämän varsijouseksi,
teräväksi ja tikittäväksi kuin aikapommi.
Putin-naamareihin pukeutuneet luvuttomat joukkiot sekaantuivat massaan.
Metsäpalot liittyivät rajavyöhykkeellä savuaviin rekka-autojonoihin.
Koveran kiven katveesta ilmestyneet läähättävät ihmiset heiluttivat lippuja.
Geologiset liikahdukset olivat saavuttaneet tietyn paleontologisen, käsin kosketeltavan
ja herkän genitaalisen rajansa.
Istuttuamme kauan yksinämme liukumäessä jostain ilmestyi
kevään kirkastamia hahmoja, joiden suojapuvut kirkuivat kuolemaa.
He huusivat meitä mukaan paritanssiinsa, mutta emme osanneet
könöttää yksin, pönötystä oli paljon ja maksukyvyttömiä,
he halusivat sulkea rajat, jotta tänne ei kuoriutuisi muukalaisia.
He olivat hissipelkoisia keskosia, ei siinä muuta.
Ja niin minä avasin veräjät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti