torstai 6. lokakuuta 2016

Ihmisrobotti teini-iässä

En ole kertonut kenellekään, mutta
minua vituttaa tämä aprikoosinvärinen yö.
Ja se että mammutit pistäytyvät joka yö unessani ja
kirjoittavat elämästäni puhelinluettelon paksuisia moniosaisia romaaneja.

Me olemme nousseet sammakonkudusta sivilisaatioon, mutta
emme osaa tehdä tulta ilman tulitikkuja.

Painajaismaisesti läikehtivän näköalalahden vedessä
ilkkuvat ison idolin kasvot. Sinusta ei koskaan tule minunlaistani, pakottavaa
ja puuduttavaa keppihevosta.

Olen kirjoittanut valituksia ja kehuja
tämän maailman jokaiselle kurjalle, johtajalle ja kääpiölle,
mutta vieläkään en osaa mennä nukkumaan
ilman mielikuvaa lelusta
ja ensimmäisen maailmansodan juoksuhaudoista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti